Taidot

Meidan poika ei ole viela kertaakaan tehnyt maha-selkatemppuja kumminkaan pain. Se matolla mahallaan olo on semmosta tuhisemista ja puhisemista, jalat vispaa ja naama on nostettu kohti kattoa... Sitten melko pian hermostutaan ja mami laittaa takaisin selalleen. Ika 3 kk ja 1 viikko. o_O Kattovalojen ja poytalampun tuijottelu on kivaa.
 
Ei meilläkään aktiivisesti kääntyillä, pari kertaa vahingossa. Sellaista edes takas sutimista pari minuuttia ja sitten menee hermot, ja mun on pakko nostaa poika ylös. Meillä viihdytään paremmin seisaaltaan ja mamman haba kiittää :grin
 
Se on aika pelottavaa miten vauva sylissa olleessaan toljottaa jotenkin mun ohi, selan taakse/sivulle. Ihan kuin se nakisi siella jotain. Varsinkin kun on yksin vauvan kanssa kotona niin sitten alkaa mielikuvitus laukata. Yks kerta oli pakko laittaa verhonkaihtimet kiinni, silla vauva tuijotti sinne. :grin
 
Littlered, kuulostaa ihan tutulta. Meilläkin viihtyy paremmin selällään, ja mahalla ollessa menee hermo, ja joudun sitten kääntämään takaisin selälleen. Suurta mielenkiintoa kääntymiseen neiti ei ole osoittanut kuin ihan viime päivinä (ikää nyt 3 1/2 kk). Lasken vauvan puuhamatolle yleensä kylkiasentoon (paitsi silloin, kun päätän kiusata laittamalla mahalleen...) ja eilen neiti vetäisi siitä mahalleen. Meikäläisen innostus tarttui vauvaan, joka naureskeli itsetyytyväisenä, kunnes tajusi olevansa vihaamassaan maha-asennossa, ja näytti just siltä että "miksi käännyin?". :D No, pari kertaa kokeiltiin sitä, ja kyllä käännös tuli useamman kerran, lopulta niinkin, että tyttö punnersi selältä ensin kyljelle, ja sitten mahalle. Minä olen kyllä luullut, että ensin opitaan toisinpäin eli mahalta selälle, mutta siitä ei ole vielä merkkejä, kädet ovat tiellä.
 
Uusien temppujen oppiminen on jännää seurattavaa. Esimerkiksi lelujen käsittely alkoi ihan ykskaks ja yhden päivän aikana "oppi" viemään tavarat itse suuhun. Aikaisemmin ei ollut edes yrittänyt ottaa käteen mitään. Sama homma kääntymisenkin kanssa. Aktiivisesti ei itse yrittänytkään kääntyä, vaan pääsääntöisesti raivoamisen tai houkuttelemisen avulla pääsi ympäri. Sitten yhtenä päivänä jotenkin vaan hoksasi sen ja sitten teki sitä koko päivän :D Myös selällään eteneminen ilmestyi ihan tyhjästä. Minkäänlaista liikkumista mihinkään suuntaan ei ollut, mutta sitten lähtikin varsin vinhaa vauhtia etenemään kuin mikäkin toukka :D

Olen aivan häkeltynyt siitä, että nuo taidot on kuin ohjelmoitu valmiiksi mieleen ja sitten kun aika koittaa niin ne sitten vain osataan ilman sen suurempia ponnisteluita.. :D
 
Jaaha, poika on ruvennut kääntymään oman akselinsa ympäri. Tai ainakin löytyi äsken poikittain pinniksestä. Ilmeisen vihaisena, koska pää kolisi pinnoihin toiselta puolelta ja jalka pinnojen välissä toiselta :grin Pitää vissiin hankkia se pehmuste...
 
Meidän poikasta kääntyily ei kiinnosta sitten tippaakaan. Mahallaan oleminen on ilmeisesti ärsyttävää, kun alkaa aika pian hirvee huuto. Sen sijaan oppinut tarttumaan edessä roikkuviin esineisiin ja fiilistelee sitä koko ajan. Kaikki pitää myös laittaa suuhun.
 
Herne, meillä neiti heräsi viime viikolla monena aamuna sängystään just tuollein poikittain, mutta kauhean hyväntuulisena "katso miten minä olen!". :) Ja mahallaan olo ei ole mikään varsinainen lempiasento täälläkään, mutta täytyyhän sitä harjoitella kun neuvolastakin siihen kehotettiin oikein toisen kerran. Aikansa siinä jaksaa olla, mutta kai vähemmästäkin hermo palaa jos loppuu voimat ja on naama kiinni alustassa, tai koittaa kovasti heilua johonkin suuntaan mutta kun ei vielä pääse.. Ja hiukset saa olla aina kiinni tai muuten niitä napataan täysi nyrkillinen hirmu tiukkaan otteeseen. Sattuu ihan jonkun verran..
 
Olen huomannut, etta pojalle mieluisempi maha-asento on se kun makaan sangylla, pojan ylavartalo on minun mahan paalla, ja polvet ja jalat sangylla. Eli vauva on silleen poikittain mahallaan paallani ja siina asennossa se jaksaa olla, nostaa paataan ja katsella vaikka kuinka kauan. Leikkimatolla palaa hermot aika pian.
 
Luin muutes jostain neuvola-artikkelista, etta isomahaiset vauvat eivat tykkaisi olla niin paljon mahallaan. Tuo ei ainakaan meidan kohdalla pida paikkaansa, silla poika on aika solakka ja massu ei ole erityisen suuri.
 
Ehkä meidän todella isomahainen tyyppi ei siksi mahaltaan viihdykään...:D Kunnen keissi nääs tuossa keskivartalon kohdalla :)
 
Nähtävästi nää muuttuu päivässä: tänään tyttö on viihtynyt pitkiä aikoja mahallaan, mutta ei ollenkaan selällään. Taitaa olla ilmaa mahassa, on tullut myös isot röyhtäisyt.
 
Missähän vaiheessa lapsesta näkee kumpi kätinen tyyppi on? Meillä tuntuu ainakin tällä hetkellä suosivan enemmän vasenta kättä, sillä tarttuu mieluummin (ehkä tämä on vain äipän omaa kuvitelmaa puoli-vasurina...) ;)

Meillä on nyt kiinnostuttu seurailemaan koiran liikkeitä, sehän on selvää kun molemmat hengailee tuolla lattialla. :)
 
Jos lattialla masullaan makoilu ei innosta, niin imetystyynyn päällä vauvaa on hyvä myös pitää vatsallaan niin, että jalat osuu maahan.
 
Vauva on nyt oppinut tarttumaan vaunukopan suojan reunaan molemmilla kasillaan kun makaa siella selallaan.
Jotenkin kauhean hassun nakoista kun sielta jostain harson takaa pilkottaa kaksi pienta nyrkkia. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top