Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja nappo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ne naiset ketä haastateltiin kehu sitä tosi paljon ja samalla voi tosiaan hoitaa omia lapsiaan kotona kans.
Jatkan etsimistä taas...
 
Voih.. mä oon vähän harkinnu et lukaisen ammatin nro 3 vielä, elikkäs lastenhoitajaksi. Oon aina tykänny olla lasten kanssa ja nuorena tyttönä olin seurakunnan leivissä vetämässä kerhoja ja lasten viikonloppuleirejä. Partiossakin toimin ohjaajana ja vetäjänä. Oispa kivaa saada hoitaa omia kotona ja vielä paria muuta sekä tienata. Ois lapsilla kavareita, mut sais kasvaa kotona eikä ylitäyteen tungetuissa päiväkodeissa. :)
 
me just kaverinkaa meinattii et oisin ottanu sen lapsen meille hoitoo kun se menis takas töihin,mut sit tulin siihen tuloksee et en jaksais olla kahen kanssa koko päivää.aika itsekästä mut ennemmin polla kunnossa ja vähemmän rahaa kun että pää hajois ja paljon rahaa.
 
En mäkään tän oman lisäks jaksais varmaan enää toisia lapsia hoitaa. Mähän olisin silloin perhepäivähoitaja. Enkä edes uskaltaisi toisten lapsia kotiini vastuulleni ottaa. Enkä tosin edes tuntisi ketään lapsia, jotka voisivat tulla, joten ei ongelmaa :)
 
Juu jos korvaus olis kohtuullinen, niin miksei sitä hetken ois perhepäivähoitajakin... Oon päikkäris töissä ja vähän arveluttaa kuin sitä meteliä jaksaa pitkän tauon jälkeen xD Pph:na työajat voi olla tosi pitkät, vaikka kotona onkin, niin se ei oo mitään kevyttä hommaa... varsinkin jos on vähän haastavapia lapsia joukossa tai jos oma laps ei hyväksykkään hoitolapsia... No, nautitaan nyy viel lomasta :) :blob5
 
Itsellä oli pieni hiljaiselon kausi netissä varsinkin, kun meidän vanhin kissamme jouduttin lopettamaan tapaninpäivänä. Eikä sekään ollut vielä vanha, olisi täyttänyt yhdeksän huhtikuussa. :( Oli se minun lellikki, vaikka kaikkia kissojamme toki rakastan, mutta kun tämä vanhin oli se ensimmäinen. Munuaiset pettivät, eikä mitään olisi ollut tehtävissä. Kissa meni todella nopeasti huonoon kuntoon, emme ollenkaan olleet osanneet odottaa tätä. Mutta olipa edes hyötyä leudosta talvesta, kun saatiin kissa sitten haudattua äitini tontille. Onhan noita kissoja vielä lauma kotona, mutta voitte uskoa, että hiljaisemmalta ja kummasti tyhjemmältä sekä värittömämmältä tuntuu koti nyt. Onneksi on nuo lapset, ei niin paljon jouda murehtimaan. Ja muutenkin olen yrittänyt ajatella positiivisesti. Saatiin sentään monta hyvää vuotta ja olen onnellinen siitä, että kyseinen kissa oli juuri meidän kissamme.

Sitten kun osaisi vielä olla työasioita stressaamatta. Jotenkin kummasti vaan sekin alkaa kiusata, kun pitää noita työpaikkailmoituksia seurata. Kun ei ole sitä työpaikkaa, jonne äitiyslomalta palata. Ja kun miehellä menee vielä ainakin vuosi opiskellessa, enkä halua, että hän joutuu taas pitämään taukoa opiskelusta. Olisi tärkeää, että saisi nyt valmiiksi opintonsa. Onneksi sentään itsellä täyttyy työssäoloehto, niin pääsee sentään liiton rahoille, jos työttömäksi jää. Työmarkkinatuki kun ei kovin kummoinen ole.

Viime vuosi päättyi vähän ikävissä tunnelmissa, mutta olen vakaasti päättänyt, että tästä vuodesta tulee parempi! Vaikka saihan viime vuonna sentään toisen pienen rakkaan elämäänsä. :)
 
Jäin erityisäitiyslomalle jo joulukuussa 2012 ja mietin että kauanko sitä jaksaa vielä lomailla ennen töihin paluuta :D
 
Voi kellitys onpa surullinen kohtalo teidän kisulla :( Meillä on kolme kissaa joista vanhin on 10 ja nuorin täyttää 5. Nuo kisut on niin rakkaita, että pieni ressi oli kun poika syntyi siitä, että miten ne suhtautuu ja että mitäs jos poika on allerginen. En millään voi kuvitellakaan tilanetta että voisin noista luopua.
Nyt olen jo alkanut kauhulla miettimään, että kun poika on sen ikäinen että kulkee ovista ulos itse että jos ei aina muista ovea sulkea ja kissat karkaavat!
En tiedä miten on nää kaikki vuodet selvitty sillä että koskaan ei kukaan ole päässyt livahtamaan karkuun kun vieraitakin on ollut illan istujaisissa joskus kämppä täys ja porukkaa ravannu tupakilla ulkona.
 
Itselläni ei ole koskaan ollut kotieläimiä niin ei ole omakohtaista kokemusta siitä miten rakkaita ne voivat olla. Tsemppiä Kellitykselle. Haaveissa on kyllä koiran hankinta jossain vaiheessa. Nyt olisi niin hyvä aika ottaa kotieläin, kun olen kotona, mutta sovittiin miehen kanssa että pitää saada talo ensin valmiiksi. Koska talo sitoo niin paljon. Kissa-allergiaa on miehellä niin sitä ei voi ottaa.

Oh Tinkalla on ollut pitkä vapaa. Mä jäin heinäkuussa pois 2013, olin viimeiseen asti ja olisin mielelläni vaikka jatkanut töissä. Olisin jaksanut vallan mainiosti. Oli vähän tylsää olla yksin kotona ja mies oli töissä, minnekään pitemmälle en uskaltanut lähteä kun eihän sitä syntymäpäivää etukäteen tiennyt. Jälkikäteen ajateltuna aivan hyvin olisi voinut lähteä jossain käymään kun tyttö syntyi lasketun ajan jälkeen. No ehdin mm. juosta metsässä poimimassa marjoja talven varalle.
 
Tsemppiä Kellitys! Meiltä lopetettiin 2012 joulukuussa vanha rakas hevonen, joka myös ihan odottamatta meni yhdessä yössä siihen kuntoon, että piti lopettaa. Ikävä on edelleen. :sad001 Silloin heitti aikamoista kärrynpyörää pää, kun tämä poikakin ilmoitti sitten tulostaan.

Mä tein nyt päätöksen, että menen töihin 7.9.2015 mikäli Santun tilanne on sillain selvä, että pystyy töissä käymään. Eli tämmönen vähän pitempi loma tähän väliin.
 
Siis tykkään tost sun päätöksest kotona olon suhteen Suviii :)
 
Ja minä myös :) Mun unelma olis olla kotona mahdollisimman pitkään. Aikaisemmin koin hirveetä tarvetta perustella päätöstäni kaikille jäädä kotiin pitemmäksi aikaa. Olin kiireinen yrittäjä, joten pudotus kotiäidiksi oli suuri. Mutta ajan mittaan asia on alkanut tuntua tosi luonnolliselta. Toive olisi vielä yhdestä lapsesta, jonka myös haluaisin ekat 3 vuotta pitää kotona. Eli jos tämä toive tulee toteutumaan, saan vielä viettää ihania ( ja myös hermoja raastavia) vuosia lasten kanssa kotona :)
 
Mäkin haluaisin olla pidempään kotona, mutta valitettavasti taloudellisesti se ei ole mahdollista :sad001 en kuitenkaan haluaisi ajaa meitä sillan alle.. Suunnitelmissa olisi menä töihin elokuussa, että sinänsä saan olla onnellinen kun onhan siinäkin jo 3kk yli sen 9kuukauden milloin monet joutuu palaamaan.. Kovasti täällä painin hoitojuttujen kanssa, päätöstä en saa tehtyä koska asia ahistaa niin paljon..Haenko hoitoo samaan paikkaan kuin esikoinen vai kyselenkö naapurin mummolta paikkaa joka on perhepäivähoitaja, vaikeaa!
 
Joo no eipä meilläkään rahallisesti mikään hyvä tilanne ole jäädä kotiin näin pitkäksi aikaa, kun on kumminkin noita lääkkeitä ja toi maitoallergia + että tarvis ruveta rakentaan taloo tai ostaan isompi. Mut eipä mun töissä käymisestäkään mitään tulis, kun ei tiedä kuinka usein joutuu sairaalassa käymään. Vuorotyöt ei oikein passaa näiden asioiden kans samaan lauseeseen ja pomo varmasti tykkäis hyvää, jos ilmottelisin päivän varotuksella, että en muuten tuu huomenna töihin. :grin Saas nähdä kuinka pitkäks tää "loma" oikeesti venyy, kun olis suunnitelmissa kumminkin baby nro. 2 sitten, kun saadaan tilanne rauhottuun. Ja ehkäpä se kolmaskin vielä myöhemmin... :wink
 
Meillä olis aika kiva vk.loppu tiedossa jos vauvan vointi sen sallii. Ollaan illalla lähdössä esikoisen ja hänen "parhaan kaverin" kanssa lasten touhupuistoon. Isi jää pikku potilaan kanssa kotiin. Tyttö on onneks muuten tosi hyväntuulinen, mutta aina kun kakkaa pinnistää tulee itku :(

Huomenna olis mun toisen ystävän vauvakutsut...hänellä on muutaman viikon päästä la ja kovasti jännittää hänen puolesta. Ja samalla miettii että onneks itseltä on jo se synnytys-osio ohitse......:wink
 
Mä oon myös esikoisen saatuani ollut aina ihan helisemässä kun kavereiden la lähestyy. Mulla sattuu kaveripiiri olemaan aika lisääntyvää sorttia :) Omien vauvojen syntymä on ollut itselle ( niinkuin se varmaan kaikille on) niin hieno ja järisyttävä kokemus että sen vuoksi sitä jännää niin paljon muidenkin puolesta! Varsinkin niiden jotka saavat ensimmäisen lapsensa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top