Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Martuti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on keskiviikkona neuvola. En kyllä yhtään nyt muista, että mitä siellä käsitellään. Mitään papereita ei ainakaan viimeksi saatu sieltä mukaan, ja aikaakin taidettiin varata vaan 45 min. Sitten taas konkretisoituu paremmin tämä homma, jos sydänäänet saadaan kuuluviin. Ja parin viikon päästä on jo rakenneultrakin. Aika menee niin vauhdilla, ja kuten Martutillakin, täälläkin alkaa huomenna 18. viikko! :)

Liikkeitä ei tunnu vielä täälläkään. Joka ilta yritän rauhottua ja niitä kuulostella, mutta aina ehdin nukahtaa ennen kuin mitään tuntuu :p
 
Ensimmäisessä raskaudessa ostin pari kertaa alkoholitonta olutta, kun niin kovasti teki mieli ja oli kyllä kaamea pettymys, ei maistunut ollenkaan. Olen juonut sitä myös muulloin kun odottaessa/imettäessä ja silloin se on maistunut mun mielestä ihan hyvältä. Pitäiskin koittaa ostaa ja saunan jälkeen juoda yks jääkylmä alkoholiton olut :)
 
Yh, onneksi mun ei tee mieli yhtään mitään alkoholijuomia! Mutta tupakkaa...... sitä on taas alkanut tehdä mieli, kun pahoinvointi on helpottanut... ihan kaameeta! Ja tää on nyt siis ihan vaan mun päästä kiinni se mieliteko, en voi olla enää fyysisesti koukussa kun niin monta kuukautta jo ollut ilman.
 
Uskallan nyt itsekin avautua kun aiemmin on keskusteltu isovanhemmista täällä...

Itselläni ehkä suurin pelko pienen synnyttyä tulee olemaan anoppini. Valotan nyt hieman historiaa: Hänellä on jonkin asteista mielenterv.ongelmaa ja 4 lasta joista mieheni on kuopus, en tarkalleen tiedä ihan kaikkea, mutta lopputuloksena anoppi on katkaissut välit esikoiseensa ja nyt myös reilu 2v. sitten mieheeni ja mieheni sisarukset ovat katkaiseet välinsä mieheeni. Asumme pienellä paikkakunnalla ja aina välillä anoppia näkee esim. kaupassa eikä hän noteeraa meitä millään tavalla.

Anoppi ei ole pitänyt meihin siis reiluun 2v. mitään yhteyttä, mutta jotenkin pelkään (toivottavasti turhaan), että kun pieni syntyy niin hän tunkeutuu meidän elämään tyylillä tai toisella enkä jaksa uskoa, että hän olisi kovinkaan ystävällinen.
Emme ole siis luonnollisesti kertoneet tästä uudesta tulokkaasta miehen lapsuuden perheelle, luulen, että he saavat kuulla kylältä tämän uutisen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Anoppi on aiemmin jokunen vuosi sitten tehnyt lastensuojeluilmoituksen nuorenparin lapsesta, vaikka tällä perheellä oli kaikki täysin kunnossa ja siksi luulen että hän saattaa tehdä saman tempun myös meille....
Meilläkin kaikki ainankin omasta mielestä kunnossa: olemme molemmat vakityössä, rakennamme pääsiäiseksi valmistuvaa omakotitaloa ja oma sukuni on luvannut auttaa pienen tultua maailmaan jos on tarvis eikä meillä ole päihdeongelmaa tms...

Mieheni on tehnyt selväksi, että pieni saa minun sukunimeni ja hänkin ottaa sen käyttöön kun menemme naimisiin. Lisäksi hän on tehnyt selväksi ettei aio enää historiansa tavoin olla äitinsä pompoteltavana.

Toivottavasti saitte kiinni siitä mitä ajoin tuossa edellä takaa ajatuksena...en tiedä onko muilla ko. kaltaisia haastavia suhteita appivanhempiin, todennäköisesti kuitenkin kyllä. Olen jo purkanut huoltani neuvolan terv.hoitajalle ja hän ymmärtää huoleni, mutta lohdutti että jos meistä tulisi esim. lastensuojeluilmoitus niin se käytäisiin huolellisesti läpi ja selvitettäisiin jos siinä jotain hämäräperäistä takana..

Kiitos ja anteeksi on vaan pakko purkaa ajatuksia vaikka matkaa pienen syntymään on vielä se 6kk
 
Jaksamisia ja tsemppiä teille sinne! Toivottavasti (optimistikaan ei pety) tilanteet rauhoittuis ja jäis pois rauhallisella puhumisella, mut joskus se saattaa vaatia radikaalejakin ratkaisuja.

Nikolain tumma holiton olut on oikein hyvää :wink Ja ikinä en oo siidereistä tykänny mut voi om-om tuossa illanistujaisissa tissuttelin holitonta -luonnollisesti- mansikka-limeä.
 
Muokattu viimeksi:
Minulla vaati hiukan totuttelua nuo alkoholittomat vaihtoehdot, siiderit siis, mutta kun niitä on nyt maistellut niin voi jo melkein sanoa että on ihan kelpoja. Oluista olen maistanut vain jotain virontuontia ja hyi helv!!
 
Itsellä ei ole kertaakaan (vielä) tehnyt mieli mitään alkoholillista ta holitonta juomaa..
Tupakkaa kylläkin.. Täällä ei tupakkalakko ota onnistuakseen, podenkin siit huonoa omaatuntoa, mutta vähentänyt olen niin paljon ( ennen meni 30 kpl/vrk, nykyään n. 8 kpl ) että jollain tavalla olen kuitenki ylpeä saavutuksestani. Tavoitteena kuitenkin olla kokonaan polttamatta ennen vauvan syntymää..

Täällä tänään pyörähti rv 17+0 ! :love7 Rakenneultra 13.2. ja aika taas matelee..
 
Älä osta kaupasta enää tupakkaa, ni ei tuu poltettua.Anteeksi, ku sanon rumasti ja moralisoin, mut mulla ei mee jakeluun, että joku voi altistaa syntymättömän lapsensa tupakalle. Se on kamalaa ja sydäntäsärkevää.Ja, kyllä, olen itsekin polttanu.Useamman vuoden runsasti ja mallun punasta.Sit päätin lopettaa ja lopetin.Koen sen yhtä hankalksi, kuin päätösen laihduttaa ja jättää herkut pois.Olen tehnyt senkin.Kerrasta poikki, thats it.Se on täysin itsestä ja mielenlujuudesta kiinni.Hienoa, että oot jo saanu vähennettyä, nyt vaan heität kokonaan pois.Käytä korvaustuotteita hetken aikaa, ni ei pieni joudu kärsiin viekkareista.
En halua pelotella, mutta kerron vielä tutustani, joka on polttanu kaikkien kolmen raskauden aikana.Ensimmäinen kuoli muutaman viikon kuluttua synnytyksestä sydänleikkaukseen.Toinen joutu kans sydämen vajaatoiminnan takia synnytksen jälkeen leikkuaseen, selvis, mutta joutuu loppuikänsä käymään seurannassa.Viimeisellä on vajaavainen kuulo ja hieman hidas oppimaan asioita.
Sattumaako? Tuskimpa kaikkea voi pistää röökaamisen piikkiin, mutta ite en haluais jossitella...
Ja anteeksi vielä raju teksti, en pahalla, ku nimeenomaan hyvällä pienokaisesi takia.
 
Ja myöhemmällä iällä ne tupakasta (tai alkoholista tai huumeista) aiheutuneet ongelmat lasta rasittaakin, kun tulee oppimisvaikeudet ja muut, jotka saattavat ajaa koko elämän alamäkeen heti ala-asteikäisestä lähtien!
Kaverillani on myös monta lasta, ja hän on polttanut jokaisen odotusajan; lapsista yksi taitaa olla kehityksessä oikealla tasolla ja pääsee normaaliin kouluun, kaikki muut ovat selkeästi hitaampia. Kaikki syntyivät terveinä (se tuntuu riittävän äidille), mutta 3-4 vuotiaana eivät vielä osaa edes puhua kunnolla. Se ei voi enää mennä normaalin kehitysvaihtelun tai muun piikkiin, kun selvästi toistuu jokaisen kohdalla. Todella surullista.
 
Niin juu ja täällä tuntui tänään ekat selvät liikkeet! <3 Sellaista pientä tuntemusta on ollut jo noin viikon mutta, tänään se oli niin selkeä ja kova liikehdintä/potkut ettei voinut olla mikään muu kuin vauva!
 
Mun äiti poltti koko mun odotusajan. En tiedä johtuuko siitä, mutta mulla on teininä todettu sydämessä häikkää, mielenterveys ei oo ihan paras mahdollinen, mulla on keskittyminen vaikeaa. Koulussa kyllä pärjäsin hyvin että onneksi ei älyyn vaikuttanut.
Toista veljeä odottaessa äiti myös poltti ja sillä on kans ollu kaiken maailman ongelmaa. Toista veljeä odottaessa taas ei polttanut, ja kumma kyllä mut tää veli on ollu meistä tervein fyysisesti ja henkisesti.
 
Ei mua moralisointi haittaa, olen kyllä tietoinen haitoista jne ja tarkoitus onkin lopettaa kokonaan.
Mulla on yksi työkaveri jolla on kolme jo aikuista ja tervettä lasta, jokaisen odotusaikana on kuulemma polttanut reilusti yli
askin päivässä. En puolustele kyllä itseäni ollenkaan.
Mulla on veli jolla on jos jonkinmoista mielenterveydellistä ongelmaa ja pienenä kaikkea
ongelmaa ja äitini ei polttanut raskausaikana, että ei ainakaan siitä ole kyse.

Mutta siis ajattelin viikonlopun pyhittää lopettamiselle, kauhea määrä jo kaikennäköisiä
pastilleja yms kotona odottamassa.. Laksatiivisia vaikutuksia siis tiedossa ainakin jos ei muuta!
 
Nyt tsemppiä Coco kamalasti, sä kyllä pystyt lopettamaan kun oikein kovasti niin päätät! Ostat nikotiinipurkkaa ja tavallista purkkaa ja kaikkea mahdollista naposteltavaakin vaikka, kunhan et tupakoi. Ja yritä välttää niitä tilanteita, joissa helpoiten tulee tupakoitua. Tsemppiä!!!

Mä kanssa kärvistelen tupakanhimon kanssa... en ole siis polttanut enää, vähensin pari kuukautta ennen raskautta ja raskauden alettua lopetin kokonaan. Pitkään aikaan ei ede stehnyt yhtään mieli, vaan lähinnä ajatuskin kuvotti. Mulla oli sii sen verran raskauspahoinvointia. Siitä oli mulle siis se hyöty että oli helpompi lopettaa... mutta nyt kun pahoinvointi on loppunut, on myös alkanut tehdä taas mieli... mutta se on vain mun pääni sisällä, joten täytyy vain pitää se kurissa.
 
Cocolle tsemppiä miultakin lopettamisen suhteen!! Keksi ihan mitä tahansa sen tupakan tilalle ja kyllähän se karu totuus on, et tahdonvoimaa vaatii. Tiiän siis ihe, koska poltin myös sen melkein maxitopallisen päivään ennen raskautta.
Nyt iski taas paha mieli ekojen viikkojen satunnaisesta sauhuttelusta :/ Tänne siitä kirjoittelinkin kun tuntu, ettei loppua tule millään. Viimeisen viikon (rv 7 taisi olla) poltin yhden päivään.. kyllä keljutti.

Yhdellä työpisteelläni on tullu muutaman kerran oikein kunnon "öäksfcn <8csafrlo23r" -olotila, et nytkun voisin istua alas ja polttaa rauhassa.. mut ei muuten onneks oo tehny mieli.
Mies meinaa lopettaa myös.. :)
 
Tuo "tupakoinnin lopettaminen lihottaa"-väitehän perustuu siihen, että ihminen voi alkaa huomaamattaan syömään enemmän kun makuaisti paranee eli ruoka maistuu paremmalta (ja tupakointi usein hillitsee ruokahalua), mutta kunhan sen vain tiedostaa ja osaa seurata syömisiään (niinkuin nyt raskaana ollessa seuraillaan muutenkin), niin ei tule sen suhteen mitään ongelmaa.
 
Mäkin poltin vielä silloin kun odotin esikoista. Muutaman myös plussaamisen jälkeen kunnes parin viikon kuluttua alkoi etova olo, eikä tupakkaa tehnyt mieli. Parin kuukauden ajan jo ajatus tupakasta yökötti joten lopetus oli uskomattoman helppo. Myöhemmin kyllä alkoi tehdä mieli ja pitkään se oli päivittäin mielessä, mutta raskauden ja vuoden imetyksen jälkeen ei tullut mieleenkään aloittaa uudelleen, enkä ikinä suostuisi polttamaan lapseni nähden. Sen jälkeen olen tupakoinut kun olin viihteellä tai joskus vaikka yhden saunaoluen kanssa. Tämä sopii mulle hyvin eikä ikinä ole tullut kiusausta jatkaa polttamista.

Kovasti tsemppiä kaikille lopettajille :wav
 
Mites suhtaudutte hiusten värjäämiseenm raskausaikana? Ja värjätäkö kotona vai kampaajalla?
Itse en ole uskaltanut värjätä ollenkaan koko raskausaikana, enkä värjännyt ensimmäisenkään aikana, mutta nyt on tumma tukka ja itsellä kuitenkin aika vaalea niin alkaa näkymään hyvin selvästi ja tekisi mieli kyllä värjätä..
 
Ensimmäinen raskaus. Harvoin värjään hiuksia muutenkaan, viimeksi toukokuussa valmistujaisten takia. Juurikasvu ei minua haittaa. Värjääminen on aina ollut minulle todella kivulias projekti, joten jätän sen myös mieluusti väliin. En ole ajatellut värjätä raskauden aikana tukkaani. Punertavat latvat ja maantienharmaa juurikasvu (y)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top