Tammikuun tarinat <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja *Sara*
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heipä hei taas pitkästä aikaa!!

Hulinaa on ollut. Ekassa ultrassa käytiin jo 22.12.ja kaikki oli hyvin mikä oli helpottavaa kuulla. Nyt odotellaa ensimmäisiä liikkeitä jos vaikka tuntisi jotain. Eilen kävin hakemassa rautakuurin kun oli Hb laskenut 101:teen. Oli ekalla neuvola käynnillä 128. Mutta mulla normaalistikin tosi alhainen Hb. Terkkari ei meinannut uskoa että oli niin alhainen niin otti toiseen kertaan vielä.

Nyt pitäis varata aikaa sitten jo tokaan ultraan tuonne viiikolle 8. Olis sitten jo 21 viikkoa täynnä. Ihana kun saa alkaa suunnittelemaan vauva juttuja! Otin alkuun aika varman päälle kun en meinannut uskoa tapahtunutta. Niin ja piti jo käydä ostamassa äitiysfakut H&M:lta kun alkoi farkut kiristämään inhottavasti tuosta alavatsan kohdalta... Hyviä vointeja kaikille!!                                           
 
Olkaa naiset varovaisia sitten ulkona, kauheasti mustaa jäätä!

Eilen illalla kaaduin kotioven edessä jäällä selälteni. Tärähti paikat niin kovasti, että ovat vieläkin kipeänä. En pysty vieläkään kävelemään, saatika istumaan. Aamulla suuntasin polille päivystykseen - pääsin heti jonon ohi (vuotoa ei ole ollut yhtään), ja ultraan. Kaikki hyvin vauvalla, onneksi. emoticon

Minulla sitten taas asiat vähän toisin. Ottivat minut aamulla suoraan osastolle seurantaan ja lepäilemään tipan ja kipulääkkeiden kanssa. Verikokeita ja verenpaineet otettiin ensimmäisenä. Hemppa 101 ja verenpaineet (en juuri nyt ulkoa muista, ja laukku jäi eteiseen. Täytyy katsoa myöhemmin) todella alhaiset.

Lääkärit kävivät vuoronperään tunnustelemassa ja painelemassa kohtua. Todella kovaa aristusta aamulla, päivällä ja edelleenkin. Minulle varattiin aika toiseen ultraan, ja sieläkin todettiin, että vauva voi oikein hyvin. Samalla ultraava lääkäri myös ilmoitti, että lihas on venähtänyt niin pahasti, että pienikin rasitus saa sen luultavasti repeämään.

Pääsin kotiin lepäilemään, koska lupasin etten nosta edes voipakettia jääkaapista. Apteekista sain reseptillä särkylääkkeitä, ja ohjeena oli, että Jane laitetaan sohvapotilaaksi. Parantumisaika 2-3vk. Ja jos jotain tulee jo vaikka illalla, niin sitten soittoa polille, ja jos tilanne vaatii, niin sitten seurantaan. Ja sitä todellakin koitan välttää. Minulla on todella paha ahdistus aina kun ajattelenkin sairaaloiden tiloja, ja sitä että joutuisin jäämään sinne pidemmäksikin aikaa. Rauhallisesti nyt vaan, mutta jos tilanne vaatii sairaalahoitoa, niin sinne sitten täytyy vain mennä, tietenkin.

Jatkan nyt lepäilyä, ja lueskelen tekstit sitten myöhemmin. Ihanaa tulevaa viikonloppua mammat.

PS: Pitääkin ihan ääneen ihmetellä. Minua kärrättiin pyörätuolissa ja sairaalakaavussa siihen toiseen ultraan, niin kärrääjä sanoi ultrahuoneessa "Meidän lääkäri ei sitten hyväksy rintaliivejä. Ota ne pois." (Minulla on aina ennen ultratessa ollut kyllä rintaliivit päällä....) Siinä sitten tissit paljaana makasin ultrapenkillä, ja ovesta astui sisään ultraava lääkäri, sellainen 65 vuotias vanha mieshenkilö. Hänen ajatuksensa muutenkin laukkasivat jossain ihan muualla, kuin työssään. Hän ei muistanut enää, miltä istukka näyttää ultrassa. "Mikä hitto tämä on...?"
 
Jane toivottavasti toivut pian! Ulkona saa kyllä olla varuillaan, kun on niin liukasta. Autollakin ajelen nykyään ihan ylivarovasti. Kummallinen lääkäri sulla sitten ollut. Eihän siinä tartte ku masu olla paljaana, taitaa olla pikkasen pimee tyyppi ja jos kerran istukkaakin ihmettelee... Onneksi kuitenkin vauvalla kaikki hyvin, se on tärkeintä:)

Täällä tänään alavatsaan ja selkään jomottanut kovasti. Taitaa masukki kasvaa ahkerasti. Huomenna kerrotaan mun toiselle mummolle ja papalle raskaudesta, saas nähdä kuinka reagoi:) Sai melkeen slaagin kun veljeni ilmoitti perheenlisäyksestä reilu vuosi sitten:D
Ei auta ku mennä lumihommiin kun auraaja ei ole käynyt:(
Hyvää viikonloppua kaikille!
 
jane hurja kaatuminen sulla, onneks ei vauvalle mitään käynyt. lepäile nyt rauhassa. tosi outo lääkäri, vaikka mä joutunu melkosesti ultrissa käymään varsinki ekassa raskaudessa ku verenvuotoja oli niin ei kyllä koskaan ole joutunut tissit paljaana olemaan. ja miten lääkäri ei istukkaa tuntenut, toivottavasti sentäs vauvan osas katsoa.

Mä tein eilen aika raskaat lumityöt ku lunta oli tullut ihan hirveesti ja sen jälkeen selkä ollut kipeä ja maha tuntuu kiristävän. tarvii ottaa vähän rauhallisemmin. lumitöitä ei kyll mun pakko olis tehdä mutta ihan kuntoilun kannalta ku ei tosiaan ole muuten tullut liikuttua. kumpa pääsis kävelylle mutta en uskalla ku täällä ei ole kävelytietä ja talvella ei piennarta ole sitäkään vähää mitä talvella ja tuplarattaiden kanssa joutuu menemään ku ei lasten uskalla antaa yhtään kävellä ku nopeusrajotus 80 ja autot tahtoo mennä tosi läheltä :( muuten on ihana talo, piha yms, ens kuussa tulee vuosi täällä asumista mutta tuo iso tie ja ystävien puute lähellä on ikäviä miinuksia.
 
Onpas mun täällä käynnit jääneet lähinnä aikomiseksi, mut nyt vihdoin... silmäilin nopeasti vaan edelliset sivut läpi, sorry kun en nyt jaksa kommentoida kellekkään mitään vaan itsekkäästi vain omia juttujani aion höpötellä :D

Eilen kävin np-ultrassa ja siellä se pikkuinen käsiä ja jalkoja heilutteli <3 Helpotus oli nähdä että kaveri on hengissä ja kaikki hyvin, alkuun ihan hirvitti katsoa sitä ruutua mitä sieltä alkaa näkyä (takana siis viime kesältä keskeytynyt keskenmeno, joka edelleen heittää varjoaan myös tämän uuden odotuksen ylle). Pituus oli 5,9 cm ja koko vastasi aikalailla viikkoja, ihan päivän-parin heittoa vaan, joten la pysyi samana. Yllätyin positiivisesti että täti ultraili pelkästään mahan päältä, mikä helpotus. Rakenneultraan sain ajan 12. maaliskuuta. Seuraava neuvolakin on "vasta" helmikuun puolivälissä, ei millään malttaisi odottaa.

Tahtoisin niin jonkun kanssa tästä odotuksesta enemmänkin jutella, olen ollut kovin yksin tämän raskauden kanssa, kun ei tuo mieskään niin kovin kiinnostunut vaikuta olevan (vaikka muuta muka väittääkin) ja välit on olleet vähän kireät muutenkin. Olisipa joku kaveri joka odottaisi yhtä aikaa. Pari tuttua tiedän, joilla on myös heinäkuulle la, mutta ei niin läheisiä kuitenkaan, että kehtaisi hirveästi pitää yhteyttä "pelkän" raskauden takia. Pieniä lapsia (0-3,5 v) löytyy kyllä lähes kaikilta kavereilta, että silleen "vertaistukea" on saatavilla, mutta ois se kuitenkin eri asia odottaakin yhdessä.

Oireita mulla on ollut tosi vähän, mistä olen aika yllättynyt. Ollut aivan erilaista kuin ekassa raskaudessa, joka oli kaikinpuolin hankala (sitä näköjään automaattisesti vertailee kaikkea eka kertaan, vuodenaikakin kun on täsmälleen sama kuin silloin). Välillä melkein unohtaa edes olevansa raskaana, tosin ei tähän nyt niin paljoa ehdi keskittymäänkään kuin esikoista odotellessa. Pahoinvointi hävisi jo muutama viikko sitten, jotain pientä yökötystä välillä saattaa tuntua, mutta ei käytännössä haittaa. Oikeastaan melkeinpä ainoat oireet ovat väsymys, jatkuva vessassa ravaaminen ja jano, kipeät rinnat ja paleleminen - siis mä palelen ihan hillittömästi ja koko ajan, tosi inhottavaa. Poitsu joutuu olemaan vähän turhan paljon sisällä, kun äippä ei vaan millään tarkene ulkoilla. Nyt onneksi pääsi isänsä kanssa ulos (ja mä saan rauhassa kirjoitella, hehe). Alaselkä on kipuillut ajoittain, välillä vaikeuksia nostella ja kannella tuota poikaa. Ja itku on herkässä... eipä paljoa tarvita että alkaa kyyneleet valua.

Onks kukaan muu miettinyt vielä nimiä? :D Mä yhtenä iltana kun en saanut unta, niin selailin pitkään nimikirjaa ja olen jo muutenkin miettinyt... Pari etunimivaihtoehtoa tytölle mulla on, tosin miehelle en vielä ole niistä mitään puhunut, ja jos on tyttö niin kolmannen nimen olen jo päättänyt (sanoi mies mitä sanoi ;D). Kolme nimeä tahdon tulokkaalle, koska esikoisellakin on. Mahdollisesta pojan nimestä ei kyllä hajuakaan vielä.

No, semmosta tänne. Hyviä vointeja kaikille!
 
Jnae, kuulostipas pahalta tuo kaatuminen, mutta onneksi vauvalla kaikki hyvin <3 ja tuo lääkäri kuulosti aika kamalalta suoraan sanoen.. Olisin varmaan kiljuen juossu pois ite.

Mä aina meen töihin kävellen niin kipitän kyllä ihan super varovasti, välillä ihan super liukasta ollu. Ihme etten vielä oo kaatunu kuiteskaan *koputtaa puuta*  ja oon itekki huomannu et autollaki tulee ajettuu tooosi paljon varovaisemmin.
 Mulle jo neuvolassa sano etten saa enää töissä tai kotona nostella mitään painavia, tosin oon kyllä lopettanu ne heti kun sain tietää raskaudesta ja kotona mies ei annakka ees tehdä mitään, lumitöitä kerran erehdyin tekee niin hirmusesti suuttu. Tosin sekin alko vihloo mahaan siihen mallii et ei sen jälkeen ees oo tehny mieli tehdä.

Saatiin anopin vanhan läppäri lainaan niin pääsee taas tännekki välillä lukemaan ja kirjottelee. Oon niin koukuttunu tähän sivustoon et meinas itku tulla ku kone hajos :D tosin eipä täälläkään noihin itkemisiin paljoo tarvita. Ja ärsyynnyn tositosi herkästi, ihan pienestä.
  Mulle tuntuu myös iskevän aina joka viikko jotku uudet himot, nyt himottaa salmiakki ihan luvattomasti ja kaikki kirpee ja Tiikerin päiväuni teehen oon ihan koukussa, joka päivä pitää pari mukillista juoda. Muutempa on nuo oireet aika vähäsiä, päätä välillä särkee ja jalat väsyy töissä. Ja mahaa vihloo iltasin, vissii kohtu kasvaa aika vauhdikkaasti ja mahaki pyöristyny vaan lisää.

Ja liikkeitä tuntuu nyt joka päivä, mies ihan malttamattomana oottaa et alkais kanssa tuntee se aina mahaa silittelee toiveikkaana iltasin :D säälittää toinen, kun vielä menee varmaa pari viikkoo ainaki ennen kun ne alkaa tuntuu päältä.
 
Nopeesti vaan huutelen et suosittelen kaikkia möhömahaisia tai vaunujen kanssa liikkuvia hankkimaan kenkiin sellaiset irrotettavat liukuesteet, niillä selviää liukkaallakin kelillä kaatumatta :) Myydään ihan Prismoissa ainakin...
 
Mä taas olen näitä äitejä jotka tekee kaikkea :D
Ratsastan mm. ja olen kaatunut varmaan kolmesti jo kahden viikon aikana ja eilen illalla työnsin auton lumipenkasta irti ja tänä aamuna tein saman (nuo kelit ajaa jotenkin tuossa meidän tiellä noita autoja penkkaan..kumma juttu :D )toiselle autolle :)
Juoksen joka päivä lenkin ja käyn koiran kanssa tarpomassa metsässä ja koirani on sellainen että sitten kun mennään niin siinä varoo sitten kivet ja männyn kävytkin tiellä :D
Kohtu ja lapsen ympäröimä lapsivesi on aika hyvä suojaamaan vauvaa ja kaverini joka on viikolla 31 nyt kaatui viikko sitten saunassa ja kaikki on hyvin :) Kävin luistelemassakin yksi ilta ja 5 v luistelun jälkeen tietää että sitä kumahtelee jäällä alkuun.
Toki varovainen pitää olla mutta näillä viikoilla voi vaikka vielä juosta cooperin testin jos siltä tuntuu ja itse vaan pystyy.
Ystäväni kisasi kouluratsastuksessa vielä viikkoa ennen laskettua aikaa ja olikin tosi helppo synnytys kiitos hyvien lihasten :)

Joten mammat vaan liikkumaan ja pidetään lihaksisto kunnossa niin jaksaa sitten pusertaa sen pikkuisen tähän maailmaan! :)
 
Olipa kiva lukea että on muitakin äitejä, jotka ottavat liikunnan ja muutenkin rennommin, tuttavapiirissäni on näitä hysteerisiä jotka lopettavat hiihdosta lähtien kaiken ettei vaan satu mitään..
Itsehän teen aivan samat mitä aina aiemmin, toki taustalla voimanostoharrastus, ihan en max. pinoja kokeilisi, mutta muuten en koe minkään olevan este, nostelen ja liikun, juoksen jos siltä tuntuu.

Ja lopuksi voin vain todeta, että vauva on tosi hyvässä turvassa vatsassa, itse olen kummassakin aiemmassa raskaudessa kaatunut rapuissa, ekassa en niin pahasti, mutta toisella yläkerrasta alakertaan alas asti, mitään ei sattunut vauvalle, itse sen sijaan olin verellä selästä varpaisiin.
Työkaverilleni lääkäri oli sanonut että saa olla kova isku ja vertasi airbagin laukeamisen aiheuttavan kolarin olevan sitä luokkaa että kannattaa säikähtää.
 

Hooärrä: Menikö teidän tarjous läpi? Me tehtiin kanssa tarjous tosiaan rivari kolmiosta ja 15 min tarjouksen teon jälkeen se oli hyväksytty! Aika nopeat kaupat. Eikä todellakaan tarjottu pyyntihintaa. Mutta ihanaa, nyt päästään remontoimaan ja valitsemaan tapetteja ja parketteja ja kaikkea! :) Just tää tammi-helmikuu on musta aina vuoden tylsintä aikaa mutta nyt on onneks paljon tekemistä eli eiköhän tää talvi tästä äkkiä hujahda.

Todettiin tässä miehen kanssa että kyllä se vauvamaha nyt tosiaankin on ilmestynyt ja mieskin tunsi kohdun kun vatsaa tunnusteli :) Ja napa on erinäköinen kuin ennen, tuntuu oudolta :D

 
Itse en  oo alkanu aivan neuroottiseks nostelemisen kanssa jne..
Mutta kyllä mä vähän mietin mitä teen tai nostan..

Mies onneksi sen verran fiksu ettei anna ihan yliraskaita nostaa ja
töissä harvoin kun sellainen tilanne tulee niin pestaan jonkun muun tilalle..
Ainoa mitä en enää töissä uskalla tehdä on tikkaille kiipeäminen,
on aina ollu vähän huono tasapaino enkä oo tuntenu itteäni kovinkaan
varmaksi tikkaiden päällä, horjahdellu jne.. Joten nyt oon kokenu
paremmaksi että en kiipeä sinne tikkaille :D

Täällä aina vaan kovasti odotellaan rakenneultraa.. 3 ja puoli viikkoa
pitäis vielä jaksaa odottaa.. :/

Toivoisin että tulis itellekkin tähän tammihelmikuulle joku piristävä
ja nopeuttava juttu, tämä kun on vuoden tylsintä ja hiljaisinta aikaa, niin ehtii miettiä
kaikenlaista ja huolehtia turhaan..

Mutta kevättä odotellessa!

Hienoa viikon alkua kaikille mammoille. :)
 
Eevi: Ei mennyt läpi tarjous.Halusi sitten kuitenkin enemmän mitä tarjottiin ja kuulemma oli joku tarjonnut juuri ja juuri enemmän mitä myyjä pyysi.
Ja me kun ei haluta rempata.Ollaan nyt juostu lähes joka päivä jossain asuntonäytöissä sun muissa..alkaa hiukan turhauttaa.Noh,on tuossa kuitenkin vielä vaihtoehtoja muutama.

Hiukan himoista: Olen hulluna suolakurkkuihin ja sinisiin marianne karkkeihin.
Suolakurkkuja menisi ties kuinka monta ruikkarin päällä ja se pitää olla niitä kokonaisia irto suolakurkkuja niistä isoista tynnyreistä mitä kaupassa on.Purkki suolikset ei kelpaa :D
Kanaa pystyin pitkästä aikaa syömään eilen iltaruualla.Olinkin ihan raskauden alusta asti vältellyt kanaa koska jo pelkkä kanan ajatus kuvotti.

Yöllä herään sen about kolme kertaa vessaan.Mulla on muutenkin pieni rakko niin auta armias mitä se on sitten kun vatsa kasvaa ja alkaa oikeasti painamaan rakkoa..mun pitää hommata varmaan vaipat :D 
 

Klik: Kiva kuulla että joku muukin painiskelee tän vuodenajan kanssa. Useimmat ihmiset tuntuu valittelevan eniten syyspimeitä ja sateita ja että "tulispa jo lunta". Mua ei syksy haittaa yhtään ja tänä vuonna alkutalvi oli musta ihana kun ei ollu lunta eikä kylmää! Mut se keskitalven kylmyys ja loputon lumentulo yäk, ja tuntuu ettei kevät tuu ikinä.. Viime vuonna selvisin sen voimalla et meillä oli keväällä häät :)

Hooärrä: Harmi ettei teidän tarjous mennyt läpi. Mullakin alkoi jo epätoivo iskeä monen kuukauden asunnonmetsästyksen jälkeen, mutta eiköhän teillekin sopiva koti vielä löydy :) Nyt varmaan alkaa taas asuntomarkkinatkin vähän vilkastua kun tuntui että loppuvuodesta ne hyytyivät kokonaan.

Mun ei oikeastaan kotona ollessa tarvi hirveesti juosta veskissä, mutta sitten heti kun lähtee vaikka johonkin kaupoille niin tuntuu että koko ajan tarttis mennä. Ehkä se kohtu jotenkin kävellessä painaa enemmän virtsarakkoa.

 
Talvi on vuodenajoista parhain, omasta mielestäni. Tuo minun kaatuminen tapahtui jäisellä tiellä, aivan meidän rapun edessä. Ei ole talonmies edelleenkään jaksanut hiekottaa tietä.

Nyt oikeastaan ärsyttää, etten saisi edes vessaan nousta. Ennen olin kokoajan menossa ja tekemässä, harrastamassa ja touhottamassa esikoisen kanssa. Nyt pieni ihmettelee, miksei äitin päälle voi tulla halaamaan sohvalla. Helmikuun alussa, 5 päivä olisi tiedossa Ninskun 2-v synttärit. Saa nyt nähdä, pääsenkö siihen mennessä leipomaan mitään. Saatika ylipäätänsä järjestämään mitään juhlia. Toivottavasti!

Saa nyt nähdä, miten nämä päivät tästä lähtevät etenemään. Mikään ruoka ei pysy sisällä (en edes uskalla kauheasti syödä), oksentaminen sattuu kahta kauheammin, ja olo on muutenkin jatkuvasti ihan hirveä! Argh.

Ainakin tyttären syntymäpäivä, ja muidenkin innokkuus niistä piristävät kummasti. Myös pieni reissu Vaasan suuntaan oli helmikuulle tarkoitus tehdä (ihan yksinäni - isi tahtoo pitää tyttären kanssa mukavan kahdenkeskisen päivän! ihana :), mutta tietenkin sekin vasta sitten, kun olo antaa periksi. Helmikuussa on myös rakenneultra, joten ainakin paljon mukavaa tekemistä olisi tiedossa.

masc: Kyllä ne liikkeet varmasti alkavat piakkoin päällepäinkin jo tuntua! Itselläni meni esikoisesta noin viikko, että liikkeet tuntuivat (ja näkyivät) myös mahan päälle. En usko, että joudut (tai miehesi joutuu) enää pitkään odottelemaan :)

Toivotaan että masc et joudu kauaa olemaan ilman vau-foorumia! Vertaistuki täältä on vertaansa vailla, naiset hyvät!

Himoja mulla itelläni ei oo yhtään mihinkään... Kokoajan oksettaa ja sattuu, niin ei mikään ihme toisaalta. Lääkärin käskystä mies tyrkyttää mulle kokoajan salmiakkia ja lakritsia. Eilen toi kaupasta maraboun limited edition salmiakkisuklaalevyjä. Ja aikaisemmin toi 4 vanhanajan lakritsipussia sekä yhden salmiakkipussin. Eikä yhtään tee mieli! Ajatuskin saa vatsaan pahan olon.

Mies on mulle pistänyt sohvalle oman "linnoituksen". Paljon tyynyjä, peitto, pöydällä läppäri, juotavaa, naposteltavaa ja ihan mitä vaan saattaisin tarvita. Paperia ja ämpäriä unohtamatta. Pääsen sitten minäkin sohvalta käsin vähän "ihmisten ilmoille" :D
Joo.. pidemmittä puheitta, otankin tästä ämpärin viereeni... emoticon
 
Minäki kirjottelen nyt pitkästä aikaa tänne :)
Tänään oli kauan odotettu lääkärinneuvola. Jännitti ja pelotti ihan sikana mennä, jotenkin olin varma ettei mahasta enää löydetä eloa kun kaikki oireet tuntuu hävinneen. Mutta sieltä ne sydän äänet vaan sitten kuului ,pienen etsinnän jälkeen <3 ens viikolla on ultra jollon pääsee kurkkaa tulokasta vähä paremmin. 
Syke kuului jostain tosi syvältä .. epäilen että minulla on taaksepäin kallistunu kohtu ku mulla ei ole vielä mahaakaan ollenkaan.. Sitäki odottanu ku kuuta nousevaa että milloin se pullistuu :D Nyt voi jatkaa taas hyvillä mielin eteenpäin :)

Mieliteoista sen verran että olin ennen raskautta hulluna suolakurkkuihin, nyt en voi sietää ajatusta :D ja kauhea pakko mielle tullu irtokarkkeihin, joita en oikiasti oo ennen  ikinä ostanu itelle! :) 
Mulla on kans sellainen työ jossa joudun nostella paljon, oon vähä koittanu välttää mutta oon ehkä hieman adhd luonne ja en jaksa koko aika itteäni varoa, lisäksi liikun ihan samoin ku ennen raskautta.. tietty se jossain vaiheessa alkaa rajottaa mitä esim jumpassa voi tehä mutta jättää sitte ne liikkeet tekemättä. Eilen käytiin ukkokullan kanssa hiihtämässä 10km , oli ihana ku aurinko näyttäyty ensimmäisen kerran tälle kevättä, jospa se kesä sieltä tulee!
Sain jo kevät verhotki olkkariin vaihettua, joulunvärit pois kaappiin.. nyt syömään :) 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille mammoille! :)
 
Moi!
Täällä on juhlittu esikoisen 2 v synttäreitä ja mukavaa oli. Vaikka nyt tuntuuu, että äidille pukkaa jotain "jälkiväsyä" juhlatohinoiden jälkeen. Tai sitten raskaus väsyttää, tai kurkkukin on ollut vähän kipeä parina päivänä, jos on jotain flunssaa lie tulossa. Niin ne viikot vaan raskaudessa menee eteenpäin. :D Te jotka ette talvesta piittaa, niin kyllä se kevät sieltä tulee!!! Itse tykkään lumesta, ollaan pidetty leikkikenttää puhtaana, tai siis keinujen ja liukumäen kohtaa. Ja sitten lumikasaan tehty käytäviä ym. kivaa esikoisen kanssa. Tosin tänään meinasi tulla konflikteja kun en antanut tytön juosta alamäkeen oman kolan kanssa ym. Taitaa pienä uhman poikasta pukata kylään ;D
Jokaisen pitää toimia niin kun hyvältä tuntuu. Joku varoo kovasti ja toinen juoksee vaikka maratonin. Itse en ole kauheasti toimintaani muuttanut. Lumitöitä olen tehnyt, ja jumpat vetänyt entiseen malliin. Ja esikoista tarvittaessa kannan surutta. Olisin varmaan varovaisempi, jos olisi esim. eteinen istukka, vuotoja, kipuja tms. Oman tuntemuksen mukaan meinaan touohuta ja liikkua. Jos lääkärit jossain vaiheessa määrävät "lepoon", niin kiltisti kyllä tottelen. Ihan kauhean raskaita nostamisia toki vältän. Esim. meille tuli vasta uusi painava vuodesohva. Niin sitä en olisi miehen kanssa tähän huoneeseen vängänyt ovesta sisään. Onneksi oli kuljetuspalvelun miehet tuomassa sohvaa ja mies kotona. Mutta työpöytää ym. nostelin kyllä apuna kun kalusteiden paikkoja vaihdettiin.
Mun pitäis kanssa tämän tulevan esikoisen huoneen värit miettiä, jotta saatais maalia pintaan. :D Nyt alkaa olla tämä huone sillai tyhjää, että vois maalailla seinät. Täällä on siis sohva ja työpöytä. Ja yksi vanha pöytä joka lähtee ekotorille heti  kunhan kerkee. Tekstiilejä pitäis kanssa katsella ym hauskaa... Ja paljon olis kaapeissa järjestelyä ja siivoamista ennen kun saadaan neiti omaan kammariin tavaroineen :D Tässähän tämä kevät siis menee....
Ei muuta kun mahan kasvua odotellen, ja hyviä vointejä kaikille toivotellen!!
 
Heips. Pääsin taas koneelle! Eilen tuli eka kunnon tömpsäys masusta, kylkeen tumahti vissii jalka ihan kunnolla. Mut ei vielä ihan mahanpäälle asti, tuli ihan hassu olo ja hymy levis korviiN asti <3
  Jane, toivotaan et alkais pian tuntumaan! Ihanasti pitää mies sinusta kyllä huolta! Toivottavasti pääsisit pian takaisin normaali rytmiin!  :)

Tykkään kyllä talvesta, mutta mä kaipaan jo valoa!! Aamusin on tosi ankeeta herätä töihin ja kevättä ootan ihan hurjasti, kun inhoon eniten maailmassa tätä talvella pukeutumista. Ihana kun maha alkaa olee isoimmillaan vasta sitte keväällä niin saa alkaa käyttää jo vähempi vaatetta. Mulla on maha kyllä kasvanu ihan vauhdilla ja kohtuki jo tosi korkeella. Tänää alko rv 18 ja tuolla luki et kohdun yläreuna on kaksi sormen leveyttä navan alapuolella, mulle ne neuvolassa sano et se menee jo navan yläpuolella, kaipa seki sitte yksilöllistä?! :p

Mutta nyt pikkuset päiväunet, väysmys on tehny uuden tulemisen taas, töissäki väsytti ihan hurjasti.. :)




 

Voi ei, mä erehdyin jostain syystä kattomaan netistä kauhukuvia raskausarvista ja voi apua, en tiennykään että ne voi olla niinkin hirveän näköisiä! Joillekin tulee koko maha ihan kirjavaksi niistä.. Joo, nää on näitä pinnallisia asioita, enkä usko että mun maailma muutamaan arpeen kaatuu, mutta ne pahimmat tapaukset näytti kyllä aika järkyttäviltä. Olis kiva jos raskauden jälkeenkin joskus kehtais mennä yleiseen saunaan tai uimarannalle.

Onks muuten kellään muulla napakorua? Mulla on ja sitäkin saa murehtia et miten se reikä tossa venyy ja paukkuu.. En oo vielä päättäny otanko sen pois jossain vaiheessa vai hankinko sellaisen pehmeän raskauskorun.

 
eevi, älä niistä raskausarvista stressaa, mulle tuli varsinki tokassa raskaudessa hurjan näkösiä mutta kyllä ne pikkuhiljaa vaaleni ja hävisikin niin paljon ettei kukaa niitä enää huomaa. ainut mikä ärsytti ku mahaan jäi löysä nahka, en tiedä olisko hävinnyt jos ois laihduttanut, mullahan kyllä ylipainoakin ennen tätä raskautta 10kg. vähän miettiny oisko apua sellasesta korsetista esim tästä https://www.mamidea.com/webshop/carriwell-seamless-organic-cotton-belly-binder-p-568.html onko kukaa aikasemmi synnyttänyt kokeillut tai muuta keinoa ollut tuohon nahkapussiin? hullultahan tuo kuulostaa mutta ois se ärsyttävää jos maha roikkuis lopun ikää vaikken mikää malli olekkaan.

mä oon vaan kärsiny jo supistuksista ja selkäkivuista, kaikki oikeastaan alkoi sillo ku yks päivä tein tavallista raskaammat lumityöt ku lunta oli sillo tosi paljo tullu. oon aatellu ett pitäs liikkua mutta noin raskaita hommia en ole tehnyt enää mutt nämä vaan jatkunu. välillä pelottanutki jos synnytys alkaakin oikeasti kun näillä viikoilla ei vielä ole vauvalla mahdollista henkiin jäädä :( tänään taas ollu huono päivä ku aamulla herätys ja silti tuli kauhea kiire viedä esikoinen kerhoon ja iltapäivällä taas menin muskariin nuoremman kanssa, vältin kyllä kauheesti kanniskelemasta mutta jossai kohtaa kuului leikkiin ja tuntui vähä pahalta. muutenki tuota 2-vuotiasta joudun ainaki syöttötuoliin ja takas nosteleen ja hän painaa jo aika paljon.  lauantaina oltiin vielä miehen vanhemmilla jo päivällä etten päässyt ollenkaan iltapäivällä lepoon niin mun selkähän oli siellä ihan kauhea. ja sain vaan kuulla siitä että miten uskallan nukkua kun lapset touhuaa keskenään yms. mutta mä vaan oon tosi herkkä ett kuulen heti jos noi tekee erikoista, tappelee tms mutta yleensä kyllä ovat kiltisti. kyllähän omiin lapsiin pitää vähän osata luottaakin. eikä siellä kukaan tajunnut miten raskaaksi mulle muutenki käy pelkkä raskaana olo, eikä miehestäkää oikeasti ole kauheasti apua ollut, hän tulee kyllä töistä ajoissa mutta kun joutuu herään jo 4.30 eikä silti mene kovin ajoissa nukkuun  niin töiden jälkeen joko torkkuu koko illan sohvalla tai sitten tekee ulkona jotai omia hommiaan :(
 
Taku81 mulla sama juttu et painoa 10 kg enemmän nyt kun ekassa raskaudessa ja kun tota väliäkin noiden lasten kanssa jää aikas vähän niin veikkaan että mullakin korsetti tms käytössä. Mulla kun tuo 8kk imetys ei vienyt kiloja vaan heti kun se loppui niin pamahti 5 lisää... pitää siis tarkkailla syömisiään kun ei tässä enää ihan tyttösiä olla :) oonkin nyt kiinnittänyt huomiota syömisiin ja toivon todellä että pysyn näillä kymmenillä tämän raskauden. Tosiaan issias on vaivannut ja heti jos liikaa rehkii niin supistelee. Koitankin treenata kovasti lantionpohjanlihaksia ja pitää ryhdistä huolta. Muuten tässä on voitu hyvin ja odottelen jo kovasti ensiviikkoista neuvolaa. 4d ultraankin varattu aika.

Janelle kovasti voimia!

Mä luulen että meillä isukki saa ootella aika pitkään niitä potkuja... on sen verran tuota löysää rasvanahkaa tuossa massun päällä :D Mutta jos positiivia ollaan niin eipä meinaa löytyä liivejä mistään!! 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top