Taidot

Muistelisin linkittäneeni online-shoppailu -ketjuun niitä sukkahousuja. Ainoa, missä olen "livenä" nähnyt niitä myynnissä on Kekäle, mutta niitä taitaa olla vaan meillä Itä-Suomessa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä istutaan jo tosi tukevasti, esim syöttötuolissa ei tarvitsisi edes olla selän takana pientä tyynyä. Vaunuissa ja joka puolella revitään väkisin ittensä ylös istumaan (vaunuissa se on aika kuumottavaa kun näyttää siltä että sieltä tullaan yli, onneksi on valjaat!).
 
Kyllä sen huomaa, miten muksu vahvistuu ja jäntevöityy pikku hiljaa. Kroppaa osaa koko ajan enemmän kannatella ja hallita. Potkut ja käden heilutukset on niin jämäköitä, että alta pois! Meillä on tommonen keinuva "sitteri", missä on turvavyöt, luonnollisesti. Mun ensi reaktiohan oli 2kk sitten, että "mitä noilla vöillä tossa oikein tekee, pyh". No juu, siitähän se meinas pudota, tai puolittain putoskin, tossa viime viikolla venkoillessaan. Sen jälkeen on vöitä käytetty keinussa :D Äiskä on ollu vähän huithapeli vissiin. Safety first...
 
Poika keksi suullaan pärisyttelyn, koko rinnus on kuolassa kun päristelee oikein sylki roiskuen :grin Ei varmaan pitäis rohkaista mutta ihan liian koomista katsottavaa, mulla ei pidä pokka. Ehkä pitää ajatella niin, että tässä vaiheessa kaikki taidot ovat hyviä taitoja :)
 
Munkin mielestä toi päristely oli maailman hauskin juttu kunnes poika keksi tehdä sitä ruoka suussa :wink

Tänään poika on ollut aivan haltioissaan käsiensä ja sormiensa toiminnasta :) Hän on tuijottanut käsiään koko päivän, pyöritellyt ranteitaan, avannut kättään, laittanut nyrkkiin, heilutellut sormiaan, käännellyt kättään, kosketellut toisen käden sormia, testannut pinsettiotetta jne jne. Ja poika on ollut niin keskittynyt että kuola vain valui suupielestä eikä reagoinut mihinkään mitä ympärillä tapahtui (serkkupoika riehui ja pelleili vieressä eikä tuo noteerannut sitä mitenkään).
 
Meidän tyttö puhaltelee toisinaan. Ja jos se puhaltelu keksitään kun on vielä ruokaa suussa, niin äiti ei voi kyllä kuin nauraa... :)
Ja tämä nyt ei taito ole, mutta nyt on pikku hiljaa alkanut ilmenemään vierastamista. Ehkä maailman säälittävimmän näköistä, kun ekaksi menee alahuuli mutrulle ja hetken päästä pääsee itku... Voi pientä.
 
Meillä myös poika vierastaa nyt todella voimakkaasti. Aikaisemmin vierastettiin neuvolassa, mutta nyt vierastetaan sukulaisiakin. Menee hyvä tovi, että poika relaa ja suostuu seurustelemaan vieraiden kanssa.
 
Täällä vierastetaan myös, vähän valikoivasti. Olen ollut huomaavinani, että vaikka poika viettää suht paljon aikaa miehen kanssa myös kaksin (ja isi tuntuu olevan maailman hauskin olento), ei isi ole kuitenkaan äidin veroinen "turvaverkko". Kun mies esim. vei pojan työpaikalleen käymään, oli vierastus aika voimakasta. Kun taas minä vein pojan tapaamaan omia kollegojani, kaikki sujui tosi hienosti ja poika pisti ihan parastaan :)

Voihan se olla jotain muutakin tai vaikka vaan päivästä kiinni, mutta luulen tai haluan luulla, että äiti on se maailman turvallisin ihminen :) Tai sit äidin työkaverit vaan on kivempia :wink
 
Meilla poika tuntuu vierastavan enemman miehia kuin naisia. Tuossa yksikin kerta kun miehen kaveri oli kaymassa, niin hanen ei kestanyt edes katsoa poikaa ilman etta pikkuinen parahti. Kun taas vaimonsa (jota poika ei ole koskaan ennen tavannut) jutteli pojalle puoli minuuttia ja poika hymyili niin leveesti, etta tutti tippui suusta.
 
Tuosta paristelysta viela. Se on muutes aika harmillinen taito silloin kun ollaan ruokailemassa. Eilen kun juotiin vellia tuttipullosta, poika jutteli tuttipullolle ja yhtakkia paristeli huulillaan niin kovasti, etta kaikki vellit parskyi lapparin nayttoon ja nappiksille. Muutenkin meilla on tietokone ollut koetuksilla vauvan tulon jalkeen. Poika hakkaa nappaimistoa nyrkeillaan tai potkii jaloillaan, nappis on ihan kuolassakin toisinaan. :)
 
Meillä poika kääntää päänsä kun kutsuu nimellä, tosin se taito on voinut hävitä täällä suomessa kun täällä hänellä on kutsumanimi :)
 
On muutes espanjaksi aika hauskoja hellittelynimia, mies taas kutsuu poikaa usein "minun taivas" tai "minun elama". :) Suomeksi kaannettyina kuulostavat hiukan ontuvilta. :grin
Meidan pojan nimesta ollaan taalla monesti sanottu, etta onpas amerikkalainen nimi, ja sitten on alettu miettia jotain jenkki-leffaa tai hollywood-tahtea, joka olisi samanniminen. Suomessa taas luullaan helposti ruotsalaiseksi nimeksi. Ei ole kumpikaan, ruotsalainen tai amerikkalainen, vaan ihan helppo kansainvalinen nimi. o_O
 
Haha... mies onkin kysynyt multa että miksi mä en kutsu poikaa niin monella hellittelynimillä, kuten juuri nuo Littleredin mainitsemat, ihme hellittelyLORUJA noista espanjalaisista miehistä lähtee :laughing021 Ei se vain sovi suomen, eikä sen puoleen ruotsinkaan kieleen. Ruotsiksi kutsun poikaa usein "vännen", mikä taas kuulostaa muilla kielillä oudolta :)

Meidän pojalla on myös kansainvälinen nimi, mutta siltikin se oli liian vaikea espanjalaisille ja suomalaisille, kun se on niin harvinainen... Sen takia kutsumanimi tuli heti (joka sekin peri-englantilainen), ja suomeksi tuli vielä toinenkin kutsumanimi :Heartred

Miehen kaverit olivat sitä mieltä että me annettiin erikoinen nimi super-vaalealle pojalle niin että se saa sitten kaikki tytöt vanhempana. Ööh.. joo, toi olikin just se syy.... o_O

No täähän kuului nyt tänne taitoihin taas... Voin sitten tulla tänne hehkuttaa 15 vuoden päästä kun poika osaa kirjoittaa kaikki kolme nimeään ihan itse sen verran vaikeat nimet hänelle on siunaantunut (pitkä erikoinen etunimi, miehen espanjalainen sukunimi ja mun saksalaistaustainen sukunimi :happy112).
 
Meillä lauantaina täytetään jo puoli vuotta!! :') olen nyt pari viikkoa huomannu, että tunnistaa nimensä.

Myös uusin taito on, että kiukutellaan jos ei saa haluamaansa! :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Äiti oli koulussa viikonloppuna ja pojat kaksistaan tämän ajan, niin mitäpäs muuta ne pojat olivatkaan opetelleet kun "give me five":n. Hienosti poika jo ymmärtää, että kun nostat oikean käden, hänkin nostaa ja kun vasemman, hän nostaa vasemman ja sekös sitten äitiä naurattaa :p
 
Mun mielestä tuo on tunnistanut nimensä jo pitkään, mutta saatan tietysti kuvitella. Mulla on tytölle liuta erilaisia hellittelynimiä, mies kutsuu pääsääntöisesti oikealla nimellä. Osa mun käyttämistä nimistä on vaan väännöksiä oikeasta nimestä, mutta jostain syystä olen ruvennut kutsumaan tyttöä neiti Nokkoseksi. Kun tuo "neiti" on niin hyvä, mutta ei oikein toimi omalla sukunimellä, sitten tuli mieleen Tohtori Sykerön taloudenhoitaja... :rolleyes: Mun isälläni oli muuten aikoinaan meille kanssa ihan epäloogiset lempinimet, hän valitsi jokaiselle yhden Euroopan maan, joten minun lempinimeni oli "Sveitsi", sisko oli "Tanska"...:grin
 
Me oltais ihan hyvin voitu antaa pojalle "oikeaksi" nimeksi tuo lempinimi, koska tota virallista nimeä ei varmaan kukaan koskaan ikinä käytä, paitsi viranomaiset :P Lempinimikin on nimittäin vrk:n mukaan annettu parille miehelle nimeksi. Koska koira on nyt kova juttu, niin kysymykseen "missähän koira on" alkaa pojalla pää pyöriä etsivästi. Kai se siis jotain alkaa ymmärtää :)

Meillä on hillitön yritys ryömiä eteenpäin, mut ei liiku ei! :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top