Tammikuu 2012

Oi... Amppunen! Olit siellä samaan aikaan naputtelemassa! Kiitos kuulumista!
Ja erityisen ihanaia arkipäiviä, edelleen! Kiva, kun käyt välillä moikkaamassa! KIVA!

ps. Ihana nimi tytöllä..... Noin se minunkin esikoiseni silloin vuosia sitten sisokaan huuteli.. miiiiiiiaaaa susu-nan-nan-nan-nan-nas!
 
Ahaa! Ja huomenta. Edelleen reissussa. Tänään olis tarkoitus päästä kotio takasin.
Mutta kysymys kuuluu, että missä ihmeessä te muut oikeen luuhaatte?  Kovin on hiljaista!
Ja hiljaista myös täällä. Nuo yhet vielä nukkuu ja meikä kuuntelee lumiauran kolinoita.

Venla-neidillä ei tullut minkäänlaisia matkaleluja mukaan. hiukan rauhaton oli eilen loppupäivä. Aamun se jaksoi leikkiä keittiössä kattiloilla ja pannuilla. yms. epäleluilla. Teki isälleen "suklaakakkua" raastinraudalla ja siivilällä. Sohi ilmaa paistinlastoilla ja kailotti "tuikituikitähtöstä" uusilla omatekoisilla sanoilla.

Sitten "tutustui" joka ikisen kaapin sisältöön, mitä tästä talosta löytyy. Noh. Siskollaan oli jotain buranoita "aarrrearkun"-näköisessä rasiassa. Siitä saatiin oikeen mökäriita aikaiseksi. Että kuka sitä rasiaa saakaan heristellä, häh? Kiva kerrostalossa kakaran kanssa taistella...

Taistelin sitten vielä päiväuniasiassakin. Ite maata möllötin tiukasti silmät kiinni. Hyräilin "pieni tytön tylleröinen" varmaan kymmenen kertaa. Tuo istuu vieressä ja uikuttaa KOVAA naama punasena, kunnes kellahtaa tyynylle ja REPII peittoa päällensä. Nukahtaa taistelun hävinneenä, eikä herättyäänkään halua olla "äidin kaveri". Jes! Rentouttavaa "lomailua"!

Sapusaka sen sijaan on uponnut liukkaasti! Illalla se vielä keksi kääntää keittiön pikkutuolit vinottain. Kehui, että hieno syöttötuoli. Söi kokonaisen banaanin, kaksi leipää ja ison lasin maitoa!

edit: SANNA, SE kirja oli "Niinan pullapäivä!"
 
Tyttö on nyt tunnin kiekunut sängyssään unta odottaen. Tai en tiedä odottaako se sitä, kunhan leikkii ja huutelee "Katto kuuta...Heikki-pupuliini...kukkuu" ja loput jotain omaa kieltään. Käytin häntä jos pissallakin, jos olis ollu hätä vaan selitti kuinka "Kakka menee, nukuttaa". Mullehan tää passaa. Istun koneella ja syön suklaata.  

Aamulla oltiin 1,5 tuntii ulkona. Lähetettiin traktori toiselle puolelle maata, kun meillä ei ollu sille tarpeeksi käyttöä. Tytöstä oli tosi mielenkiintosta katsella, kun auto tuli ja rekkamies tuli ja sitten traktori ketjutettiin lavalle ja "Mii" (=mies) kiristi ketjut. Ja sitten se auto meni ja pihalla oli taas paljon tilaa hinkata lunta vanhalla tiskiharjalla. Ja sitten tuli tytölle uus "puttimekko" kirjekuoressa postilaatikkoon ja kyllä taas oli kiva uudessa (käytetyssä) mekossa käpsytellä.

Mää tilasin kampaajan täksi illaksi. Edellisesti kerrasta on jo 4 kk ja lyhyessä päässä ylikasvaminen näkyy helposti ja siksi oon viime aikoina käyny ihmisten ilmoilla vain hattu päässä. Tänä aamuna sit kattoin hiuksia ja voihan...nehän näytti ihan hyviltä. Miks tää sama tapahtuu aina sinä päivänä, kun sinne kampaajalle on menossa? Tulee epävarma olo, että oonko mää jotenkin turhamainen...eihän mua kukaan nää missään...mulla on samat silmälasit ollu jo 7 vuotta. Värit on lähteny sangoista ja joka päivä tulee kolhuja kun tyttö riehuu mun päällä. Mää joskus ajattelin, että palkitsen itseni uusilla silmälaseilla, kun pääsen töihin...niitä töitä tässä oon sit odotellu ja aikaa on vierähtänyt. Mut jos pääsen kouluun, niin voisko siitä palkita itsensä ja laittautua hieman edustavammaksi? Vaiks kuka mua sielläkään näkee, kuitenkaan kukaan haluu tehdä ryhmätöitä mun kans. Tässä yks syy miks haluun opiskella aikuispuolella. Jospa aikuiset ois suvaitsevaisempia kuin nuoriso-opiskelijat, siis jospa...

Ihania viimeisiä tämän päivän auringon paisteen rippeitä kaikille. Että mun tekis mieli mennä pitkälle lumenkahlauslenkille vaan eipä löydy kaverii siihenkään. Tyttöä en raaski istuttaa pulkassa pitkään pakkasella eikä se siinä kauaa pysyiskään. Ellei sit joskus vanhempana, tai sit se on sitä pakkoliikuntaa kuin minulla pienenä. Höh.
 
No huhhuh, onpa taas ollut taukoa! Vaan töitä mä oon tehnyt, että en ihan hunningolla sentäs. Ja univelkaakin ehtinyt vissiinkin kerääntyä! Toissayönä olin yövuorossa taasen sen 17.30-8.30, siinä ehti ennen vuoroa pari tuntia torkutella (päivällä ei oikein uni tullut ja se ei 2h enempää jatkunutkaan), kotiin kun eilen ysiltä pääsin niin jo väsytti. Untenmaille samantien, isi ja poika hävis kämpästä metelöimästä ja minä autuaasti uinuin. Puolilta päivin heräsin, pojat olivat tulleet kotiin... ja vielä vähän väsytti, joten päätin kääntää kylkeä, ja odottaa, että tulevat käskemään ylös. Tupa hiljeni, kun pojatkin nukahtivat. Puol kolmen aikaan heräsinkin jo ihan itse, nukuttuani normi 3h yövuoronjälkeisten päikkäreiden sijaan sen 5h! :O
Illalla herra känkkäränkkä vaati taas "valot pimeeks koko kämpästä" nukutusta, joten klo 20 kaivauduin Zumban jälkeisen suihkun raukaisemana pyjamassani ja villasukat jalassa peiton alle. (Normaalisti kun nukun ihan eevanasussa, niin hassua, että olinkin vaatteet päällä nukahtanut!) Havahduin joskus ennen klo 22, että mies lähti töihin, lopulta puolilta öin heräsin toteamaan, että voisi yöunillekin käydä! Ja nukkua posottelin niiden 5h päikkäreiden päälle vielä sen 12h yöunta! Tänään oli siis ensimmäinen aamu pitkään aikaan, kun ei ketuttanut herätä silloin joskus puol kasilta!

Meilläkin on puheenpälpätys lisääntynyt. Ei vielä lauseita, mutta sanoja yksi kerrallaan, ihan vaikka vaan äidin yllätykseksi! (Kuka se vannoi, että apina on kuin äitinsä; alkaa puhua heti, kun 2v tulee täyteen, eikä varmasti mitään yksittäisiä sanoja vaan täysiä lauseita suoraan!) Tänään herra osoitti keittiönpöydälle ja sanoi "apelsiiiiin". Meidän Joonan eka pitkä sana! Ja iltapäivällä oltiin Halipossun ja poikien kanssa ulkoilemassa, sieltä pulkkailtiin mummolle ja papalle. Pappa teki nälkäiselle ipanalle leivän. Ensin Joona käskytti voita päälle, kuten normaalisti. Sitten se vielä tuijotti leipäänsä, avasi jääkaapin oven ja tokaisi "Huuchtoo!" saadakseen juustoa! Ja ei, Joona ei ole aiemmin halunnut juustoa leivälle, eikä myöskään kyseistä sanaa sanonut! Huhhei, onpas ihanaa, että tuo alkaa olemaan vähän verbaalisestikin pätevämpi! <3

Vielä moit ja suuren suuret lämpimät hihitykset kaikkien nappuloiden sutkauksille! I H A N I A ! Ja Maarisen kirjavinkille kans oma <3! Se pullapäivä on just se! Mun on löydettävä se. piste.

Huomenna meen taas yövuoroon, josko mä sieltä sitten taas vähän naputtelisin vähempi omanapaista hommaa! ;)

PS. Amppu, se on jo paljon, että Isoveli istuu siinä potalla :))
 
Huomenet,

Sanna, niin onkin. Miksi mun pitää kuulla tuo kerran päivässä että muistan se :) Ollaan valittu miehen kanssa tämä linja että ei juuri istuteta ja opeteta potalle, vaan annetaan vinkkiä ja itse hoksata homma, joten MALTTIA tarvitaan tässä touhussa. Just muskarissa eilen oli yksi tyttö joka täyttää huhtikuussa kolme ja hänen äitinsä sanoi että n.2,5vuotiaana tyttö oppi itse viikossa kuivaksi kun hoksasi asian. Hänkin kuulemma jo ajatteli että ei ikinä...
Kiitos muistutuksesta! Taas! :)
Muskari muuten alkaa olla tosi pop! Poika oli yhtä hymyä tovereiden joukossa ja päästi muutamat kunnon hörönaurut ilmoille kun oli niin onnellinen :) ...Koska hiihdetään, ihan muuten vaan, kun maassa on lunta ja pakkasta..... dam dam. Me avataan huomenna pojan kanssa hiihtokausi ihan oikeillakin suksilla.

Sitten apua. Ihanaa kun joku paikka missä pyytää apua näin yksinkertaiseen asiaan: Mitä tarjolle jäätelöbaariin? Siis pidän vaatekutsut mammoille (ja lapsille) ja haluan päästä TODELLA helpolla. Ajattelin siis pilkkoa paloiksi pelkkää vaniljajäätelöä mutta mitä muuta baarini tarvitsee kahvin, teen, mehun ja jäätelön lisäksi? Helppoa ja liki ilmaisia ideoita vastaanotetaan :)
 
Hei vain!
Nyt yritän kommentoida heti kaikkea minkä havaitsen ettei unohdu

Jäätelöbaariin laittaisin jätskin lisäksi vaikka jotain hedelmäpaloja, ehkä jonkun kastikkeen, nomparelleja ja vohveleita.  Jotain tällaisia muistelisin isotätini luona olleen tarjolla kun olin itse pieni.  Siinä tuli tosi juhlava olo ja varmasti tulis vieläkin!  Eikä ole edes kovin vaikeaa järjestää :)

Potalla istutaan täälläkin mutta ei sinne ole aikoihin tullut mitään...  Pojalla menee hirveesti aikaa siihen että se varustaa itsensä istuntoa varten.  Siihen tarvitaan tietenkin pupu ja pupun oma potta ja lisäksi pikkuinen muovitraktori ja sen peräkärry.  Sitten kun nämä tavarat on kaikki haalittu käsiin niin käydään valitsemassa ne lempikirjat...  Ja sitten kun on kirjaa hetki potalla katottu niin tuleekin kiire hakea toinen.  Pääasia varmaankin että tuo mielellään siinä potalla istuu.  Toivo elää!

Muskari kuuluisi haaveisiin täälläkin.  Ainakin MUN haaveisiin.  Mutta enpä usko tuon vieterihiiren malttavan semmosessa osallistua.  Avoimessakin tuo viilettää laululeikkien ajan ihan muissa hommissa.  Kotona se kyllä intohimoisesti katsoo Fröbelin palikoita, katsoisi vaikka 24/7.  "Säkkyukko säkkii!" on usein ensimmäinen asia minkä se aamulla sanoo ja viuhtoo sitten mukana.

Puhetta tulee täälläkin vaihtelevasti.  Niitä uusia sanoja tulee koko ajan lisää.  Ja samoin sitten esiintyy taantumista.  Jotkut jo opitut sanat unohtuu tai äänteet muuttuu.  Ilmeisesti sekin kuuluu asiaan.  Ja ihailen kyllä hirveesti noita jo kehittyneempiä verbalisteja!  Mieletöntä sanahelinää tulee ilmeisesti jo useammassa pirtissä!

Uhma on nostanut karvaista päätään täälläkin.  Ison osan laitan kyllä ton sairastelun piikkiin.  Ollut kyllä enemmän kuin triljoona itkupotkuPÄIVÄÄ nyt tässä.  Perjantaina isi oli viettämässä pikkujouluja ja sen kunniaksi äidille huudettiin koko päivä.  Selällään kaarella.  Jaloilla potkien.  Heittäytyen.  Miten milloinkin.  Hetken tauko saatiin kun näytin pojalle omia edesottamuksiaan videolta.  "oho vauva ikkee" tuo totesi ja jäi katsomaan.  Ja jatkoi huutoa kun video loppui.

Jokohan nyt ois ensimmäinen kuumeeton pävivä?  Eilen jo niin kuvittelin kun aamulla mittasin pojasta normaalilämmön.  Iltapäivällä oli sitten taas noussu korkeammalle.  Jospas se ois jääny tohon yheksään päivään se kuume.  Tyttö sairastui tosin myös, eilen oli ihan kekäle, tänään onneks jo vähän viileämpi.  Sais nää sairastelut kyllä riittää!  Ja kun noi kakaroiden aamu- ja iltalääkitykset vie ihan tarpeeksi aikaa ilman kuumelääkkeitäkin.  Hohhoh.  Kaipa se flunssakausi kesään mennessä on ohi.

Mitäs vielä.  2-vuotisneuvolan sain varattua.  Samalle viikolle osuu kuin hammaslääkärikin.  Ja sen verran on tehty havaintoja uhmaraivareiden aikana jatkuvasti ammollaan huutavaan suuhun että ne viimeiset maitohampaat tekee tuloaan.  Hampaat nro 17 ja 18 jo siellä alaleuassa kuultavat ikenen alta.  Eivät vielä ole puhjenneet.  Ja yläleuasta en tiedä, sinne kun ei näe eikä saa koskeakaan.

Olikohan tässä nyt muuta...  Ei tää väsynyt pää muista!
 
Kotona. (Sairaalloisen väsyneenä.)Ja samalla hengenvedolla myös terveiset meidän DELUX-neuvolasta!

Opin tänä aamuna mm. sen, että jos on aikomus lähteä lapsen kanssa ulos heti aamusta...aikataulun mukaan asioille, niin kannatta herättä sekä mies, että  ipana HYVISSÄ AJOIN! Hitto. ei niille riitä enää puol tuntia ennen lähtöä käsky nousta pystyyn. lapselle, ehkä, mutta se äijäkin kun pitää saada matkaan.

2v NEUVOLA.
pituus 92,5 cm ja painoa 12,820g! Tiirasin ne käyrät itse..pituus +2 ja paino -0,5.... Liisa-tädin mukaan oikein sopusuhtainen ja ioinen, tasaisesti kehtittyvä lapsi. Jolla hyvin kehittyneet puheen lahjat.. Keskusteltiin pitkään näiden kaksi vuotiaiden ruokailuista ja uhmakohtauksista. Tultiin siihen tulokseen, että riittää, jos kerran päivässä syö jonkin aterian kohtuu kunnolla! Että aikuisen tehtävä on sentää tarjota ne kaksi lämmintä ateriaa sekä aamiaiset. väliin välipala, mikäli mahdollista. Että se rytmi olsi tässä vaiheessa tärkeämpi!
Siitä aasinsiltana UHMAAN joka on vaan siedettävä. Että tulevina vuosian pääsee ite "helpommalla" kun antaa lapselle turvalliset rajat ja luvan myöstkin kiukutella. Ja valita. Niinhän se on.

Mentiin siitä sitten kauppaan suoraan ja Venla neiti valitsi itselleen välipalaksi tietynlaisen jukurtin... Kauppa-reissu sujui häkelyttävän hienosti! Jo ovella alkoi pohtimaan, että mitäs sitä pitikään ostaa.... Ja HUOM neiti  sai kävellä itse koko Lidl-myymälän päästä päähän! Ja kotona SAI VALITA että nukkuuko päiväunet äitin sängyssä, vai omassa huoneessa.

__________________--

JÄÄTELÖBAARI  kuulostaa varsin houkuttelevalta. Ensi tosin luin että mummoille ja papoille.... että näin hyvin minä toisinaan jaksan syventyä.... siinä vaiheessa ajattelin, että banaanilikööriä, kahvilikööriä.... tomusokerilla huurrettuja karpaloita... ÄIDEILLE JA LAPSILLE  laittaisin esim .
- dominokeksejä murskaksi
- marianne karkkeja murskaksi
- iteleivottuja kaurakeksejä (taivuta lämpimänä koveraksi esim. kaulimen päällä
- sokerihuurrettuja ..karpaloita
- joku ihan omatekonen kastike tai pari tai sitten kaupan tölkistä vaik. toffee ja salmiakki
- riiskaun palasia, joita vois dipata sulatettuun suklaaseen
- sama dippi (fondue, esim) homma hedelmille..... mansikat, banaani, rusinat....  (tai vuokraa konditoriasta ns. "suklaalähde")
- fritti taikinaan jotain.. keicha patukoita, banaania... ja paistelet ne nopeasti aamulla. pyöräytä tomusokerissa  ja laita nätisti esille....

_______________HAuskoja juhlia. KErro sitten miten meni! __

Moonin tupaan toivon edelleen kuumeettomia päiviä. Jokos siellä alkaa kummankin lapsen lääkkeet puremaan? Voin hyvin uskoa, että esikoisella on viekasta uhmaa. Tuo jatkuva sairastelu ja huomioon/hoitoon tottuminen on uuvuttavaa lapsellekin!

Sanna! Ajattele, jos se poika on jo pidempään halunnut juustoa ja sitten rähissy kun ei ole sitä HETI saanut! Nyt kun osaa itse pyytää, niin homma on ihan sairaan HUIPPUA! Onnellisia selviytymispäiviä teidänkin tupaan. Joko, muuten löysit teille sitä aamupäivän lounas-rakoa? 

________________

Ihana oli eilen ajaa kotiin sieltä KOuvolasta! Tyttö nukkui koko matkan! Heräsi vasta kymmenen kilsaa ennen koti-ovea, kun isin oli ihan pakko päästä savukkeelle tien poskeen! Että lisää tämmösiä pika matkoja.. Tosin, voisin lähteä jonnekin ihan ilman lastakin... Vois olla kovasti rennompaa, vaikka vaan nukkuis lainapeitteissä yhden yön ja sais syödä aamiaiseksi jotain seisovasta pöydästä....


 
No siitä sitten Maarinen suunnittelemaan reissua ilman lasta! Usko pois, se on äärettömän rentouttavaa! ;)

Ja ei, ei Joona rähise, koska ei osaa pyytää juustoa :DDD Kyllä siltä kysyn, että ottaako leivän päälle jotain. Eikä se yleensä silloin rähise, jos jotain annetaan, vaan silloin, kun kaikki ei taas mene hänen pillinsä mukaan. Ja nyt ku oon ihan koittanut kuunnella sitä apinaa, niin sillä ei ole malttia sitten pätkän vertaa! Känisee ja vänisee, vaikka ois jo saamassa haluamaansa! Nyt oon sitten ihan suutahtanut sille, että herra on hyvä, menee sohvalle hetkeksi rauhoittumaan ja tulee uudestaan toimittamaan asiansa siinä vaiheessa, kun osaa olla monkumatta! Anteeksi vaan, mutta se on aivan superraivostuttavaa ja ärsyttävää, kun yrittää toista parhaansa mukaan miellyttää ja toinen polkee jalkaa ja hokee "äämmvvvvääväväkmvmvmvvääää" ja "määääää" ja "ääääääää" ja "VÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-ääääää-ÄÄÄÄ!". Vittu! Hermostuttaa!

Ja ei. Meillä ei aamupäivästä tulla syömään yhtään mitään, jos aiotaan ulkona käydä. Ja mä en ole valmis uhraamaan mielenterveyttäni sille, että syötäis lounasta, eikä mentäis ulos... tosin jos sitä vaikka pari viikkoa jättäis menemättä, niin ehkä tuon sais opetettua siihen lounaalle? Toki se tarkoittaa sitä, että sit päikkärit alkais vasta myyyyyyööööhääääään iltapäivästä, ja kestäis niin myöhään, ettei ulos sitten ehdittäis illallakaan. Eli meillä ei syödä lounasta (paitsi tänään! Apina oli herännyt jo kuudelta, joten kasilta puuroa, ulos klo 10 ja klo 12.30 sain sen suuhun huijattua youtuben suosiollisella avustuksella muutaman lusikallisen sosekeittoa ennen päikkäreitä! Hyvä minä!) ja ateriarytmit on ihan päin vittua.

Ampun jäätelöbaari kuulostaa hyvältä. Just kaikkia karkkeja tai karkkirouheita, hedelmiä ja pari valmiskastiketta, kermavaahtopursotin viereen. Tsemppiä kutsuille, muistakaa pitää lapset jäätelöbaareineen kaukana tuotteista ;) (ja ps, anteeksi, unohdin vastata sun tekstariin päivällä! Luin sen kyllä! Olin just laittanut pään tyynyyn ja käymässä päikkäreille ennen yövuoroa, sitten puhelin pirahteli, mutta en jaksanut nousta. Herättyäni luin sen ja pari muuta tullutta viestiä, ja sinne ne jäi, orpoina puhelimeen! :()

Yö alkaa vaihtua aamuun. Taidan hakea vielä vähän kahvia!
 
Hei!

Terveisiä vuoden ensimmäisestä perhekerhosta! Meidän osalta ensimmäisestä, sillä muut olivat törisseet siellä jo loppiaisesta saakka. Me on nukuttu.... Tänäänkäään ei oltais päästy ellen oli laittanu kelloa kaheksan aikaan soittamaan rymistä, nokian diskomusaa. Että jos siellä Sannalla on rytmit (vai mitkä ne oli?) päin vittua, niin on ne meilläkin! Jos jotain NORMEJA tuumaillaan, mutta YLPEÄSTI olemme tätä tammikuuta vitkutelleet peittojen alla. aamuisin (....ei silleen, niinkuin tuosta nyt ymmärsi.. peitot on tukevasti tarkoituksen mukaisesti vain lämmikkeenä yötä vastaan.) siitä loppiaisen pitkästä sähkökatkosta jäi päälle tämmöinen kivikautinen uni/valveillaolo rytmi. so what. Kuka meitä odottaa, tai komentelee?

KERHOSSA oli tällä kertaa super mukavaa! Ohjaaja jopa leikitti ihania vanhanaikaisia ryhmäleikkejä! Pompelipossua..jos joku muistaa? Sitä, missä ensin hiippaillaan eestaas ja jollakin ipanoista on viltti kainalossa. Sitten loru loppuu ja kaikkien pentujen pitää maastoutua silmät kiinni mykkyrälle. Peittoa kantava lapsi piilottaa jonkun viltin alle ja huutaa, että"pomlepipossu lähtee pois" Sitten SAA KATSOA ja ARVUUTELLA, että kukas se sinne peitteen alle joutuikaan! Venlasta oli niin hauska leikki, että itku tuli kun leikki loppui! Ja peiton alla oli tietysti jännää kun "ystävät" arvuuttelivat, että kuka siellä on!

Ja mikä parasta VENLA sai ihan oman OIKEAN YSTÄVÄN! Kerhoon oli tullut samanikäinen tyttö! Punatukkainen ja kaksivuotias! Venlalla ja sillä uudella tytöllä sattui olemaan letit päässä ja mekot päällä. Suloista oli katsoa kun ne mittaili tosiaan ja kirmailivat käsikädessä, tasapäisenä! Nyt tuli kerhoonkin sitten ihan uusi "ote".Sovittiin uuden äidin kanssa, että mennän ens viikolla yhessä mäkeä laskemaan... Numeroita ei tosin älytty vaihtaa! höh! Mutta jännä oli heti kotona huomata, miten iloinen ja rauhallinen Venla oli, toisin kuin edellisillä kerhokerroilla. Ennen se on kiljunut ja riehunut holtittomasti ja nyt asettui leikkimään ja oli jopa nälkäinen. Ja SÖI!

Sannalle vielä lohdutuksen sana, kun noin kimmastuksissa siellä olet yöllä tuumaillut :D
Että, siis! Nythän se raikulipoika sitten on sitä paljon puhuttua lounasta syönyt! Uudella taaperomitalla ilmaistuna vieläpä kokonaisen "youtubellisen"!Sulka hattuun! Aiemmin tuolla jollakin sivulla taisin ehdottaa, että eihän sen lounaan tarvitse välttämättä olla mikään perunamuusi hirvipaistilla. Ihan mainiosti passaa "välipala"-tyyppinen ratkaisu! (mainitsin Ailimen ja hollannin mallin,muist) Ja yhä edelleen, ELÄ SINÄ HYVÄ ÄITI pelihousuja revi. Tai hermoja menetä, se on vaan ruokaa, jonka toinen syö tai jättää syömättä! Kato laivoja uppoo ja lentokoneita putoo, jotta tuo ruokapuoli on aika mitätön syys menettää hermoja! Tökkää sille vaikka näkkäri käpälään. Jonain päivänä se haluaa sitä ruokaa, kun keksii että ulkoilun jälkeen voipi jotakin ehkä syödä! Kunhan tarjolla on. Niin se neuvola mullekin eilen sanoi. nou hätä.

Ja nyt nää pöläyttää ittensä kaupungille. Lapsilisä päivä ? Pakko hakee jääkaappiin jotain, mikä peittää sen valkoisen takaseinän! :D
 
Njoo, onhan tuo mun yöllinen teksti aika huvittavaa luettavaa ;) Tainnut se kiukkukärpänen purasta äiskääkin :)

Tosin meinasin rähjätä jo miehelle tuossa, että sen ois pitänyt tarjota apinalle lounasta ennen päikkäreille yrittämistä! Mutta sitten tajusin, että niin, enhän se minäkään usein jaksa edes vaivautua, kun ei se lapsi mitään tahdo... isi ja Joona kävivät aamupäivästä heittämässä yövahtina olleen pikkusiskoni hommiin, sitten menivät kauppaan. Klo 12 kuulin, kuinka ne tässä metelöivät ja yrittivät päästä lähtemään ulos! Mulla rupes pinna kiristyy, että eihän nyt enää tässä vaiheessa ulos voi lähteä! Että nyt äkkiä sille lapselle jotain välipalaa (edelleen ihan se ja sama, syökööt vaikka pieniä kiviä, jos ne sattuis herralle maistumaan ;)) ja sitten petiin. Vaan ei... herra Apina oli tunnin verran isin kanssa ulkona. Sitten tulivat kotiin. Eikä taaskaan edes yritetty tarjota ruokaa! Joona ei edes huutanut tahtovansa unille, eli ois voinutkin syödä! Ja tuntia myöhemmin makkarin ovi pamahtaa auki, yks hermostunut iskä-tyyppi (joka sekin tietysti oli yön ollut töissä, eli jo aivan armottoman väsynyt) tulee kertomaan, että tää äiti-tyyppi sais nyt hoitaa lapsen päikkäreille. Käskin Joonan viereeni, siinä se ajeli vartin verran silmät jo lurpsahdellen autollaan ja nukahti. Ja tuolla se nukkuu edelleen, saanut unikaveriksi isin ja tää äiti koittaa saada itseensä virtaa veivattua. Kohta se on laps paran herättävä, muuten menee ilta taas aivan reisille! (Ja just ne saatanan rytmit! :DD)

Mutta hurraat ja suuret aaltoliikkeet Venlan uudelle tasapäiselle ystävälle! Kuka tahansa voi tulla väittämään, että alle 3v ei muka tartteis ikätovereitaan seuraksi, mutta mun mielestä niistä on ehdottomasti eniten hyötyä! Onhan ne paria vuotta isommatkin kivaa leikkiseuraa, mutta tasavertainen samanikäinen, hassua kyllä, myös samaa sukupuolta oleva leikkikaveri on ainakin meidän apinalle ollut tärkeää. Liekö sitten opittua, kun äitinsä on tällanen hölö ja hönö, ja kaipaa leikkiseuraa ;)
 
Moikka moi!

Ampulle vilkutukset - ihana nimi teidän tytöllä! Meidän tutuilla on Alisa-niminen tytön tyllerö...

Jeet sille, että meidän neiti on nyt semi-kuiva! Hoksasi 4 päivää sitten, että onkin paljon mukavampaa olla ilman vaippaa ja käydä potalla pissaamassa. Kakkaa yrittää pihistää, mutta ollaan saatu houkuteltua se tulemaan pönttöön. Siis, ei halua tehdä kakkaakaan housuun, vaan ei haluaisi tehdä kakkaa ollenkaan. Fysiologisesti hiukan ongelmallinen tilanne... ;-) On nyt siis neljä päivää ollut täysin kuiva, jopa päiväunien, ulkoilujen ja yöunien ajan.

Ruokailuista: Ei taida olla mitään pikaratkaisua muuttaa lapsen päivärytmiä ja siten myös ruokailurytmiä. Meillä ei yhteen aikaan uponnut aamupala sitten ollenkaan ja päivän ensimmäinen ruoka olikin yleensä lounas. Nyt olen saanut rytmiä sellaiseksi, että aamulla 8-9 on aamupala, 11-12 lounas, 14-15 välipala, 16-18 päivällinen ja 19-20 iltapala. Muita välipaloja ei ole ja ruualla yleensä syö hyvin. Aina ei tietysti maistu. Pääasia, että pitkin päivää syö edes jotakin. Jos ollaan esim. kaupungilla, niin meillä on laukussa pillimehua ja voileipäkeksejä ytms., joilla pärjää helposti pari tuntia.

 
Meillä on alkanut katoilemaan tavaraa. Ennen tiesin aikas hyvin, mitä on missäkin, vaan nyt en enää tiedä. Tyttö kuljettelee tavaroita ja tipauttaa ne milloin mihinkin. Yritä siinä lähtökiireessä etsiä deodoranttia, kun se ei olekaan siellä missä pitäisi olla (eli vessassa). Edellä mainitun löysin sit illalla vaatehuoneen alahyllyltä, ja mies väitti että itse sen olen sinne laittanut. Justjoo. Tyttö sai joululahjaksi piirustuslevyn ja nyt siihen tarkoitettu kynä on...jossain. Tyttöä ei näytä kiinnostavan, vaan piirtelee tavallisilla kynillä.

Maarinen, sulta piti jo aikaa sitten kysyä, että koska olen lukenut riviltä tai rivien välistä, että sinulle noita lapsia on siunaantunut jo monta, niin onko nyt Venlan kohdalla tullut esille mitään ennen kokematonta asiaa? Kun kuulin sellaisen kommentin, että ensimmäinen äitiys on ainutlaatuista ja loput lapset hoitaa rutiinilla.

Meilläkin on tänään lastenkerho. Että jos aikuisissa miehissä on luonne-eroja, niin kai ne tulee esille jo lapsena. Siellä on kaks poikaa. Toinen tykkää mun tytöstä ja toinen likipitäen kattoo nenänvarttaa pitkin. Väkisin otan nuo suhtautumiset henkilökohtaisesti, vaikka kyse onkin vain lapsista. Yritän jättää huomiotta tuon ikävän tapauksen.
 
Starletti, joo, sukupuolieroja on, mutta on toki niitä myös ei-sukupuolissa. Siis kyllä Joona tykkää samalla tavalla tyttökavereistaan, mutta niiden kanssa se ei juuri koskaan istu edes vierekkäin leikkimään. Poikakavereiden kanssa se jo siis leikkiikin... en ole tosin huomannut, että Joona ei jostain lapsesta tykkäis ollenkaan/kattois nenänvarttapitkin :O Onkohan se enempi sellainen malliopittava asia, että lapsi kuulee jo pienestä pitäen, kun vanhempansa eriarvottavat ihmisiä? Pääasia kuitenkin kait, että lapset saavat leikkiseuraa ja heidän annetaan itse seuraansa myös valita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikki ei tarvii olla bestiksiä ;)

Mua hihitytti ajatus, että Starletti oisit itse dödön sinne vaatehuoneen alahyllylle vienyt. Ymmärrän, että puhelin/avaimet/joku muu päätyy väärään paikkaan aikuisenkin toimesta, mutta kyllä ite ainakin tuppaan sen dödön siinä vessassa sutasemaan ja jätän paikalleen hyllyyn. Joonan lelut kyllä on siellä ja täällä ja aivan hukassa, mutta niin tuntuu olevan tuon isänsäkin... huh, ei niin mitään järjestelmällisyyttä siinä hommassa!

Ja loppuun vielä tuuletuksia Hennasin taloon! Iso tyttö jo! Noinhan se kait menee, ettei sitä väkipakolla saa toista opetettua pottailemaan, mutta heti kun itse hommat hoksaa, niin jo tapahtuu ja rytinällä! Toivottavasti kakan panttaamisesta ei tulis tapa kuiteskaan.

Mä kävin aamulla työhaastattelussa. Paikka ois Kriisi- ja perhetyöntekijä. Haastattelu tuntui sujuvan hyvin, ja ne olivat kovalla kädellä rankanneet hakemuksen laittaneista ainoastaan 3 haastatteluun. Kesken haastattelun multa kysyttiin, että oonko harkinnut poliitikon uraa, että niin vakuuttavaa ulosantia on :DD Jepjep.
Muuten homma tuntui menevän ihan hyvin, vaan olivat vähän huolissaan mun iästä ja kilpahakijoina mulla on keski-ikäisiä pitkän linjan ammattilaisia... en siis uskalla etukäteen kovinkaan innostua tästä! Mutta ei mulla kyllä mikään superkiirekään ole, eihän Joonalla ole hoitopaikkaakaan vielä. Eikä hoitopaikkaa voi edes hakea täsmällisesti, ennenkuin mä tiedän, että teenkö 1-, 2- vai 3-vuorohommaa! Stressaavaa! Pääsispä takas siihen utuiseen opiskelijaelämään ;)
 
Hei!

Starletille heti alkuunsa vastaan, että kyllä Venla on viides ja varsin kirkkaasti tuikkiva iltatähti! Ja en tiedä tuosta rutiinista... kait se perus arki menee jollain tutulla rutiinilla, eikä "turhista" asioista stressaa. Mutta, niin tylsältä kuin kuulostaakin, niin jokainen lapsi on yksilö ja haastetta syntyy juurikin siinä.

Huomaan että mitä enemmän Venlaa tunnen, kun se kasvaa, sitä hauskempaa on sen kanssa touhuilu. Vauva-aikana ne on kaikki jotenkin niiiiiiin samalaisia (kuitenkin) ja luonteet tulee esille toden teolla tässä taaperovaiheessa. Ja Venlaa tulee vielä verrattua toisiin lapsiin, kun ovat niin isoja. hauska muistella menneitä. Venlasta näkee paljon samoja juttuja mitä isommilla on ollu ja sitte niitä sen omia, jotka varmaan tulee osaltaan miehen perimässä.

Mutta sun kysymys taisikin olla, että onko se äitiys ainutlaatuista ensimmäisen kohdalla?!? Siihen vastaan, että minulle se on ollut  AINUTLAATUISTA jokaisen kohdalla. Aina laitokselta kotiuduttaessa, ekoilla syntymäpäivillä, esikoulun alkaessa, ekan luokan eka päivä.... ja koulun päättyminen... Aina sitä on niin ÄITI ja ylpeä ( ja itkuherkkä ) ! Ja jokainen raskaus  on ollut semmoista "jännittävää juhlaa". Jokainen lapsi on tuonut syliin tullessaan palan suuresta maailmasta, josta en olisi tiennyt mitään, ellei heitä olisi ollut! Semmosta.

Sanna. Sinä voisit hyvinkin heittäytyä poliittiselle uralle. Seuraavat kunnallisvaalit? Alat kuule pitäämään pienen ihmisen puolia ja lapsiperheiden... opiskelija perheiden.... Vai, mikä se sinun sydäntä lähellä olisi? Ja hienoa, että pääsit siihen työhaastatteluun,noin tiukan siivilän läpi vielä kaiken kukkuraksi! Kyllä ne JOONAN hoito asiatkin sitten tarvittaessa ajallaan järjestyvät. Ottaa puhelin käteen ja kysyy päivähoidolta, että voiko jättää hakemuksen jo sisään "varmuudeksi" niillä ja niillä "ehdoilla". Olisit sitten ainakin jonossa ja sisäisiä siirotja hoidon tarpeen muuttuessa ihan varmasti tehdään. juu nou.

KUIVAKSI OPPIMINEN...
Oliko joku jo yökuiva? huiiiii. Me eilen tohdittiin lähteä sinne kerhoon ilman vaippaa. Ja sitte vielä kaupalle iltasella. Mutta yöllä.. tai varmaankin ihan aamusta, oli vaippaan sitten lirahtanut. Muuten tuokin jo koittaa kovasti olla isoa tyttöä. Ja sitä kakkaa panttaillaan täälläkin. Sen pakerrus kun tuntuis tulevan justiin parhaimpien leikkien aikana, eikä sitä millään malttaisi mennä sontimaan... niinpä niin.
 
Heheeeeeh, Venla on oppinut, että paskalla käyntihän on tylsää! Kuka sitä nyt malttais niistä leikeistä lähteäkään!

Maarinen, ei tule musta poliitikkoa. Ihan jo pelkästään siitä ankeasta syystä, ettei mikään poliittinen puolue saa mun tukea 100%, enkä viitsi millään 80% ajatusmaailmalla lähteä hönkimään. Se olit itsensä petkuttamista! Ja oman puolueenhan sitä sais toki perustaa, mutta se nyt ei taitais olla järkevää sitten millään tasolla ;))) Ja tätä Espoota mua ei kiinnosta kehittää, koska tää ei oo mun kotikaupunki, joten sekin ois huijausta täällä alkaa päsmäröidä! (Saisin sitä paitsi ikuiset vihat päälleni, kun antaisin luvan kaavoittaa Nuuksion kansallispuiston metsiä lukuunottamatta lähes kaikki paikat, jotta saataisiin riittävä määrä ihmisiä tähänkin pitäjään, jonka kautta palvelut säilyisivät ja julkista liikennettäkin saataisiin kehitettyä palvelevammaksi.)

Ja joo, noi Joonan hoitokuviot varmasti järjestyy. Tota etukäteisehdokkeista sopimusta mä oon kyllä pohtinut, ja piti jo perjantaina soitella, että mitäs tästä tilanteesta tuumaavat. Mutta ongelma on se, että he saattavat vaatia mua laittamaan sen virallisen hakemuksen, ja sittenhän se paikka on kaiketi vastaanotettava! Ja mä en todellakaan haluais Joonaa viedä hoitoon, jos oon ite kotona... en edes puolipäiväiseksi, koska siitä ei oo sille mitään oikeeta hyötyä. Se tapaa ikätovereitaan kyllä muutenkin...
Turhaanpa mä tästä täällä ruikutan ja pähkäilen, kun ei se soittamatta se vastaus löydy! ;)

Mikä teillä on ulkoilulle pakkasraja? Mittari näyttää täällä -17c ja mä pohdin, että tohtiiko tuonne oikeasti lähteä :S Voishan sitä vartin-puol tuntia piipahtaa, ja tulla sitten himaan, mutta ärsyttää kyllä myös se äärettömän haastava pukemisrumba, mikä sen vartin eteen pitäs eka suorittaa :D
 
Saakos nykyään tosiaan hakea hoitopaikkaa ja jopa vastaanottaa se, vaikkei olisikaan työelämässä?

Meillä ei pakkasrajoja tunneta. Ulos mennään naama pakkasrasvassa vaikka ois -30'C ja sisälle tullaan, kun äidin varpaita alkaa palelemaan. Äidistähän se ulkoilu on yleensä kiinni *vinks* Mä en ajattele koskaan ulos lähtiessä sitä, tapellaanko pukuvaiheessa vai ei ja viitsiikö lyhyeksi ajaksi lähteä. Tyttö on tyytyväinen pienestäkin hetkestä, kun mennään sinne minne hän haluaa ja tehdään mitä hän haluaa, että mä kestän sen pukuvänkäyksen ihan juuri siksi. Helppoa pukeutumista ei ole vielä tullut vastaan. Ja vielä riittää vain yksi villapaita ja yhdet housut enemmän kuin nollakeleillä, tyttö tietää missä järjestyksessä vaatteet laitetaan. Ja heti, kun tyttö on puettu, alkaa hän pukemaan minua. Päästään vissiin nopeemmin niin.  
 
Hei!

Joopa joo... meilläkin pakkasraja on lähinnä minun päässäni. Ja TÄNÄÄN NÄYTTÄÄ siltä että siellä on liian kylmä.... ON on on! tyhjillään olevan pihanavetan katolla kimaltelee miljoona lumitimanttia ja se ainakin tarkoittaa, että on viisainat ihailla niitä sisältä käsin! Tosi jos tää meno vähän tästä vielä sisäoloissa villiintyy, niin sitten SATRLETIN sanoin.. meilläkin lapsi pääsee nauttimaan edes pienestä hetkestä ulkoilua! Pääsehän sieltä sitten sisälle. Tosiaankin, hyvä oivallus!

SANNA sun tekstitys kyllä vakuuttaisi kenet hyvänsä poliittisen värvääjän... ryhdy tiedottajaksi, ellet muuta hommaa keksi.. :D. Mielessäni jo näin Nuuksion metsien tilalle nousevan raikasta uutta kaupungin osaa.. Ja kohta joku jo näitä lukiessaan LUUULEEEE, että sinne oikeasti kaavoitetaan kaupunkia! Näinhän ne jutut leviää... :D

Meidän torpassa ahkeroitu pari päivää ihan urakalla. Saatiin se IHANA kesähuvila menemään ja vielä viimeiset OMAT tavarat haettiin pois uudelta vuoralaiselta! Nyt mulla on täällä kuulkaas AIKUISTEN katos-sänky! Olohuoneessa se tuttu omasuunnittelema, liki kolmemetrinen massiivipuinen TUMMA ruokapöytä ja keittiössä TUHTI (omasuunnittelema) VITRIINIKAAPPI! ihana oli eilen jyrätä huonekaluja ees taas ja laitella kamoja paikoilleen. Ihan kuin ois uuteen kotiin muuttanu. Taas!

Ja sitten, sitä normaalia... Sunnuntai päivällinen odottaa! JA nälkä murisee vatsassa. Isoille pojille ja pikkusiskolle saattaa maistua.... juurespataa ja savustettua peuran paistia! Nam. Tuvassa sen suuren päydän ääressä. nam. Juhlan tunnelmaa!
 
Huomenta.

Kiitos jädebaarikommenteista, kutsut oli eilen ja jätskibaari oli menestys, ainakin siitä päätellen että mies sai viimeisenä syöjänä enää pienen sulaneen nokareen :) Mies oli kotona lapsenvahtina ja kahvinkaatajana. Ja osa naispuolisista vieraista oli hänen ystäviään. Yhteisiähän ne toki alkaa jo olla.

Baari siis sisälsi hedelmäsalaattia, suklaakastiketta, kinuskikastiketta, mansikkahilloa, dominokeksimurskaa, vohveleita ja vaniljajädeä.
Tämä oli oikein hyvä setti, tosin mansikkahillo oli turha. Ehkä vanhempi väki olis tykänny hillosta. Tämä siis teille tiadoksi jos laitatte jädebaaria joskus vanhuksille :-)
Vaatteet oli kivoja, ei tietty kaikki omaan mieleen, pojalle ja äitille löytyi vaatetta mutta tytölle ei. Oli niin retroa meininkiä ja en osaa pukea oranssia. Oranssi on mulle kauhistus kaikin puolin. Paitsi mandariini :P

Noniin, se alkaa olla pienemmällä ekat päikkärit edessä ja pojan kanssa ulos. Lyhyitä on ollu ulkoilut kovien pakkasten takia, mutta yritetty käydä vähä happihypyllä. Itsellä ainakin niin tunkkainen olo illalla jos ei ole käynyt ulkona koko päivänä, joten eiköhän se ole pienillekin paikallaan. Tyttö on nukkunut pakkasessa, neiti ei nuku sisällä kun puoli tuntia ja ulkona kaksi.

Sannalle tsemppiä politiikon uralle ;) ja Maariselle tod myöh onnittelut sähköistä. Olette varmasti jo palautuneet koettelemuksesta. Hennasille ihanaa vauva-arkea. Uusille palstalaisille kaikkea hyvää :)
Pranalle jaksamista masun kanssa! Kaikille tasaisesti aurinkoisia talvipäiviä ja isoja pulkkamäkiä!

Kuulemiin
 
Ja ainiin, kolmen viikon päästä kuusi viikkoa töitä kun miehellä isäkuukausi. Kyllä jännittää kun on tämä "pieni" 2 1/2vuoden breikki takana........ Kuuden viikon jälkeen uskon että kotona olo maittaa taas loistavasti. Kesän olen ainakin sitten vielä kotona lapsukaisten kanssa.

Arvatkaa mitä odotan työajalta eniten: Lounastunteja!!! Valmiita notkuvia eri paikkojen lounasbuffeita salaatteineen ja raasteieneen ja levitteineen ja tuoreine leipineen NAM NAM NAM! Hyvästi jauhelihapöperöt, perunamuusi ja muut omatekemät öklötykset ;;;)))
 
Hei!

Meillä oli tänään keskipäivällä "vain" -12 astetta pakkasta, joten kirmasin tytön kanssa pikaiselle happihyppelylle ennen lounasta. Olipas opettavainen reissu! Ensinnäkin:
- villahousut ja erillinen villatakki, eivät tuottaneet lapselle pukiessa mitään RÄHINÄÄ, toisin kuin fleesinen kokohaalari!
- samoin kaksiosainen ulkoilupuku melkein sujahti päälle! (verrattuna kokohaalariin)
- sisääntuloa tyttö ehdotti ITSE!  Sanoi nenånpää punaisena puolen tunnin ulkoilun jälkeen, että MENNÄÄN KOTIIN! (olin ulos lähtiissä ehottanu, että kerro heti jos paleltaa tai tulee nälkää, niin tullaan kipinkapin sisälle)
Sitten se notkui keittiössä ja odotti että saadaan safkat esille! Popsi KOLME perunaa ja lusikallisen makkarakastiketta. pätkän suolakurkkua ja kokonaisen näkkärin! Meidän tyttö syö!!!!!

Eli, empä taida enää viitsiä sitä kokofleesiä sille väkisin pukea, kerta housu/villatakkiyhdistelmällä pääsee helpommalla. Nehän tuo osasi itse pukea!

Amppu! minun ajatus on nyt sitten kokoajan rynninyt siellä lounasbaarien ja seisovien pöytien kulmilla. Ajatus ei lähde pois, enkä suostu ajattelemaan, että siihen kuuluisi vähän jotain työn tekoakin.... JÄTSKIBAARIKIN  sitten onnistui! Hyvä! miksipä ei olisi! Saitko mitään KIVAA emännänlahjaa? Vai onko semmoiset enää edes mahdollisia? Kiva, että sulla on työ jossa voit käydä "pyörähtämässä"! Ja varmasti se kotielo taas maistuu.Ja kesä lästen kanssa kotona edessä! kuulostaa täydelliseltä? Ps. joko se "kolmonen" on tilattu? ; )

Hei... haluutteko kuulla Venlan viimeiset sutkautukset? Nooooh?! Eilen se oli isälleen selittäny, että HY, ISIN KAINALOSSA KASVAA PARTAA! Ja tänään tossa (ruokapöydässä tietenkin) tyttö sivelee isänsä käsivartta ja nyppii ihokarvoja ja kyselee että HM, MITÄ NUO ON?

Ja viimeyönä se näki vissiin varsin massiivisen painajaisen. Peitto alkoi heilumaan hillittömästi. Tupina muuttui tuskastuneeksi kähinäksi ja lopulta se huutaa kurkku suorana pimeässä huoneessä että " MÄ HALUAN AJAA ITSE MINUN PUNAISTA AUTOANI!" ... laitan hiljaa yövalon ja kerään pudonneet unilelut ja peitteen lattialta. Hetken se vielä jotain jupisee kunnes jatkaa unia! huvitti tuo melkeen kirjakielelllä esitetty yöllinen vaatimus. Meillä kun väännettää enempi ja vähempi jotakin murteen tapasta!

Sellaista täällä, tällä erää!
 
Takaisin
Top