Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja lucky87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hui, kuullostaa pelottavalta falpony!toivottavasti on jotain harmitonta istukassa ettei vaikuta vauvaan ja odotukseen. Tsemppi halit! :-)
 
Falponylle voimia nuihin touhuihin! Toivottavasti sieltä ei löydy mitään hälyttävää!
 
tänään olisi eka ultra kolmen aikaan. Pitäisikö jännittää, olla huolissaan, odottaa jotain?
kun ei oo minkäänlaisia oireita, kylläkin nyt eka tauko. On saanut sulatella putkia ja irroitella jäätyneitä pannuja. Ettei oo ehtinyt ees miettimään. Nyt pitäisi vielä muutamat kukat noutaa ja viedä paikoilleen niin saa jäädä odottamaan että mies tulee hakemaan. Sitten vielä pitäisi mennä illalla vielä sulattamaan putkia jos ei niitä tällä välin oo saatu pelittään.
huomenna varmaan lisää jäätymisiä tiedossa, mutta onneks sen jälkeen on pari vapaapäivää että voi käydä isovanhempien luona.
 
Mua harmitta yksi kaverisuhde tällä hetkellä. Kaveripariskunta yrittäny jonkin aikaa lasta mutta vielä ei oo tärpännyt ja meillä tärppäsi heti ehkäsyn lopetuksen jälkeen. Ennen kuin kerroin raskaudesta kaverille oli meidän välit tosi hyvät mutta nyt tuntuu hänen puoleltaan aika jäisiltä. Harmittaa vaikka ymmärränkin kyllä, että varmasti turhauttaa kun ei tahdo onnistaa.
 
Wappunen, tiedän tunteen. Itselläni on myös ystävä joka yrittänyt lasta pitkään. Juttelimme todella paljon lapsitoiveista, lapsettomuushoidoista ym kunnes minä tulin raskaaksi. Nyt en ole kuullut hänestä mitään. Ymmärrän sen kyllä oikein hyvin, minä olin yksi harvoista hänen ystävistään jolla ei vielä ollut tärpännyt, ja nyt minäkin siirryin lapsettomista odottajiin. Toivon kuitenkin kovasti että yhteydenpito jatkuisi jälleen jossain vaiheessa, pidän hänestä niin kovasti! Ja toivon kovasti että hänkin saisi pian sen kauan odotetun plussan <3
 
Itse olen sellainen, kenen ystävyys joutui koetukselle. Olimme jo pitkään yrittäneet ja hoidoissakin. Ystävä, joka aiemmin ei edes halunnut lapsia raskautui. Tuntui tosi pahalta, koska hänen nopea raskautuminen muistutti minua minun ongelmistani. Vaikka kuinka "muiden raskaudet ei ole muöta pois"-ajattelua yritin harrastaa. Hän sai keskenmenon. Sitten olimme yhtäaikaa raskaana ja lasketut ajat aivan lähekkäin. Minä sain myöhäisen keskenmenon. Hänen lapsi syntyi, mutta se oli mulle "liikaa". Mun henkinen jaksaminen loppui, oli vaan tosi vaikea nähdä lasta, jonka ikäinen itselläkin olisi voinut olla. Otin etäisyyttä oman hyvinvoinnin vuoksi. Satutti vaan niin paljon se mitä itse kaipasi ja toisilla oli. Välit ei ole korjaantuneet, mutta siihen liittyy muutakin...sanomisia hänen puoleltaan, jotka loukkasivat kun lopulta odotin tuota nyt 1,5 vuotiastani.

Lapsettoman tunneryöppyjä ja surua on vaikea ymmärtää. Rehellisesti kysymällä, että onko hänellä vaikea hyväksyä raskautesi voisi päästä pitkälle. Hän voi tarvita aikaa omien tunteidensa kanssa, mutta toivottavasti pysytte ystävinä. Toisille lapsettomille asiat on helpompia, toisille vaikeampia.
 
Toivounelma, ikävä kuulla mutta ihanaa että sait kuitenkin lapsen. :) Yritän todella ymmärtää ystävääni ja olen antanut tilaa, en ole juuri puhunut hänen kanssaan mitään raskaudesta. Toivon todella, että häntäkin onnistaisi pian.

Eppula, toivotaan, että molempien ystävät saisivat pian sen plussan :)
 
Mä olen myös menttänyt yhden ihanan ystävän lapsettomuuden takia. Olemme siis edelleen väleissä, mutta hän ei ikinä pystynyt hyväksymään sitä että mä tulin raskaaksi ja hän ei. Yritän ymmärtää, vaikka tuskin täysin pystyn kun ei ole omaa kokemusta. Surullista vain, todellisia sielun sisaria kun ei joka oksalla kasva.
 
Meillä on ollut myös hankalaa tulla raskaaksi ja tokihan se on ollut rankkaa katsoa kuinka ympärillä se tuntuu tapahtuvan niin helposti. Tylsintä tuona aikana oli se jos mun ympärillä tunnuttiin hissuttelevan aiheesta. Tuntui alleviivaavan sitä etten kuuluisi klubiin. Tarkoitus varmasti oli heillä hyvä! Helpointa mun mielestä oli kavereiden kanssa, jotka suoraan kysyivät miten toivoisin heidän toimivan/kyselevän/kertovan omista lapsistaan. Totaalivaikeneminen oli musta pahinta. Mutta...jokainen kokee niin omalla tavallaan ja kaikkien tilanteet on erilaisia!
 
Meilläkin on ollut haasteita lapsen saamisessa, ja ympärillä tuntui olleen vaan näitä kertalaakista maailmaan tulleita. Meidän molempien sisarukset ovat hyvin helposti sikiävää sorttia, ystävät samoten...mut mie ainakin oon puhunut hyvin rehellisesti ja avoimesti oman lapsen kaipuuseen liittyvistä tunteista ja rakastan omasta tilanteesta huolimatta hirveesti noita kaikkia pieniä, jotka on saanut syntyy tähän maailmaan. Silloin teki tosi vaikeeta ku yksi sisaruksen lapsi näki maailman samana päivänä kun itse sai keskenmenon...mut jospa tällä kertaa on meidän vuoro :)
 
Nyt vähän jänskättää. Oon tänään raivannut yhden ison laatikon vauvatavaroille, kun saatiin esim pari tuttia ja tuttipulloa. Lisäks alotin tekeen ifolorin kuvakirja-designerillä kuvakirjaa tästä raskaudesta. Pistin sinne jo varhaisultrat ja yhden masukuvan.

Nyt kun oon säätänyt kaikkea tätä, niin mitä jos se sydän ei lyö keskiviikkona? :( Miten mä kestän viedä noi vauvatavarat pois tuolta laatikosta?
 
Merivesiväri sanoi:
Nyt vähän jänskättää. Oon tänään raivannut yhden ison laatikon vauvatavaroille, kun saatiin esim pari tuttia ja tuttipulloa. Lisäks alotin tekeen ifolorin kuvakirja-designerillä kuvakirjaa tästä raskaudesta. Pistin sinne jo varhaisultrat ja yhden masukuvan.

Nyt kun oon säätänyt kaikkea tätä, niin mitä jos se sydän ei lyö keskiviikkona? :( Miten mä kestän viedä noi vauvatavarat pois tuolta laatikosta?
Click to expand...

Eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Mut jos huonosti käy, niin suru on vaan surtava ja koetettava nousta sieltä aikanaan ja mahdollisesti uutta yritystä kohti.

Miusta tuntuu, että se iänikuinen huoli siitä lapsesta alkoi plussasta ja jatkuu ja voimistui vaan.
 
Aikanaan eräs vuodeosastolla hoitamani nainen totesi (ikää hänellä oli 90+), että 'nyt se äidin vastuu ja huoli alkaa pikkuhiljaa helpottaa'. Hänen lapsensa oli päässyt 70+ ikäisenä vanhainkotiin.

Kaipa se niin on, että huoli omasta lapsesta on ikuista, määrä ja aiheet vaihtelevat.
 
Miun masu tais tulla tupsahtaa viime yönä esille :D koko eilisillan, yön ja tämän päivää on ollu sellanen pinkeyden tunne tuossa mahassa ja tuossa se nyt on :D

Eilen viel otettiin niitä miun miehen kinuamia masukuvia päivällä ja pystyin hyvin vetämään vatsan sisään. Nyt ei pysty :)

Oishan se hauska, jos ulkomuoto alkaisi vastata tätä oloa :P
 
Mulla pullahti maha jo ennen joulua osittain turvotuksen takia :D

Mut on ollu hauska tän raskauden myötä huomata, että esiintymisjännittäjästä on tullut hyvinkin rento puhuja! Tänäänkin vedin aika huonosti valmistautuneena esityksen n. 70 hengelle ja mua jännitti/jännittää vaan huominen nt ultra : D
 
On muakin turvottanut, mutta nyt se om erilainen. Turvotus oli sellaista hyytelöä, mut nyt maha on aika pinkeä :D tai miten tätä nyt osais kuvata.
 
Mulla osa työkavereista arvasi raskauden jo ennen joulua (mahan perusteella) ja perjantaina koulutuksessa kaksi vierasta ihmistä rupesi kyselemään vauvasta. Että on tainnut maha pompahtaa näkyviin jo joku aika sitten. :D Nyt 13+4.
 
Mulla pompsahti maha näkyviin rv8, josta toki paljon on edelleenkin turvotusta. Mutta nyt rv12 ja ei voi enää vetää sisään :) aika pömppis se jo on. Mulla kaks työkaveria arvannut, tai kaks on ainakin kehdannut sanoa :D kyllä tää jo niin selkee vauvamaha on että vaikea on piilotella. Toki vaikuttaa että on jo toinen raskaus, niin näkyy nopeammin. Olen myös hoikka.

Iiiik iiiiik! Huomenna on eka ultra. Jännittää aivan simona. Paljon enemmän kun esikoisesta!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top