Taidot

Eilen se sitten tapahtui, poika hengasi vatsallaan leikkimatolla ja kun hetkeksi irrotin silmäni hänestä, oli kaveri selällään maton reunalla. Käänsin hänet takaisin vatsalleen ja hop, poika kiepsahti uudestaan selälleen melkein samoin tein. Loppupäivänä ei suostunut enää esittelemään uutta taitoaan, mutta tänään kääntyi pari kertaa vatsalta selälleen myös toisen kyljen yli.

Vähän vahinkokääntymisiä taisivat vielä olla, mutta tästä se sitten lähtee! :) Ja yhyy, hyvästi helppo pikkuvauva, joka ei osaa tehdä mitään eikä karkaa kun silmä välttää...
 
Meillä poljetaan sylissä seisoessa jalkaa, riemukkaan hymyn kera. :Heartred (jep, olen mielettömän hurmaantunut kaikkeen pieneenkin uuteen, mitä neiti keksii.. :) )
 
Täällä jalat ei oo hetkeekään paikallaan. Sylissä hypitään, kaikkialla, missä jalkojen alla on kiinteetä, hypitään, sukat pysyy jalassa n 5 sekuntia...
Kääntyily-yrityksiä on jatkuvasti, mutta käden asento vatsalta käännyttäessä on se, mitä likka ei hiffaa millään. Ja kun ei pääse, alkaa huuto..
Pärinää tulee koko ajan ja se on hirmu hauskaa. Tänään päristeli ja samalla meinas tulla pulautus, lopputulos oli paluupostin kurlaus.. ?! :O :D

Se on jännä, että tyttö reagoi venäjän kieleen parhaiten, vaikka kuulee sitä ehkä vähiten.. Loppuraskaudesta olin kyllä paljon sen kielisessä ympäristössä ja luen tytölle yhtä venäjänkielistä lastenkirjaa melkein joka päivä.. Mut ns vieraiden ihmisten puheessa venäjän kielisistä se kiinnostuu eniten ja ilmeilee ja juttelee takaisin.. Ehkä se vain kuulostaa hassulta.. Hahhah. Saa nähdä, millä kielellä tulee ekat sanat. ;)
 
Meilläkään ei pysytä paikoillaan yhtään :) Päikkäreitäkään tuo ei haluaisi millään nukkua, vaan raivareiden kautta saadaan nukkumaan hetkeksi. Päivän pitkät päikkärit suostuu vain nukkumaan vaunuissa, ulkona, liikkeessä. Tuleepahan käveltyä parin tunnin lenkki joka päivä :) Kääntymistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan, kun tuo viihtyy mahallaan sen pari minuuttia kunnes tulee huuto. Jalat ja varpaat on se hauskin juttu nyt, varsinkin kun vaippaa vaihdetaan niin poika nappaa niin kovaa nilkoistaan kiinni että siinä alkaa olee hommaa saada ne irti :) Kylvyssä viihtyy parhaimmillaan 45min ja voi sitä vedellä läträämistä ja iloa kun vettä lentää ympärinsä. Huomasin eilen, että poika räpiköi oikein kunnolla, pysähtyy ja katsoo mun reaktiota, jos nauran ja sanon hyvähyvä niin poika keskittyy taas polskimiseen hetken, ja sitten katsoo mun reaktion taas. Tuntuu, että hän on vähän niinku "kato kato äiti, vitsi mä oon taitava" :grin
 
Kaksikieliset lapset ovat kyllä ihanan loogisia sen kielen kanssa. Joskus aikoinaan kun kaverin poika (suomi-venäjä) oli jotain kolme, ja olin lapsenvahtina, niin poika leikki puhelinleikkiä, ja soitteli koko sukunsa läpi. Äidin sukulaisille tuli kaikille "privjet", isän suvulle "hei" ja meille kavereille "moi". Äidin ja pojan jutustelua kuunnellessa mullekin tarttui vähän sanoja, niin kerran sanoin silloin 5-vuotiaalle pojalle lähtiessäni "paka" (sori jos on väärin, en tiedä noista kirjoitusasuista) niin poika totesi että "älä yritä, moikka!" :D
 
Minun kaksikielistaminen epaonnistui aikoinaan. Sanotaan, etta jokaisen tulisi puhua lapselle omalla aidinkielellaan, koska se on tunteiden kieli. Aitini on suomessa syntynyt venalainen, joten hanella ei ollut mitaan kielitaidon sanelemaa pakkoa olla puhumatta suomea, joten meilla tuo toinen kieli vain roikkui perassa ilman johdonmukaisuutta. Joskus puhuttiin, joskus ei. Jos aiti sanoi jotain venajaksi, me lapset vastattiin suomeksi ja keskustelu jatkui suomeksi.
Meilla ei koskaan edes korostettu venalaista kulttuuria, ei ollut venajankielisia leikkikavereita jne. Jotain sielta kuitenkin jai takaraivoon ja pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa venajaksi (jos tarpeeksi hitaasti ja tarpeeksi monta kertaa toistetaan). Loppujen lopuksi olen iloinen siita, etta sain lapsuudestani edes sen perustyydyttavan kielitaidon venajaksi, silla siita on ollut hyotya tyoelamassa.

Koitan olla nyt oman pojan kanssa paljon johdonmukaisempi kuin oma aitini aikoinaan, mika on varmasti helpompaa, silla muun kuin suomen puhuminen pojan kanssa tuntuu jo nyt semi-ontuvalta. On vain oltava periksiantamaton. :)

Mikakohan on pojan eka sana ja milla kielella se tulee? :rolleyes: Tuskin maltan odottaa, etta se kasvaa isommaksi...
 
Kielitaidosta puheenollen minulle sattui nuorempana kamala virhe, kun hain lukion jalkeen yhteishaussa opiskelemaan. Nimittain yksi numerovirhe lomakkeeseen ja jouduin ruotsinkieliselle merkonomi-linjalle. Olin iloinen, kun paasin opiskelemaan ja asia selvisi minulle vasta paikan paalla. Meni viikko ennen kuin kehtasin tunnustaa virheeni. Koulun rehtori olisi antanut minulle mahdollisuuden vaihtaa linjaa, mutta olin jo ehtinyt tykastya uusiin opiskelukavereihini ja siksi paatin jatkaa. Se oli kuitenkin kuin loputon suo, tyomaarani tuplaantui muihin nahden ja jouduin lukemaan kaikkiin kokeisiinkin sanakirjan kanssa. Elamani kamalimmat kaksi vuotta! :mad: Onneksi kuitenkin valmistuin. Tarinan opetus: kaikki lomakkeet on AINA taytettava huolellisesti. :grin
 
Tänään tyttö sai lopullisen ahaa-elämyksen kääntymisestä, on kääntyillyt selältä vatsalleen koko päivän, kiihtyvällä vauhdilla iltaa kohden. Ei se tietty vatsallaan oo viihtynyt, mut sinne on pakko päästä..
Oli niin rankkaa, että simahti jo puol 8 aikaan.. :D
 
Mä tuun ihan kaksikielisestä perheestä, jossa äiti on AINA puhunut suomea ja isä AINA ruotsia. Ruokapöydässä puhumme siis kahta kieltä sujuvasti perheeni kanssa, ja kieli vaihtuu riippuen siitä kenen kanssa puhuu. Tätä tapahtuu myös kavereiden kanssa, ne joiden kanssa oon aina puhunut ruotsia ja ne joiden kanssa oon aina puhunut suomea. Myös heidän kanssaan kun viettää aikaa niin kieli muuttuu automaattisesti. Oon aina kokenut että kaksikielisyys on suuri rikkaus ja valtava etu kun oppii jo pienenä kaksi kieltä (näin vanhempana uuden kielen oppiminen on niiiiin työlästä). Tämän takia mä panostan ihan sata lasissa että meidän pojasta tulee myös kaksikielinen, espanja-ruotsi :)
 
Voi hienoa, jos saatte lapsianne kasvatettua kaksikielisessä ympäristössä, olen samaa mieltä, että se on suuri rikkaus! Meillä on myös äiti suomen- ja isä ruotsinkielinen, mutta isäni on aina puhunut kotona suomea, eli ei meille lapsillekaan ole juuri kouluruotsia paremmin kieli tarttunut. Ymmärrys on sujuvaa, mutta jostain syystä esim. isoäitini kanssa on systeemi, että hän puhuu ruotsia ja minä vastailen suomeksi.
 
Taidoista puheenollen video "4 kuukautta vanhan vauvan tyypillinen ja ei-tyypillinen kehitys":

http://www.youtube.com/watch?v=4qfVgYse0cs

Hieman paha mieli tuon Owen-vauvan takia, jota jatkuvasti verrataan Marty-vauvaan. Vaikka hyvahan se on, etta sellaisia informatiivisia videoita tehdaan vanhemmille, mutta silti... :sad001
Voi pikkuressua...
 
Voi Owen :sad001

Kyllä meillä jo viuhdotaan sekä käsillä ja jaloilla samaan aikaan :) Ja toi istumaan nouseminen... meidän sälli ponkaisee suoraan seisaalteen ja pysyy mallikkaasti pystyssä ihan kuin sotilas jolle huudettu "A S E N T O" :grin

Uusi ns taito, josta mä en todellakaan ole innoissaan, on KILJUMINEN. Siis ihan suoraa kurkkua kiljuminen, ilman että on mikään hätä. Kiljuu niin että koko kroppa jännittyy ja sitten katsoo ylpeänä mua, ja uudestaan ja uudestaan. Taitaa olla innoissaan kun saa noin kovaa ääntä irti itsestään.. JEE, kyllä sä oot muru taitava! Mamma hankkii just korvatulpat.
 
Täällä kiljutaan myös todella kovaa. Kiljuminen on saanut nyt myös erilaisia sävyjä, tyttö treenaa ääntään tosissaan :)
 
Joo täällä kiljutaan kans.. :D voi korvaparat, muutenki puolikuuro jo niin kuulenkohan enää parin vuoden päästä yhtään mitään :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä kiljutaan myös. Voi että miten voi pieni ihminen olla iloinen tuottamistaan erilaisista äänistä! :)
 
Ihana kuulla että myös muilla kiljutaan, eli poikamme on normaali eikä ole odotettavissa mitään normaalia pahempaa katastrofia uhma/murrosiässä :grin
 
Meidän poika ei kilju (ainakaan toistaiseksi), jos satunnaisia yksittäisiä kiljahduksia ei lasketa. Jospa se onkin niin että MEILLÄ on luvassa karsea uhmis kun poika patoaa tunteitaan näin ja kiljuu sitten senkin edestä :D

Sen sijaan herralla on puheripuli. Olen nyt herännyt useampana aamuna siihen kun poika kertoo vieressä oikein antaumuksella ja kovaan ääneen minkälaisia unia on nähnyt yöllä. Saatan maata puolikin tuntia silmät kiinni (kun ne ei vaan suostu aukeamaan!) ja poika höpöttää vieressä, monesti yleisönä on hänen omat varpaansa kun äitiä ei "kiinnosta" :) Eniten tarinaa tulee heti heräämisten jälkeen ja tuttipullo suussa. Juu, tuo jälkimmäinen on varsin hauskaa kun maitoa valuu rinnuksille, poika on tarrannut kiinni pullosta ja keskittyy lähinnä juttelemaan pullolle sen sijaan että joisi siitä.
 
Meilläkin poika on erittäin puhelias aamuisin.. Pälättää kovaan ääneen sängyssään, yskähtelee välillä kuuluvasti ja kuuntelee, että onko äiti vielä herännyt. Muutamana aamuna poika on ollut joko vatsallaan juttelemassa ja tuijjottamassa nukkumistani tai jokin raaja pinnojen välissä samalla pölpöttäen. Seuraavaksi varmaan saa työnnettyä päänsä pinnojen väliin kun yrittää pinnasuojan yli kurkkia..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top