tammikuun uudet kujeet!

Päivää!
Tuosta rinnalla huutamisesta ja suusta sylkemisestä, ainakin meillä kaikki ipanat ovat tehneet sitä usein syötön alkuvaiheessa, jos maitoa tulee runsaasti eikä tahdo ehtiä niellä. Kun vähän aikaa on ollut rinnalla tuo maidonvirtaus yleensä rauhottuu minulla sen verran, että ei enää tule ihan solkenaan ja lapsikin aina rauhoittuu rinnalle. Toinen, mikä ensimmäisen kanssa oli ongelmana oli se, että rinta oli niin pinkeä ettei saanut otetta. Siihen auttoi lypsäminen ennen syöttöä.

Mietin tässä, että minulla taitaa olla yhä traumoja siitä, kun ensimmäisen lapsen kanssa jäin totaaliyksinhuoltajaksi raskausaikana, eli tuon "isä" (lue: siittäjä) lähti elämästäni rv13 ja on sittemmin pysynytkin poissa. Vaikka minulla on jo neljä lasta nykyisen mieheni kanssa niin silti aina raskaudet ja vauva-ajat nostavat pintaan sellaisen absurdin tunteen, että kohta tuo varmaan ottaa ja häipyy (vaikka tiedän tasan tarkkaan, että niin ei tule käymään). Totaaliyksinhuoltaja-ajoista juontaa juurensa varmasti myös se, että minun on tosi vaikea ottaa mieheltä apua vastaan vauvanhoidossa, joten mies aina joutuu suunnilleen väkisin repimään vauvan sylistäni. Isompien lasten kanssa on helpompi antaa noita isänsä hoitoon ja luotan siihen, että tulevat kyllä hoidettua hänenkin seurassaan. Eli en ole masentunut, kuten Ang1 jo pelkäsi, minulla vain on noita vanhoja traumoja, jotka väsymys nostaa pintaan ja saatan hetkittäin jopa vaikuttaa kyllä masennuksestakin kärsivältä, mutta kyllä tässä pinnalla ollaan.

Meillä heräämiset menevät niin, että minä herään vauvan kanssa, tuo kun yleensä kaipaa tissiä... Toiseksi pieninkin heräilee aika usein ja tuon heräilyt hoidan joko minä tai mies riippuen tilanteesta, kumpi herää ensin tai jos minulla juuri on vauvanhoito kesken niin silloin mies hoitaa isomman. Onneksi tyttö on vihdoin liki kuuden vuoden iässä alkanut nukkua yöt läpensä liki poikkeuksetta eli ei ole sentään kolmea heräilijää.

Laskin muuten, että olen tähän mennessä imettänyt elämässäni 53 kuukautta noita neljää edellistä  tenavaa ja nyt jo n. kuukausi tullut lisää, kun tämän viidennen kanssa on päästy alkuun...
 
Joo se sen hematooman takia ainakin neukun mielestä jää kovaksi..Sekä sen takia ku pitivät tätä haavaa niin kauan auki että kehitti enemmän arpikudosta..Ja kiva tietää että tää jää vielä ikuisiksi ajoiksi tosta haavasta repsottamaan! Joo mulla ainakin on kova haavan kohdalta että vähän siitä yläpuolelta..

Meil on käytössä Disneyn D-tipat,saa luontaistuotekaupoista,maksaa jonkun 5e pullo ja meillä on sopinu hyvin..Nyt menee sit Relat,Cuplaton ja rautalääkekin..

Meillä poika nukku viime yönä 10-04!! Sit nukuttiin vielä kymmeneen ja heräs sitä ennen kerran maidolle..

Meillä poika nukkuu mitä enemmän on ihmisiä,ääniä ja vieraita naamoja..Vaistoo varmaan jotenkin että nyt tulee liikaa uutta ja päättää nukkua koko tilanteen ohi:D

Ja edelleen poika nukkuu mun vieressä ja ukko sohvalla..Ei vaan saada poikaa nukkumaan omassa sängyssä,kokeiltiin yks ilta ja yö kaikkea mahdollista..Kohta saadaan isompi sänky:D
 
Voi tsiisus, nyt kyllä... Että osaa ottaa päähän! Kyllä tympii toi, että mies on töissä. Poika on maailman ihanin asia ikinä ja suloisin ja ties mitä, mutta käy tämä välillä vähän raskaaksikin. Minkä varmaan jokainen tietää ja ymmärtää. No. Ensinnäkin mies nukkuu olohuoneessa, ettei sen tarvi herätä jokaseen ähinään ja syöttöön yms., koska eihän se muuten jaksa töissä. Käyn herättämässä, jos häntä johonkin tarvitsen, mutta paria yötä lukuunottamatta en ole öisin tarvinnut apua. Poika nukkuu yöt aika hyvin, herää syömään ja nukahtaa uudestaan. Yleensä kerran käydään vaihtamassa vaippa silloin, kun ei nukahda heti syötön päälle. No niin, mutta siis ensinnäkin mies siis saa ainakin arkisin kunnon yöunet, ellei sitten jostain syystä herää itsekseen tai kuule kun käydään vaihtamassa vaippa. Harvoin poika itkee öisin, tai yleensä ei ainakaan niin kovaa että mies olisi siihen herännyt. Pidetään makkarin ovea siis kiinni. Sitten mies on päivät töissä ja poika alkaa olla aika eläväinen jo, eli päivisin ei nuku enää niin pitkiä pätkiä, mitä alkuun ja kovasti tuntuu kaipaavan jotain äksöniä. Haluaa olla olkapäällä pystyssä, että pystyy tiirailemaan ympärilleen, mieluiten haluaa nähdä ulos ikkunasta tai tuijotella valoja. Alkaa olla hippasen raskasta kanniskella toista tossa olalla muuten. Painoa vajaa kuusi kiloa ja tollanen makaroni joka helposti valahtaa alaspäin. Ryhti on hirmu vaikea pitää hyvänä ja yläselkä kipeytyy äkkiä. Laitan välillä pojan sitteriin, että saan syötyä, käytyä vessassa tai mitä nyt milloinkin teen. Loputtoman kauaa ei tietenkään siinä viihdy, vaan välillä täytyy päästä taas uuteen asentoon. Sitten kun mies tulee kotiin, on ihan mielellään kyllä vauvan kanssa ja hoitaa yms. mutta usein pojan pidemmät unet ajoittuu sinne iltapäivään, eli poika nukkuu suurimman osan siitä ajasta mitä mies on kotona. Ja sitten parhaassa tapauksessa miehellä on illalla vielä jokin sähly tms. jolloin vauva on tietenkin hereillä.

Pointtina siis se, että vuorokaudessa on 24 tuntia, joista 20-22 tuntia poika on mun kontolla. Viikonloppusin tietysti eri asia, mutta kyllä nyt tänään osaa ottaa päähän oikein urakalla. Siitäkin syystä, että mies kuitenkin pääsee kaiken lisäksi liikkumaan täysin vapaasti. Jos haluaa lähteä töihin, lenkille, kauppaan, mihin ikinä tai ihan vaan kotona tehdä mitä ikinä, se voi sen tehdä. Mä en. Tykkään olla äiti ja tykkään vauvasta ihan ylipaljon, mutta munkin mielestä vois olla kiva lähteä kauppaan kun siltä tuntuu. Tai käydä vessassa kun siltä tuntuu. Tiedätte kyllä. Nyt olen hiukan uskaltautunut lähtemään, etenkin kun hoksasin, että multa tulee ihan oikeasti tota maitoa todella paljon, joten kun poika on syönyt, olen lypsänyt rinnan tyhjäksi ja siitä on saanut ainakin alkupalat seuraavalle syötölle. Sitten olen uskaltanut lähteä johonkin hetkeksi. Tosin sillonkin olen juossut kauheella vauhdilla kaupan käytävät läpi, en oikein osaa vielä rentoutua kun olen "vapaalla". Sekin tosin nyt eilen helpotti, että käytiin neuvolassa vaunuilla. Ei siis olla vielä uskallettu vaunuilla, mutta nyt kun eka kerta on takana, en malta odottaa seuraavaa. En siis tarvitse vapaata vauvasta, olisi kiva käydä vauvankin kanssa jossain. Ehkä nyt kohta uskalletaan.

Kauheeta valitusta nyt. Pieni väsymys taitaa painaa ja ärsyttää. Äitiys ja isyys ei ekan vuoden aikana tosiaan yrityksistä huolimatta ole kovin tasa-arvoista.
 
Vihdoin ehdin tänne kirjoitella! Viime yö oli eka yö 10 päivään, kun sain  edes joitakin tunteja nukuttua. Noomin unirytmi on ollut sitä, että yöllä klo 12 herätään ja aamukuudelta nukkumaan. Vauva ei kyllä itkeskele, haluaa vaan olla rinnalla.

Aikamoista härdelliä on tämä alku ollut. Ensin ei viikkoon pystynyt olemaan tikkien takia pystyssä tai istumaan, imetyksen kanssa on ollut haasteita (ei vauvan puolelta), vaan omat rinnat tosi arat. Toisesta en kärsi imettää ollenkaan, joten pitää pumpata ja juottaa pullosta. Jos yritän siitä imettää sattuu aivan järkyttävästi ja nänni alkaa vuotaa verta. Sitten jossain vaiheessa meenasi jo rintatulehdus iskeä, kuume nousi ja rinnat ihan piukeina ja punasina, vesihauteilla saimme onneksi tilanteen rauhoittumaan. Siinä hötäkässä piti vielä lähteä ostamaan uutta rintapumppua. Mulla oli Ainun sähköinen, mutta se sattui liikaa. Nyt on Aventin pumppu ja se on hellävaraisempi.

Itku on tullut moneen kertaan, kun on ollut niin väsynyt ja epätoivoinen, kun imetys niin haasteellista ja haluaisi olla täydellinen äiti (jep, kaikkia uusia tunteita sitä itsestään löytää) ja kokee syyllisyyttä, että saako Noomi riittävästi maitoa. Kun ekan kerran annoin sille tuttia, että edes hetkeksi saisin pois rinnalta, iski siitäkin hirveä morkkis.

Mutta siis vauva on aivan ihana. Olen ihan rakastunut ja nämä äidin rakkauden tunteet on kyllä ihan uusia. Miettii, että näinkö munkin äiti on mua kohtaan tuntenut... voisin tuijotella nukkuvaa vauvaa tuntikausia, kun se ilmehtii ja hymyilee unissaan. <3

Joo, ja meidän vauvasta tuli jo minijulkkis 2 päivän ikäisenä, kun YLE tuli Kättärille kuvaamaan vauvaperheitä ja niinpä pääsimme viime viikon tiistain puol ysin pääuutislähetykseen. :) Itse tosin olin aivan räjähtäneessä kunnossa; kun ei ollut nukkunu 4 päivään, eikä käynyt pesulla 3 päivään eikä edes ehtinyt peiliin vilkaista. No, olipahan naturelli meininki. Mut oli kiva kun kauempanakin asuvat sukulaiset ja tutut näkivät Noomin heti tuoreeltaan.  :)
 
 
^ootko kokeillut rintakumia? Joillain sekin voi auttaa, tosin kuulostaa aika kivuliaalta toi sun tilanne, että toi voi olla aika yhtä tyhjän kanssa. Lansinohia kannattaa kanssa käyttää, ei ainakaan pahenna tilannetta! Oot kyllä varmaan jo kaikkea kokeillut :) Tsemppiä teidän arkeen! Äläkä murehdi liikoja, olet paras ja täydellisin äiti lapsellesi!
 
Tiedän pääskynen miltä susta tuntuu.. meilläki mies on ollu tän viikon töissä. illalla haluisin joskus ees käydä rauhassa vessassa tai ees syyä ilman että pitää olla pojan kanssa, mutta ainaku pyydän että mies jotain tekis niin hän sanoo että meen eka röökille tai sitten se haluu tehä jtn muuta.. kyllä välillä hermostuttaa. ja kyllä mä senki ymmärrän ettei välttämättä heti jaksa mitään tehä töitten jälkeen mutta silti..

viime yönä sain nukkuu 7 asti.. ihanaa.. poika tosin valvo 3 asti, mutta mun mies tulikin ottaa sen tosta mun vierestä ja hyssytteli sitä niin kauan että se nukahti ja mä sain nukkuu.. ihanaa.. johan tässä ollaan ite jo muutamana yönä sen kanssa valvottu. :) alko olee jo tosi väsyny olo.

HAPPY73 mullaki oli alussa nänninpäät niin kipeet et olin jo luovuttamassa imetyksen suhteen. mulla ei ainakaan rintakumit auttanu mitään, mutta kun nänninpäitä jaksaa ahkerasti rasvata niin ne pikku hiljaa tottuu.. :) ja neuvolassa kannattaa pyyttää neuvoo imetyksen suhteen jos se vauva ottaa väärin kiinni nännistä nii seki vaikuttaa siihen rikkoutumiseen. meillä on ollu ainaki apua neuvolasta. ja tutista sen verran että se on ihan hyvä antaa sille välillä, koska meijän pojalla ainaki on se että se haluu vaa lutkuttaa jotain vaikkei sillä olis nälkä. mun mielestä tutti on siihen hyvä apu. :)
 
Tuosta "menemisestä", onneksi nuo kaupassakäynnit edes helpottuvat, kun vauva vielä vähän kasvaa ja tulee kevät ja tuon voi ottaa joka kerta mukaansa. Eilen kävi taas tyypillisesti, nimittäin lähdin kaupalle (meiltähän täältä korvesta ei missään vain kipaista) ja tällä kertaa mentiin anopin kanssa ihan kylille asti, Anoppi on kaupassa vahdittava, joten silloin on hankala ottaa pienet mukaan eli mies jäi noita hoitamaan. Oltiin sitten juuri lähdetty ajelemaan kotiinpäin, kun puhelin soi ja näin miehen soittavan. eli ei kuin huutamaan luuriin pikaisesti kesken ajon;"TULOSSA OLLAAN!" Nimittäin arvasin kyllä, mistä oli kyse, ja pojan äänihän siellä kuului päällimäisenä. Isä oli yrittänyt tarjota pulloa, mutta eihän tuo tissitakiainen sitä huolinut, eli talla pohjaan ja äkkiä kotiin se 15km, mikä matkaa vielä oli, takki pois ja tissi suuhun ja kyllä poika tarrasikin äkäisesti kiinni ja katsoi niin syyttävästi, että missäs sitä ollaankaan oltu.

 
harmi tättärä ettei kauppa reissu onnistunu.. olis varmaan ollu kivaa päästä vähän pois arjen keskeltä. meillä ei oo kauppaan ku puol kilometrii nii sinne nyt pääsee melkeen koska vaan. ja kyllä meillä otetaan poika aina mukaan.. teillä se tosin varmaan on eri ku on  nii monta lasta. :)

ai että oli luksusta kun sai yöllä nukuttuu 6tuntii yhteen mittaan. jospa toi uni rytmi alkais pikku hiljaa tasottuu.

eilen taas kuunneltiin pikkumiehen kanssa musiikki, on se kiva ku tulee joku kappale mitä ollaan kuunneltu raskaus aikana nii alkaa pojan jalat jammaa.. :D

muutenki poika on kova hymyilee. ihana kattoo ku toinen tujottaa ja sitten tulee iiiiso hymy. <3 oi rakkaus.
 
Tuo on kurjaa kuulla että huolehtii yksin vauvasta lähes koko ajan.. itse sitä on lähes mahdoton edes kuvitella kun oma mies on niin tajuttoman läsnä koko ajan kun vain voi.
Joka hetki kiitän häntä vähintään ajatuksissani siitä että on niin ihana, monet ystävät ja sukulaiset on mys sanonet hänelle että he arvasivat että näin käy, että vauvan tullessa hän on niin ihana ja hyvä isä.
Me huolehditaan vuoron perään yöt pojasta, nimittäin yöt meillä menee korvikkeella joka tapauksessa eli se on sama kumpi sen lämmittää.
Ja poika nukkuu sen kuusi tuntia ja syö ja jatkaa taas unia eli on helppo yö hoidettava.
Päivät on meillä ollut nyt tuskaa milloin mistäkin syystä mutta käytännössä katsoen poika on päivät koko ajan tississä kiinni tai muuten vaan iholla.
Nyt on ollut tosi kovasti ilmavaivoja ja ne häiritsee toista. Ja alkuun kun mies palasi töihin oli selkeästi pikkunen ihmeissään siitä, kun oli niin tottunut siihen että isä pitää myös huolta.
Työstä kun mies tulee on hän jatkuvasti pojan kimpussa, ihan niin että joudun jopa vähän muistuttaa että nyt pitäisi mennä sänkyyn pojan ettei nyt vaan totu pelkästään syliin..

En suoraansanottuna tiedä miten jaksan siinä vaiheessa kun mies alkaa palkollisena olon lisäksi tekemään omalle firmalle hommia, eli käytännössä tarkoittaa sitä että tulee kotiin aikaisintaan kahdeksan aikaan illalla. Mutta eiköhän kaikkeen totu ja opi! Ja ei se mies joka päivä niitä hommia ota tehdäkseen kuitenkaan.

Me myös koettiin hetki kuuluisuutta kun aamulehdestä soitettiin ja pyydettiin että voisko tulla tekemään syntyneestä vauvasta sen pikkujutun siihen Moro-lehteen. Olin niin hämilläni kun soitti sieltä että en osannut muuta kun suostua ja oli kyllä kuvakin allekirjoittaneen osalta niin metsään mennyt ettei tosikaan... mutta äkkiäkös tuo nyt unohtuu! Pikkumiehellä oli muuten siinä kuvassa sattumalta käsi ihan heviasennossa, pikkusormi ja etusormi pystyssä :D
 
Meillä ihan noita samoja tuntemuksia tästä yksin hoitamisesta..
Mulla meni pitkään ennenku uskalsin lähteä ulos tai edes kauppaan vauvan kanssa..Kaupassa huusin miehelle että äkkiä kamat kasaan ja pois,mua pelotti se että mitä jos vauva alkaa huutamaan..Nyt tietää ainakin että se ei siihen huutoon kuole ja eipä se siellä kaupassa edes huuda..Meillä mies hoitaa vauvaa sen aikaa että pääsen suihkuun,kauppaan tms,mutta öisin hoidan itse..

Nyt on vaan se että poika jaksaa innostua mun höpötyksistä aamulla hetken,mutta kitisee ja itkee koko päivän vaikka yritän kuinka viihdyttää tms,mutta kun isi tulee kotiin niin johan ollaan yhtä hymyä ja juttelua! Ja sitten nukahtaa vielä isin syliin,mutta mun kanssa ei suostu päivällä nukkumaan hetkeäkään..Voiko noin pieni muka ymmärtää jo tommosen päälle että äiti ei aina kelpaa
 
Ah, ihanaa. Yleinen vapaapäivä ja mies kotona. Käytiin porukalla kaupassakin, en raaskinut kuitenkaan vielä jättää ulos nukkumaan reissun jälkeen, vaikka selvästi olisi pitänyt. Nukkuu niin hyvin vaunuihin pakattuna. Sisälläkin siis nukkuu päikkäreitä vaunuissa, mutta totta kai heräsi nyt kun alkoi hiukan tulla kuuma ja vaikka kuinka varovasti yritin riisua niin herätyshän siitä tuli.

Niin ja eihän meillä suinkaan ole kyse siitä, etteikö mies hoitaisi vauvaa. Se ei vaan ole paikalla sillon ku sitä eniten tarvisi. Paitsi eilen, oli niin hiton vaikea ilta ja alkuyö. Poju oli sitä mieltä, että uniaika ei suinkaan ole ennen kahta yöllä. Tämä on todella harvinaista, yleensä yöunille päästään niin, että ekalle syötölle herätään 00-1. Loppuyön kyllä nukkuikin hyvin, söi ja nukahti heti. Mutta. Aamulla alkoi sellanen ähinä ja pöhinä, etten itse saanut enää nukuttua. Täytyy kaivaa korvatulpat ja käyttää niitä. Eiköhän tämä tästä kun itse vaan totun siihen, että mies ei ole koko ajan kotona.

Pyykit odottaa ripustamista, mutta niin hirveä väsymyspäänsärky, että parempi liittyä tuohon poikien uniseurueeseen. Jospa vain saisi unta... Nälkäkin olisi. Tä on niin tätä.

Niin muuten. Vaikka imettäminen on niin hieno juttu monella eri tavalla, niin hetkittäin siinä tympii juuri nimenomaan se, että ruokinnan hoidan tasan minä, jaksoin tai en. Vaikka sitten tunnin välein, jos tarve vaatii. Nyt poika on onneksi syönyt vähän harvemmin, taisi tuo kasvupyrähdys olla nyt hetkeksi taas ohi. (1kk neuvolassa päälle 5,7kg ja 58cm...) Pitää nyt tosissaan muistaa lypsää ylimääräset pulloon ja jääkaappiin, niin mies voi välillä taas syöttää. Pakkaseenkin asti vois laittaa. Maitoa tulee edelleen useammankin lapsen tarpeisiin...

Joo heippa :)
 
Hei

Minun pitäis pyytää nyt vertaistukiryhmältä vertaistukea.
Olen alkanut miettiä johtuuko meidän vauvan itkuisuus jostain muusta kuin mahavaivoista. Olen ehkä sarjaa "mahdollisesti vainoharhainen", mutta mutta... Ja kun tämä on eka lapsi eikä tiedä mikä on normaalia.

Mutta siis, katsoisitteko seuraavat videot ja kommentoisitte näkemäänne. Onko videoilla nähtävä mielestänne normaalia käytöstä, vastaako teidän vauvoja? Vai vaikuttaako erilaiselta?

Videot voisivat olla meillä kuvattuja...

http://www.youtube.com/watch?v=JkvQbO5z-Pc&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=e1VAmXJBL9U&feature=related
 
^Ihan tosi vaikea sanoa, googletin vielä tarkemmin ton syndrooman oirekuvauksen ja aika vaikealta sen diagnosointi tuntuu näin maallikon silmin kun kyseessä on vauva. Kun katsoin videot lukematta noista oireista, en edes tajunnut, mikä niissä oli "vikana". Mitä siis teidän vauva tarkalleen ottaen tekee? Jos olet oikeasti huolissasi, mikään ei estä ottamasta yhteyttä lääkäriin ja kysymästä sieltä asiasta. Harvinainenhan tuollainen sairaus on, joten todennäköisyys on onneksi pieni.
 
No meillä tapahtuu ihan samaa kun nois videoissa ja on normaalia..Refluksissa se tavara lentää kaaressa pihalle itkun kanssa ja mahaan ei jää juuri mitään ja paino laskee..Silent refluksi on sinänsä vaaraton jos siitä ei paljoa ole haittaa koska menee ajan myötä ohitse,liittyy vaan löysään mahaporttiin..Meille sanottiin että kuhan ruoka pysyy sisällä ja paino nousee niin ei ole hätää:)
Itsekin tuota refluksia epäilin,mutta syöminen alkoi sujua ja pulauttelu väheni,nyt pulauttelee taas mutta siihenkin on keinot..
Ja lääkärit ei mielellään lähe siihen ph-mittaukseen,eli jos koet että se on nyt refluksia niin kannattaa melkeinpä mennä yksityiselle lastenlääkärille..
 
Nyt kun meillä on imetys lähtenyt täydellisesti käyntiin niin ymmärrän tasan mitä täällä sanottiinkin jo, eli vähän tympii just se että se olen minä joka hoitaa sen syötön. Tottakai on se ihanaakin, tai todella upeaa ja mahtavaa, kun poika syö ja hiplaa samalla mun tissiä ja on niin lähellä jne mutta just se että olin tekemässä ihan mitä tahansa niin kun nälkä tulee niin tissiä on saatava ja heti. Olen esimerkiksi kirjoittanut KAKSI päivää osoitetarroja Openofficella ristiäiskutsujen kuoriin.. eli koko ajan on kone lepotilassa ja aina kun on hetki niin äkkiä rustaamaan koneella nimiä ja osoitteita. Toinen on puhtaat  pyykit, niitä on jo kertynyt  ja kuinka mä paasasin ennen vauvautumista että en ymmärrä kuinka jotkut ei ehdi pitään siisteyttä yhtään yllä tms kun on vauvan kans kotona.. no kosahtipa omaan nilkkaan hienosti!
Mutta uskon kun rutiinit alkaa oleen paremmat niin alkaa homma toimiin paremmin!
Ai niin ja sit se että voi luoja kun on nännit kipeänä :D Onneksi ostin kehäkukkavoidetta jo ennen vauvan syntymää, se helpottaa kovasti kun uusii ihoa niin loistavasti.

Mitähän muuta valitusta mulla oli.. niin joo! Kun vauva ei enää piere niin kovasti ja ole ilmavaivainen niin samaa ei voi sanoa musta kun hotkin joka ainoan suupalan mitä eteeni saan, en osaa enää rauhoittua syömään edes!!

Tänään kävin kunnon pitkällä lenkillä kaksin mun ensimmäisen vauvan kanssa, eli meidän yhdeksän vuotiaan koiravaarin kanssa. Me nautittiin kovasti yhteisestä ajasta. No tissiähän täällä kaivattiin kun tultiin takasin mutta sen jälkeen pääsin saunan lämpöön joten se helpotti oloa oikein kovasti.

Tuo muuten tuo kauppareissu kuulosti tutulta.. meillä vauva nukkui tyytyväisenä kaupassa ja silti menin ihan paniikissa pitkin käytäviä että äkkiä nyt ennenkun se herää :D :D
Hyvin huomaa että on aika amatööri vielä vauvan kanssa :D

Ai niin ONNEA MEEMI täälläkin vielä!
 
Heissan!

Enpä ole aikoihin kirjoitellut, koska tämä foorumi ei meinaa toimia mulla laisinkaan, joka minua surettaa, kun tämä on ollut raskautta ennen, raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ollut tosi ihana tukipylväs mulle...

tuosta jälkivuodosta...mulla kesti se tasan kaksi viikkoa ja loppui...nytten reilu 6viikko synnytyksestä, mulla alkoi MENKAT... jeee, niitä on odoteltukin...että saa ehkäsyn kuntoon...
Sektiohaava on parantunut hyvin ja jälkitarkastuksessakin lääkäri sanoi että hyvin on parantunut ja on tulossa siisti haava, voi kuulema vielä jonkin aikaa olla tiukka, ennen kuin palautuu ruumis...

mä olen vastannut siihen galluppiin, mutta en ole kommentoinut (muistaakseni), voisin toki käydä kommentoimassa...

Meillä myös käännyttään kyljeltä selälleen ja selältä kyljelleen...aika kauan jo sitä tehty, olen ihmetellyt voiko se olla niin..ehkä se voi..kerran on jopa kääntynyt kyljetä mahalleen, mutta vain sen yhden kerran...toista kertaaa en ole sen nähnyt tekevän niin..

Ristiäisiä olen suunnitellut, ja olen jopa saanut vierasmäärän rajattua 20hlöön...niin että lähetin 10kutsukorttia, en tiedä onko kaikki tulossa, mutta väheneepä sitten...olen jopa suunnitellut mitä leivon ja anoppi sanoi että tilaa täytekakun, vaikka sanoin että en tahdo mitään täytekakkua...

Eikai miulla nyt muuta ollutkaan..meni ihan ajatus jonnekin...

täytyy vielä kommentoida noita videoita..nuo voisi olla meilläkin kuvattuja, mutta kun meillä ei paino onneks laske vaan nousee kuin viimistä päivää...eli ei ainkaan meillä taida tuosta olla kyse, vaikkakin tiedän että masuvaivoista on kyse...
 
Minäpä täällä vielä mahan kanssa valvoskelen.. odottelu jatkuu, kun kaikki näytti kontrollissa olevan ok, vauva voi hyvin siellä edelleen. :)

Käyriä kattelemaan sunnuntaina ja vielä tiistaina tarkastus. Ke aamuna kait käynnistellään, sillon 42+1., ellei sitten alkais ennen sitä..!

Nyt kyllä voi sanoa todella odottaneen!!!
 
Päivää!
Minäkin kiersin lapsilukkoa ja kävin katsomassa videot ja muutaman muunkin refluksista. JUST noin se lentää meilläkin ja välillä pidemmässäkin kaaressa. Eilen meni taas päiväpeitto, kun oli lentänyt niin pitkälle, ettei edes osunut alla olevaan pyyhkeseen vaan lensi yli! Kuitenkin paino nousee ihan mieletöntä tahtia (ainakin tähän asti) ja olen kyllä huomannut, että jos en anna vauvan lutkutella vaan revin tissin suusta kun tuo on syönyt maks. 15 min niin huomattavasti vähemmän tulee palautetta. Eli ainakin omallani epäiln ihan löysää mahanporttia. Muuten, jos paino ei nouse ja tulee ransaita pulautuksia niin ensin pyytäisin lähetteen allergiatestiin, ihan kokemuksesta tätä sanon, vasta jos allergiaa ei löytyisi alkaisin noita muita vaihtoehtoja pohtia. Meillähän on yksi maito- ja multiallergikko (sirppana 15-kilonen 6-vuotias, joka tosin nyt näyttää vähän pyöristyneen, kun vehnä vapautui kesällä vältettävien listalta.)
Ang1, minähän VAROITIN, että se Moron toimittaja voi soittaa. Itseä on hieman kyllä jälkikäteen harmittanut se kieltäytyminen. Oli sitten meillä vain tylsä perusilmoitus, jossa sentän mainittiin nuo muut jalkapallotiimiksi eikä vain sisaruksiksi. Meillähän on täällä se Liedenpohjan Messi ja poikien kanssa vääntö vauvelin niimestä, kun sen pitäisi heistä olla oikeasti Lionel. Ei sinun kuvassasi mitää vikaa ollut, oikein hyvä!
Blueroselle onnittelut kropan toimimisesta.... Täällä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, saadaan kuukautisia odotella n. 8-10kk synnytyksestä vasta. Tosin minullakin keskosen jälkeen alkoivat pikaisemmin, jo nelisen kuukautta synnytyksestä, mutta muuten on aina mennyt yli puoli vuotta. Eipä noita kyllä kaipaakaan, toisin kuin edellisen jälkeen, kun oli mieletön vauvakuume ja turhautti ettei päässyt aloittamaan viidennen yritystä nopeammin. Toisaalta, kun jälkikäteen pohtii raskausaikaa niin onhan se hyvä, että neljäs ehti sentään hieman kasvaa ennen kuin tämä vauveli ilmoitti tulostaan. Ehkäisy minulla on toistaiseksi satavarma, kaksivuotias nukkuu minun ja miehen välissä ja vauva vieressäni tissi suussa.
Ja täytekakusta tuli mieleeni, miten suorastaan loukkaannuin edellisissä ristiäisissä, kun anoppi kantoi meille täytekakun vaikka olin kyllä sanonut, että leivon tarjottavat itse. Myöhemmin tajusin hormonihuuruissani ehkä ylireagoineeni, hyväähän tuo tarkoitti ja halusi vain auttaa. Silti silloin kyllä ärsytti ja itkettikin, että eivätkö minun leipomukseni muka ole tarpeeksi hyviä... Kelpasivathan ne anopillekin, mutta kun etukäteen sanoin, että en leivo täytekakkua sinne vaan on muuta tarjottavaa tuon vanhan (yli 75) ihmisen mielestä silti täytekakku pitää juhlissa olla ja no... asia on jo sovittu ja selvitetty.
En taaskaan muista, oliko muuta kommentoitavaa, joten Adjö tältä erää!
 
Mulla ei oo menkkoja näkyny eikä kuulunu:D Eikä haittaa kyl yhtään!
Musta tuntuu et meijän poika ei kehity sit ollenkaan! Toisten alle kuukauden ikäiset lapset kääntyilee tosiaan selältä mahalleen ja toiste päin mut meillä ei suostu hetkeäkään olemaan edes mahallaan tai selällään lattialla..Ei nosta mahallaan kunnolla päätä vaan huutaa kurkku suorana ja naama punasena ja lopettaa kun nostetaan syliin..Pakolla olen sitä nyt pitäny kuitenkin lattialla vaikka huutaa mutta tosiaan pieniä hetkiä..

Ei sais vertailla lapsia kun kehittyvät kuitenkin eri tahtiin,mutta kuitenkin://

Meillä meni tänään puklusta vaatteet kahteen kertaan pesuun ja sänkykin oli puklussa:// Sitten olikin pienet pissakakka-leikit ja oli koko hoitopöytä näissä eritteissä..Eka kerta kun pissas mun päälle:D
 
^plus että tän ikäsillä noi kääntyilyt on kyllä ihan vaan painovoiman aiheuttamia vahinkoja. Ei siinä mitään tarkotusta ole, toisin kuin about nelikuisella, joka ihan oikeasti haluaa kääntyä.

Nyt ei ehdi pysty kykene enempää :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top