Toinen haaveissa <3

Neita, mulla tänään samat fiilikset. Esikko tuli yrittämättä. Vielä aamulla ajattelin, ettei nää olis menkat mutta kyllä nää on.. kaveri lykkäs mulle paketin foolihappoa mukaan ja sano, että ensi kierrosta tärppää.

Tän vaan kuuluu mennä näin, Jospa näin me saadaan prinsessa, kun poika tuli yllättäen :) jos ensi kierrosta tärppää nii heillä voi olla jopa sama syntymäpäivä!
 
Pakko tänne on palailla, kestihän mun lakko pari viikkoa. :p

Neita ja mimmma, samat fiilikset. En usko raskautumiseen tässäkään kierrossa ja ärsyttää suunnattomasti. Ärstyttää myös se että vaikka on yrittänyt "luovuttaa" henkisellä tasolla ja miettiä muita juttuja niin silti tämä on mielessä päivittäin. Miksei vaaan voinut aloittaa huoletonta tjoittailua vaikka puoli vuotta sitten?! Jotenkin sitä luottaa, kun toista tehdään, että kyllä kroppa nyt muistaisi miten homma hoidetaan ja tärppäsi tosi nopeasti.

Nippaileeko teillä muilla alavatsa oviksen ja menkkojen välillä? Sellaista pientä tuntumaa päivittäin. Mulla oli tätä samaa viime kierrossakin eikä siis ole raskauden merkki. Toivon vaan ettei ole merkki mistään muustakaan negatiivisesta. :oops: Ja mietityttää myös se tuhruvuoto aina paria päivää ennen menkkoja että jääkö luetaalivaihe liian lyhyeksi, 9-10päivää. Tosin mulla on aina ollut ensin tuhrua, koskaan ei ole alkanut suoraan. Mutta ennen esikoista mulla oli pidempi kiertokin.
 
Nuttykitty, joo täällä alavatsan nippailua oviksesta menkkoihin. Aluks aattelin sen olevan oire raskauteen, mutta pyh pah, joka kierrossa on tuommosta...
 
Mullakin nippailee! Oon kans aiemmin pitänyt sitä raskausoireena mut ei kyllä oo! Muuten vaan kroppa piruilee...
 
Sama nippailujuttu täälläkin! Edellisessä kierrossa oli oikein voimakkaana ja negakiertohan sekin oli. Mulla oli keväällä/alkukesällä hyvinkin samanlaisia ajatuksia ja itkin täällä miehelle todella surkeana, että ei tästä mitään tule ja lopetetaan vaan koko homma. Mutta nyt viimeiset pari kuukautta olen jotenkin saanut ajatukset käännettyä niin, että kyllä se plussa sieltä vielä jossain vaiheessa tulee, ainakin toivottavasti. Ja nyt on elettävä sen mukaan mitä on ja suunniteltava elämää eteenpäin tällä kokoonpanolla. Voi olla, että kahden viikon kuluttua mieli on taas maassa tai sitten tulee plussa tai sitten jaksaa yrittää taas seuraavaan kiertoon. Vaikeita, raskaita ja tunteita laidasta laitaan heittäviä asioita nämä kuitenkin on. Toivon jokaiselle teistä plussaa ja sinnikkyyttä ja voimia jatkaa yrittämistä myös silloinkin, kun tuntuu, että haluaisi vaan luovuttaa <3
 
Voimia kaikille jotka on kohdannut pettymyksen <3 Ei voi muuta kun toivoa että seuraavassa kierrossa on parempi onni.
 
Niin samoja fiiliksiä! Omat menkat, kun toi pettymyksen eilen. Kaveri kertoi tänään olevansa raskaana, he yrittäneet kierron kaks kauemmin ku me. Kyllä riipasee yhden suklaalevyn verran.

Mä olin suunnitellut, että kesäkuu viimeistään. Jää lomat säilöön. Ja 3v ikäeroo esikoiseen. Täää kesä otettiin vielä rennoin mielin, parin "vahingon" kanssa. Ois ilmeisesti pitäny vaa aloittaa ajat sitten. Koska mähän pelkään, että tässä tulee kestämään. Kuunnella nyt kun muut ostaa 56cm vaatetta ja mä vaan haaveilen asiasta. ÄRSYTTÄÄ KUN MIKÄÄN EI OLE VARMAA. Tosin onneks meidän ei tarvi tulokkaan takia muuttaa, vaihtaa autoa tai tehdä mitää radikaalia.
 
Toisen yrittäminen oli kyllä piinaavaa aikaa. Jotenkin sitä kuvitteli että kyllähän se tärppää heti kun niin kävi esikoisestakin vaan eipäs tärpännytkään. Toisaalta nyt kun katson elämää sen puolivuotta taaksepäin niin on ehdottomasti parempi että ei tärpännyt heti. Ehdin nyt olla hetken töissä ja toivottavasti alkaa kaikki asiat pikkuhiljaa järjestyä. Tämä toinenhan siis tärppäsi yk7.
Isot tsempit kaikille yritykseen <3
 
Kiva että daamos jaksat täällä käydä tsemppaamassa :)

Samoja fiiliksiä täällä tosiaan kuin muillakin. En tiiä kuinka epätoivoinen pitää jo olla, kun yöllä näkee kahdesti unta, että tikkuun tulee kaks viivaa. Pakko oli testata ja ei siinä ole kuin yksi, vaikka miten päin katsoisi. Nyt täytyy laittaa vähän jäitä hattuun ja yrittää miettiä ihan muita asioita. Teen vaikka esikoiselle villahousut..
 
Mulla taas toisinpäin. Olin valmistautunu taas lukuisiin keskenmenoihin ja monen vuoden yritykseen, kun yllätykseksi tää tärppäski yk2. Oon vieläki shokissa tästä raskaudesta ja edelleen takaraivossa kolkuttaa tunne, että joku menee pieleen..
Ps. Tunsin eilen illalla pienen tönäisyn massussa.
Rv 14+1
 
Mie yritän harhauttaa itseäni vauva ajatuksista pois, joten meille tulee bengalikissa vauva viikonloppuna. Jos se sais ajatuksia muualle. :)

Plussatuulia meille kaikille! :)
 
No mutta näinhän se on että kyllä itsekin valmistautuisin pitkään yrittämiseen jos taustalla olisi keskenmenoja ja esikoistakin olisi yritetty pitkään. Mutta kun ei ole ja esikoinen tärppäs yk3 niin kyllähän sitä odottaa että nyt tärppää myös ja peräti vielä nopeammin koska kropan pitäisi muistaa miten tullaan raskaaksi. Pääsee vaan unohtumaan että tässä on 5 vuotta tullut ikämittariin lisää ja hedelmällisyys heikkenee koko ajan :arghh:
 
NuttyKitty totta. Ja toki ymmärrän sen tunteen kun joka kierto odottaa, että nyt se tärppäs mut ei tärpänykkää.. Monet kerrat itsekin itkin asiasta ja sitten kun tärppäs, niin iloitsin mut sit se vietiinki pois. Monta kertaa käynyt tunteen läpi "mikä mussa on vikana kun en voi hoitaa naiselle tarkotettua asiaa"
 
Noita Ovisplussia kyllä pukkaa mutta en vahingossakaan tuu raskaaks :bored: Toi testi siis tältä aamulta ja koko yön kärsiny oviskivuista. Yk6 nyt. Pojan päikkäriaikaan sovittu miehen kanssa tänään "treffit" ennenku se lähtee taas yöksi töihin. Viimeinen yritys ja sitte siirrytään tjottailuun kun ei tässä hullua hurskaammaks tule vaikka mitä kikkakolmosia koittaisi. :shifty:
 

Liitteet

  • PSX_20160831_085257.jpg
    PSX_20160831_085257.jpg
    216 KB · Katsottu: 143
Toisen kohdalla osaa pelätä enemmän asioita. Ja mä jännitän, että nytki ku pelkään nii myös tapahtuu. Kai muutki jännittää kaikkea?

Mä poistin nyt se womanlogin ja lopetan päivien kyttäämisen. Yritän ottaa rennommin. Yritän keksiä muuta ajateltavaa. Haen kouluun ensi viikolla josko se siitä.

Tän toisen aika oli tulla vasta nyt. Meidän parisuhde on heitelly aika vuoristorataa esikoisen ekan vuoden aikana. Ja Olin sitä mieltä ettei enää ikinä. Mutta nyt vuosi on tasailtu" asiaa ja ollaan vahvempi pari kun koskaan halutaan tätä lasta enemmän Ku mitään. Ja on taas ihanaa olla raskaana ja ostaa pikkubodyja (ne Kadotettu aiemmat) ja nauttia asiasta, nukkua jälleen hyvin ja oma kroppa ja mieli on tähän valmis.
 
Sama täälä ku mintukalla, olin ihan varma että toista ei tuu tai jos tulee niin tulee monen vuoden päästä. Mutta niin kans tärppäs yk2. Mutta oon ihan tyytyväänen ettei menkat alkanu kunnolla aiemmin, nyt ku tuota esikon uhmaa ja kiukkua kattelee niin en todellakaa olis tähän syssyyn halunnu pientä vauvaa/loppuraskautta että onneks poika kerkiää viä vähä kasvaa.
Ja mulla alko kuperkeikat tuntumaan rv13 ja sunnuntaina tuntu hento potku käteen, tuo istukka vaimentaa aika paljo vielä. Nyt 16+2 :)

Plussatuulia kaikille, voimia vaikeisiin tunteisiin ♡

Mashnu voi kumpa jo tulis teille toiseenki testiin nuo tuplaviivat!
 
Meillä esikoista tehtiin vain puolivuotta nii jotenkin ajattelin että jos nyt menis saman verran noo nyt menny vuosi :( jospa pian<3 mutta joo kyllä sitä miettii että ehkä hyvä vaan ei heti tärpänny kun jos ois heti onnistunut nii uusi ois syntynyt kun esikoisella oli menossa hirveet korvatulehdus kierteet ja nukkumisesta ei ollu tietoakaan :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top