Heips,
vasta nyt aktivoiduin kirjoittamaan, vaikka olen seuraillut ketjuja varmaan jo lokakuun lopulta sakka.
Täälläkin pidempi yritys takana, ja viimein onnistui ivf-hoidoilla. Niissäkin ehti olla yllättäviä ikäviä käänteitä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kait lähinnä iän puolesta sitten Downin seulakin hälytti (niskapoimu oli ok, samoin labrat), ja vuoden vaihteessa kävin istukkanäytteessa. Tulosten odottaminen oli sietämätöntä, mutta onneksi tutkitut kromosomit olivat kaikki kauniisti normaaleja.
Kromosomitutkimusten ansiosta ollaan siis tiedetty jo kohta neljä viikkoa, että meille tulee poika. Vähän on nimiäkin pohdittu, ja vaateostoksille taidan sortua lähiviikkoina. Tänään katselin kestovaippasivuja, ja löytyi aivan mielettömän kivoja kuoseja - sekä pojille että tytöille.
Klik, minulla on viikot nyt 17+4, enkä ole tuntenut liikkeitä, vaikka joka ilta ja aamu ja välillä pitkin päivääkin kuulostelen. En ole silti huolissani, sillä viime viikolla neuvolassa kuului hyvin sydänäänet ja vatsa kasvaa. Oppikirjojen mukaan ensisynnyttäjä tuntee liikkeet usein vasta 20.-22. viikoilla ja uudelleensynnyttäjä pari viikkoa aikaisemmin, joten ei tässä vaiheessa ole mitään syytä huoleen. Minulla on rakenneultra jo 8.2., joten pian onkin seuraava tsekkauspiste ja sitten niitä liikkeitäkin olisi syytä alkaa tuntua. Kovasti kyllä odotan!
Mumux, liikunnasta, olen ollut suhteellisen aktiivinen kuntosaliliikkuja ennen raskautta ja toistaiseksi jatkan entiseen malliin. Juokseminen ja hypyt eivät ole innostaneet enää pariin kuukauteen, mutta olen aikaisemminkin käynyt eniten cyclingissa, pumpissa ja shapessa (keskivartalon syvät lihakset). Nyt oli ikävästi pitkän flunssan takia taukoa ja sitä ennen muista syistä vähän pumpissakin. Palasin tällä viikolla liikkumaan ja toiveikkaasti uskon, että cyclingia voin jatkaa lähes loppuun saakka, jos kaikki menee muuten hyvin. Pyörän säätöjä voi pikkuhiljaa muuttaa kasvavan vatsan takia (vähän on jo ohjaustankoa pitänyt nostaa) ja vastuksia säätää oman sykkeen ja olon mukaan (viimeisellä kolmanneksella ei saisi kait sykkeet oikein yli 150/min kohota). Cycling oli myös ihana yllätys siinä, että flunssan ja yskimisen ärsyttämät alavatsalla kipeytyneet kohdun kiinnittäjäjänteet vetreytyivät ja kivut katosivat. Pumpissa aloitin pitkän paussin jälkeen varovasti kevyillä painoilla, mutta lisään varmaan pikkuhiljaa. Tuskin sentään palaan niin haastaville tasoille kuin aikaisemmin. Shapessa varmaan ekaksi alkaa vatsa hankaloittaa ja siksi olen miettinyt tilalle zumbaa (tulee kivasti keskivartaloliikettä). Suunnitelmissa on myöhemmin keväällä myös raskausjooga, vaikka yleensä kyllä inhoan joogaa ja pilatesta yms, koska pitkästyn niillä tunneilla.
Niiiina, kerroin lähiesimiehelleni aika varhaisessa vaiheessa, koska oli satunnaisia poissaoloja pahoinvoinnin ja migreenin (palannut vuosien jälkeen raskauden myötä) vuoksi ja yleensä en ole juurikaan poissa töistä. Hän otti asiallisesti ja ymmärsi, että ensin odotellaan ja katsotaan, miten raskaus etenee. Muutama viikko sitten kerroin ensin koko esimiesketjulle ja sen jälkeen vähitellen olen kertonut muillekin. Vatsa alkoi näkyä ja kyllästyin peittelemään sitä. Meillä on töissä suhtauduttu asiaan ihanasti, paljon onnitteluja, halauksia ja ystävällisiä sanoja. Esimiehetkin vain tuumasivat, että on hyvä tietää ajoissa, jotta sijaisjärjestelyt saadaan hoidettua sujuvasti (aika vastuullinen työ, jossa paljon verkostoja ja hiljaista tietoa yms siirrettävänä sijaiselle). Lähiesimiehen esimies on sellainen vanhempi setä, jonka kanssa olen työskennellyt aika pitkään. Hän oli yhtä hymyä uutisen kuullessaan kuin olisi itse tulossa isoisäksi :)
Tulipas pitkä teksti heti alkuun,
Maaria
Ja neuvolassa saa käydä kuuntelemassa sydänäänet (ainakin meilläpäin - soittaa vain ensin, niin saa yleensä johonkin väliin ajan. Se on nopea toimitus kuitenkin!), jos siltä tuntuu :)
Mutta pääosin rennoin mielin mennään!
