Taidot

Meidan tamanpaivaiset: Olohuoneen maton kulman jyrsiminen, kyseessa sellainen raskastekoinen nukkamatto, jossa on kumipohja. Poika ei piittaa nukkapuolesta vaan juuri siita nurjasta puolesta ja on sitten suu mustana kumihilseesta...
Eteisessa olevien rattaiden luo luikertelu ja ratteiden renkaiden jyrsiminen. Likaisethan ne renkaat ovat, saattaa olla myos lasinsirpaleita tai ihan mita tahansa, mita ei paljain silmin nae! :mad:
Rattaita vasten seisomaan nouseminen ja huutaminen, kun rattaat liikahtavat ja tyyppi kaatuu naamalleen.
Muutenkin jo pelkka eteisessa myllertaminen arsyttaa, kun se on poissa silmista ja hiljaa, niin silloin se on pahanteossa.
Makkareiden, vessan ja keittion ovet pidetaan kiinni. Samoin terassin. Usein myos suuttuu siita, kun joku lukuisista ovista ei aukenekaan, jos siihen hakkaa paatansa. :grin
 
Mitä syvempi hiljaisuus sitä suurempi on todennäköisyys että kohta alkaa tapahtumaan... poika muuten repii kaapeista föönin, sähkövatkaimen tai sauvasekoittimen ym ja kävelee niiden kanssa ympäri kämppää johdosta kiinni pitäen, ihan kun ulkoiluttaisi koiraa :laughing021
 
Oi kyllä, hiljaisuus on pelottavinta. >.<
Sit vähän myöhemmin laps vois vielä varmistaa 'työrauhan' huutamalla samoin kuin minä about 2 vee pahanteossa (äitin meikkipussilla tms): "äiti älä tuu kattoon". :D
Arvatenkin äiti tuli ja nopeesti. ;)
 
Littleredin mainitsemasta kieltämisille nauramisesta tuli mieleen asioihin reagointi ylipäänsä. Meilläkin saattaa kielto naurattaa, estäminen harmittaa ja pojan ignooraaminen hetkeksi lopettaa yleensä "pahanteon". Kehut tuo taas aina ymmärtää ja on niistä kovasti mielissään ja ylpeänä :) Itku taas tulee helpoiten, jos itse säikähdän kovasti jotain ja reagoin sen mukaan, poika säikähtää silloin myös ja rupeaa itkemään.
 
Kieltoon tyttö joko ravistaa itsekin päätänsä ja hokee ei ei ja lopettaa tekemisensä muutamaksi sekunniksi. Mut sit jos on joku tosi mielenkiintoinen juttu, kuten tabletti tai luu, joka lähtee pois, tulee välitön huuto. Viime aikoina se on alkanut välillä purra imiessään ja silloin sanon ei ja otan rinnan pois suusta, tuloksena heti alkaa ilme vääristyyn ja huuto.
Löyhästi siihen liittyen nykyään neidillä usein näkyy äärimmäisen päättäväinen ja itsepäinen ilme, sillei leuka työntyy eteenpäin ja alahuuli on tiukasti puristunut ylähuulen päälle ja silmät salamoi. Näkyy esim kun tyttö on _päättänyt_ mennä dvd-kaapille tms.

Kerroinko jo, että joka paikassa tytsy osoittelee ympärilleen jotain mielenkiintoisia juttuja ja höpöttää "ato, ato". Juontaa ilmeisesti kun mummo ja mekin sanotaan "kato". Hih!
 
Pojun naama loistaa kuin naantalin aurinko, kun hän saa harjoitella kävelyä taaperokärryn kanssa :) Meno on vielä holtitonta, joten varmistajaa tarvitaan vielä.

Poju on oppinut pallottelemaankin hiljattain. Eli voidaan istua vastakkain ja vieritellä palloa toisillemme. Leikit saavat siis uutta sisältöä. :)

Tuntuu, että poju on alkanut nyt hoksaamaan juttuja ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.
 
Poika tepastelee nyt sellaisia 3-5 askelsarjoja, kerran veti jopa 10 askelta ja satuimme sen nakemaan. Useinmiten kuitenkin vain muutama askel, tai sitten noustaan vaan seisomaan ja hetkutaan... Vaikka ensiaskeleet on jo otettu, niin en kuitenkaan laske tata viela kavelemaan oppimiseksi. Meno on sen verran huteraa ja paatyy joka kerta kellahdukseen. Eli ensiaskeleet 11k, ja kenties kavelemaan 12kk(?) :)
Pojalla on pepussa ja takareisissa useampia pikkumustelmia! Johtuu siita, etta koko ajan on tarmoa nousta jaloilleen, ottaa ne pari askelta ja pyllahtaa peppu edella maahan. Joskus tulee itku, varsinkin jos joku lelupalikka jaa takaliston alle. Reppana! :Heartred

Mietin tuossa yks kerta jotain niinkin typeraa, etta jos sita itse kaatuisi suorilta jaloilta lattialle persiilleen ottamatta edes kasilla tukea, niin mut saisi kantaa ensiapuun. Onneksi taapero ei "tipu" korkeelta. :grin
 
Tämän voisi varmaan laittaa tuonne taaperoarkeenkin, mutta meillä on nyt keksitty, miten palikkalaatikolla on tarkoitus leikkiä :) Ei poika vielä hahmota muotoja kunnolla (lieriö ja tähti löytyvät tosin paremmin kuin muut) eli mun pitää käännellä laatikkoa hänelle, mutta eilen innostui pujottelemaan palikoita paikoilleen ja jaksoi laittaa palikat purkkiin useamman kerran :)
 
Kimeääkin kimeämpi protesti- ja kiukkuhuuto sulostuttaa nykyään korviamme päivittäin. "Kuin sikaa tapettais". Noinko se huutaa sitten kaupassa, kun ei saakaan Muumi-tikkaria :eek:
 
Ajattelin olla niin julma, etta jos poika sitten joskus saa ne tikkariraivarit kaupassa, niin ihan jo huonon kaytoksen takia sita tikkaria ei osteta, eika mitaan herkkua anneta moneen paivaan.
:smiley-angry007
 
Meillä on viime päivinä tapailtu sanoja taas enemmän. Sanan "nenä" tuo on oppinut jo aiemmin sanomaan ihan selvästi ja oikeassa asiayhteydessä, mutta nyt taas ollut välillä sanomatta mitään. Nyt uusia, selvimpiä ovat "harja" ja "radio", ja lisäksi sellaisia omia sanoja, talintintti on titti ja niin edelleen. Sanoja myös yritetään toistaa aiempaa enemmän, kun nimeän pojalle jonkun uuden (tai tutunkin) esineen.
 
Meidän neiti ei edelleenkää kävele, mutta on aika taitava kiipeilemään. Illalla se kiipesi sohvan käsinojan kautta kirjahyllyyn, sitten makoili hyllyssä, jonne just ja just mahtui ja omat hermoni oli ihan riekaleina. Neiti vaan rätkätti kovaan ääneen, kun oli mielestään keksinyt todella hauskan tempun. Sarjassamme ilman tätäkin olisin pärjännyt.
 
^ Tuo kuulostaa ihan just samalta kuin meillä! Valopilkkuina, poika on nyt keksinyt aika hyvin, miten sohvalta tullaan alas muutenkin kuin pää edellä, ja lisäksi kävely - tai teknisesti ottaen juokseminen - alkoi tänään kiinnostaa aiempaa enemmän. Yleensä poika on laskeutunut konttaamaan jos "käveltävää" on useampi askel, mutta tänään hän oikein innostui juoksemaan pitkiäkin etäisyyksiä (siis sanotaan 8-10 askelta) syliin :)
 
Voisin kopioida Murmeliinin edellisen tekstin tahan, silla myos meilla kavellaan! :)
Nyt ei voi puhua enaa muutaman askelsarjan tepastelusta, silla poika kavelee ihan oikeasti rinta rottingilla!
Esim. olohuoneen perukoilta ulko-ovelle 15m, kay hakkaamassa ulko-ovea ja tulee saman matkan takaisin kaatumatta tai tukea ottamatta!
Meillakin ehdittiin kuin ehdittiinkin ennen 1-v:n rajaa! Nyt poika ei edes halua tehda mitaan muuta kuin kavella jonkun esineen kanssa paikasta toiseen!
Pienen suuret askeleet! :Heartbigred
 
No vissiin meilläkin ruvettiin kävelyä treenaamaan. Tänään otti pariin otteeseen viisi, kuusi askelta, ja oli ihan innoissaan. Vähän puun takaa tuo tuli, kun tähän asti on vaan satunnaisesti ottanut yksi tai kaksi, ja nyt yhtäkkiä viisi. Ja jotenkin hauska oli nähdä neidin naamasta, että se vaan yhtäkkiä tajusi, että näinkin voi liikkua. :grin Eli ensiaskeleet otettu, mutta kävelytaidosta ei voi vielä puhua. :)
 
Nyt viikonloppuna poika kaveli kadulla kuin isot pojat ´yksin´ vanhempien vieressa. Farkut, tennarit ja huppari paalla vaikutti niin isolta, ei mitaan tietoa vauvamaisuudesta. :cool:
Meilla poika alkoi kavella niin salakavalasti, etta nyt oikein inhoaa taluttamista. Kadesta pitaminen ei oikein onnistu, silla se heikentaa pojan tasapainoa (vaikka tarkoitus olisikin painvastainen) ja poika vain hermostuu just siihen paikkaan.
Nyt puuttuu vain ne valjaat. En ole viela saanut aikaiseksi hankkia niita, silla ensin ajattelin, ettei me niita tarvita, koska poika ei osaa kavella. Nyt se sitten yhtakkia osaakin, eika meilla tietenkaan ole niita valjaita.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top