Nenn1
Vauhtiin päässyt keskustelija
No eipä tuo tuleva synnytys täälläkään mitään ilonkiljahduksia saa aikaan. Toisena päivänä tuntuu siltä, että miten minä pystyn puskemaan itsestäni pienen ihmisen alun ulos. Toisena päivänä taas tuntuu siltä, että eihän siinä todellakaan ole mitään pelottavaa. Sehän sujuu kuin heinän teko [:)].
Niin ja sitten tuo äitiys... On siinä kans tällä neidillä opeteltavaa. Olenkin koittanut ajatella asiaa kantilta "Kyllä Siperia opettaa". Eniten kai siinä pelottaa se, että en ole enää pelkästään vastuussa omasta itsestäni ja tekemisistäni. Huoh... Suuri vastuu, mutta toivottavasti sitä suurempi palkinto.
Täällä on tullut kesän jälkeen todellinen arki vastaan. On vasta toinen 5 päiväinen työviikko kesäloman jälkeen tiedossa... [:'(] Viime viikolla olin to-pe pois töistä, kun lähdettiin mökille sorsamettälle. Tai siis mies meni saalistamaan sorsia ja minä vattuja ja mustikoita. Sitä edellisen viikon perjantaina oltiin työpaikan kesäpäivillä. Maanantaina tuntui siltä, että miten minä jaksan olla koko viikon töissä. Olen pistänyt paljon tätä jaksamista raskauden piikkiin, mutta kun mietin viime vuotta, niin sama homma se oli kesäloman jälkeen. Motivaatiot työtä kohtaa oli hukassa ja totaalisesti... Tiedän, että ei sais ruikuttaa, kun kerran on töitä, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi... Onneksi työssä oloa helpottaa kuitenkin vihdoin ja viimein saadut mammafarkut. Nämä on niin ku paras keksintö ikinä! [:D]
Mutta nyt pitäis varmaan keskittyä olennaiseen eli töiden tekemiseen...
Niin ja sitten tuo äitiys... On siinä kans tällä neidillä opeteltavaa. Olenkin koittanut ajatella asiaa kantilta "Kyllä Siperia opettaa". Eniten kai siinä pelottaa se, että en ole enää pelkästään vastuussa omasta itsestäni ja tekemisistäni. Huoh... Suuri vastuu, mutta toivottavasti sitä suurempi palkinto.
Täällä on tullut kesän jälkeen todellinen arki vastaan. On vasta toinen 5 päiväinen työviikko kesäloman jälkeen tiedossa... [:'(] Viime viikolla olin to-pe pois töistä, kun lähdettiin mökille sorsamettälle. Tai siis mies meni saalistamaan sorsia ja minä vattuja ja mustikoita. Sitä edellisen viikon perjantaina oltiin työpaikan kesäpäivillä. Maanantaina tuntui siltä, että miten minä jaksan olla koko viikon töissä. Olen pistänyt paljon tätä jaksamista raskauden piikkiin, mutta kun mietin viime vuotta, niin sama homma se oli kesäloman jälkeen. Motivaatiot työtä kohtaa oli hukassa ja totaalisesti... Tiedän, että ei sais ruikuttaa, kun kerran on töitä, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi... Onneksi työssä oloa helpottaa kuitenkin vihdoin ja viimein saadut mammafarkut. Nämä on niin ku paras keksintö ikinä! [:D]
Mutta nyt pitäis varmaan keskittyä olennaiseen eli töiden tekemiseen...