Kun tuosta kaksikielisyydestä tässä oli puhetta, niin ei, me emme todellakaan ole kaksikielisiä. Oikeastaan meillä on yleinen vitsi, että ruotsin kieltä ei voida sietää ja me emme kumpikaan sitä peruslausetta "jag bor i tält" enempää osaakkaan koko kieltä. Tänään sitten olympialaisia katsoessa tuli ruotsalaisen urheilijan haastattelu, poika on ollut aivan hiljaa, mutta alkaa hillittömästi kiljua ja huutaa. Älämölöä kestää koko haastattelun. Haastis loppuu, poika hiljenee ja me nauramme miehen kanssa, että olipas hyvä sattuma.
No, tulee seuraavan ruotsalaisen haastattelu, alkaa aivan sama huuto ja kirkuminen, joka jälleen loppuu kuin iskusta haastattelun loputtua.
Että hitot jostain kääntyilystä ja muista taidoista, tilannetaju se olla pitää tämän ikäisellä jo olla!
6 pv sitten tyttö oppi virallisesti kääntyyn selältä vatsalleen. Eilen vatsalta selälleen.
Seuraava taito listassa olis paikallaan pysyminen.. Lattialle kun laskee, niin nanosekunnin on paikallaan, sit alkaa hillitön pyöriminen ja kieriminen, jota jatkuu, kunnes sen nostaa pois. Onneks kääntyy aina vasemman kyljen kautta, joten pitkälle karkuun ei vielä pääse. Vielä sekin hetki tulee.
Täällä ojennetaan käsiä kohti kun halutaan syliin tai jotain muuta. Ja sylissä tuo on nyt löytänyt äidin ponihännän, ja siitähän ei ihan helpolla päästetä irti... Eilen laitoin pojan seisomaan sitterin viereen kun hän ojensi käsiään sitä kohti, ja hän seisoi ihan itse pitäen kiinni sitterin leluista Ja poika on muutamaa päivää vajaa 4kk vanha :)
Meilläkin on oppinut ojentamaan kädet päästäkseen syliin, ongelma vaan kun ojentaa niitä koko ajan. Sylistä sitten tarkkailee maailmaa ja koko ajan pitää selittää mikä mikäkin on.
Minä leikkasin hiukseni niin lyhyiksi, että menevät just kiinni, tosin tästä on jo ehkä kuukausi aikaa. Syy oli se, että vauva oppi kiertämään pitkän ponnarini nyrkkiinsä, ja yritti syödä sitä. Oma päänahka oli aika hellä, kun sain hiukset irti. Nyt vauva on sitten oppinut ottamaan mun hiuksista sen lenkin irti, ja taas menee äidin hiukset suuhun... Kohta pitää varmaan leikata kalju.
Mä leikkasin semmosen edestä leukaan ja takaa lyhyemmäksi mainitsemanne ongelman vuoksi. No nytpä ne vasta kivat onkin, tyttö suunnilleen roikkuu mun tukassa. Kohta oon kalju eikä tartte ees tehä ite mitään. :/ No, mulle sentään vaihtelua ja tyylikkäämpi kuin aiempi ylikasvanut, kauttaaltaan 3-haarainen, aneeminen versio. :)
Täällä on kans harkittu reilun parin vuoden takaista "poikatukkaa" takaisin samasta syystä, mies ei vaan innostu ajatuksesta :D mutta sittenku mammalla menee hermo niin siltä ei kysytä... :D oli siis ihan just ja just sellanen, että sormenpäillä sai kiinni ja keskellä muutama pidempi karva :D
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Meilla kans sama ongelma, mutta en leikkaa tukkaa senkaan takia ettei omat sukulaiseni paase sanomaan, etta mitas ma sanoin. Minulle kun sanottiin jo raskausaikana, etta kylla se sinakin joudut tuon tukan viela leikkaamaan ja se arsytti minua se tukan kommentointi. Paatin siis, etta pitka tukka on ja pysyy perhana.
Mulle taas oli helpompaa tehdä toisin päin ja antaa polkkamittaisen tukan kasvaa pitkäksi, nyt se on sitten sellaisena "pikanutturana" (eli puoliksi taitettuna ponnarina) melkein koko ajan, niin ei joudu pojan kiipeilyköydeksi. Mikään esteettinen se ei kyllä ole, minusta on tullut juuri sellainen kuuluisa homssuinen kotiäiti, joka hengaa likaisissa verkkareissa ja hiukset kampaamatta
Täällä myös toinen homssuinen kotiäiti Entäs sitten jos verkkareissa on muutaman päivän puklut ja parit roiskeet mangososetta
Hiuksista puheenollen, multa on nyt alkanut lähteä hiuksia. Siis aivan järjettömiä määriä. Kaivot ja pesukone pitää tyhjentää hiuksista, imuroida useammin ja kaikki vaatteet ja pojan suu on täynnä mun hiuksia (samoin pojan kakassa on mun hiuksia..). Ja tämä vaikka harjaan tai kampaan hiukset pari kertaa päivässä ja silloinkin lähtee kunnon nippu Onhan tämä normaalia ainakin jossain mittakaavassa, mutta silti harmittaa ihan tajuttomasti
Mulla on hiuksia lähtenyt päästä jo pitkään, odotan kovasti milloin tämä loppuu, vai tuleeko se kalju ihan luonnostaan? On se ehkä vähän helpottanut, mutta edelleen niitä lähtee paljon.
Mulla on lähtenyt hiuksia aina, niin kauan kuin muistan, mutta kyllä se nyt synnytyksen jälkeen on lähtenyt ihan hanskasta. Varsinkin pesun jälkeen kun niitä kampaa, lähtee niitä tukoittain ja oonkin sanonu miehelle että tarttis vissiin säästää nää että voi myöhemmin tehdä jonkun tupeen ellei jopa peruukin niistä :D Mut silti ei oo mitään kaljuja kohtia tai merkittävää harvenemista havaittavissa... Outoa!
Hiukset pysyy kyllä visusti kiinni. Sen harvan kerran kun ne on auki, sitä ihan yllättyy että kappas onpas pitkä tukka! Enkä ole ainakaan toistaiseksi leikkauttamassa. Myös minulta on lähtenyt aika paljon hiuksia, toivottavasti jossain vaiheessa tasoittuu tuo lähteminen..
Eikös se oo niin tuon hiustenlähdön kanssa, että raskauden aikana ei lähe juurikaan hiuksia, ja nyt se tavallaan tasoittuu, eli ne mitkä olis normisti lähteny raskausaikana lähtee nyt.. Mulla kans lähtee paljon tukkaa, mutta mulla olikin mun mielestä tos hetken aikaa paljon paksumpi tukka kuin normaalisti
Tietoisesti tai tiedostamatta meillä on alettu ryömiä taaksepäin ja sivuttaissuunnassa. Vauhti ei päätä huimaa ja hermotkin pojulla aika äkkiä masullaan menee, ja voimat ehtyy nopeasti, joten ei vielä kauas karkaa :D
Kääntyillään aika laiskasti, ei taida motivaatio riittää vielä pyörimiseen.
Mammalta lahtee hiuksia, mutta niin lahtee vauvaltakin. Vauvan lakana tai tyynyliina pienia mustia hiuksia taynna. Sen takaraivo paistaa kaljuna kuin apinan takapuoli, muuten hiukset ovat edelleen mustat ja paksut, ja jopa kasvaneet huomattavasti edesta ja sivuilta.
Me tullaan hieman jalkijunassa eli poika kiepsautti vasta tanaan ekaa kertaa mahalta selalleen ja ikaa 4kk ja 1vko. Noh, vauvat kehittyy eri tahtiin. Poika teki tuon kaanto-tempun kaksi kertaa. Ma en ehtinyt kotihommiltani nakemaan kumpaakaan, mutta molemmilla kerroilla olohuoneesta kuului, kun mies sanoi sille "hyva tytto".
Ma siina ihmettelin, etta mista se on oppinut sita tytoksi sanomaan, silla meilla on poikavauva. :) Sitten tuli mieleen, etta mehan oltiin jouluna mummolassa suomessa ja siella kaikki sanoivat mummolan narttukoiralle "hyva tytto", kun se terrieri teki jonkun tempun... Tosi taitava "tytto" meilla siis, ainakin isin mielesta...
Meillä pyörähdettiin tällä viikolla selältä mahalleen. Tämänhän neiti aloitti jo kerran aiemmin, mutta piti sitten useamman viikon tauon. Mahalta selälleen ei ole mennyt vielä kertaakaan, eikä varsinaisesti edes yrittänyt.
Meidän hienoin taito on kyllä se, kun meillä on lattialla peitto jonka päällä on lakana, niin vauva vetää sitä lakanaa saadakseen lelut lähemmäs. :D