Taidot

Täällä Neiti Murmeliini oppii päivä päivältä enemmän tuota kiinnipitämistä, tarttuu jo kömpelösti kiinnostaviin tavaroihin ja testaa mihin suuntaan saa liikkeelle. :) Nyt osaa jo itse käyttää semmoista musiikkikaarta tms, jossa pitää työntää/vetää/kierittää/painaa eri juttuja, niin saa melodioita.
Niitä edistysaskelia seuraa niin innolla! Ja samalla haikeudella.. Mut enpä uskonut pääseväni tilanteeseen, kun päiväkaupalla seuraisin henkeä pidätellen saako toinen ihminen tartuttua johonkin esineeseen. :happy093.
 
Meillä aikalailla samoja taitoja kuin muillakin: tarttumista, juttelua, joskus harvoin kyljelle kääntymistä. Yllättävä taito on sen sijaan pyöriminen. En oikein tiedä mitä sanaa pitäisi käyttää, ei siis käänny selältä mahalle eikä toisin päin, vaan selällään pyörii kuin kellon viisari. Jätät vauvan pää kello kahteentoista, katsot hetken päästä niin pää on kello kolmessa. :grin Meillä on alettu myös vierastaa, neuvolatätiä suorastaan pelättiin (mikä teki rokottamisesta entistä vaikeampaa), mutta täti totesi että se on hyvä, tarkoittaa sitä että tuntee vanhempansa. Ja eilen kun mies oli työmatkalla, niin soitettiin videopuhelu ja neiti tunsi kuin tunsikin isänsä, ja "jutteli" ummet ja lammet kännykän kuvalle. :)
 
Täällä taas pyöritään paikallaan mahallaan. :) Se vierastaminen on täälläkin alkamassa, isi, äiti, mummo ja täti saa käsitellä ja heille jutellaan, muut ei saa kattoon päinkään liian kauaa.. Toivottavasti pian ohimenevä vaihe.

Totesin, että vaikka tähänkin asti on ollut kädet täynnä vauvan kanssa, niin nyt se on erilaista: Vauva nukkuu päivisin keskitetymmin ja vähemmän, syö nopeammin, on virkeä ja hyväntuulinen, jolloin haluaa seurustella ja leikkiä. Tunnen yhtäkkiä uudenlaisen vastuun - sen lisäksi, että pitää tyydyttää perustarpeet, on myös jo rohkaistava oppimaan uusia asioita ja tehtävä harjoituksia ja juteltava, luettava yhdessä kuvakirjoja (toimii täällä).. Eli pitää viettää laatuaikaa, eikä vain tappaa aikaa päiväunien välissä. Äitiys on saanut uuden vivahteen, enkä ole pahoillani.

Samalla on itsessä kehittynyt se vaisto nähdä jo ensimmäisestä kulmien kurtistamisesta, mitä on ohjelmassa, yksittäinen ilmavaiva, huono asento, nälkä, tiedostamaton väsymys vai mikä. Lisättäköön se äidin saamiin taitoihin& etulyöntiasemaan isiin nähden. ;)
 
Tosta hoitopöydälle jättämisestä, mun vanhemmat vannotti miljoona kertaa ettei KOSKAAN saa jättää yksin sekunniksikaan, ei edes vastasyntynyttä. Isän serkku meinaa joskus 60 vuotta sitten tipahti hoitopöydältä, sai aivovaurion eikä koskaan ollut enää normaali :sad001 Tuon tarinan takia mä oon ihan hysteerinen ja jos vain käännän päätä hetkeksi pois pidän silti aina esim pojan jalasta kiinni, ettei vaan putoa.. No meni nyt taas ihan ohi topicin o_O

Kerrotaan nyt kun tässä ketjussa ollaan, että poika "puhuu" enemmän ja enemmän joka päivä ja on oppinut myös huutamaan. Siis ei itkuhuutoa, vaan juttua on niin paljon ja hän on niin tohkeissaan että pakko huutaa välillä MÄMÄMÄMÄ....
 
Vierastamista myös täällä. Jos ja kun joutuu vieraaseen syliin niin poika tuijottaa tätä henkilöä hetken ja sitten pikkuhiljaa alkaa suupielet valahtamaan polviin ja viimeistään siinä vaiheessa kun poika näkee mut niin alkaa huuto. Yleensä tilanne rauhoittuu viidessä minuutissa. Asiaan liittyen, kun poika syö paikassa jossa on vieraita ihmisiä ja varsinkin jos on meteliä niin hän ahmii tuplamäärän normaaliin nähden ja lopulta sitten oksentaa. Luulen, että tuttipullo tuo turvaa hänelle, voi mun reppana :love017

Hän myös tunnistaa äänen kun avain kääntyy, ovi aukeaa ja sulkeutuu, ja alkaa tapittamaan eteiseen. Sitten tulee maailman levein hymy kun näkee isänsä. Jos mies tulee kotiin myöhään ja poika on nukahtamaisillaan niin yleensä havahtuu noihin ääniin ja eipä siitä nukkumisesta tulekkaan mitään vähään aikaan :)
 
Hih, me kun käytiin tapaamassa sitä neidin vastikään syntynyttä tulevaa leikkikaveria, tytöllä oli semmoinen ilme, että ehkä tunnisti vauvaksi, mutta sittenkin evvk. Paitsi kun vieras vauva heräs ja sai tuttipullon, niin jo tuli meidänkin tytölle kiire päästä äitin syliin ja teki hyvin selväksi, että on muuten hälläkin "nälkä". Väistyin sit takavasemmalle imettään ja neiti veti hitaasti vakuuttavan määrän sapuskaa sisäänsä ja piti hyvin tukevasti kiinni 'minun äiti, minun maidot'. Sit loppuillan siellä pulautteli niitä maitoja vähän kerrassaan pois, kun oli ihan ylitäynnä. Mustasukkaisuutta kolmekuisena kaksviikkoista kohtaan. Mitä niistä viä tuleekaan.
Taito? Mustasukkaisuus..
 
Meidän poika on löytänyt viime päivinä uuden äänen repertuaariinsa. Se on sellaista örinää joka tulee kurkusta. Vähän niinku herra kakkaa vääntäisi, mutta paljon kovempi ja möreämpi ääni. Miehen mielestä se kuulostaa Cheekiltä ja minun mielestä gorillan poikaselta :D Tätä kuuluu harjoittaa pääasiassa syödessä, joskus muussakin tilanteessa.
 
Ma en ole huomannut, etta poika vierastaisi viela. Jos joutuu vieraaseen syliin niin yleensa vain katselee silmat suurina, mutta ei itke ollenkaan...
 
Meidänkin neiti huomioi muut vauvat jollain tapaa, ja ehkä vähän niinkuin matkii. Perhekerhossa kun isompi vauva meni tissille, niin tyttö vaati kanssa tissiä. Isompi vauva rupesi itkemään, tyttö rupesi itkemään.
 
Poika on nyt alkanut vääntää itseään sellaiseen "siltaan" kun makaa selällään, eli nostaa selän irti lattiasta kaarelle. Ja mahalla ollessa nostaa pyllyn ylös ja yrittää kovasti päästä eteenpäin mutta eihän se matka siitä etene muuta kuin sivusuunnassa eli täälläkin se pää osoittaa hetken kuluttua ihan eri suuntaan. Eilen ähersi 180 astetta :) Kovin aktiivisesti hän ei viitsi harjoitella kääntymistä selältä mahalteen tai toisin päin, muutaman kerran vasta kierähtänyt "vahingossa".
 
Kiusa se on pienikin kiusa.. Tuntuu, että muksu on siinä suhteessa tullut molempiin vanhempiinsa. Eilen oppi kokonaan omatoimisesti kääntymään mahalleen. Aikaisemmin osannut kääntyä selälleen. Siitähän se riemu syntyi kun osaa nyt kieriä.. Käännökset sujuvat siis vain yhteen suuntaan.

Mentiin vanhemmilleni kylään illalla ja siellä sitten kesken vaipan vaihdon päätti poika lähteä litomaan. Oli koomisen näköistä kun mummo avasi vaipan, otti sen pois ja kurotti ottamaan vähän matkan päässä pöydällä olevan puhtaan vaipan. Heti kun käsi irtosi muksusta tämä teki nopeusennätyksen kääntymisessä ja mahallaan ollessaan viuhtoi käsillä ja jaloilla niin vimmatusti.. Harmi vaan, että maha pysyin sitkeästi kiinni maassa, eikä eteneminen oikein onnistunut.. (vaipanvaihto suoritettiin lattialla, ei tarvitse pelätä, että muksu olisi jätetty yksin mihinkään hoitopöydälle) No mummo otti sitten pojan "kiinni" ja laittoi takaisin selälleen maahan ja jatkoi vaipan vaihtoa. Tuli toinen tilaisuus pojalle karata; housut olivat hävinneet.. No taas kun poika sai tilaisuuden niin äkkiä ympäri ja nokka kohti pakosuuntaa.. Ei kyllä eteneminen taaskaan onnistunut, pelkästään kädet ja jalat heiluivat.. Sitten taas poika selälleen ja housut jalkaan. Vaipanvaihdon jälkeen ei pojalla ollut enää mitään kiirettä esitellä taitojaan, vaan makasi paikallaan ja naureskeli.. Huoh..

Olin aivan täpinöissäni tuosta kääntymisestä eilen ja heti kun isä tuli kotiin niin piti tietenkin tulla poikaa katsomaan kun osaa kääntyä. No poika vain katseli ja naureskeli kun iskä tuli moikkaamaan, ei tietoakaan kääntymisestä.. Siinä sitten makkarin lattialla leikin pojan kanssa ja kääntymiset sujui hienosti. Huusin isän paikalle, että nyt nopeasti katsomaan, ettei jää taas näkemättä. Poika pyörähti samantien takaisin selälleen ja tapitti siinä isää, joka tuli soppalautanen kädessä makkariin katsomaan.. Koko sen ajan mitä siinä kannustettiin kääntymään, oli poika tiukasti selällään. No isä lähti takaisin keittiöön syömään ja poika meni kuin hyrrä ympyrää. Taas huusin isän paikalle. Ylläripylläri sinällänsä, että jälleen poika katseli vuoroin minua ja vuoroin isää todella hölmistyneenä.. Lopulta vein pojan keittiön lattialle ja siinähän se sitten alkoi kääntyilemään kun ei ollut niin painostava ilmapiiri :D

Samoiten hihojen syönti kesken paidan vaihdon ja kaikkien vaatteiden, riepujen ja muiden repiminen on todella kivaa ja räkäiset naurut aina tietty päälle :D Kerran kun olin viemässä ruokaa täynnä olevaa ruokalappua pyykkiin niin eikös tämä herra napannut sen itselleen.. Pyyhki ensin sillä naamaansa ja heitti sitten valkoiselle matolle.. Ei muuta kun poika pesuun kun oli yltäpäältä luumussa ja valkoinen matto samantien likoomaan.. Ihan kiusallaan tuntuu tekevän tuollaisia ja aina päälle tulee ilkikurinen nauru.. :D
 
Muokattu viimeksi:
Meilla poika tekee tuota "siltaa" joskus ruokailutilanteessa eli ottaa jaloilla vastaan sohvasta ja nostaa peppua ylos ruokkijan sylista, samaan aikaan tietenkin ylavartalo on tuettuna ruokkijan kasivarsilla... Miten joku voikin syoda niin hankalasti???

Ja tuosta vierastamisesta. Kavimme eilen illalla syomassa kaveripariskunnan luona ja poika oli siella vieraiden sylissa niin ettei ilmekaan varahtanyt, ei itkenyt... Ilmeisesti ei viela vierasta, mutta tunnistaa kylla meidat. Minua poika vilkuili totisena aina kun oli jonkun muun sylissa.

Paivemmalla kaytiin vaunulenkilla ja kun poika yhtakkia herasi ja ma kumarruin katsomaan sita aurinkolasit paassa niin se katsoi vain silmat suurina. Sitten kun otin pleksit pois niin poika alkoi hymyilla. :)
 
Juu, pikkumies kääntyi tänä aamuna ekan kerran mahalleen. Harmi vaan että se tapahtu hoitopöydällä kun itse olis selkä sinnepäin, voitte arvata minkälaisen paskahalvauksen sain kun käännyin ympäri ja huomasin että toinen käsi ja jalka roikkuu pöydän reunan yli... Onneksi ei päässyt putoamaan ja enää en kyllä jätä sekunniksikaan yksin pöydälle. Älkääkä tekään, ei nuista näköjään ikinä tiedä mitä keksivät!

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Hui Kyumin, varmaan ihan kamala säikähdys! Meillä ei vielä käännytä mutta niin paljon vedetään kroppaa siltaan sun muuta, ettei hoitoalustalle uskalla jättää sekunniksikaan, suurin piirtein peruutan metrin takana olevalla vaipparoskiksellekin, ettei vaan tule yllätyksiä.

Uutena puuhana poika on nyt ruvennut vänkäämään itseään istumaan. Eihän se toki vielä onnistu (2,5 kk), mutta hassun näköistä kun kaveri esim. sitterissä tekee "vatsalihasliikkeitä", kun nousee ylös niin, että selkä irtoaa penkistä :D Leluja kohden pitäisi päästä :)
 
Meidän pikkumies löysi eilen varpaansa, tai ainakin sukkansa joille jutteli kovasti ja nauroi ja yritti repiä pois. Sukissa on punainen iso kuva joka on aivan hulvattoman hauska :grin
 
Tänään aamulla poika keksi että äidin naamaa on kiva koskea, repiä ja raapia o_O Ja voi sitä ilon määrää kun sai isänsä parrasta kiinni :grin
 
Tänään harjoiteltiin taas kääntymistä, äitin hienoisella avustuksella selältä mahalleen ja aivan itse mahalta selälleen! Äiti ainakin oli haljeta riemusta. :) Ja kun neidillä on oikein hauskaa, pääsee sellainen "khihi" ääni. ♥




​
 
juu naaman repiminen on kivaa ja hauskaa. Sitten vasta naurattaakin kun saa koko nyrkin täyteen hiuksia! :)
 
Meilläkin eilen käännyttiin eka kertaa ihan itse mahalleen ja tänään sitten jo ihan useemman kerran :)
 
Mä oon ylihuomenna menossa parturille syystä, että tyttö an aina kiinni mun naamassa ja tukassa. Puoli metriä pois.. Eli lyhyeksi. Myös helpompi pitää puhtaana, kun ei meinaa ehtiä tekeen muuta kuin pistään ponnarille.

Täällä on viime päivinä yritetty hirveesti kääntyä mahalta selälleen ja toisin päin vasemman kyljen kautta. Käsi on vielä tiellä, mutta joku kerta se sen älyää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top