Toinen haaveissa <3

Joo mulla oli koko ajan sellanen tunne, että katotaan nyt kuin pitkälle tän kanssa päästään. Eikä se että päästiin sen 29 viikon yli niin helpottanut oloa yhtään. Ylimääräisiä ultria sain kyllä. Rv 20 jälkeen oli kolmen viikon välein ultria. EIkä tarvinnut ees loppumetreille jännittää, kun poika synty yllättäen rv36 hätäsektiolla.
 
Saitko sä varhaisultraa ihan julkiselta puolelta? Mites, puhuitteko käynnistyksestä? Oon ymmärtänyt että käynnistys helposti alussa luvataan mutta sitten sitä ruvetaan lopussa pihtaamaan.
Mä haluaisin käynnistyksen mahdollisimman nopeasti kun vauva on vaan valmis tulemaan, liian paljon oon nyt lukenut noita tarinoita täysiaikaisen vauvan kuolemasta. Pelottaa koko tuleva raskaus muutenkin niin mielettömästi.
Meillähän siis loppui yksi aamu vaan liikkeet yhtäkkiä ja siitä sitten lähdettiin tsiigaamaan että mitä on käynyt. Mä oon tässä just miettinyt että tulee olemaan ihan hirveetä vahtaamista koko raskausaika - ensin pitää odottaa sinne 12 viikolle asti että "turvaraja" ylittyy, sitten odottaa kun kuuta nousevaa että alkaisi tuntua liikkeet jotta voi sitten koko loppuraskauden pelätä että liikkeet loppuu taas.
Meillä on onneksi neuvola ihan vastapäätä ja siellä on ultralaite, jos ihan paniikkiin menen niin kävelen vaan sinne niin ainakin kuuntelevat sydänäänet (en uskalla itse käyttää enää doppleria..) ja saatan päästä ultrattavaksi :)
 
Ihan kamalia kokemuksia teillä. Onneks pinjuli ultra ja neuvola on lähellä ♡
 
Kaikki ultrat oli julkisella puolella. Oon ite sairaalassa töissä niin oli lyhyt matka aina kävästä ultrassa. Toki siitä se polimaksu meni, mut ei se haitannu kun pääsi kattomaan et kaikki kunnossa.
Meillä kans yks aamu ei enää tuntunu liikkeet. En sillon ollu viä kauheen huolissani kun kaverilla oli käyny samalla tavalla ja lapsi oli sit vaan ollu jotenkin niin ettei vaan liikkeet tunutu. Olin koko päivän töissä ja kävin illalla jumpassa "herättelemässä" vauvaa. Seuraavana työpäivänä oli sit pakko soittaa äitipolille et josko pääsis ultraan. Ja loppu menikin sit miten meni.

Mulla oli tässä seuraavassa raskaudessa kyllä dopleri käytössä ja mua se kyllä rauhotti, kun ne sykkeet sillä löysin.
Mulle ei puhuttu mitään käynnistyksestä. Oisin kyl sitä ehkä pyytänyt viim.rv 40+0. Kun oon kans lukenu et aika moni kohtukuolema tapahtuu jossain rv37-42.
Meillä poika oli tulossa jalat edellä niin sektio olis varmaan joka tapauksessa ollu edessä. Hän sit päätti alkaa syntymään rv36, piti tehdä kiireellinen sektio, mut sit pojan sykkeet laski niin mentiinkin hätäsektiolla.
 
Mä siis koitin dopplerilla ettiä vauvan sydänääniä ja niitä ei enää kuulunut, jäänyt vähän kammo tohon laitteeseen sen jälkeen.
Sama juttu mulla, kaikki rauhoitteli että noilla viikoilla vauva vaan välillä kääntyy selkään päin ja potkii sitten sinne ja pariin päivään ei tunnu liikkeitä. Siellä sairaalassakin vielä höpöttelin miehelle että vauva on vaan jotenkin hassusti, siksi ei kuulu sydänääniä tai tunnu liikkeitä. En mä sitä siinä ultrassakaan ymmärtänyt, kun sanottiin että sydän ei lyö niin suutuin miehelle ja olin ihan sillä meiningillä että homma korjataan nyt.

Tänä aamuna tuli haamujen haamu raskaustestiin, voi olla kanssa viivanpaikka. Nyt siis dpo9. Jänskättää..
 
Onnea haamusta Pinjuli, kumpa ois nyt tarttunut pikkunen kiinni ja pysyis loppuun saakka.:Heartred

Mullakin tuli siinä hetkessä kun lääkäri sano että "hän on valitettavasti menehtynyt" niin sellanen tunne et voiko sitä jotenkin elvyttää tai jotain. Ja sit kun vauva seuraavana päivänä synty niin en itkeny siinä yhtään kun jollaintasolla toivoin että josko se kuitenkin itkis ja olis elossa.
 
Nyt jo naurattaa toi aamunen "haamu", ei tuo haamua ole nähnytkään mutta oli vaan pakko kuvitella niin kun sitä niin paljon toivoo. Toivottavasti nyt ilmestyisi kuitenkin viiva, ei tätä oikeasti jaksa pitkään.
 
Aivan kamalia olette joutuneet kokemaan pinjuli ja mamma84. Tuollaiset kokemukset jättävät väkisinkin arvet ja pelot seuraa tulevissa raskauksissa. Kaikki sympatiat teille ❤ Omat keskenmenot eivät tunnu miltään tuollaisten rinnalla.
Mä pidän peukut ja varpaat pystyssä, että teillä olisi pikkuinen tarrautunut matkaan
 
Nyt on taas sellainen epätoivoinen olo että ei siellä kyllä varmaan mitään ole :/ odottavan aika on pitkä. Toivoisin nyt vaan ihan hirveästi että saisi edes aluille tämän raskauden, mä en oikeasti tiedä miten mä pärjään tuon lasketun ajan kohdalla jos ei ole mitään uutta edes toiveissa. Tuntuu että ois helpompaa jos saisi toisen edes aluille niin olisi jotain mihin keskittyä.
 
Niin kai määkin tänne sit ihan "virallisesti" ilmoittaudun mukaan vaikka en tiä millai kerkeen kirjotella. Tänään käytiin polilla ja saatiin metforem ja clomit raskautumisen avuksi. Iiiik jännittää jo tuleva.

Meillä siis vuoden ikänen poika ja hänen enkeli isosisko (synt. rv29). Nämä molemmat clomifenien avustaman saatu aikaiseksi. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla pojan kanssa kotona.
 
Pinjuli mua kans jännitti tuo laskettu aika sillon kohtukuoleman jälkeen. Lopulta se ei ollut niin kauhee kun olin etukäkeen pelännyt. Päivä meni haikeissa tunnelmissa ja itkua riitti silloinkin. Oli ihana huomata että kun vein lyhdyn tytön haudalle sillon, niin siellä odotti jo aika monta kukkakimppua. Kiva kun ihmiset oli muistanut lasketun ajan ja tuonut kukkia.
Mää koitin tavallaan käsitellä sitä päivää jo vähän etukäteen ja mietin jo pari viikkoa ennen, että meillä vois olla jo lapsi ym. niin se yksittäinen päivä ei sitten ollut niin paha. Olipas sekavasti selostettu.
 
Voi Pinjuli ja mamma mitä ootte joutunut kokemaan, ei löydy sanoja. :sad001 Toivottavasti plussaatte pian kumpikin ja kaikki menee hyvin! ❤

Minusta tuo on ihan huippu juttu kun täältä lukee miten monella on neuvola lähellä, jossa voidaan aina tarvittaessa ultrata niin ei tarvitse turhaan pohtia onko kaikki hyvin! :)
 
Heippa! Uskaltaudun itsekin tänne kirjoittelemaan, kun alkaa tuntua et vois pikkuhiljaa tarvita vertaistukea tähän vauvakuumeeseen. :)
Meillä on tyttö 1v2kk ja ajatuksissa ollut että toinen lapsi yritetään saada suht pienellä ikäerolla. Varmaan alkuun mennään tulee jos on tullakseen -periaatteella, ja olis hienoa jos siten tärppäis, kun ekan kohdalla vauvakuume oli niin kova, että meni lähes into koko yrittämisestä ovulaatiota metsästäessä.:/
 
Jemna meillä kans yrittämisestä tuli jossain vaiheessa pakko pullaa. Kerrankin tallettelujen jälkeen itkin et ei tästä tuu mitään ja se oli just se kierto kun tärppäs. :hilarious:
Ja ton kohtukuoleman jälkeen se raskautuminen muuttu lähes pakkomielteeksi.
 
Moikka, pakko taas tulla kirjottelemaan! Olin vähän aikaa tauolla jatkuvien negatiivisten testen takia ja ärsytys oli suunnaton. 4viikkoa enää ja meillä alkaa ihan oikea yrittäminen!![emoji5]
 
Tervetuloa Jemna! :)

Me ei pystyttäisi sellaiseen kivuuden tappavaan joka toinen päivä -menetelmään, jota jotkut kirjoittavat harjoittavansa, joten meillä pupuillaan vain joitakin kertoja oviksen tienoilla. Ollaan sanattomasti päätetty, että se riittää, jos niin on tarkoitettu :) Siten yrittäminen ei ole muuttunut ihan pakkopullaksi. Mulla on krooninen migreeni ja miehellä raskas työ. Aina ei siis vain pysty eikä jaksa, on se oletettu ovis tai ei. Tässä kierrossa oli molemmilla hyvä hetki just oikeina päivinä, mut kyllä mä silti mietin vähän samalla, et onko tässä järkeä... No päätin sitten, että onhan siinä. Yhdessä ollaan ja kivaa pidetään, pääsen mä sitten ikinä pissimään tikkuun plussia!

Tänään kp 30/25-28. Ravaan vessassa tarkistamassa vähän väliä joko menkat alkoi... Oli se elo nuorena niin hemmetin helppoa. Kierto oli kellontarkka 28 vrk ja menkat alkoi aina heti aamulla kun pissalle menin. Ei vaan enää... Täti tulee kun huvittaa ja ihan mihin aikaan päivästä vain :mad:

Tänään siivouspäivä, että saan ajatukset muualle... Negan saaneena odotan enää tädin tuloa, mutta silti ihmetyttää, missä mun migreeni on piileskellyt tämän viikon (yleensä 1-3 kohtausta viikossa, eli kivuttomat päivät vähissä) ja mikä on tämä kylmäntunne alaselässä ja oikeanpuoleisessa takareidessä. Ei oo helppoa olla vauvakuumeinen nainen! Luultavasti se täti tulee tänne heti kun painan "lähetä" :p
 
Joo, eihän sen siihen pakkopullatouhuun pitänyt ekan kohdallakaan mennä mut vauvakuume oli ihan hirveä silloin. Nyt enempi järki mukana, ainakin vielä tässä vaiheessa. :)

Mullakin nyt raskauden jälkeen kierto voi olla mitä vaan 25-30 päivän välillä, varmaan siksikin kun edelleen imetän. Viime menkat veny vissiin muuttostressin takia, ja voi että toivoin raskautta, vaikka se tosi epätodennäköistä olikin.
 
Pakkopullailua on vaikea välttää. Oon nyt koittanut ainakin miehelle tehdä sellaisen olon että ei oo pakkopullaa, itselleni ehkä joskus on. Meillä on muutenkin varmaan viimeiset pari vuotta ollut sellanen meininki että seksiä saattaa olla kerran kuukaudessa tai kerran viikossa, ei oo meidän elämää häirinnyt ja hyvin menee mutta kun monta vuotta on kimpassa niin se vaan saattaa mennä siihen.
Jänskättää, toisaalta täälläkin ootetaan enää vaan menkkojen alkua vaikka oireita on (kuvittelen?) kun niin vahvaa negaa näyttää testit. Pieni toivo kuitenkin tuolla päässä jyskyttää että jos nyt kuitenkin..
 
Kumpa ois nyt Pinjuli ihan oikeet raskausoireet.:smiley-angelic001

Ei meilläkään nyt jokatoinen päivä talletella. Joskus se pari kertaa oviksen tienoolla on pakkopullaa kun se "pitää" tehdä just sillon, vaikka aina ei niin huvittais. Sit kun ei oo ovis lähimaillakaan niin kiinnostusta ois useemminkin.
 
Takaisin
Top