Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei taas! Tänne olikin tullu paljon tekstiä, kiva et on tää foorumi vähän taas vilkastunu! Ja mukava kuulla että menee teillä hyvin ja lapset kasvaa ja kehittyy :)

Meillä on edelleen vauhti päällä. On aika taitava motorisesti... Kiipeää, juoksee, potkupyöräilee ja mopoilee, pomppii tasajalkaa..

Puhelee useamman sanan lauseita ja kirjaimet tulevat oikein, kaikki paitsi r. Helpottaa hänen kanssaan kommunikointia kun hän osaa vastata kunnolla kysymyksiin.

Pottailu taas ei kiinnosta herraa pätkän vertaa. Välillä kun veli menee pytylle niin hänkin haluaa siihen viereen potalle, mutta ei sinne mitään tule. Enkä ole nyt mitenkään aktiivisesti häntä yrittänyt opettaakaan. Katsotaan kun 2v tulee täyteen. Silloin se isovelikin kiinnostui asiasta ja aika pian oppikin kuivaksi.

Vauvakuume on täällä valtava ja ollaanki siirrytty sanoista tekoihin eli kolmas on yrityksessä! :rolleyes:
 
Vauu heinukka! Tsempit yritykseen!! :)

Välillä kun lukee teidän juttuja niin alkaa epäilyttää miten jälkijunassa tää meidän termiitti oikein on. Ei siis todellakaan pue itse tai puhu useamman sanan lauseita. Ymmärtää kyllä monimutkaisempiakin pyyntöjä jne, mutta juttelu on kyllä ihan muutaman sanan hokemista. Pukemisesta ei tule oikein mitään. On suht kiinnostunut siitä, mutta ei saa edes lippistä päähän. Helpot kengät (kumpparit) saa itse laitettua, mutta muuta ei.

Motorisesti on kyllä taitava. Juoksee, hyppii, kiipeilee ja tasapainottelee potkupyörällä hirmu taitavasti. On luonteeltaan melkoinen rämäpää tutkimusmatkailija. Välillä tuntuu, ettei poika pelkää yhtään mitään. Eikä tottele mitään myöskään. Nyt on varsinkin älytön pikkuveljen kiusaamisvaihe menossa. Koko ajan tönii, puree, potkii ja lyö.....
 
Tsemppiä yritykseen, Heinukka! Ja heti sit tännekin kertomaan ku plussa pärähtää :D vauvauutiset on ihania.

Meilläkin sisko saa kyytiä, mut niin saa Karpokin. Eilen tyttö veti hirmu tupon veljensä hiuksia. Ja siis ihan paini oli käynnissä. Hetkeksi käänsin selkäni. Tyttö nauroi, Karpo huusi :D
 
Kiitos! Joo tuun tänne sit raportoimaan jos jotain raportoitavaa tulee :)

Triina, onneks tos iässä on vielä niin yksilöllistä kaikki kehitys :) Ja kuulostaa siltä et teilläkin on ihan hyvin kehittyny vesseli siellä kun on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :grin Sit voi olla et esimerkiksi se puhe alkaa yhtäkkii kehittymään hurjaa vauhtia! Ja on hyvä et kuitenki ymmärtää hyvin mitä sanotaan :) Passiivinen sanavarasto vissiin siis oikeinki hyvä, ei puutu enää ku että innostuu tuottamaan osaamiaan sanoja :)

Karpon pikkusisko onki aika mimmi! Eipähän pääse äijät ryttyilemää hänelle :wink
 
Heipa hei!

Ihana lukea, etta muillakin koetellaan hermoja! Siis vertaistuen mielessa. :D Meilla on nyt viimeiset pari kuukautta ollut itkua (tyton) ja hammasten kiristelya (vanhemmat), kun on sita omaa tahtoa suotu sitten heti ROPPAKAUPALLA. :D Ja hyvahan se siis vain on, mutta kun pitaisi aamuisin pukea (!), pitaa ne vaatteet paallaan (!!) ja viela lahtea vanhempien makkarin peilin edesta hoitoonkin (!!!). Ja iltaisin pitaa riisua (!), laittaa yopuku (!!) ja pesta hampaat (!!!). Tytto tuntuu miettivan "mitas jos ei halua, ei sitten millaan?". Ja sitten on niita paivia, etta kun kaikki sukat ovat vaaria, aamupuuro on vaaralla lautasella ja aiti istuu vaaralle tuolille ja niin pois pain. Melkoisessa komennossa taalla elellaan. ;)

Onneksi tytto on kuitenkin jo siirtynyt "ei"-kaudesta "joo!"-kauteen. Sanoo siis kaikkeen "joo!". Paitsi silloin kun oikeasti pitaisi jotain tehda. :)

Mutta onneksi tytto on niiiiiiiin suloinen, kun uhmakohtaus on ohi. Touhuilee kaikenlaista, hoitaa vauvaansa, laittaa nukkumaan, laulaa sille tuiki, tuiki tahtosta unilauluna. Ja pomppii, juoksee, tanssii, laulaa, kikattaa, komentaa, selittaa kaikenlaista. Jotenkin olen rakastunut haneen viela uudella tavalla ja syvemmin - en uskonut, etta se olisi edes mahdollista. Kylla se vain niin on, ettei mikaan kosketa sydanta niin kuin oma lapsi. :)

... Ja liityn kakkosta odottavien kerhoon - onnea kaikille kanssasisarille! :) Laskettu aika lienee maaliskuulla, jos kaikki menee putkeen. Sormet ja varpaatkin ristissa, etta kaikki menee hyvin tallakin kertaa. Sydamessani jo rakastan tata pienta solumyttya. :)

Tassa jokseenkin vihreana kirjoittelen. Miten sita unohtui tama aamupahoinvointi? Tai 24/7-pahoinvointi. Olo on kuin Ruotsin laivalla, keinuttaa, keinuttaa. Esikoisen kanssa tama viela meni, kun sai levata, kun silta tuntui. Nyt on aktiivinen taapero kaverina, joka huikkaa vahan valia "Aiti, aiti!". Apua. Huomenna alkaa tyot, en tieda, miten sinnekin pitaisi lahtea kokouksia vetamaan, kun mahahapot ovat kurkussa kokoajan. x)

Ihana lukea kaikkien kuulumisia! Ihana myos, etta keskustelu on taas vilkastunut! Toivon, etta palaan tanne vahan useammin tasta eteenpain. :)
 
Ai niin, kesalomalla tytto oppi potalle, meni tosi hyvin, kun vahan vanhempi serkkutytto opetti. Nyt sitten tuli kielenkehitys, tosi paljon sanoja ja ihan lauseita alkoi tulemaan pari viikkoa sitten. Pottailuinto loppui siihen. Huoh. No, yritetaan myohemmin uudelleen. :)
 
Kiva kuulla sinustakin, Libra! Paljon on sielläkin tapahtunut ja teidän tyttö kehittynyt huimasti :) Ja pikku kakkonen, ihanaa, onnea :Heartred Onko samanoloinen raskaus kun eka oli?
 
Jee Libra! Onnea!!!! Saat kokea kevätvauvan tulon :) Itse toivon että jos kolmonen meille suodaan niin hän ei syntyisi synkkään syksyyn. Silloin on niin ankeaa ja näköjään kaikki meidän vauvelit on jollain asteella koliikkityyppejä.

Meillä on tänään ollut melkoinen känkkäränkkä kylässä. Mikään ei ole ollut hyvin. Lopulta sammui päikkäreille ja tuntuukin uni maistuvan. Harmi että kohta herätettävä känkkäämään kun muuten menee yöunille käyminen ihan överi myöhäiseksi.
 
Kiitos, heinukka ja Triina! Tämä raskaus on vasta alussa, mutta pahoinvointi, vessassa juoksu ja paineen tunne alavatsassa tulivat jo hyvissä ajoin. Olen tyyliin viikolla 6 ja nyt on jo ikävä raskausvaatteita, koska alavatsa on herkkä jos housut vähänkään painaa. Ensiraskaudessa taisin taipua raskausvaatteisiin kuudennella kuulla.

Ja onhan tämä sillä lailla erilaista, että ensiraskaudessa koko alkuraskaus meni shokissa ja sulattelussa. En osannut pelätä, mutta otin päivä kerrallaan. Nyt taas vähän jännittää, synnytyskin, enkä millään jaksaisi odottaa etappeja! Haluaisin niin mahdottomasti jo pitää vastasyntynyttä sylissä.

Tällä kerralla yritän nauttia joka hetkestä. Myös tästä pahoinvoinnista - yritän ajatella, että se on hyvä merkki. ❤️ :)
 
Oi, onnea Libra! Aika menee nopeasti, tai ainakin itse koin, et toisen odotus meni silmän räpäyksessä. Tietty etappeja odotti, ja lopussa oli kyllä päivät pitkiä :D Karpo piti huolen siitä, ettei pahemmin päässyt aika matelemaan. Ja mullakin oli kova pahoinvointi... onneksi sain pojan pinnikseen, kun vessa kutsui ja muutenkin olin vanhempainvapaalla. Tsemppiä siis kovasti alkuraskauden oloihin :)

Itse, jos nyt vielä lisääntyisin, haluaisin huhtivauvan. Loka- ja marrasvauva mulla jo onkin :D
 
Mun toive olis toukovauva, sillon ei tarttis olla lainkaan raskaana kesällä :D Kaks kertaa kesällä ollu, ensimmäisellä kerralla viimäsilläni ja toisella hyvin pitkällä jo ja tuskaisat oli välillä olot :D Te tiiätte :confused::hungover:
 
Onnea Libra!!! :Heartpink

Oma vauvakuume tulee ja menee... Saattaa olla päiviä ku oon sata varma että JOOOOOO, TOINEN!!! Ja sit meneeki viikko ku ajattelee vaan että EI IKINÄ! :D Saapa nyt nähä... Ens viikolla aika kättärille gynelle kun kierukasta vissiinki pelkkää haittaa, mitä nyt on ehkäsy pitäny. Vuoden verran ku oli ollu paikoillaan ni alkoi ihan hirveet välivuodot ja niitten kanssa saanu tässä nyt sit monta kuukautta tuskailla. Jos johtuu kierukasta nämä oireet ni en tiiä pitäiskö moinen sit pois ottaa..
 
Ai niiiiin!!! Kaks päivää sit mä sen ekan kerran pojan suusta kuulin ja vielä monta kertaa peräkkäin, äiti äiti äiti! Voi jessus mikä tunne! :Heartred
 
Huh, niin se vaan huomen alkaa... tyyppien hoitoura. Kyllä jännittää! :)

Viime viikko oli ihan kamalaa uhmausta, ja kun ite olin kelaillu, et tehdään kaikkea kivaa vielä ku ollaan päivät yhdessä. Jotain ihme kitinää ja kenkkuilua koko viikko. Mä luulen, et meillä noi taaimmat poskihampaat kyllä osittain kiusaa. Kaikki on kyllä läpi, mut kai voi silti särkee. En oikein muuta keksi... tietty se perus uhmakiukku, mut tää ihme "valitus". Tänään on ollu hyvä aamu kylläkin ja toivotaan, et loppupäivä menee samaa rataa.

Kauhean itsenäiseksi on tyyppi muuttunut ja tahtoo kovin tehdä asiat itse. Mitä enemmän annan tilaa, sitä tyytyväisempi herra on. Kyllä sit tulee sylitankkauksia tekemään, kun siltä tuntuu.

Pottailu etenee, mut huomasin, et bokserit on pieniä... eli pitää lähtee ostelee uusia :D meillä tosiaan tais olla ihan kova kasvuspurtti tos kesällä. Nyt ootan innolla neuvolaa, et saadaan viralliset mitat. Muutenkin täs saa kaikki liian poikamaiset 92 kerää pois... kävin just kirpparilla myymässä pari kassillista tavaraa :D
 
Miten onnistuu muilta hampaiden pesu?

Katsoin silmät ymmyrkäisinä, kun veljenpojan hampaita pestiin. Siinä se kökötti pari minuuttia tyytyväisenä, kun hampaat pestiin. Siis mitäh?! Ei hikeä ja kyyneleitä? Ei lattialle heittäytymistä eikä muita temppuiluja?

Nyt parin viikon ajan tyttö on ollut ihan mahdoton, vaikka itse sanonkin - kaikella rakkaudella. En oikein tiedä, miten sitä reagoisi, kun selitys ei auta, sanominen ei auta, esimerkki ei auta. Ja oma pinna alkaa aina kiristyä, vaikka haluaisin, et tilanne olisi rauhallinen. Tuntuu, että tämä on tahtojen taistelu, tuskin jää viimeiseksi... Raskaushormonit ja pahoinvointi eivät kyllä lisää kärsivällisyyttäni. ;)

Vinkit ovat tervetulleita! :)
 
Ccix, taas uusi etappi! :) Miten meni?

Tuo itsenäisyys oli hieman karvas pala minulle. Vaikka sitä toivon ja siihen kannustan, oli se silti pikkukyynelen paikka, kun tyttö totesi ykskantaan: äiti pois, tuut tuut! Että olin tiellä, kun yritin auttaa. Tuntuu ne halit ja pusut nykyään sitten vieläkin rakkaammilta. <3
 
Meillä hampaiden pesu: jompi kumpi, mies tai minä, pitää kiinni ja toinen harjaa. Meno on ku kolmannes maailman sodassa. Vinkkejä tännekin :D Mietinkin jos hommaisi lasten sähköhammasharjan... ehkä tyyppi innostuisi. Kuitenkin, jos annetaan ITSE pestä niin harja on suussa ja sitä pureskelee, mut ei oo riittävän kokonaisvaltaiden pesu (pakko siis taistella).

Ja eka päivä oli mennyt aivan ihanasti, ilmeisesti Karpokin on ollut oikea enkeli. Tosin ei ollut syönyt mitään, kotona sit maistukin. Tyttö oli syönyt ja nukkunut tosi nätisti. On ilmeisesti heti hoitotädin perään, sillä vessakäynnillekin halusi mukaan (alkoi huuto kun hävis näköpiiristä. Tänäänkin jäivät molemmat hymyssä suin hoitoon. Ei tartte äidinkään siis itkeä :)
 
Jee ccix, kuulostaa hyvältä! Tsemppiä!!

Hampaiden pesu vaihtelee aivan älyttömästi. Välillä suunnilleen painitaan ja pestään, mutta välillä sujuu kuin tanssi. Useimmiten antaa mun pestä paremmin kuin miehen, mutta mä oon usein siinä vaiheessa imettämässä tms joten miehen hommiksi jää. Meillä yksi toimiva niksi on, että samaan aikaan kun hampaita pestään niin poika seisoo korokkeella ja pesee käsiään/täyttää ja tyhjentää mukia juoksevalla vedellä. Joskus hampaita pestään vuorotellen pojan kanssa, että siis pesee välillä mun hampaita mun harjalla ja mä sit hänen hampaita... mut vooooi kuinka työlästä hommaa välillä!!

Tsempit Libralle pahoinvointiin. Toivottavasti menee pian ohi.
 
Meillä vähän vaihtelee tuo hampaiden pesun mielekkyys... Joskus on kiltisti suu auki ja antaa pestä, joskus taistelee vastaan. Tällä viikolla onnistunu ilman huutoa! :D

Tulipa käytyä siellä gynellä... Kierukka oli huonosti laitettu eli ei ollu paikoillaan. Laittovat nyt sit uuden. Huhhui miten teki kipeetä!!! Toivottavasti nyt sit helpottaa vaivat.
 
Vitsit kun on hermo piukalla tuon taaperon nukkumaan käymisen suhteen. Tähän pitäis kirjottaa nyt hirmu pitkä alustus, mutta lyhyesti; meillä nukahdettiin ja nukuttiin pitkään erinomaisesti tuommoisessa isojen poikien sängyssä. Sitten yhtäkkiä tyyppi kekkas kuinka sieltä pois tulemalla voikin kivasti säätää ja pelata valtapeliä. Ja sitten päätettiin, että aina vaan palautetaan poika sänkyyn kun sieltä tulee pois. Ja siitä tulikin kiva leikki - päättymätön sellainen. Lopulta päädyttiin siihen, että poika nukahtaa omia aikojaan, saa siis leikkiä huoneessaan vielä ja menee sitten sänkyyn kun on valmis. Tämä toimi loistavasti - tähän viikkoon saakka. Nyt poika mäiskii ja paukuttaa seiniä, sänkyä, availee kaappeja ja repii vaatteet lattialle jne muuta mukavaa jäynää, jotta saa meidät huoneeseen. Mutta ei hemmetti pysy siellä sängyssään millään.

Tänään päikkäreille käyminen oli niin hermoja raastavaa, että kävin pitkästä aikaa vetämässä happea ulkona kun poika herätti pikkuveljensäkin neljä kertaa kahden tunnin aikana.

Niin, että olisko mitään vinkkejä? Poika ei osaa nukahtaa niin, että äiti tai isä on samassa huoneessa. Ja päivärytmin pitäis olla ihan kunnossa ja on selkeästi väsynyt nukkumaan käydessään. Iltasatua ei jaksa kuunnella YHTÄÄN, mutta sinnikkäästi sitäkin ajoittain kokeillaan. Auttakaa, järki lähtee......
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top