Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin ihme unille käymis hillumiset... on nyt kestänyt joku pari viikkoa (alkoi siis ennen hoidon alkua). Oon nyt vaan sit nukuttanut pojan olemalla vieressä (esteenä) ja sekös kivaa on. Yksin siis mahdotonta saada näitä nukkumaan... voi hoitotäti parkaa, mut siellä sentään matkasängyt käytössä.

En siis osaa mitään vinkkejä kyllä antaa :(

Ja niin... hoito on alkanut tosi mukavasti. Tyypit viihtyy eikä ole mitään protestointia ainakaan vielä ilmennyt. Ensviikon ovat vielä kahdestaan ja sit ryhmässä aloittaa 1v2kk poika. Myöhemmin toivottavasti tulee "vanhempi" lapsi täydentämään ryhmää.

Tänään Karpo oli purru erästä poikaa (viettävät aikaa muiden pphoitajien kanssa) ja tää poika oli sit purru takaisin :D nyt on hieno purema jälki poskessa. Oisko edes vähän jtn oppinut?
 
Ihan kuitenkin lohdullista kuulla että muillakin nukahtaminen kikkailua. Olisko sitten jotain uhmaan liittyvää. Kun vaan tietäis mikä olis oikea tapa toimia. Meillähän poika ei tosiaan lainkaan osaa nukahtaa jos aikuinen on vieressä. Varmaan siihenkin oppisi ajallaan, mutta siihen opettaminen erikseen tuntuisi tässä kohtaa vähän tyhmältä. Eilen illalla tyyppi ei tullut sängystä kertaakaan, koska päikkärit olivat kikkailujen takia vain noin puoli tuntia. Väsymys oli kyllä valtava ja ininän ja kitinän ja itkun määrä sen mukainen koko illan.

Meilläkin poika sai eilen vähän köniin leikkikaveriltaan. Tuntui olevan varsin järkyttynyt että joku häntä tönii. Mutta kun itse aloitti niin toivon myös että kenties jotain oppikin.
 
Ah, miten lohdullista! Meillä on myös ihan ihme säätöä nyt nukkuminen. Mutta tyttö nukkuu edelleen pinniksessä, joten se ei pääse sieltä pois. Yleensä se selittää unileluilleen pitkän tovin ja sit tipahtaa. En uskalla edes ajatella, mikä meno olisi jos pääsisi sängystä pois...

Luin jostain, että tähän ikään liittyy just tuo itsenäisyys ja riippuvaisuus. Että toisaalta ollaan niin isoa, mutta toisaalta riippuvaisia. Ja se näkyy nukkumisajan lähestyessä, koska nukkuminen on eroa vanhemmista. Itse en ole kokeillut, mutta kirja kovasti suositteli samaa rutiinia kuin esim. töihin lähtiessä, jotta taapero ymmärtää, että ero vanhemmista päättyy aamulla. Kuulemma toimii - tiedä sitten.

Ihan pakko vähän avautua: hyvä tavaton, voi ihmisellä olla huono olo! Siis tää aamupahoinvointi on 24/7 etovaa oloa. Kirjaimellisesti sama olo kuin krapula-aamun buffetissa laivan maisemakannella. Ehkä mulla on jonkin toisen krapula. Haha! ;)
 
Meillä on muuten ollutkin vähän samaa rutiinia. Hyvän yön suukkojen, halien ja toivotusten jälkeen vilkutetaan ja sanotaan "moimoi". Ja poika siis jää huoneeseensa ihan huutamatta, mutta säätää siellä kaikkea mahdollista. En vaan tiedä mitä tapahtuu kun poika oppii avaamaan ovia. Tai lähinnä ylettyy.
 
Ja tsemppiä huonoon oloon Libra! Mulla oli tästä toisesta kyllä ihan älyttömän paljon huonompi olo kuin ekasta. Vaikka säästyin kyllä oksentamiselta...
 
Heh... ja mä oksensin ku viimestä päivää ekat 14 viikkoa :D jaksamista Libra!

Tosta meidän nukkumaan menosta...nyt kun hoito alkoi, eli viime viikon ajan, poika on hakenut kirjan, jota sit luetaan ja katsellaan. Ei mitenkään rauhoita poikaa unille, mut luetaan kuiteskin..ja sit jään makoilee siihen viekkuun ja pitämään huolta, ettei sängystä lähdetä. Meillä ovet aukee ja tyyppi ei tosiaan huoneeseensa jää. Mies tällä välin hoitaa tytön nukuttamisen ellen oo laittanut tyttöä jo unille. Mut päikyt on kyllä aivan järkky kaaos tai siis oli. Nythän ei tartte arkisin moisesta murehtia :)
 
Mä kokeilin tänään tuota kirjaa taas pitkästä aikaa. Ei kiinnostanut poikaa yhtään tippaakaan, riekkui vaan. No sitten sammutin valon ja halit, pusut jne. Ajattelin että jään siihen viereen hetkeksi rauhoittamaan tilannetta, mutta poika vaan raivostui. Rauhoittui kun lähdin pois huoneesta ja suht helpolla taisi nukahtaakin. Mutta päiväunet olivat ccix:n kuvailema järkky kaaos, johon sisältyi 1,5h kikkailua ja ehkä noin 45min unta. Ja miettikääs et toi meidän tyyppi vielä pari viikkoa sitten nukkui 2-4h päikkäreitä. Voitte varmaan kuvitella mikä sunshine täällä on tänäänkin illalla ollut alle tunnin päiväunien jäljiltä.

Edit: ei muuten nukahtanutkaan helpolla, valvoi yli tunnin vielä sänkyyn menon jälkeen, mutta tiettävästi tuli pois sängystä vain kolmesti. Yritän ajatella, että vaihe tämäkin ja parin viikon päästä on varmaan taas ihan uudet kuviot..........
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin on mennyt päiväunet oudon lyhyiksi. Ja illalla sit on meno senmukaista. Tuntuu, että näinä päivinä on myös tosi vaikea saada tyttö nukkumaan oikeaan aikaan. Esimerkiksi tänään tyttö haukotteli makeasti jo kuudelta, mutta oli sitten täynnä energiaa. Normaali nukkumaanmenoaika on kasilta. Lopulta tyttö nukahti puolikasilta. Raasu.
 
Meillä ei ongelmia nukkumisen kanssa... Poika nukkuu pinniksessä edelleen. Laitan illalla sänkyyn ja hetken höpöteltyään simahtaa. Päikkäreillä sama juttu. Menee max. puol tuntia ja tyyppi on täydessä unessa. Uskon kyllä että hilluminen alkaa kunhan joskus saadaan isompi kämppä ja pojalle oma huone ja sinne isojen sänky. Meillä poitsu ei illalla ole mitenkään kiukkunen tai ylienerginen vaikka päikkärit jää kokonaan välistä. Laitan sit tyypin kaks tuntia aikasemmin sänkyyn ja sit hän nukkuukin yleensä 13 tuntia putkeen. Eli unenmäärä on vakio, nukku päikkärit tai ei. :D
 
Kuulostaa hyvinkin tutulta noi nukkumistsembalot :confused::grin Juoksee aina pois sängystä ja vaikka kuinka monta kertaa. Tää on kestänyt monta viikkoa. Alkuun vein aina sänkyyn ja menin sohvalle istumaan ja hetken päästä taas viemään poikaa kun kuulin että hän touhusi huoneessaan. Sit rupesin päivystämään hänen ovensa takana ja heti kun kuulin että tuli pois niin menin ilman puheita, eleitä, mitään, viemään hänet takaisin. Se on toiminut parhaiten, mutta edelleen tulee pois. Hän vaan kyllästyy nopeammin siihen rumbaan kun ei ehdi mitään touhuja aloittaa kun jo kannan hänet sänkyyn. Hän nukkuu isojen poikien sängyssä mutta mökillä kun pinnasänkymallisessa matkasängyssä niin tuli sieltäkin itse pois, joten ihan sama siis missä nukkuu......

Meillä oli tää sama taistelu esikoisen kanssa aikoinaan, mutta se vaan kesti vähemmän aikaa. Mutta tää toka onkin paljon jääräpäisempi ja vahvatahtoisempi niin kai se on sitten ihan oletettavaakin, että haluaa uhmata kauemmin.... Sit myös mahdollisimman paljon ulkoilua ja kellontarkat rutiinit auttavat siihen, että nukahtaa nopeammin.
 
Nii ja tosta hampaiden pesusta.. Meilläkään se ei ole mikään suosikkijuttu. Hän tykkää kyllä itse pestä (imeskellä tahnat pois) mutta ei kauhean kauaa jaksa pitää suuta auki kun iskä tai äiti pesee. Mulle hammashoitaja sanoi 1,5v tarkastuksessa, ettei se ole vielä niin justiinsa. Kunhan hammasharja käy suussa ja siitä tulee tuttu juttu lapselle. Että ei kannattaisi kuulemma väkisin koittaa pestä huolellisesti. Parempi että siitä tulee ennemmin mukava rutiini kuin jokapäiväinen pakkopulla. Sitä on munkin ollut vähän vaikea sisäistää kun aina on kuitenkin painotettu, että pitää hampaat pestä huolella. Mutta tottahan se varmasti on, että noin pienellä se ei ole vielä mikään elämää suurempi juttu.. Paitsi ehkä jos syö karkkia tai jotain muuta kovin sokeripitoista kauhean usein
 
Sultti, mikä unelmatilanne! Meillä meni tänään kaikki unet tosi hyvin! Peukut pystyyn, että tämä jatkuu!

Noin ylipäätään en ole yllättynyt, että tyttö reagoi unirytmin muutokseen, koska hän on muutenkin tosi herkkä muutoksille ja epämukavuudelle. Esimerkiksi tänään ei suostunut millään pitämään sukkia jalassa, koska toisessa nilkassa oli niin kova pipi. Eli minimaalinen pintanaarmu parin päivän takaa. :) Pikkuvauvana tyttö itki paljon, nyt tiedän miksi. :) Nykyään suu käy taukoamatta ja palautetta tulee koko ajan joka asiasta. Että oli varmaan vain paljon asiaa.
 
Tänään laitoin tytön istumaan kylppärin ikkunan ääreen ja lauloin keksimäni laulua hampaita pestessä. Hyvin meni! Tyttö katseli ulos ja osoitteli puita ja lintuja. Sit neiti ilmoitti, että nyt loppu. Sit lopetettiin. Menisipä aina näin...

Onko kellään antaa ohjeistusta, milloin noin suunnilleen sillä on oikeasti väliä, että hampaat pestään kunnolla? Luulin, että ainakin iltamaidonjuojilla on tosi tärkeä pestä hampaat hyvin. :) Mutta tää saattaa olla ihan joku oma päähänpinttymä. :D
 
En tiedä itse tarkkaan milloin, mutta esikoisen 3v-hammaslääkärissä sanottiin jo, että olisi tärkeää saada huolellisesti pestyä.
 
Mulla oli vähän sama taktiikka kuin heinukalla tuon iltasembaloinnin suhteen pari päivää ja yllättävän tehokkaasti se toimi. Tai siis juurikin noin, että poika kyllästyi ravaamiseen kun olin heti kärppänä palauttamassa sänkyyn. Eilen illalla ei tullut sängystä kuin kerran ja päikkäreille käydessä äsken kaksi kertaa. Mutta en usko että kokonaan taistelu tähän liittyen olis ohi. Toistaiseksi helpompaa vaan taas.

Meillä pienempi tyyppi tekee hampaita ja se kuuluu!
 
Hyvä kun joku muukin on havainnut ton keinon hyväksi :) Toivotaan että sillä saataisiin helpotettua iltoja siihen saakka kun nuo hulinoinnit ovat ohitse..

Minkäs ikäinen Triinan pienempi vesseli on? :) Oliko siitä jo puhetta aiemmin?
 
Pikkuveli on aika tasan vuoden nuorempi kuin vanhemi lokakuinen. Eli meillä ollaan nyt 1v10kk ja 10kk :) Mä heinukka odottelen että teille tulee kolmas niin kuulen kokemuksia kolmen lapsen kanssa elosta :D
 
Aivan, teillä oli molemmat lokakuisia :) Joo mä tuun tänne sit silmät ristissä avautumaan :grin No ei vaiskaa :grin Alkaapa raskaus millon tahansa (jos enää alkaa ollenkaan), tulee tokan ja kolmannen ikäero olemaan isompi kuin ekan ja tokan niin toivottavasti vähän edes helpommalla pääsis :rolleyes:
 
Tutista luopuminen?

Raskaus ja taapero eivät ole aamuisin hyvä yhdistelmä. Tyttö on nyt ottanut tavakseen, isänsä avustuksella, itkeä tuttia aamuisin. Hän saattaa mennä aamuisin hoitoonkin sen kanssa. Itse olen siis tiukasti sitä mieltä, että tutti kuuluu vain nukkumiseen ja sitä ei muulloin käytetä, piste. Mieheni antaa tutin aina, kun itku tulee, ilmeisesti. :)

No, tänä aamuna minulla sitten napsahti. Tyttö itki katkerasti tuttia, kiukutteli pukemisen läpi ja huusi kokoajan tuttia. Olin ajatellut jo aiemminkin, että tutista olisi jo hyvä luopua. Jokin vain napsahti ja leikkasin salaa tutista palan pois ja selitin, että tutti on rikki. Tuntui menevän läpi. Saa nähdä, miten onnistuu päikkärit ja yöunet... En tosiaan ehtinyt miettiä taktiikoita. :)

Vinkkejä?

P.S. Nyt muistan, miten raskaus toi esiin kiukun ja muut negatiiviset tunteenpurkaukset. Voi voi. Käyn jäähyllä varmaan sata kertaa päivässä, kun uhkaa keittää. Tarvin varmaan sen stressipallon. :D
 
Miten meni Libra?

Me luovuttiin yötutista muutama kuukausi sitten ja se meni niin, ettei poika sitä kertaakaan kysynyt enää. Mun ainoa vinkki kuitenkin on vain että päättäväisyys on ratkaisu. Kyllä taapero jo vähän ymmärtää että turvaa saa muualtakin kuin tutista. Vaikka saattaa toki aivoon ottaa....

Meillä oli juuri yön yli hoidossa kolmas lapsonen, taapero hänkin. Hyvin meni :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top