Taidot

Täällä päästiin jyvälle semmoisesta hauskasta asiasta kuin kiipeily. Pari päivää ollaan juostu pelastamassa likkaa mitä ihmeellisimmistä paikoista ku se on kiivenny ja jääny kiipeliin, mahdollisesti vielä roikkuu jostain eikä uskalla laskeutua. :S
Täytyy myöntää, että pari kertaa on avunanto ollu vähä hitaalla, ku on pitänyt ottaa kuva ensin. ^^
Usein se kiipee kävelykärryynsä ja temppuilee (hyppii tai keikkuu tms) ja huutaa palvelijoita antaan vauhtia.
Suunta siis ylös..! O.m.g. mihin tästä vielä joudutaan! O.o Tieni vie nitroreseptiä pyytämään.
 
Pikkulaten uusin taito on aika hassu: neiti pyörittelee silmiään, jotenkin vielä aina aika hassuissa tilanteissa. Erityisesti silmienpyörittely saa osakseen eräs isänsä ystävä, en tiedä yhtään mistä johtuen, mutta tyyppi saa kyllä kuulla siitä. :laughing021
 
Poika ei enää konttaa ollenkaan, kävelee vaan. Siinä meni se muutama päivä ahaa-elämyksen jälkeen kun taito vahvistui niin paljon että pystyi kävelemään huoneen puolelta toiselle. Nyt sitten tepastellaan koko ajan ja joka paikkaan, tiukat käännöksetkin sujuu hyvin, samoin kyykkyyn laskeutuminen ja siitä nouseminen. Niin pitkään kun tuossa oli sellaista ettei tapahtunut "oikein mitään" niin nyt sitten nopsaan tahtiin on taas kehittynyt kun vauhtiin pääsi :)
 
Täällä poika on ruvennut "puhumaan" ihan valtoimenaan. Aiempi tavujokellus on muuttunut sellaiseksi valloittavaksi siansaksaksi, jossa on ihan selviä sanoja mutta mistään ei ota mitään tolkkua :grin Toinen tarmokkaasti kertoo asioita (käsien huidonnalla säestettynä) ja minä yritän olla nauramatta.

Mitään oikeita sanoja ei kuitenkaan vielä tule, välillä poika on minusta sanonut "äiti" tai koirien nimiä, mutta en laske niitä vielä ekoiksi sanoiksi, kun asiayhteys on niin epäselvä (tyyliin katsoo nokkamukia ja sanoo äiti), että kyse varmaan enemmän vain ääntelystä. Mutta sen huomaan, että joillekin jutuille on ihan omat "sanat" ja joitain sanoja poika taas omalla tavallaan tapailee. Niin, ja ihan älyttömästi tuo jo ymmärtää, ja jaksaa hätkähdyttää mua sillä kerta toisensa jälkeen :eek: Kaikki kivoimmat lelut osataan ainakin etsiä ja hakea, kun pyydän :)
 
Poika on oppinut vetämään itsensä ylös tukea vasten seisomaan. Hurraa, pelonsekaisesti, nyt tuota pitää taas vähän enemmän vahtia. Tyyppi huojuu seisoessaan kuin olisi kolmen promillen humalassa :):eek::grin

Ja voi elämä muuten sitä mekkalaa mikä tällä hetkellä syntyy psyykkisestä mielipahasta tai jostain kolhusta. Ei mikään taito, mutta liittyy hyvin vahvasti taitoihin (ja myös taidottomuuteen)...
 
Poika on oppinut nyt murisemaan. Just kun paastiin eroon siita hillittomasta kiljumisesta, niin tilalle tuli urina ja murina. Tosin kylla se vielakin kiljuu, mutta ei niin paljon kuin ennen. Ihan kuin se testaisi itseaan, etta minkalaisia eri aania hanesta lahtee. Murinaa, hieman jokeltelua, kiljuntaa ja huulien paristelya. Ei mitaan jarkevaa tai tarkoituksenmukaista sanaa edelleenkaan.
 
Meillä tehtiin ensimmäiset seisomaannousut keskilattialta pari päivää sitten :) Poika on jo pidempään saattanut seistä hetken ilman tukea ja laskeutunut / ottanut jostain sitten ihan hallitusti kiinni, mutta aiemmin ei ole noussut itsekseen seisomaan kuin tukea vasten. Nyt muutama päivä sitten hän nousi ensimmäistä kertaa istumasta seisomaan (hah, auton takakontissa, kun olisin vaihtanut vaippaa) ja seuraavana päivänä hän sitten hoksasi homman jujun ja nousi varmaan kaksikymmentä kertaa peräkkäin ylös, riemuissaan uudesta osaamisestaan. Parasta oli harjoituksia säestävä karjunta kun toinen voimiensa tunnossa esitteli taitojaan :grin Nyt sitten kunnon askelia odotellessa, muutamat haparoivat on jo otettu ilman tukea :)
 
Poika on keksinyt uudet tavan katsella maailmaa; pää alaspäin jalkojen välistä kurkkien. Seisoviltaan koukistaa vähän polvia, laittaa kädet lattiaan ja kurkkii jalkojen välistä. Hyvä kun ei kuperkeikkaa tee! :D
 
Täällä on parina päivänä otettu jo enemmänkin kuin yksi askel ja syöksysukellus syliin. Mun kanssa ei oo onnistunut, mut mies on pistäny tytön seistä nököttään keskelle lattiaa ja peruuttanut pikkuisen. Ennätys taitaa olla kolme puhdasta askelta. Oikein varman näköistä, mutta itseluottamus on vielä kehitettävissä taidoissa.. Koska sen kolmen askeleen jälkeen iskee paniikki ja pudottautuminen peffalleen tai konttaan. Siitä se kumminkin lähtee. :) Tukia pitkin ja yhdestä kädestä kiinni pitäen ja kävelykärryn kanssahan tuo on viilettänyt jo hyvän aikaa.

Toinen on pituuden mukanaan tuoma lisämauste, eli tavaroiden kurotteleminen pöydältä. Pitää olla tarkkana! Tänään olin syömässä, kun yhtäkkiä pöydän alta ilmestyi käsi, joka tarttui lautaseeni. Melkein lähti! Seuraavaksi se pongasi nokkamukinsa ja varsin omatoimisesti haki hörpyt. Harmi vaan, ettei se muki myös palautunut pöydälle.. Siihen taitaa mennä vielä tovi aikaa..
 
Meillakin poika on nyt (ihan just kohta 11kk) oppinut nousemaan keskilattialta, siis ilman tukea, seisomaan ja seisoo siina oikein urheena aika kauankin jo... Niita kauan odotettuja ensiaskeleita ei tosin olla viela otettu... :)
 
Olisi voinut olla taas minun kirjoittamani tuo Murmeliinin teksti :) Luulen, että maisemanvaihdos teki pojalle hyvää uusien taitojen opettelussa, kotona on mennyt rutiinilla samoja ratoja samalla tavalla, mutta kun tultiin tänne mökille on erilaisessa ympäristössä mietittävä ihan uudet kulkusysteemit.
 
Meillä on sekä puhe että kävely siinä hilkulla, mutta puhe näyttää nyt ottavan pidemmän korren. Kokonaisia sanoja on äiti, isi, tissi, vauva, anna, kakka ja kirja (viimeisestä olen erityisen onnellinen). Ihan selkeitä ne eivät vielä ole, mutta neuvolan mukaan lasketaan sanoiksi, kun sama sana tulee samassa yhteydessä toistuvasti.... Äiti ja kakka ovat edelleen "puhtaimmat" sanat, eli tuntematonkin tunnistaisi. Sitten on sanoja, joista tulee vain toinen tavu: sukka on ka, kenkä on ken ja kirkko on kir.

Kävelyssä ei ole tapahtunut suurta läpimurtoa. Eilen meinasi jo nousta ilman tukea seisomaan, mutta toinen jalka ei vielä seurannut perässä. Keittiöjakkaran kanssa kävelee, ihan turhaan ostettiin se taaperokärry.
 
Latteaidin taapero vaikuttaa suorastaan Einsteinilta meidan poikaan verrattuna. Pojalla kun ei ole viela tullut ainoatakaan jarkevaa sanaa oikeassa asiayhteydessa, pelkkaa jokeltelua vaan. :)
Toisaalta ma en stressaa asiasta. Kunhan se syo hyvin, nukkuu hyvin ja on muuten iloinen tapaus, niin se riittaa. :)
 
Nyt poika on oppinut sen, etta kun joku aikuinen taputtaa sille, niin poika alkaa itsekin taputtaa. Ja osaa taputtaa oikein seisoma-asennossa tasapainoaan menettamatta ja nauraa samalla. :) Syottotuolissa saattaa alkaa myos itsekseen taputtaa ja heiluttaa paataan eestaas... Meilla vanhemmilla ei ole osaa eika arpaa taman taidon opettamiseen, joten laitetaan tama taputtaminen paivakodin opeiksi.
Poika on nyt ollut siis kolme viikkoa paivakodissa ja tama on oikeastaan eka "taito", minka tuo sielta kotiin. :)
 
Me ollaan edelleen mökkeilemässä ja täällä vuokramökissä on sellainen pirttipöytä ja penkit. Tänään poika keksi, miten hän pääsee kiipeämään penkille ja siitä pöydälle :eek: Jälleen kerran "taito", jota ilman olisin voinut elää... Toivottavasti kotona meidän tuolit ovat sen kriittisen muutaman sentin korkeammat!

Muutama viikko sitten tuntui, että vaihteeksi poikaa kiinnostaisi puheenkin opettelu, ja hän jo useampaan otteeseen ihan oikeassa asiayhteydessä käytti sanaa "nenä" :grin Nyt puhuminen on kuitenkin taas unohtunut, meneminen ja kiipeily kiinnostaa enemmän...
 
Meilläkin kävi tänään pari kertaa niin, että kun hetken katsoin muualle, niin alkoi kuulua räkätys, ja kun katsoin, neiti istui sohvalla. Huonompi homma vaan, että laskeutumistaidoista ei ole tietoakaan. Eli nyt en joi jättää neitiä edes leikkimään vaikka pöydän pyyhkimisen ajaksi, kun tyyppi kiipeää sohvalle ja saattaa tulla sieltä pääedellä lattiaan minä hetkenä hyvänsä. :/
 
Meillä poika ei jostain syystä ole tajunnut vielä kiipeillä sohvalle tai tuoleille, onneksi. Sänkyyn yrittää välillä, mutta on ihan liian korkea. Voi olla että on ollut niin kiire kävellä ja niin näkee tarpeeksi hyvin, ettei sitten ole toistaiseksi vielä ymmärtänyt että sohvalla/tuolilla seisominen onkin vielä kivempi juttu...

Tänään kylvyssä poika keksi uuden leikin. Eli seisoo jalat levällään ja dippaa naamansa/päänsä veden alle, sitten äkkiä pää ylös ja annetaan otsatukasta veden valua suuhun jota imeskellään tyytyväisenä, kunnes äiti siirtää hiukset silmiltä niin kiljaistaan riemusta ja dipataan naama uudestaan veteen. Tätä poika olisi jaksanut vaikka kuinka kauan o_O

Ainii, eilen poika kyykki tyhjässä ammeessa kylvyn jälkeen epäilyttävän kauan, ja jätti sinne pari ylläriä seuraavalle kylpijälle. Ai että miehellä oli hauskaa ja oli jostain syystä kovin ylpeä jälkikasvustaan :confused:
 
Mummo oli opettanut tytölle laskeutumaan sohvalta yms, varsin hieno ja hyödyllinen taito, jota tuo sovelsikin jo tänään, kun halusi itse alas. Eli kääntyy vatsalleen ja siitä valuttautuu jalat edellä maahan. Mut vahdittava sitä silti on, kun sohvalla/sängyllä riehuu ja vaihtaa asentoo ja voi siitä keikahtaa. God help me sinä päivänä kun tuo oppii itse kiipeen kaikkialle, eikä ehdi olla pelastamassa. Kurottelu on jo tarpeeksi tuhovoimaista.

Täälläkin alkaa sanat kiinnostaa taas vähän enemmän. Maito (boikotoin tissi sanaa myöhempien nolojen tilanteiden ehkäisemiseksi imetyksen jatkuessa puhetaidon saavuttamisen aikaan, joten hienovarainen yleisnimitys on maito) on 'aito' tai 'ato', tai 'maa', rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;) Sit tuo on hurjan viehättynyt navasta. Erityisesti mun. Se on 'äpä', vaikka kuinka harjoitellaan. :D

Nyt on muuten enkka 8 itsenäistä askelta yhteenmenoon. Kerroinko jo.. Voi että on ylpeet vanhemmat ja ylpee tyttö, joka ei meinaa malttaa ees liikkua, kun hihkuu ja antaa aplodeja itselleen riemuissaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top