Täällä kans hirvittää uusi raskaus! Ensimmäinen raskaus kkm huomattiin vk12, ekat tyhjennyslääkkeet ei tehonneet, toiset tyhjensi verestä, pillit päällä sairaalaan, verensiirtoon ja kaavintaan, ja kuukausi myöhemmin toiseen kaavintaan. Esikoista odottaessa melko voimakas pahoinvointi vk12 asti, ja karmeat liitoskivut vk20 eteenpäin. Suurimman osan raskaudesta olin sairaslomakunnossa, mut olin onneksi vielä opiskelija niin oli helppo ottaa iisisti. Vähän eri nyt haastavassa työssä ja 1v8kk esikoisen kanssa.. 34 tunnin synnytyksen traumat olen jo unohtanut, enkä millään enää saa kiinni siitä tunteesta kun ei nuku 11 kuukauteen, joten ne ei niinkään hirvitä :D Eniten tuo keskenmeno. En edes pelkää että menee kesken, vaan toivon että menee helpommin sitten, kun menee kuitenkin kesken..
Mulla meni esikoisen raskaus suht helposti oireiden osalta, joten sinänsä raskautta en pelkää. Lähipiirissä kuitenkin kuitenkin todella rankkoja kokemuksia ja itselläkin yksi varhainen keskenmeno (tai kemiallinen), että kyllä mä koko raskauden pelkäsin menetystä ja varmasti seuraavaakin kohdalla sama. Silti en raskautta pelkää, vaan odotan toiveikkaana.