Heipä hei pitkästä aikaa!
Me ollaan oltu joulun seutu reissussa mummoloissa ja muutenkin koneella olo on ollut vähäistä viime viikkoina, joten oikein hämmästyin, että nythän sitä on täälläkin siirrytty tammikuun tarinoihin :)
Neitosella on ikää kuusi viikkoa ja risat ja päätä on kovasti nosteltu jo kolmen viikon ajan! Mahallaan ollessaan näyttää, että hermostuu kun ei pääse eteenpäin ;) Nukkuminen vaihtelee päivittäin: välillä vetelee unia koko päivän vain syöntitaukoineen, välillä, kuten tänään, ei malta nukkua juuri laisinkaan. Yleensä nukkuu 3 tuntia putkeen. Välillä, mutta harvoin menee 4-5.
Mitenkäs teillä vauvat käyttäytyy syönnin jälkeen? Meillä on välillä aikamoista kitinää ja ähkimistä ja vääntyilyä, vaikka Cuplatontakin on otettu. On se jonkin verran auttanut isoimpiin mahavaivoihin (tosin pahan hajuisten pierujen määrä on nyt hurjasti lisinyt ;). Röyhtäillä neiti ei meinaa, mutta kun sen tekee, kuulostaa se hyvin miehekkäältä ;) Mutta mietin siis, että onko tuo tuollainen vääntyily ja ähkiminen normaalia vai vieläkö maha vaivaa. Vai onko kyse vielä jostain muusta...
Mammasta sitten: Mulla jälkivuoto kesti reilut 5 viikkoa, oli tosin lopussa vaaleaa valkovuotomaista mutta vuotoa kumminkin. Nyt vasta voi sanoa loppuneen. Ja peittoa heiluteltiin ekan kerran vasta nyt tammikuun alussa juuri tuon vuodon takia. Ihme kyllä ei sattunut vaikka hieman jännitinkin välilihaleikkauksen takia.
Joo ja itse tällaisena loppuvuonna syntyneenä sanottakoon, että on hyvä niille vauvoille, jotka syntyvät tammikuun puolella, ainakin sinne 18 vuoteen saakka. Odottajille se tuskin on ollut niin kivaa... Nykyäänhän tässä varttuneemmassa iässä tuolla syntymäkuulla ei ole juuri väliä, mutta teininä se kyllä ärsytti. Sikäli olen itse iloinen, että meidän vauva päätti tulla reilusti marraskuun puolella.
Meillä mies pitää varsinaisen isyysloman vasta tammikuussa, oli joulukuussa viikon vuosilomalla ja joulun aikaan myös vuosilomalla muutaman päivän, joten kohta päästään kotisleikkiin. Ja isyyslomaviikoille saatiin satutettua myös ristiäiset eli 15.1. annetaan nimi tyttöselle. Onneksi siitä on jo pitkään ollut yhteinen näkemys. On vaan pitänyt varoa puhumasta vauvasta nimellä muiden läsnäollessa.
Ang, minuakin tavallaan surettaa nopea kasvu. Katselin kuvia sairaalasta ja tuntui ihan käsittämättömältä, että tuo pieni kirppumme on joskus ollut vielä paljon pienempi! Hirmuisesti on tullut kokoa kuudessa viikossa ja kaikki ne ilmeet ja eleet, mitä tytöllä nyt on! Onhan se ihanaa, että toinen kasvaa, mutta pistää tajuamaan senkin, että tämä vauva-aika tosiaan on ohikiitävää.