Tammivaavit 2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja kaylies
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
no vapaalla olessa ja kotona ollessa en tee oikeastaan muuta kuin lepään ja kattelen telkkua tai luen kirjaa että levosta toi supistelu mulla ei ainakaan ole kiinni. Epäilen sitä että ku ennen liikuin enemmä ja sitten tuli pahoinvointi kausi jollon en oikei muuta voinu ku levätä nii nyt kun sitten vihdoinkin pystyy liikkumaan ja tekemään niin oma kroppa vittuuntuu siitä..en tiiä sitten..pitää tarkistuttaa...ainakaa viime neuvolassa ei ollu kokeissa mitään vikaa ja sillo jo teki tätä supistelua. En muuten hätäilis mutta kun tätä on enemmä kuin harjoitusten verran.

.Jossu88:Eli masu menee kovaksi kohdun alueelta muuta oiretta ei oo ONNEKSI.

mutta joo...

suosittelen muuten smoothien juontia... ite laitoin mansikkaa-banaania-mustikoita ja maustamatonta rasvatonta jukurttia ja vähä maitoa. Täyttävää ja terveellistä.
 
Heippa vaan taas!
Meillä oli tänään neuvola, ja kaikki muuten hyvin paitsi ne sokerit... "aavistus" oli kuulemma pissassa, ja seurauksena joudun sokerirasitustestiin.. [:'(]
No, nyt loppu karkin syönti!
Verenpaineet on pysynyt hyvänä, hb oli 125, eikä painoakaan ollut tullut juuri lisää.
Pikkuisen sydämen lyöntejäkin kuunneltiin, ja syke oli 153-160. Se on kyllä ihmeellisen kuulosta aina vaan, ja jotenkin helpotti kuulla, että siellä mennään täysillä eteenpäin, kun liikkeitä en ole vielä tuntenut. Viikon päästä on rakenne uä, tasan viikoilla 20. Jännityksellä odotamme, jospa pikkuinen kertoisi onko hän tyttö vai poika.

Muutenkin mennyt ihan mukavasti viime aikoina, muuttoa puuhatessa. Pakattu on, mutta aina vaan tuota tavaraa riittää!! [:D]
Mä haaveilen kampaajalle pääsystä, mutta joka sentti, mikä tulee, menee laskuihin ym.. Raha-asiat aiheuttaakin vähän stressiä, mutta niin kai se on aina. Ei pidä antaa sen masentaa, vaan yrittää pysyä positiivisena!

Ihanaa odotuksen jatkoa kaikille!
Kirjoitellaan kuulumisia taas, kun on jotakin kerrottavaa!
 
Moi mammat!
 
Aika kuluu niiiiin nopsaa... eilen käytiin RU:ssa... Ja saatiin kuulla että Sintin kaikki rakenteet näyttää siltä miltä pitääkin ja..... näyttäis kovasti siltä, että tytön tyllerö ois tulossa [:)] Ihanaa, kyllä mamma itse tietää nää jutut, ihan tyttö-olo ollut alusta lähtien.
 
 
Häpihäpijeejee [:D]
 
 
 
ALKUPERÄINEN: pupunen
synnytystä oon kans miettiny ja en sit oo sitäkään panikoinu... vielä. tosin kuullu muutaman kauhutarinan, mut ajattelin et se menee miten menee, eikä se muksu tuonne sisäänkään jää. [:)] kaikin puolin oon siis yrittäny ainakin olla kovin positiivinen ja rauhallinen.
pupunen+möksy


Tuosta kauhutarina-hommasta tuli mieleeni, että mikähän siinä on, kun naiset kertoo lähes poikkeuksetta (kuullessaan jonkun odottavan) kaikista kamalimmat muistonsa synnytyksestä?? Koskaan en ole kuullut kenenkään kertovan synnytyksestä edes pääsääntöisesti positiivisessa mielessä.. Ei kukaan varmaan kuitenkaan ajattelisi synnytyksen olevan mikään hymyile-ponnista-se oli siinä-tapahtuma, eli miksi pitää vielä lietsoa tuota pelon fiilistä varsinkaan ensisynnyttäjälle? Kummallista. :)
 
On se niin väärin, että ihmisten täytyy murehtia raha-asioista... Ihan niin ku mielen päällä ei olisi mitään muuta murehdittavaa, kun on raskaana. Mutta tällaistahan se vaan on maailmassa, jossa raha ratkasee. Itse olen mieheni kanssa siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä molemmilla on vakituiset työt. Mutta tilannehan voi olla ihan toinen vaikka huomenna... Täytyy kuitenkin muistaa, että ei sillä rahalla pysty S-marketin hyllyltä rakkautta ostamaan, jota tulevat lapsemme tarvitsevat kaikista eniten. [:)]
 
Niin ja nuo kauhutarinat synnytyksestä tulee varmaankin siitä, että eihän se ilman kipua ja särkyä se lapsi maailmaan äidistä ulos tule. Joillakin ei vaan synnytys satu menemään "käsikirjoituksen" mukaisesti. Siskoni tarinat hänen synnytyksistään ovat kuitenkin luoneet muhun semmoisen uskon, että hyvinkin se voi mennä. Hänen esikoinen tuli maailmaan niin vikkelään, että itse ponnistusvaihe ei kestänyt kuin muutaman hassun minuutin. Meinas isältä jäädä syntyminen näkemättä, kun oli just lähtenyt vessaan [:)]. Se mitä tapahtui ennen sitä, ei tarina kerro.
 
Huomaa, että on perjantai. Meinaa olla jo kovasti semmoinen fiilis, että vois lähtiä kotia viikonlopun viettoon (ja kello ei oo ees vielä kahtatoista). Mutta jos täällä vielä muutaman tunnin jaksais kökkiä... Hauskaa viikonloppua kaikille!
 
Mua ei jännitä eikä pelota synnytys yhtään. Eniten jännittää että saanko entisen opettajan vai naapurini kätiöksi...olis toisaalta ihan kiva ku olis joku tuttu. Olen aikoinaan nähnyt netistä hirveitäkin synnytyksiä mutta ei ne mua saa pelkäämään sitä. Elämä kulkee siihe malliin kuin kulkee. Vauva syntyy sillä tavalla ku se sitten syntyy vaikka sitten vessan lattialle jos on niin haluamassa. Kivut ei huoleta koska niihi ei oo kukaan kuollut. TÄssä maailmassa ei olisi yhtää lasta jos antaa peloille vallan. Ja olen myös sitä mieltä että ehottomasti luonnollinen alakautta synnytys eikä mitään pelon takia leikkaukseen menoa. Pakko sanoa tää mun mielipide vaikka jotakin se saattaa loukata mutta minusta se että pelon takia haluaa leikkauksen on säälittävää. Ei elämässä tule selviämään jos valitseen aina sen "helpoimman" tien. Pelot pitää kohdata. Ei ihminen synnytys tilanteessa ole yksin. Siellä on kuiteknin mies /tai joku tukihenkilö jos ei mies ja totta kai kätilöt ja sairaala täynnä ammattiihmisiä joten ei siinä tilanteessa ole yksin.Lapselle kun on aina parempi syntyä alateitse.

Olen omista kavereilta ja sukulaisilta kuullut niin kauhu juttuja kuin ihaniakin juttuja. Yksi ystävistäni sanoi ihanasti tuossa vähän aikaa sitten. Hänelle oli raskaus tosi helppo ja niin oli synnytyskin. Vaikka tottakai kivut ja muut olivat läsnä tilanteessa..sanoi jälkeen päin että kaikesta ilkeydestä huolimatta hälle jäi sellanen tunne että synnytys oli kuin paskalla käynti.. pari työntöö ja siinä se oli pikkuinen maailmassa :P eikä enää jaksanu murehtia koko kipua tai muuta sen jälkeen.

sellasta tänään
 
Moimoi vaan kaikki taas...

meillä oli rakenneultra tuossa torstaina,kaikki kunnossa,vaikkakin istukka oli natusen pään takana vähän,eli voipi olla että leikkaus odottaa...ja mä kun niin ootin että pääsen kokeilemaan ruumiini sietokykyä ihan vanhanaikasin synnytysmenetelmin...kätilö kyllä sano,että voi olla,että se istukka sieltä nousee kohdalleen ajan kanssa ja siksipä tässä sitten pitää odotella uutta ultraa lokakuulle...ei vituta...anteeksi kielenkäyttöni...[:)]
natunen ei edes suostunut näyttämään että kumpiko on,joten tässä nyt sitten vielä elellään aavistusten varassa.ei oikeen osaa ostaa mitään eikä oikeen varautua mitenkään kun ei tiedä,että kumpiko se on...[>:]
melkosen turhautunut olo...mutta kuitenkin...ihanaa että kaikki on kunnossa.kätilö meinas,että voipi olla 29.12 kun tämä tapaus pukkaa maailmaan,mutta eipä nuista tiedä...ei sitten kuitenkaan vaihdettu laskettua.mun säkällä jouluna on lähtö!!![:@]

no,olempas mä nyt vihasella päällä...täytyy kerta vielä,että sairastelen täällä erittäin pahaa keuhkoputken tulehdusta ja ehkä keuhkokuumetta.hirveetä hyppäämistä sairaalassa kokeissa ja lääkkeitä ripakopallinen päivässä naamaan,kai sekin teettää pientä harmistusta...[:)] tiedäppä tuota...
yöt menee yskiessä ja päivät kävellessä ympyrää...nimittäin alko tuo odotettu kesäloma(3viikkoa) ja tietysti meidän isäntä joutu töihin kiireellisten työasioitten takia ja sen loma siirrettiin lokakuulle.yksin täällä sitten mörköilen ja koitan saada ajan kulumaan...eipä siinä,hyvä että isännällä piisaa töitä näinä aikoina...[;)]

että semmosta tänne...kaikesta huolimatta natunen voi hyvin ja paksusti ja kasvaa kaameeta vauhtia.se mun päivieni ilo onkin kun oikeen harmittaa niin johan se potkasee ja muistuttaa itestään...sitten ei muuta kun selälleen maate vähäks aikaa ja jutustelu käyntiin...[:)]

ainii,ja tyttöset rakkaat,älkää sitä synnytystä pelätkö.meidän kropat on tehty synnyttämään ja se tunne synnyttämisen jälkeen on aivan ihana(kuulemma).ruumis kestää kyllä pikku kivut ja repeämiset,ei niistä kannata olla huolissaan.kaikki paranee ja kivut unohtuu kun se oma rakas nyytti on sylissä terveenä ja hyvinvoivana,katsoo teitä silmiin ja vahvistaa rakkauden.kaikesta tulee totta pienen työn jälkeen,eihän täällä mitään ilmaiseksi saa[:)]
äitinä oleminen tulee sisältä,toiset tuntee sen jo alusta asti,toiset saa tunteesta kiinni vasta synnytyksessä.ei paniikkia,kaikki tämä on normaalia,joko pitkän kaavan mukaan tai lyhyen[;)]
tehkää ihmeessä niin kuin haluatte,mutta henkilökohtaisesti suosittelen synnytystä ilman mitään lääkkeitä(ilokaasu ok).niinkuin tiedätte,tämä on vasta meidän esikoinen,joten en puhu kokemuksesta,mutta luotan kroppaani 100%.kyllä tämä 25-vuotta mukana kulkenut ja kaiken kokenut ruumis yhden vaavin ulos pukkaa jos niikseen tulee.ei siinä lääkkeitä tarvita.anoppikin sanoi,että paremmin palautuu jos saa mahdollisimman luonnollisen synnytyksen,kroppa korjaa itsensä,mutta lääkkeillä ja leikkauksilla on aina ne omat ongelmat ja kivut pitkittyy.

meillä nyt kuitenkin on mahdollisuus että leikkaus on edessä,sille ei voi mitään.sitten kärsitään leikkauskivut ja parannutaan natunen syvällä sylissä käärittynä lämpöiseen fleecehuopaan,jonka sen setä sille lahjoitti jo aivan alkuvaiheessa [:)]

Jakselkaa hyvin ja olkaa onnellisia

Pipsku ja Natunen
 
noista synnytystarinoista vielä... en tiedä kans mikä siinä on et pitää ne kauheimmat aina kertoa. ymmärrän toki, ettei se tosiaan olle mitään helppoa ja kivutonta, mut ei tarvis lietsoa paniikkia turhaan. onneks itsellä ei ole mitään kamalia pelkoja, lähinnä vaan mietityttää et kuin se sit menee. se menee kuin on mennäkseen. kipujakaan en niin kauheesti pelkää, mut jos oikeen kovasti sattuu, niin sitä oon mmiettiny et mikä kivunlievitys mulle riittää, kun normaalistikin tarvin puolet enemmän esim puudutetta ku muut...
mutta tuossa kaverin kans just puhuttiin, et se että tahtoo leikkauksen koska pelkää kipuja, niin tuntuu vähän hassulta, koska leikkauksessa niitä riskejä on aina enemmän (sekä äidille että vauvalle) ja kivuiltakaan ei siinä välty. ja mitä oon kuullu, niin synnytyskivut tosiaan katoaa samantien ku uusi elämä huutaa keuhkojaan pihalle.[:)]

eli mun pointti oli se, et ei kannata panikoida siitä synnytyksestä eikä kuunnella niitä kauhutarinoita, koska se vaan lietsoo paniikkia. kaikki synnytykset on kuiteski erilaisia eikä niitäkään voi noin vaan verrata. ihmiset on erilaisia, kestää kipua erilailla jne.

koittakaa vaan nauttia tästä (ja niistä pienistä potkuista, joita juuri nytkin tonne alavattaan suunnataan[:D]), ehtii sitä synnytystä miettiä myöhemminkin.

oikein hyvää viikonloppua kaikille! <3
 
Terve,
me käytiin kanssa rakenne uässä torstaina. Kaikki on kunnossa.. tulevan pojan munia myöte. Ja minä siitä tytöstä haaveilin. Oikeen pisti pilin sojottaan...hehe.. No siis siellä oli kaikki kondiksessa. Onneksi katsottiin heti pään mitat kun sitten vintiö kääntyi selkävatsaa vasten ja pää alaspäin niin ei oikein saanut enää mitää selvää... Ei voinut kunnon 4Dkuvia miehellekään viiä. Eikä saatu edes kunnon profiila. Mutta onneksi niitä ultria on vielä luvassa reippaasti ja toivottavasti toinen puoliskokin pääsee kattelemaan pikkusen voltteja.

Nyt vaan pitää lähtee kangas ja lanka kaupoille ja kaivaa kanssa se ompelukone esille, kun tietää minkä väristä ostaa. Onneks kirjastosta löyty kivoja lastevaate lehtiä niin voi itse koettaa tehdä kun olen niitä potkupukujakin kaupoissa katsellut ja kyllä ne toisissa kaupoissa maksaa saman verran ku mun tunikat vaikka kangasta vain 3 osan verran. Vaikka pitää sitä kyllä miettiä miten paljon sitä itse viitsii tehdä jos jossain vielä lykkäis alennusmyynnit päällensä.

Onneksi muuten meillä on aikaa rynnätä joulukuun lopulla mammalomalla alennusmyynteihin hamstraamaan vauvan tamineita.. Kertokaahan sitten missä kaupassa ootte jo käyny, jos samalle paikkakunnalle sattuu, niin tietää ettei turhaan ison mahan kanssa lähde ruuhkaan... Niiiiin, jaksaakohan sitä edes käyä silloin ostoksilla... Pitäiskö niitä joululahjojakin katsella etukäteen...

Asiasta houkutukseen nimittäin Twilighttiin. Piti jälleen kerran (varmaan 8 kerta) katsoa Twilight kun oon yksin kotona, kun miehellä järkyttävät työvuorot menossa ja koko syksyn tiedossa samaa rumpaa. Uskaaltako joku muu avautua hurahtimesta Edvard Culleeniin...? Niin siis onhan se Edvard aika namu mutta en sitten siitä itse Robertista tiiä. Odotan innolla marraskuun loppua että tulee toinen osa ja viimeisestä kirjasta suomennos. Englanniksi on tietty kaikki pitäny lukea ja suomeksi vielä monesti ne jotka jo käänneetty. Vaan ei ole kirjan voittanutta. Niin oliko joku muu yhtä sekopää twilightin töllääjä kuin minä?

Juu ei mutta kyllä se pitää mennä toinen sininen sukka päättämään, jotta saa vintiölle tammikuussa uudet villasukat kinttuihin... [:D]
 
Heipsan! Meilläkin oli se RU tänään. Pikku poikahan siellä uiskenteli kameroita pakoon, kuten arvelinkin! Saatiin kuitenkin lopuksi otettua ihania kuvia mukaan, siellä se pää kallellaan hymyili kainosti ja nojaili kättään vasten (kuva liitteenä!). Miehen piirteitäkin oli hienoisesti havaittavissa. Isukki (no, minä myös...) onkin ollut yhtä hymyä koko päivän... [:)] Huojentavaa oli kuulla, että kaikki on niin kuin pitääkin.

Mulle muuten sanottiin ettei tämän jälkeen muita ultratutkimuksia ole, ellei loppuraskauden aikana ilmene jotain mikä vaatisi lisätutkimuksia.






 
[:)] Voi Lauranen82 miten ihana kuva toisesta!!! Olitteko siinä 4D ultrassa ku on noin hyvä kuva??
Meidän pikkunen ei suostunu antamaan sivuprofiili kuvaa itestään...
 
Juu, täällä ollaan noita kuvia hymyillen katseltu pitkin päivää. [:D] Ihan normaali rakenneultra se oli, mutta lopuksi se ultraaja näytti meille 4D-kuvaa livenä ja antoi niitä samoja kuvia mustavalkoisena mukaan. Kesti melkein tunnin koko tutkimus kun alkuun pikkuinen liikuskeli niin vikkelään ettei pysynyt täti laitteineen perässä. [:D] Mut sitten tyytyväisenä nukahti! Saatiin poikatilastot nousuun tälläkin palstalla...
 
Oli kyllä söpö pikkuinen kuvassa. Ihan innolla odotan omaa rakenneultraa 17. päivä.
Minulla on pikkuinen potkiskellut melkein päivittäin. Huomasin, että automatkoista se innostuu varsinkin. (meillä ei ole omaa autoa, joten autokyydit on "harvinaista herkkua"). Kävin keskiviikkona bussilla Oulussa ja varsinkin paluumatkalla pikkuinen potkiskeli tämän tästä. Oli kaiketi jännittävä päivä hänellekin.
 
Pupunen: täällä kans napa koittaa tulla esiin[:)] Ihan hassua ja oonkin sitä katsellu ku mikäkin pöhkö...Ajattelin joskus ettei se näin puolivälissä viel tulis, mut kurkkii kurkkii[:D]

Kaikki kivasti täällä...ratsastaakin viel voin...flunssaa ollu mut eiköhän tämä tästä...=) Ihanaa odotusta kaikille![:D]
 
Tervehdys pitkästä aikaa!
 
Nyt on sitten suurin muutohärdelli ohitse ja vanha asunto luovutus kunnossa. Tosin uudessa kotona eletään vielä varmaan pitkään pahvilaatikkoelämää, mut nyt ei enää ole mihkään kiire. Kyllä olikin hermot ja kroppa koko viikon koetuksella, samaa rääkkiä en suosittele kellekkään[&:]. Ja kummallista kyllä olo ei ole niinkään helpottunut vaan itkeä tirauttelen vähän väliä. Liekö se stressi ja jännitys nyt sitten purkaantuu...
Joku kyseli neuvoja turvonneisiin/kipeisiin jalkoihin... lentosukat tai jos ei ne auta niin sitten tukisukat. Itsellä pientä turvotussa nilkoissa, huomaa uimahallissa käydessä kun avainremmi kiristää nilkkaa. Muutoin pahimmilta turvotuksilta vältytty.
 
Seuraava neuvola että ultra olisi maanantaina. Hieman jänskättää liekö masussa kaikki hyvin, kun liikkeet mielestäni vähentyneet. Tai sitten en ole niitä vain havannoinut kun paljon aikaa ja energiaa meni tuohon muuttamiseen. No..enpä sitä sen enempää murehdi.
 
Synnytys täälläkin välillä käynyt mielessä. Ei pelota, mutta mietityttää ettei tulisi ulos "liian nopeasti". Esikoinen syntyi 5 tunnissa ensimmäisestä supistuksesta. Ainut negatiivinen asia joka synnytyksestä muistuu mieleen, on se että kun lähtivät viemään salista osastolle niin pyörätuolin renkaissa ei ollut ilmaa[;)] joten matalatkin kynnykset tuntui aika ikävälle.
 
Viikonlopun jatkoja kaikille, palaillaan taas asiaan...!
 
ALKUPERÄINEN: Pipsku
tehkää ihmeessä niin kuin haluatte,mutta henkilökohtaisesti suosittelen synnytystä ilman mitään lääkkeitä(ilokaasu ok).niinkuin tiedätte,tämä on vasta meidän esikoinen,joten en puhu kokemuksesta,mutta luotan kroppaani 100%.


Jokainen tyylillään, mut mä oon (kaks kertaa synnyttäneenä) sitä mieltä, että älkää hyvät ihmiset suunnitelko liikaa sitä synnytystä esim noiden kivunlievitysten osalta. Toki on hyvä miettiä asiaa etukäteen ja ottaa selvää vaihtoehdoista, mut ei kannata "päättää valmiiksi". Jos suunnittelee luonnollista synnytystä ja sitten päätyy kivunlievitykseen, voi se olla aika kova pala kun helposti tulee tunne ettei sitten hallitsekkaan sitä kroppaansa.

Ite aattelisin että oishan se hienoa jos pystys synnyttään ihan ilman mitään kivunlievityksiä, mutta en pidä sitä pahana asiana ja epiduraali/spinaalipuudutus oli ainakin aiemmissa synnytyksissä tämän mamman pelastus. Esikon kohdalla jo pelkästään jaksamisenkin kannalta.. Eli avoimin mielin aikanaan lähden synnyttämään, tilanteen mukaan sitten edetään. [:)]
 
moikka taas!!!
 
Paljon on tullut nopeaan tahtiin... mä en ainakaan vielä pelkää synnytystä. mut myöhemmin se voi tulla siis pelko synnytykseen. Mistä muuten tietää et kumpi on tulossa ennen rakenne ultraa??? Meillä on rakenne ultra perjantaina ja taas on kiva nähdä pikkunen. oon ollut kaks päivää tosi poikki. Nytkin on sellainen olo et ei jaksa mitenkään kirjoittaa mut pakko on olla jotenkin hereillä viel pari tuntia ainakin. Kahvia oon yrittänyt juoda mut ei sitä pysty juomaan kuin kupillinen tai joskus kaksi. Mut rupeen nyt tekemään jotain kivaa  et pysyisin heeillä.....
 
Eihän sitä mistään tiedäkkään.. Mutta mulla on ollu sellanen olo koko ajan, että tyttöä oottelen ja niin se sitten myös tuli selväksi rakenneultrassa että tyttöhän se siellä reuhoo.. Saman olen kuullut osalta tutuistani, että heillä on ollut sellanen fiilis että kumpi on tulossa, ja se myös on mennyt niin. Eli oisaisko sun oma vaistosi sanoa siihen jotain?? [;)]
Olin tänään siinä sokerirasituksessa ja voin vain sanoa, että ei niin kamala kuin kuvittelin. Tosin, huono olo tuli ja toisen tunnin makoilinkin sairaalasängyllä käytävässä.. Sai siinä sitten pidettyä simmujakin kiinni hyvän aikaa.. Kirja oli myös kaverina, niin ei aika käynyt pitkäksi. 2,5h vierähti ja 4 putkea verta veivät.. Glucoosi mönjä oli sellaista colan makuista ja paksuista hiilihapotettua tavaraa.. Ja sitä piti tyhjään vattaan vetää sellanen vajaa 0,5litraa..
 
Heippa kaikki mammat!

Parempi mieli ollut jo noin reilun viikon verran, aika kulunut lepäillen ja siskon kanssa heidän häitään suunnitellen(sanoin siskolle: meinat sit laittaa heti synnytyksen jälkeen mut kuntokuurille, kun häät ovat toukokuussa!)

Pahoinvointi vieläkin matkassa, enkä jaksa ressata töistä, sillä veriarvotkin jo heittelevät. Lekuri sanoi, että otat ihan rauhallisesti, kun oli seurannut kesän "kidusta", kun olin töissä, ja silloin tällöin lepoa..

Kotia pistettiin vähän remonttiin, harmi vain mun mies on niin pullamössöpoika, ettei siltä suju remppahommat, niin onneksi kaveri tuli hätiin, ja se ei anna mun tehdä mitään muuta kuin olla työnjohtaja.. saadaan nyt pinnasängylle loistava paikka, rauhallinen ja hiljainen. Asutaan omistus kaksiossa, ja ei ihan heti haluttais lähteä tästä pois, kun tää on kuitenkin vasta 2007 syksyllä rempattu lattiasta kattoon. Mutta kuitenkin kokoluokaltaan luetaan isoksi kaksioksi (58,5m2). Tää on vielä kaikkien palveluiden ääressä, neuvola ja arvausterveyskeskus 100m, kauppa 400m, ihanat ulkoilumaastot lähtee ihan kotiovelta.

Liikkeitä olen tuntenut jo n. kolme-neljäviikkoa, nyt kunnon jumppatuokiot useamman kerran päivässä, ja hymy varmasti leveä niinä hetkinä. Mutta kyllä tuo palleroinen pitää mut hyvin unisena, lauantainakin nukahdin päiväunille, kun remppakaveri poras iskuporalla betoniseinään koolinkeja.

Tänään iltapäivällä neuvola, sitten saan kelaan äitiyspakkauslaput täytettäviksi.. Kamalan nopeasti nämä viikot vierivät eteenpäin, mummokin  ihan tohkeissaan kutomassa jo lapasia ja sukkia. Nuttua ei vielä halua kutoa, kun sitten vasta kun tietää, että sen pitää olla VAALEANPUNAINEN, odottaa kovasti tyttöä kun mun siskolla 3 poikaa, joista yksi enkeli.

Synnytyksestä olen kuullut kauhu- ja prinsessatarinoita, itse en osaa pelätä millään tavalla ainakaan vielä. Jokainen ihminen on niin oma yksilö, ettei voi verrata toisiin.

Mutta kirjoittelen taas kun saan irti itsestäni.. Lukemassa käyn ahkerammin..
 
heippa pitkästä aikaa. Lomamatka ranskassa takana. hienosti meni ja jaksoin todella hyvin. Siellä oli mukavan lämmintä ja aurinkoista, lämpötilat +27 kaikkina päivinä.
Takaisin tullessa en laittanut niitä tukisukkahousuja jalkaan ja sen kyllä huomasi. Lentokoneessa oli jalat kyllä niin painavat ja vielä 3h ajomatka kotiin melkosta tuskailua. Sitten laitoin illalla linimenttivoidetta sääriin, pitkät säärystimet ja suolakiteen kielen alle niin hyvin sai nukuttua koko yön. Nyt täytyy päivällä ottaa parit päiväunet niin jaksaa illalla töitä tehdä paremmin.

Mulla ultrassa pari viikkoa takaisin todettiin että on laaja-alainen eteisistukka ja kun kyselin neuvolan tädiltä mitä tarkoittaa hän sanoi että ei siitä ole mitään haittaa lapsen tai synnytyksen kannalta mutta joskus saattaa hieman haitata sydänäänien kuuntelua ja vaimentaa potkuja. No sydänäänet kuuluu välittömästi kun dopplerin painaa vatsalle ja jos se istukka vaimentaa niitä potkuja niin kuinka kovaa ne sitten oikein potkii. mulla välillä ihan oikeasti sattuu kun pikkuinen moukaroi vatsan suuntaan.

Kuulumisiin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top