tammikuun uudet kujeet!

Heippa vaan pitkästä aikaa kaikille!
En edes muista, koska viimeksi kävin täällä. Joskus joulun aikaan varmaankin. Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Joulupäivänä jouduin osastolle raskausmyrkytyksen vuoksi. Kaks päivää siellä kärvistelin käyrillä ja pissaa keräten. 27.12. käynnistettiin synnytys aamulla oksitosiinilla. Se kesti sitten 14 tuntia. Pikkuinen tyttö syntyi 28.12. yöllä pitkän ja tuskaisen ponnistusvaiheen jälkeen. Saatan joskus kirjottaa synnytyksestä, jos vaan jaksan. Joka tapauksessa meilläkin on nyt vauva :) ja hän on aivan ihana! Vauvalla todettiin sairaalassa infektio kahden päivän ikäisenä ja sairaalareissu venyi antibioottikuurin vuoksi 5 päivää pidemmäksi. Yhteensä ehdin siis olla sairaalassa 12 päivää. Nyt ollaan jo kotona oltu puolitoista viikoa, mutta en vaan ole ehtinyt tänne kirjottamaan. Jostain syystä se on muutenkin tuntunut vaikealta.. En oo ihan varma, että miksi..

Meillä menee täällä kotona ihan mukavasti. Vauva on ollut tosi helppo eilistä lukuunottamatta. Sillon tuli eka kertaa itku joka sitten kestikin koko illan :) Yö taas nukuttiin onneksi hyvin. Onnea kaikille vielä vauveleista!! En oo ehtinyt lukea muita kun tän tammikuun palstan.
 
Terveisiä sairastuvalta. Tätä ison peheen autuutta tämäkin, potilaita on sitten heti kolme kappaletta. Alkoi tuosta ekaluokkalaisesta perjantaina, poika tuli koulusta silmät punaisena ja meni heti nukkumaan. Eilen sitten tyttö tuli itkien pihalta sisälle, että on kylmä. Väen väkisin piti sinne pihalle ensin päästä, kun lauantai meni sisällä (pakkasta oli koko päivän -25 - -29). Ja viime yönä nousi kuume toiseksi nuorimmalle. Vauva ja teini toistaiseksi terveitä - kai. Pitää teinin osalta tarkistaa tilanne tuossa piakkoin, kun käyn katsomassa nouseeko poika kouluun (lähtee vasta puoli yhdeksältä bussilla, eli on vielä nukkumassa). Ekaluokkalaista käytettiin jo eilen lääkärissäkin silmien takia ja sai tipat, molemmissa silmissä on tulehdusta.
Noista allergioista vielä, meillä oireisiin muuten vaikuttaa tytön yleinen terveydentilakin, jos on joku infektio päällä niin iho lehahtaa aina eli ihan sama mitä syö. Ja jos rasvaus joskus unohtuu niin sama seuraus (tosin ei ihan niin pahana kuin sopimattomien ruoka-aineiden aiheuttamat reaktiot). Mitä tulee tuohon kuvaan, niin ette varmaan ikimaailmassa pystyisi arvaamaan, mikä tuon laukaisi. Enkä itsekään jos en olisi tässä vuosien varrella jo oppinut, että ihan mistä tahansa voi tulla reaktio. Menin nimittäin antamaan pienen määrän salaattia, joka sisälsi kiinankaalia. Tulipa varsin selväksi ettei sitä enää. Mitään kastiketta siinä ei luonnollisestikaan ollut vaan ainoastaan pilkottua kurkkua, viinirypäleitä ja kiinankaalia. Kun ajattelin, että olisi tuoreidenkin kasvisten osalta kiva saada vaihtelua iänikuisen kurkkuraasteen ja vihreiden salaatinlehtien rinnalle. Kuvia napsin sitten itselleni, noita on "kiva" näyttää sairaalassa allergialääkäreille, kun epäilevät minun liioittelevan oireita. Onneksi meillä ei tule maidostakaan oireet ihan pisarasta iholla vaan siihen tarvitaan hieman isompi annos.
Koliikkikin voi olla allergiaperäistä, tosin meidän koliikkivauva on ollut kakkonen eli se keskosena syntynyt. Hänellä tuohon saattoi vaikuttaa se raudan syöntikin, se aiheutti aikamoisia kipristelyjä ja huutoa. Teilläkinhän, mystis, syödään sitä rautaa joten olisiko sillä jotain tekemistä tuon kanssa? Muistan kyllä miten kamalaa ja turhauttavaa oli kun ei mikään saanut itkua loppumaan vaan vaikka minkä teit lapsi huutaa selkä kaarella ja naama punaisena.
Mukava "kuulla" myls Hipsusen kuulumisia, toivotaan että teillä vauvan itkuisuus olisi ohimenevää.
Nyt on mentävä herättämään se teinipoika, kello on jo 20 yli 7, ainakin pitää tarkistaa onko tuo sellaisessa kunnossa, että pääsee kouluun vai joko täällä on neljäskin potilas... Mukavaa viikonalkua kaikille ja koittakaa pysyä erossa pöpöistä.
 
No mä kokeilin et jätin muutamana päivänä raudan antamatta,ei vaikutusta..No nyt tänään loppuu allergiamaito et neuvolaan yhteyttä jos oireet pahenee,mut ei ne kyl täysin parantunutkaan.

Itkuille löytyi syy,meidän herra tekee urakalla hampaita:D
 
osaatteko kertoa voiko cuplattoman sekoittaa koko pulloon?
ohjees lukee et pieneen määrään ennen ruokaa. mut ois helpompi yksin niin et laittaa pulloon sekaan..

meil ollaan aika ilmavaivasia..

 
Kai sen voi,mutta se saattaa jäädä siihen pulloon eikä koko satsi mene sit sinne perille asti ja sillonhan ei vaikuta niin hyvin.

Mä laitoin pikku tipan vettä lusikkaan ja siihen ne tipat ja sit annoin ennen syöntiä.
 
^^disflatyliakin kannattaa kokeilla, jos et oo jo kokeillu. Ei tarvi joka ruokailun yhteydessä ja siis ei oo pakko just ennen. Eikö cuplaton tarvi antaa nimenomaan ennen syöntiä? Mutta siis mun mielestä helpompi antaa kesken ruokailun tai sitten jälkeen niin vauva ei huuda nälkäänsä kun äiti soheltaa lusikoiden ja tippojen kanssa :)
 
Tuunkin jatkamaan vielä kun poika jatkaa uniaan ähinästä huolimatta. Hiton ärsyttävää muuten, t-kirjaimen alla on jotain moskaa eikä se toimi kunnolla. Jos siis joku sana näyttää oudolta, lisätkää t-kirjain sopivaan väliin :D

Melkein ihan surettaa toi pojan hurjan kasvu, osa 62-kokosista bodeista vielä menee jotenkuten, mutta mun suosikit oon joutunu laittaa jo sivuun. Eikä niitä edes saa isommassa koossa, kun olivat newborn-mallistoa. Niisk. Toisaalta on ihanaa kun on jo kivan kokonen, niin on helpompi käsitellä. Ilmavaivat on helpottaneet, mutta tilalle tuli aamuiset uniähinät, jotka vie itseltäni unet. Yössä saan nukuttua siis kaksi n.2-3 tunnin pätkää. Luksusta :D

No joo, mutta tänään käytiin oikein eksursiolla ekaa kertaa ja kyllä äitiä jännitti! Mulla oli lääkärikäynti tuolla Taysin kirurgisella ja miehellä oli palaveri, joten beibi mulle mukaan. Tosin, ois se muutenkin ollu typerää miehen ajella edestakas kotiin töihin koiin töihin... Mies siis aamulla vei meidät, mutta kotiin tultiin sitten bussilla ja edessä siis myös bussin vaihto. Hiukan jännitti, että jos poika herää juuri kesken bussimatkan syömään, että mites jos pitäisikin kohta jäädä pois yms. Toivoin, että poika joko heräisi sairaalalla, jossa voisin ensin syötää ja sitten lähteä tai menisin Koskariin katselemaan itselle vihkisormusta (rouva on hyvä ja ostaa itse :D) kunnes poika heräisi ja sitten syötäisiin ja jatkettaisiin matkaa. No meni juuri hienosti, sain sormuksen ja poika heräsi juuri sopivasti kauppakeskuksen lämmössä, jossa syötiin ja ehdittiin täydellisesti seuraavaan bussiin. Unia jatkettiin sitten vielä kotiin. Onneksi oli aamulla tuo lääkäriaika, koska poika tykkää nukkua aamuisin pitkään ja käy nopeasti herättyään myös ekoille päikkäreille.

Kauhea selostus yhestä bussimatkasta :D Mutta se jännitti mua kovasti etukäteen, kuten kaikki ekat asiat nyt vauvan kanssa. Eka automatka, eka vierailu, eka vaunulenkki, eka kaikki. Nyt taas yksi eka kerta ohi, eikä enää jännitä. Kivaa tämä äitiys, kun pikku hiljaa koko ajan oppii uusia asioita, tulee varmemmaksi yms. Ennen kaikkea itsetunto kohoaa. Parasta on myös se, miten oma kehonkuva on muuttunut. Olen tosi tyytyväinen ulkomuotooni nyt ja olo on mukavan hoikka. Raskauskiloisa siis päästy eroon. Mutta en mahdu kuitenkaan vanhoihin housuihini vielä :D En kyllä kaikkiin mahtunut ennen raskauttakaan kun tuli vähän lihotua... Pointti siis, että viime keväänä kitisin kun piäisi laihtua ja kiinteytyä pikkusen ja blaablaa. Nyt en mahdu samoihin vaateisiin ja ihmettelen mikä ihmeen ongelma mulla oli tuolloin, täähän on hyvä :D Mahassa on pikkusen tota lörppöä ja sen kyllä aion kiinteyttää kunhan vatsalihakset on varmasti palautuneet, mutta muuten on ihan ok vaikka jouuisin uusimaan vaatekaappia alaosien osala.

Että sellanen avauuminen tänään :) Olen vain niin onnellinen minkälaisia hienoja asioita äitiys on tuonut tullessaan. Äitiys itsessään on ihanaa, mutta on myös hienoa, miten olen kasvanut naisena. Tykkään itsestäni :) Eikä se ole mitenkään itsestäänselvää, itsellenikin aika uutta.

Ihanaa mieltä kaikille teille ihanille naisille ja äideille!

-Rouva Pääskynen
 
Pääskynen, mulla samat fiilikset, tuntuu tosi hyvältä kun selviää aina jostain ekasta jutusta. Sitä mukaa on myös baby blues fiilikset vähenneet, kun tulee lisää vapauden tunnetta ja tuntuu, että elämä alkaa taas sujua.

Meillä on nyt mennyt tosi hyvin kun on alettu saada korviketta. Noomi on tyytyväinen vauva, ei oo ollut vatsavaivoja ja ei itkeskele.

Noista vatsalihasten treenaamisesta, miten pian niitä saa alkaa tehdä? Mä jo viime viikolla aloitin koti-pilatekset, kun sit mun ystävä sanoi, että ei niitä vielä saa tehdä. Et vasta 4 kk synnytyksestä. Ei kai niin kauaa tarvii odottaa? Miten teitä on neuvottu?

Mulla on huomenna lääkäri, kun tuntuu, että alakerrassa synnytyksen aiheuttamat vauriot ei oo parantunut toivotusti, vaikkei pitänyt olla kun pieni repeämä ja 3 tikkiä. Vieläkin aristaa ja nyt epäilen, että mulla on emättimen pohjan laskeuma tai jotain. Jotain pehmeetä sieltä pullistuu ulos. Ja toiseks pissiminen sattuu. Tuntuu sellasta kiristävää kipua virtsaputken suulla, ja muutenkin se suu on nyt koko ajan "auki", ei ollu kyllä ennen synnytystä. Onks kellään mitään vastaavia oireita?
 
Noista vatsalihaksista, en oo nyt jutellu personal trainerini kanssa mutta kuukausistahan tosiaan taitaa olla kyse noiden vatsojen kanssa. Raskauden jäljiltä vatsalihasten välissä on rako ja jos alkaa tehdä suoria vatsoja (syviä kai sais tehdä aika nopsaakin, mutta en ole uskaltanut ennen kuin nään sen trainerini tuossa helmi-maaliskuussa) ennen kuin se rako on ns. umpeutunut, niin seurauksena on, ettei se enää palaudukaan. Eli vatsa jää lörpöksi. Luulisin, että tuossakin tarkoitetaan, että jos ihan tosissaan alkaa säännöllisesti treenaamaan. Tuleehan niitä suoria lihaksia ihan arjen tohinoissakin välillä jännitettyä. Mutta en ole itse asiantuntija, tällaista olen vain kuullut useammalta taholta. Keskityn noihin vaunulenkkeihin siihen asti kunnes saan uuden tähän tilanteeseen räätälöidyn kuntosaliohjelman.
 
Meilläkin alkaa Pääskysen tavoin ähinät ja kiemurtelut aamuyöstä. Silloin äiti siirtyykin talon toiseen päähän vierashuoneeseen ja iskä tuo vauvan sitten taas syömään kun sen aika on. Korvatulppia en osaa käyttää, joten siksi olen ulkoistanut itseni toiseen huoneeseen. Mies kun ei herää ihan pienimpiin ähinöihin niin hän "valvoo" vauvan unta ja heräämisiä, jotta minä saan nukuttua hieman enemmän.
 
Ihanaa Hurtti, kiitos!! Korvatulpat siis tänne! :D Mies nukkuu meillä eri huoneessa, kun on niin herkkäuninen. Miten en taas muistanut, että korvatulppia voisin kokeilla, miehelle niitä kyllä olen ahkerasti tarjonnut :D Tääkin varmaan liittyy jotenkin äitiyteen ja vanhemmuuteen: ensin muut ja sitten vasta minä :)

Sairaan hyvä fiilis tänään. Saan kaverin yökylään kun mies on pari päivää työreissulla. En halunnu jäädä yksin, vaikka pärjäänkin varmasti itsekseni. Henkinen tuki ja aikuisen seura on kuitenkin tässä vaiheessa tarpeen.

Jepulis, nimiäiset ensi lauantaina, nimeä ei ole vielä ihan täysin lyöty lukkoon, mutta on aika hyvä vaihtoehto jo mielessä :)

Ehtisipä/jaksaisipa meemi kohta tulla kertomaan kuulumisia.
 
Hellou taasen

Tässä on taas ristiäisten ym. tohinan takia jäänyt täällä käyminen vallan kokonaan.

Palaan vielä tuohon aiemmin pohtimaani silent refluksi -asiaan. Itseasiassa se ei ole mikään läpihuutojuttu, jos vatsahapot vellovat ruokatorvessa edestakaisin. Juttelin yhden tutun lääkärin kanssa, jonka perheessä lapsella on ollut tämä tauti. Saimme myös vinkiksi kokeilla Gaviscon-lääkettä. Se ja Cuplattoman vaihtaminen Disflatyliin ovat nyt auttaneet ja neitosemme elämä on taas ollut selvästi iloisempaa. Yöunetkin ovat pitentyneet viiteen tuntiin.

Mutta mamman elämä sitä vastoin ei. Ensinnäkin mamma ei osaa nukkua vaan herää jokaiseen ähkäisyys, mikä sängystä kuuluu. Meilläkin siis nähdään äänekkäitä unia ja ähkitään ja jopa vähän itketään unissaan. Yritä siinä sitten itse nukkua!

No nukkumisesta nyt ei just muutenkaan tule mitään, sillä minun raskausihottuma tuli takaisin!! Lähes kaksi kuukautta synnytyksen  jälkeen siis, viisi viikkoa sen jälkeen kun se kerran jo meni ohi! Ja nyt se on pahempi kuin aiemmin, sitä on jopa kasvoissa. Ja se kutina... HIRVEÄÄ!! Lääkärin mukaan olen todella harvinainen tapaus. "Kiva" olla näin uniikki... Nyt pitäs vaan saada kunnon lääkkeet, mutta lääkityksen ja imetyksen suhde on vielä epäselvä. Pahimmillaan joudun lopettamaan imetyksen. Harmittaa, sillä maitoa tulee nyt runsaasti.
 
Kiitos disflatyl-vinkin antajalle. Pitää kokeilla sitä. Lopetin cuplattoman, kun tuntui että vaivat vain pahenivat sen myötä. Mutta jos kokeilisi sitten sitä.

Mä oon ihan zombie. Raskausaikana nukuin tosi huonosti jatkuvasti särkevien lonkkien ja mielettömän närästyksen vuoksi. Pohjilla siis jo kiva väsymys, ja nyt tää 3 kertaa syömään 8 tunnin unien aikana on mulle aivan liikaa. Nukun korvatulppien kanssa, koska ilman niitä en nukkuisi lainkaan vaan kuuntelisin kaiken ähinän- kuulen ne kuitenkin. Mutta nukun edes hiukan paremmin ne onnettomat välit kun nukkua sais. Tää väsymys on saanut mut taas palaamaan ketutus-viiliksiin. Ottaa pattiin valtavasti monet asiat. Tuntuu et oon yksin täs vastuussa kaikesta... Ärsyynnys.
 
Pikaisesti vaan tulin kommentoimaan:
Meillä Cuplaton heitettiin hiiteen heti kun saatiin Disflatyliä. Se on helpompi (just kun ei tartte antaa ennen syöttöä vaan voi antaa jälkeen ja kun ne tipat voi antaa sellaisenaan, ei tarvi sekottaa mihinkään nesteeseen) ja se toimii. Ilmavaivat on helpottaneet HUOMATTAVASTI.

Ja kertokaa mullekki niistä vatsalihasliikkeitten tekemisestä!! Mun lääkäri oli tosi outo ja sano vaan että saa tehdä vatsalihasliikkeitä, mutta ei kertonu minkälaisia tai mitään muutakaan...
 
Huomenta!

Takana taas kerran hyvin valvottu yö... meidän potilaista yksi (6v) on toipumassa ihan itsellään, toinen (8v) antibioottien voimin, kolmas (täytti toissapäivänä 2v) pahimmassa kuumevaiheessa ja onkin sitten pyörinyt vieressäni koko yön potkien minua päähän, neljännen (täytti eilen 14v) menin päästämään kouluun liian aikaisin ja tuo tuli kolmen maissa yöllä kyselemään kuumemittaria ja lääkettä, lämpö taas yli 38. Lisäksi pienin on ähissyt ja puhissut pitkin yötä ja pari kertaa tullut isommatkin puklautukset sänkyyn, ja eilenillalla olin jotenkin huolimattomasti vetänyt tuolle villapökät jalkaan niin, että vaipan reuna pilkotti sieltä alta ja niinpä yöllä joutui vielä vaatteidenvaihtoonkin, kun vaippa pääsi vuotamaan. Nyt tuo on suht rauhallinen, mutta tosiaan pitkin yötä on väännellyt ja ähissyt ja nukkunut lähinn rintani päällä rauhallisemmin ja siinäkin vajaan kahden tunnin pätkiä. Vähän olen miettinyt pitäisikö meidänkin kokeilla tuota disflatylia, kun vaivoja tuntuu jonkin verran olevan, taidan puhua neuvolassa asiasta.
Tänään pitäisi mennä nuorimman kanssa neuvolalääkäriin ja minun itseni jälkitarkastukseen. Saankin mennä sinne täytenä zombina, päätä särkee ja kurkkukin on kipeä joten katsoisikohan samalla sinnekin. Vähän epäilyttää, että tuolle 2v:llekin pitäisi hakea lääkitystä, mutta neuvolalääkäriin en kai voi ottaa kipeänä vaikka samallahan tuokin nuo korvat katsoisi. Luultaasti teinilläkin on tauti korvissa, kun se kerran uus ja nyt kuumeen kanssai. Aargh, tällaisissa tilanteissa tämän ison perheen onnea ja autuutta aina joskus alkaa epäillä.

Oli minulla muutakin kuin omaa höpinää. Noista vatsalihaksien treenaamisista, niitä syviä ja vinoja voi alkaa treenailemaan ihan huoleta aika pian synnytyksen jälkeen. Suorien varsinaista treenausta tulee vältellä niin pitkään, että rako vatsalihasten välissä on umpeutunut - jos sinne sellainen on tullut. Ja joskushan varsinkin kovakuntoisella se rako voi olla isokin, jos vatsalihakset ovat olleet kovat ja treenatut ja ihan repeilleet raskauden takia, silloin voi mennä lähemmäs vuosikin ennen kuin saa tehdä niitä perinteisiä istumaannousuja yms. liikkeitä.
Toivottavasti Jiu saat pian kutinan aisoihin, sekä sivusta seuranneena että omasta kokemuksesta tiedän miten ihottava vaiva tuo voikaan olla.
 
Jiu Gavisconea ei kannata aloittaa ilman et lääkäri on sitä suositellu.
Meillä aloitettiin se mut poika sylki ne aina pihalle joten lopetin sen,allergiamaidolla oli kurissa oksentelut ja nieleskely.Kun pitkäaikaisella käytöllä toi Gaviscon ei ole hyväksi kun siinä on alumiinia.Me mennään huomenna lastenlääkärille ku soittelin neuvolaan ku en tiedä mitä teen noiden 3-tunnin iltahuutojen ja ainaisten päiväkitinöiden kanssa.
 
Heippa pitkästä aikaa... En ehtinyt kovin tarkkaan lukea juttuja, tää on yhtä härdelliä. Noh, taitaa olla monelle tuttu tunne...

En oikein muista, mitä olen täällä viimeksi kertonut... Voi siksi tulla kertausta. Eli meillähän tytöllä oli alkuun vähän ongelmia hengityksen kanssa. Syömisen kanssa oli myös lastenosastolla ongelmia kun pulloruokintaa yritettiin. Se sai tytön oksentelemaan rajusti. Sai ruoan siksi nenämahaletkulla sairaalassa. Siirtyminen rintaruokintaan vierihoitoon pääsyn jälkeen aiheutti tytölle ekat mahavaivat. Oli rajua huutoa ja kovaa kipristelyä jo sairaalassa. Tyttö on tosi kova syömään - varsinkin yöllä. Pikkuinen voi olla rinnalla välillä 3 h putkeen yöllä ja todella usein. Nyt on ollut tosi kovia vatsavaivoja ja vauva söisi vaikka koko ajan. En kuitenkaan pidä näläntunnetta kovin aitona kun nälkä tulee vain mun sylissä ja on juuri syönyt. Usein hamuaminen loppuukin siihen jos saadaan jollain konstilla mahaa helpottamaan. Vatsan hellä hierominen tuntuu olevan meillä hyvä konsti pystyasennon lisäksi. Pinnasängystä on toinen pääty korotettu myös. Välillä vauvan maha on kuin pallo. Tuntuu pahalta kun toinen itkee tuskaisena jatkuvasti. Tänään haettiin apteekista Kupla Stop lääkettä. Toivottavasti alkaisi auttaa...

Väsymysaste on siis melkoinen. 1,5 h unipätkä on mulle luksusta tällä hetkellä... Maitoa tulee mulla kuin hanasta vettä. Siis aivan älytön maitotuotanto. Tytöllä on naama täynnä maitoa aina ennen kuin ehdin saada tissin suuhun ja liivinsuojista tulee läpi. Rinnat alkaa särkeä aina kun tyttö itkee tai voi huonosti. Aika kiusallisia tilanteita välillä. Nyt kun tyttö on voinut huonosti jatkuvasti niin rinnat on jatkuvasti arat, turvoksissa ja valuu solkenaan.

Mun mies on ollut aivan ihana. Osallistuu kaikkeen ihailtavasti. Tyttö rauhoittuu miehen sylissä helpommin kun maito ei haise. Siksi on iso juttu kun mies sitä välillä öisin rauhoittelee... Mua harmittaa kun ei oikein voi tyttöä pitää sylissä muuta kuin rinnalla kun hamuaminen alkaa heti rajuna kun otan syliin... Toivottavasti tähän tulisi hiljalleen muutosta.

Synnytys on mulle edelleen aika arka paikka. Apua on ollut paljon miehen kanssa juttelusta. Hän kun oli paikalla koko ajan. Synnytyksen jälkeen olen myös alkanut vierastaa omaa kroppaani. Maha ällöttää, samoin vaakalukemat. Vaikea hyväksyä isoa vatsaa enää nyt kun vauva ei ole siellä. (vaikka järjellä tilanteen ymmärränkin) Syömishäiriö nostaa hieman päätään... Samoin alapää on alue jota vieroksun. En saata katsoa peilillä tai oikein koskeakaan. Tikit on kolmessa kohtaa ja edelleen aristaa. Jälkivuodosta ei vielä loppua näy... Joo, ei oo yksinkertaista, mutta eiköhän se tästä hiljalleen. Tytön takia mitä tahansa.

Oon ihan älyttömän onnellinen tyttärestäni, päivääkään en vaihtaisi pois. Miehen kanssa myös rakkaus vain syventynyt vaikeuksien koetellessa. Ihanaa.

Kommentoin joskus toiste teidän juttuja kun alkaa helpottaa. Mielessä olette...
 
Ihanaa kuulla meemistäkin! Tsemppiä ja jaksuja kovasti sinne! Kyllä ne vaivat vielä helpottaa.

Mä ihan ilmoitusluontoisena asiana: vaihdan nyt nimimerkkiä. :)

Eli Eve78 on siis nykyään peekay67
 
meemi, kiva kuulla susta! Lypsä tai pumppaa rintoja välillä tyhjemmäksi, ainakin syötön yhteydessä, niin tyttö-parka ei ihan täysin huku maitoon. Meillä oli/on samaa ongelmaa, nyt pikkusen helpottanut. Nyt riittää, että kun poika on hetken heruttanut ja saanut tilkan maitoa vatsanpohjalle, otan harson/tuttipullon/maidonkerääjän ja annan siihen valua tai sitten tehostan itse samalla lypsämällä niin että pahin suihku rauhoittuu. Tsemppiä ihan hirveästi teille sinne! Arki helpottaa pikku hiljaa koko ajan ja sitten aika kultaa muistot.

Itse kukun täällä hereillä, vaikka juuri tuli tilaisuus nukkua. Poika ei nimittäin millään suostunut nukahtamaan ja lopulta hermostuin ja päätin leipoa huomisiin nimiäisiin lupaamani piirakan. Se oli siis tarjottavista ainoa, jonka aioin leipoa, loput on isovanhempien harteilla. Tulin siis siihen tulokseen, etten sitä tätä menoa jaksa huomenna leipoa, joten leivotaan sitten nyt. Tietysti poika nukahti juuri kun sain piirakan uuniin ja nyt odotan että saan mokoman ulos ja pääsen itse hetkeksi lepäämään. Päiväunia en nimittäin nuku ollenkaan, niistä tulee vain kiukkuiseksi. Kuitenkin, olin sitä sanomassa, että ihan hirveän paha mieli nyt, kun hermostuin pojalle tuosta nukahtamattomuudesta. Viime aikoina oon ihan hyvin jaksanut valvoakin, mutta huomiset nimiäiset hiukan stressaa. Tällä viikolla poika on kehittänyt rytmiään niinkin pitkälle, että joka päivä toiset päikkärit on 3,5-4 tuntia. Ainakin jos ollaan menty alkuun vaunulenkille. No, kun meillä muutenkin yöt ja aamut sekä sitten päivä noihin päikkäreihin asti menee aika samalla kaavalla niin laskeskelin, että todnäk poika nukkuu juuri juhlien ajan noi pitkät unet. Yritin sitten tänään aikaistaa tota rytmiä heräämällä aikasemmin aamulla ja onnistuin mutta nyt kun ei päästy nukkumaan ajoissa,iski stressi etten saa poikaa nukkumaan sopivasti ennen juhlia jajajajjajaja ihan tyhmää koska tällästähän tä vauvan kanssa on, mutta kun tietää ettei sukulaiset useinkaan näe pikkusta kun asuvat kaukana jajajajajaja Sitten hermostuin ja nyt on paha mieli. Vauvantahtisuus on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse välittää tipan vertaa muista. Joten lopetankin välittämisen nyt tähän paikkaan. Vauva on nyt mun elämä ja jos se haluaa nukkua sillon ku vieraat on täällä, niin vieraat sitten vaan ovat pidempään jos mielivät nähdä vauvan hereillä. Niin se vaan on.

Anteeksi ja kiitos :D
 
No niin, terveisiä taas täältä sairastuvalta! Nyt tilanne on se, että 8- ja 2v pojat syövät antibioottia, toinen hengitystie- toinen korvatulehdukseen. 14v poika ja pian 6v tyttö näyttävät pääsevän ilman antibiootteja tällä kertaa, tosin tytön vointi on mennyt ylös alas parina päivänä, mutta nyt näyttäisi toipuvan. Mies ollut kaksi päivää veto pois, tänään taas jalkeilla ja vauhdissa, nyt on minun vuoro täristä peiton alla. JA kamalinta kaikessa, vauva on tukkoinen ja nuhainen, lisäksi tuossa jokin aika sitten tuli oikein kunnon oksennus kaaressa pitkin petiä, kai yskiminen ja lima aiheutti tuon. Että sellaista täällä. Meillä vauvan kanssa oli lääkäri (2kk ja jälkitarkastus) torstaina ja silloin oltiin terveitä, mutta tuo 2v oli mukana, kun neuvolalääkäri samalla kurkkasi korvat ja kirjoitti sitten kuurin. JA kai silloin se zombiolo jo oli jotain ennettä tästä... Sarjassamme VÄSYNEET ÄIDIT: Minä otin tuon kaksivuotiaan mukaan neuvolaan ILMAN KENKIÄ! Tuli kiire pukea pojalle vaatteet ja kengät olivat vielä telineellä, äkkiä sitten vetäisin haalarit, tumput ja lakit tuolle ja kaappasin kainaloon. Neuvolan pihassa sitten menin hakemaan lapsia autosta ja tuon piti kävellä itse, mutta jouduinkin rehaamaan molemmat ja oli kyllä vähän hankalaa.

IHANAA KUULLA MEEMISTÄ! Tosi hienoa, että teillä alkaa asiat sujua.

Ja Pääskyselle olisin jo aamulla kommentoinut, mutta kun en päässyt kirjautumaan, jostain syystä selain joskus sensuroi nämä keskustelusivut. Toivottavasti nimiäiset menivät hienosti. Kyllä se vauvan kanssa on aina vähän vaihtelevaa miten sujuu, meillä on muuten menneet ristiäiset joka kerta hyvin, mutta viimeksi kastettava huusi naama punaisena koko toimituksen ajan niin, että kirkko raikui. Ei auttanut edes se, että kävin välillä sakastissa antamassa tissiä vaan huuto jatkui, mutta kyllä poika silti nimensä sai.

Yritän nyt lepäillä vähän, jahka ensin käyn tuon kaksivuotiaan kanssa potalla ja vaihdan vaipan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top