Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiva kuulla heinukastakin pitkästä aikaa! Ja paljon on tapahtunut sielläkin.

Mun vauvakuume on nyt ainakin toistaiseksi taltutettu :D Mutta kyllä se kolmas siellä haaveissa varovasti pyörii.......

Meillähän poika siirtyi tavalliseen sänkyyn noin kuukausi sitten. Ja vasta nyt parina päivänä on jouduttu palauttelemaan poikaa sänkyynsä takaisin. Mutta yhtenäkään kertana ei ole yli viittä kertaa tarvinnut ja tänään illalla poika ei tullut sängystä pois kertaakaan.

Uhma meillä on alkamassa ja tuo huima psyykkinen kehitys näkyy muutoinkin käytöksessä. Ihanan kamalaa!
 
Mukava kuulla kuulumisia, heinukka!

Minkälainen potkupyörä teillä on? Ollaan käyty kokeilee eri kauppojen pyöriä, mut aina ovat olleet liian isoja :/ vai onko teidän poika kuinka pitkä? Meillä kun ei oo jalat yltäneet maahan, vaik istuin alimmassa asetuksessa.

Meillä toi uhma on ja pysyy, sillei aaltomaisesti menee. Välillä ihanan seesteistä viikko ja sit taas viikko ihme känkkistä. Nyt meillä varmaan tulee vikat hampaat, nokka vuotaa eikä suostu syömään kunnolla sekä jyrsii kaikkea :/ pari viime yötä ollu levonta.

Ja ihailtavaa, heinukka, et tulee jo lauseita. Täälläki kehitystä kyllä puheessa, et eiköhän tuo 2veenä jo ihan mukavasti höpäjä. Nytkin kokoajan äänessä ja sisko myös. Me ollaan semmonen kiljusten herrasväki... -_-

Edit. Ei oo vauvakuumetta. Kyllä nää kaksi ihan mukavasti työllistää :D saa nähdä sit 40 kynnyksellä, jos iskee tarve saada iltatähti :D
 
Puuuuh, meillä poitsu ollu tässä jo parisen viikkoa tooooosi kiukkunen... En tiiä johtuuko noista kulmahampaista vai mistä. Koko ajan kitinää ja vinkumista, mikään ei oo hyvä. Väsyttävää. :(

Vieläkään ei poika pahemmin sanoja sano, osaa kyllä kertoa mitä kissa, koira, lehmä ja lammas sanoo. :) Eiköhän tää tästä pikku hiljaa.

Jonkunmoista vauvakuumetta kyllä on, mut enpä tiiä uskaltaako tässä alkaa toista tekemään... Pelottaa nimittäin kun iski se masennus pojan syntymän jälkeen. Toista kertaa en samaa jaksais. :( Eihän se tietty mitenkään sanottua ole, että jos ensimmäisen jälkeen masentu että automaattisesti seuraavallakin kerralla, mutmutmut... En tiiä.
 
Ccix, meillä on semmonen pyörä ku Puky. Tilasin netistä! Meil oli vähän sama et muut potkupyörät on ollu liian isoja, mut toi Puky on ollu just sopiva! Poju on nyt 87,5cm pitkä.

Hyvä Triina et teil on sujunut hyvin se sängynvaihto-operaatio :)

Sultti, toi kielellinen kehitys on ihan tosi yksilöllistä ton ikäisillä! Toinen ei sano mitään ja toinen pajattaa taukoamatta, molemmat ihan normaali vaihtoehto :D Teilläkin kuitenki vissii ihan ymmärtää puhetta hyvin ku osaa pyydettäessä matkii niitä eläimiä? :)
 
Hyvin ymmärtää puhetta kyllä. Jossain luki että lapset jotka oppivat myöhemmin puhumaan, opettelevat muita taitoja ensin. :)
 
Oli pakko käydä heinukan innoittamana kattomassa vielä yhtä pyörää. 10tuumainen ja kas vain, jalat ylsi maahan ja viimein siis päästään harjoittelemaan. Yllättävän hyvin tajusi idean ja treenaili sisällä. Tästä lähtee! Meillä oli 1,5v neukussa pituutta 87cm.

Niin ja sultti, en voi tietty ku omasta puolesta sanoa, mutta ihan erilaista vauva-arki on kakkosen kohdalla. Siis jos sitä masennusta miettii. Ja mä kävin neuvolapsykologilla kummankin raskauden aikana, ihan vaan purkamassa tuntoja. Ei sitä masennusta kannata liiaksi murehtia, tukea saa :)

Niin ja saatiin perhepäivähoitopaikat :D
 
Hei vaan pitkästä aikaa kaikille :)

Hieman päivityksiä meidänkin arkeen. Meilläkin luovuttiin kertaheitolla tutista pääsiäisenä, poika sai itse laittaa viimeisen tutin suustaan astiaan, joka laitettiin sitten yhdessä ulos odottamaan pääsiäispupua, joka hakee sen vauvoilleen. Noh, tutithan hävisi rasiasta ja oli tuonut suklaamunan tilalle :D Meni tosi hienosti vaikka tuollainen kertarykäisy tehtiinkin. Ei ollut tuttia oikeastaan vailla edes nukahtaessaan ja olin itsekin yllättynyt miten helposti kaikki lopulta meni. Pojasta kuoritui tuolloin erittäin aurinkoinen tapaus kun ei enää ollut tuttia vailla niin ei ollut oikeastaan syytä sitä kiukutellakaan. Melkein itseä nolotti, ettei ollut aiemmin tuohon alkanut. Vanhempi poikahan meillä ei ikinä tuttia syönyt niin ei ollut kokemusta sen vieroituksestakaan.

Molemman pojat nukkuu nyt omissa huoneissaan. Me kokeiltiin alkuun nukuttaa samaan huoneeseen muttei siitä tullut mitään kun meni ihan hillumiseksi, varsinkin nuoremman osalta. Siirrettiin sitten omiin huoneisiin ja yöt, ja varsinkin nukahtaminen, rauhoittui kummasti. Nuorempi nukkuu vielä pinniksessä, ei yritä siitä kiivetä pois vaikka muuten kiipeileekin joka paikkaan. Ei ihan vielä aleta edes yrittämään isompien sänkyyn, ehkä joskus kesän jälkeen, lähempänä kahta ikävuotta. Kiipeilystä tuli mieleen, että meillä on vessassa pieni korokejakkara pojille, että yltävät käsiä pesemään. Nuorempikin osaa sen sujuvasti hakea sen sieltä huoneeseen kuin huoneeseen, jos ei yllä haluamaansa. Että tarkkana saa olla, mitä pöydille jättää..

Ja haluhan hänellä on kova, voi hyvää päivää mikä huuto siitä alkaa, jos ei saa haluamaansa.. Siihen ei auta mikään, ei syli, ei lohduttelu, ei aina edes hämäys. Heittäydytään maahan huutamaan ja ihan naama punaisena itketään. Jotain esiuhmaa tämä tosiaankin on.. Isovelikin on muutamina kertoina luovuttanut lelunsa suosiolla, kun ei jaksa kuunnella :D Hyvähän se on, että on luonnetta mutta hieman pienempikin annos olisi riittänyt. Tätä on nyt tosiaan ollut ilmassa noin kuukauden. Muutoin poika on ihana iloinen veijari. Ihan älyttömän reipas ja kiltti mutta sitten kun napsahtaa niin auta armias.. Ei meillä vanhemman kanssa ollut ikinä ihan tällaista että hyvin eri puusta on pojat veistetty :)

Sanoja ei tule vielä kovasti. EI tulee oikeen huudon kanssa ja useaan otteeseen päivässä.. sitten jotain pieni, oho, anna jne. Muitakin omia sanojaan hänellä on mutta melko hyvin saa asiansa kuitenkin selvitettyä osoittelemalla jne. Ymmärtää tosi hyvin puhetta mutta oma tuottaminen on hakusessa. Vanhemmalla pojalla tuli tämän ikäisenä jo parin sanan "lauseita" mutten silti ole huolissani tämän nuoremmankaan kehityksestä kun ymmärtää niin hyvin. Suu hänellä käy kuitenkin koko ajan vaikkei siitä ihan mitään tolkkua saakaan.

Ihanaa on katsoa veljeksiä yhdessä, molemmista huomaa, kuinka tärkeä toinen toiselle on vaikka välillä joku harmittaisikin. Vaikka mä kuinka olen sanonut, että meidän nuppiluku oli sitten tässä niin silti mulla on alkanut taas takaraivoon hiipimään ajatus kolmannesta.. josko sieltä se tyttö jo tulisi. Jotenkin tuntuu, että tuossahan se menisi.. vaikka ihan selvää on, että auto ja talo menisi väkisinkin jossain vaiheessa vaihtoon kolmannen myötä. Ja muutenkin ollaan niin keskenään täällä ilman isovanhempien ja sukulaisten tukea, että ihan hulluahan se olisi tähän vielä kolmatta tehdä mutta silti ajatus kutittelee... Onneksi kierukka taitaa olla hyvin paikoillaan ettei tässä mitään pelkoa taida raskautumisesta olla..

Mutta tällaista tänne, oikein ihanaa kesää kaikille. Toivottavasti tästä tulee parempi kesä kuin vuosi takaperin kun helteistä saa vain haaveilla. Meillä on pari ulkomaanreissua jo varattuna, toinen syksylle, jos kesä pettääkin. Onpahan jotain odotettavaa :)
 
Ccix, hyvä et löyty pojalle sopiva menopeli! Noi potkupyörät on tosi hyvii siitä et niitten kanssa tasapaino harjaantuu aika lailla :)

Kiva kuulla susta, Aamutähti :) Meillä on toi ihan sama, että pojat on toisilleen niin supertähti rakkaita vaik päivittäin yhteen ottavatkin!
 
Vitsit, tulee ihan liian harvoin käytyä kurkkaamassa täällä. Kiva, että myös heinukka ja Aamutähti ovat löytäneet tänne :)

Ihan uskomattoman nopeasti aika kuluu, kun onhan tuo poitsu jo 1v 8kk..huh huh.. Elokuussa koittaa meillä päiväkodin aika. Vähän jännittää jo äitiä valmiiksi lähinnä oma suhtautuminen. Miten voikaan tottua ajatukseen, että äidin pikkukullanmurusella on päivisin ihan oma elämä ja ihan omia juttuja, joihin äiti ei kuulu mitenkään.. Ja joista äiti ei välttättä edes tajua kerrottunakaan mitään. Byääääääh!

Meillä tulee kanssa puhetta ihan hulluna ja ihan pitkiäkin (no siis ehkä viisisanaisia, ettei nyt mitään sivulauseilla höystettyä puhetta kuitenkaan :D) lauseita välillä. Ja tämä siis kävi ihan yhtäkkiä. Vielä kaksi kuukautta sitten höpisi vain yksittäisiä sanoja ja sitten yhtäkkiä tuli kaksi sanaa putkeen ja sen jälkeen niitä alkoi vaan tulemaan ja tulemaan ja pikkuhiljaa yhdistettyjen sanojen lukumäärä kasvamaan. Mut et selvästi pojalla yhdisty jotkut palaset tyyliin yhden yön aikana kohdalleen ja siitä se sitten lähti. Ihan mieletöntä tämä pienten ihmisten kehitys <3

Kiva lukea teidän kaksilapsisten arjen kokemuksista, koska... Meillekin on tulossa toinen pieni :) Joulukuun alkuun asettuu laskettu aika, että todennäköisesti noin 2v 2kk tulee ikäeroa lapsukaisille. Monien tutkimusten mukaan ilmeisesti huonoin mahdollinen ikäero vanhempien jaksamisen ja esikoisen sopeutumisen kannalta, mutta näillä mennään :D Erittäin toivottu ja jo jonkin aikaa odotettukin tämä pikkukakkonen on, joten väliäkös millään typerillä tutkimuksilla, heh.
 
Onnea syksyinen! Äläkä suotta mitään tutkimuksia usko :D eiköhän kaikissa ikäeroissa oo omat haasteensa ja varmasti kovin lapsikohtaista. Itekin ajattelin, et helppoa tää on ku toinen on viel pieni (ei uhmaa tai mustasukkaisuutta) ja kuinkas kävikään. Tosi haastavaa, ekat kk oli helppoja ku tyttö vaan oli, mut esim nyt... Uhmataapero huutaa ja kiukkuaa minkä kerkeää ja toinen kiipeilee todella huterasti ympäri kämppää.

Täälläkin hoito alkaa elokuussa ja tyttö täyttää silloin 9kk. Pelkkiä hyviä viboja asian suhteen, vaikka tyttö onkin pieni. Niin erilainen arki alkaa... Jotenkin ihanaa, et pääsee joskus kaipaamaankin näitä riiviöitä :D ja parasta, et karpo saa muutaman leikkikamun lisää..

Koska, syksyinen, teillä on ru? Otatteko selvää sukupuolesta, jos mahdollista? :)
 
Kiitos ccix :) Tottahan se on, että eiköhän kaikissa ikäeroissa ole omat hyvät ja huonot puolensa ja paljon riippuu tietysti ihan lasten luonteistakin.

Rakenneultra on heinäkuussa, olisko ollu 19. päivä. Mä olin aluksi ajatellut, etten halua tietää toisen lapsen sukupuolta. Koska meidän lapsilukumme olisi nyt mikäli kaikki menee hyvin niin tässä, olisi hauska ajatus, että ekasta tiesi ja tokasta ei. Mutta. Kun tämä toinen raskaus on muutenkin paljon vähemmän mielessä (ennen plussausta oli jatkuvasti ajatuksissa, mutta heti kun tärppäsi, niin jäi taka-alalle) kuin ensimmäinen, niin pieni konkretisoituminen sukupuolen selvittämisen merkeissä ei varmaan olisi pahitteeksi. Sitäpaitsi mä tarviin totuttautumisaikaa, jos saisin tietää, että meille tulisi tyttö :D
 
Ihanaa, onnea Syksyinen! :) Samaa mieltä olen kuin ccix, riippuu lapsista minkämoista tulee olemaan ja just se, että joka ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa :) Meidän pojilla on 2v 1,5kk ikäeroa ja raskasta on ollut se, että esikoisella alkoi uhma kuopuksen syntymän aikoihin ja on jatkunut tähän päivään asti. Pikkuveli on aina saanut tuntea nahoissaan olevansa pienempi ja heikompi. Nyt on ruvennut puolustamaan itseään ja veljekset tappelevatkin oikein kunnolla :schocked028 Sit taas vastapainoksi he ovat tosi tärkeitä ja läheisiä toisilleen :Heartblue Heillä on hauskoja omia "sisäpiirin juttuja" ja nauravat ja kikattavat yhdessä kaikkea :p Leikitkin rupeavat osittain olemaan sellaisia että molemmat ymmärtävät idean :)
 
Mites on kesä ihmisillä mennyt?

Mua alkaa hajottaa... poika on testannut rajojaan jo sen yli puolvuotta ja nyt tää on alkanut toden teolla syömään. Itkupotkuja, velttoiluja ja kaikkea siltä väliltä. Välillä päivä menee jäähyillen, ja sisko parka vaan seuraa vierestä. En vaan voi käsittää, miten saisin jtn tolkkua tähän. Ei siis tottele kieltoja eikä käskyjä. Jos vaikka pyydän tai kehotan jtn niin useimmiten asia toteutetaan mukisematta... Mut siis juurikin kaikki laittomuudet ja jäynät - ei mitään rotia.

Jotain positiivista... Potkupyöräilyä on harjoiteltu ja kehitystä sillä saralla. Puheessa uusia sanoja, mutta ei vielä lauseita (ymmärrettäviä). Kasvuspurtti taisi ilmaantua, vaikka poika on nirsoillut ja syönyt tosi kevyesti viimeset pari viikkoa. Kotimittauksella saatiin pituudeksi melkein 92cm ja paino n.15kg, en sit tiiä, kuinka metsään meni...mut huomaa kyllä, et senttäjä on tullut. Ehkä toi potkuttelu on senkin takia helpottunut...

Nyt hoidon alkuun on enää reilu kk ja tyttö on alkanut vierastaa. Räkä. Nyt mietinkin, et pitää nähdä ihmisiä ja olla hieman erossa tytöstä (pehmittää tulevaa). On vaan niin hassua tää vierastaminen, ihan uutta, kun Karpohan ei vierastanut. Ja pojan puolesta kyllä ootan, et hoito alkaa. Isovanhempien kanssa on niin reipas ja kiltti, ja kotiin tullessaankin unelma lapsi... ennen kun alkaa vanhempien tenttaaminen ja siskon kiusaaminen. Luulen, et toi hoidon aloitus tekee ihmeitä tän jaksamisen suhteen :) toivon niin.

Ostettiin seisomalauta (tai viel on postissa)... sitä nyt sit harjoittelemaan. Jotenkin kauhulla odotan noita hoitomatkoja :D

Ite täs pitää alkaa vähän kertailee parin vuoden takaisia koulujuttuja, etten oo ihan pihalla syksyllä. Jotenkin ahdistaa... en oo käyttänyt aivoja melkein kahteen vuoteen, vaan mennyt tällä äiti-moodilla. Nyt vaan kirjat esiin ja pänttäämään (laskemaan).
 
Karpo onkin pitkä poika jo! :) Meil tuli kans täl lokakuisel kauhee kasvuspurtti tossa toukokuussa, kasvoi 4cm kuukauden aikana :D

Tää on varmaan joku esiuhma-vaihe ku teilläkin on ccix menossa. Meil on ihan samanlaista! Ja ko tolla isommalla on kunnon uhma ni pikkuveli seuraa vierestä ja saa kaikkii hyvii vinkkei :shifty::p Ei usko kyllä kans mitään kieltoja ja kaupassaki aina kauhee show.... En mäkään oikee tiä mitä tarttis tehdä :arghh: yrittää ite pysyä rauhallisena ja jämäkkänä ja johdonmukaisena. Mut ko se ei ain oo niin helppoo :oops:

Tsemppiä hoidon ja koulun aloitukseen sinne ccix! Mä olen vihdoin ja viimein puskenu itteni läpi ja odottelen nyt vaan tutkintotodistusta :happy093 Viis vuotta olin yliopistossa kirjoilla vaik on vaan kolmen vuoden tutkinto. Mut noi molemmat on syntyny opiskeluaikana niin on siks vähän kestäny :grin

Muuten kesä on mennyt ihan jees. Mul on ens viikolla töitä ja sit pari viikkoo taukoa ja sit meen elokuun alust lähtien taas töihin. Mut vauvakuume kolkuttelee sen verran jo ovella et toivottavast olisin töissä vaan hetken ja sit taas mammalomalle :rolleyes:
 
Moikka! Jotain ihme esiuhmaa taitaa olla meilläkin! Eilen illalla esim heitteli mua ihan kaikella, mitä käteensä sai.. Ei auta, vaikka kuinka kieltää, yrittää vääntää rautalangasta, sanoo tiukemmin tai nätimmin..melkein nään, kuinka ykskään sana ei mee perille asti ja vaan tuijotellaan ja hymyillään. Välillä on niin vaikee pitää pokkaa! :D

Me ollaan menossa syksyllä lapsettomuuspolille, josko sieltä saataisiin apuja ja meillekin pikkukakkonen..
 
Vastavirrassa, pidetää peukkuja, et toinen hyppää kyytiin jo ennen mahdollisia hoitoja :)

Pakko hehkuttaa, eilen tehtiin kauppareissu seisomalaudalla ja se meni niin hienosti. Oon tosi ylpeä :) siis meillä kun huonolla kelillä mennään sit bussilla hoitoon ja tärkeetä mahtuu siihen dösään, ettei myöhästy sit koko aikataulu.

Meille tuli heti kun viimeks avauduin tänne täst uhmasta, niin seesteisempi ajanjakso... Tai no 3 päivää menty paljon rauhallisemmin. Toki päivittäin otetaan yhteen, mut ei siis joka toinen minuutti. Ja näin tää on mennyt kyllä kokoajan - hetken ehtii kuvitella, et jee, nytkö vähän helpottaa niin sit puskee kunnon raivaria ja turhautumista... Kai tää uhmailu jatkuu vielä vuositolkulla. Mä oon parissa vuodessa harmaantunut :D
 
Joo ccix, harmi vaan uhma jatkuu vielä vaik kui kauan :facepalm: Meil on toi isompi syyskuun alussa 4 ja edelleen uhmaa :dead: En tiä millon mahtaa olla uhmat uhmailtu meidän perheessä :grin
 
Meillä on ollut nyt varsin rattoisaa, siis toki vähintään ne 10 kiukut tulee päivässä, mut se on pientä siihen, et joka viides minuutti jätkä lähtee viideksi minuutiksi jäähylle :D

Mut apua! Se on kuukausi, kun meidän ihana arki muuttuu. Jotenkin stressaa. Pitää kaikki vaipat, korvikkeet, kuravaatteet viedä hoitopaikkaan.. tsih. Ja ennen kaikkea, miten mä pärjään... oon jotenkin innoissani, mut sit samaan aikaan tosi jännittynyt. Siis osaanko mä enää ees liikkua ilman rattaita saati.. you know... Oon lähes kaksi vuotta ollut kiinni pojassa ja noh, onhan tää aika mielenkiintoista.

Ja niin, heitin viimein tuttipullon mäkeen! :D siis oli iltapullona käytössä, jotenkin ite oli niin kiintynyt siihen, et toinen juo LÄMPIMÄN maidon ennen ku käy nukkumaan. Eikä poika tosiaa pulloa kaivannut, miettinyt varmaan jo pitkään, miks mä työnnän sille vauvojen juttuja. Enää on siis kuivaksi opettelu... sit ois vauvaulut paketissa.
 
Tsemppiä hoidon ja uuden arjen alottamiseen! :)

Meilläkin on ehkä vähän seesteisempi jakso menossa, voi loppua jo huomenna tai sit ei :D Mut onpahan nyt ainakin vähän aikaa hiukan rauhallisempaa :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top