Terve!
Hyvä, että täällä on muitakin vatsakkaita jäljellä [:D] Täällä taas yksi päivä pyöritty ja odotettu... Yritetty keksiä kovasti puuhaa, että aika kuluis... Pienokainen on tänään ollut vähän rauhallisemmin, kääntänyt kylkeä muutaman kerran... Tuntuu, että pieni on nyt alempana kuin aikaisemmin, kylkiluiden alle jää tyhjää ja liikkeet/pylly tuntuu alempana [:)] Mutta supistuksia ei ole ollut, sehän nyt olis ihme [:o] Kaksi yötä on mennyt vähän huonoilla unilla, pissattaa, janottaa, närästää ja hyvää nukkuma-asentoa on vaikea löytää... *huokaus* Vaikka nuo nyt on aika pieniä huolia/vaivoja, ainakin verrattuna siihen jos olis kipeitä supistuksia läpi yön ja sitten ne kuitenkin aina loppuis päivän valjetessa...
Kyllä sitä miettii miten synnytyksen jälkeen vauvan kanssa jaksaa, osaako sitä pientä hoitaa ja niin edelleen... Mutta olen sitten yrittänyt ajatella, että ei vauva niin helposti "rikki" mene ja asiat pitää vaan ottaa yksi kerrallaan ja muistaa olla itselleen "armollinen" ja antaa aikaa oppia. Hoitamisen niksit kyllä varmaan oppii ajan kanssa, kasvattaminen onkin sitten toinen asia ja sitä opetellaan seuraavat kakskyt vuotta... [8|] Huolta pienestä siis varmaan riittää, mutta eiköhän iloakin vähintään saman verran [;)] Olis aika ihmeellistä jos iso elämänmuutos ei herättäis tunteita...
Täällä olen saanut olla aika rauhassa kyselijöiltä, kukaan ei ole liiaksi tupautunut ja vaivaksi asti kysellyt joko, joko... Vieraita saa kyllä tulla, mutta ei välttämättä ihan heti kotiutumisen jälkeen... Kaikki riippuu siitä minkäläinen vointi itsellä on ja miten saa nukuttua ja miten vauva voi ja arki lähtee "rullaamaan"... Saas sitten nähdä miten ovikello soi jos joskus laitokselta kotiin päästään... Ja rohkeasti kannattaa sanoa vieraille, että mitä jos tulisitte vähän myöhemmin... Kukaan ei ainakaan ajatuksia lukemalla ymmärrä, että perheessä kaivataan omaa rauhaa!
No, mutta jaksamista kaikille!!
Hyvä, että täällä on muitakin vatsakkaita jäljellä [:D] Täällä taas yksi päivä pyöritty ja odotettu... Yritetty keksiä kovasti puuhaa, että aika kuluis... Pienokainen on tänään ollut vähän rauhallisemmin, kääntänyt kylkeä muutaman kerran... Tuntuu, että pieni on nyt alempana kuin aikaisemmin, kylkiluiden alle jää tyhjää ja liikkeet/pylly tuntuu alempana [:)] Mutta supistuksia ei ole ollut, sehän nyt olis ihme [:o] Kaksi yötä on mennyt vähän huonoilla unilla, pissattaa, janottaa, närästää ja hyvää nukkuma-asentoa on vaikea löytää... *huokaus* Vaikka nuo nyt on aika pieniä huolia/vaivoja, ainakin verrattuna siihen jos olis kipeitä supistuksia läpi yön ja sitten ne kuitenkin aina loppuis päivän valjetessa...
Kyllä sitä miettii miten synnytyksen jälkeen vauvan kanssa jaksaa, osaako sitä pientä hoitaa ja niin edelleen... Mutta olen sitten yrittänyt ajatella, että ei vauva niin helposti "rikki" mene ja asiat pitää vaan ottaa yksi kerrallaan ja muistaa olla itselleen "armollinen" ja antaa aikaa oppia. Hoitamisen niksit kyllä varmaan oppii ajan kanssa, kasvattaminen onkin sitten toinen asia ja sitä opetellaan seuraavat kakskyt vuotta... [8|] Huolta pienestä siis varmaan riittää, mutta eiköhän iloakin vähintään saman verran [;)] Olis aika ihmeellistä jos iso elämänmuutos ei herättäis tunteita...
Täällä olen saanut olla aika rauhassa kyselijöiltä, kukaan ei ole liiaksi tupautunut ja vaivaksi asti kysellyt joko, joko... Vieraita saa kyllä tulla, mutta ei välttämättä ihan heti kotiutumisen jälkeen... Kaikki riippuu siitä minkäläinen vointi itsellä on ja miten saa nukuttua ja miten vauva voi ja arki lähtee "rullaamaan"... Saas sitten nähdä miten ovikello soi jos joskus laitokselta kotiin päästään... Ja rohkeasti kannattaa sanoa vieraille, että mitä jos tulisitte vähän myöhemmin... Kukaan ei ainakaan ajatuksia lukemalla ymmärrä, että perheessä kaivataan omaa rauhaa!
No, mutta jaksamista kaikille!!