Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ajattele ccix, meidän pikkuveli ponteva ei vieläkään käänny :D
 
Toinen ottaa vaan chillisti :) ja eihän poika oo vasta ku 4 kk, et hyvin on aikaa kääntyä. Täällä toi typy on vaan niin veljensä perään, etten ihmettele vaik jo huomen lähtis ryömimään.
 
Siis todella chillisti! Mut joo, on aivan käsittämättömän ihanaa kuinka veljekset ilahtuvat toistensa näkemisestä. Eilen olin vauvan kanssa poissa 12-19:30. Ja voi sitä taaperon riemua kun tultiin kotiin. Ei siis äidin näkemisestä vaan veikan!
 
Onko triina ja ccix näkynyt mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan?Minä ajattelin ettei varmaan osaa olla mustis ku on niin pieni vielä itsekin mutta kokoajan enemmän tulee esille sitä.Välillä hampaat irveessä juoksee vauvaa kohtu.Ei pysty yhtään jättää valvomatta vauvaa esim lattialle sitteriin.

Entä onko muilla ilmennyt yöhuuto kohtauksia nyt tässä iässä?Meillä poitsu alkanut heräileen yöllä itkien.Melkein joka yö kerran tai pari saa rauhoitella kun itkee niin kovasti.Löysin keskustelun tästä jonka mukaan kuuluu kehitysvaiheeseen..mutta en sitte tiedä :/.
 
Mä luulen, et on ollut ja edelleenkin on vähän mustasukkaisuutta. Enkä siis uskalla jättää tyyppejä valvomatta... lähinnä just, et veljen voiman käyttö on vielä halllitsematonta, eli silittäminen voi olla mätkimistä. Ja se virne, jos on kasvoilla, tietää kyllä, et nyt on sisko "vaarassa"... mut kokoajan huomaa, et enempi tajuaa, et on sisko kyseessä. Nykyään tuo autoja siskolle, mut senkin saattaa paiskata kovaa, niin... semmosta. Pikku hiljaa. Ei tää kuiteskaan mitään kovaa mustasukkaisuutta oo ollut, et aika helpolla menty :) tää uhma nyt oikeesti syö mua, oon ihan finaalissa illalla, kun koko päivä on menty huutaen ja raivoten ja kieltäen... mutta yöt meillä menee hyvin.

Noita itkukohtauksia meillä oli 6 kk iässä, heräs noin tunnin nukkumisen jälkeen ja välillä ihan hysteerisesti itkien, et piti herättää. Vaihe mitä ilmeisemmin ja meillä jo noin varhain. Nyt ei oo aikoihin itketty yöllä, päivällä sen sijaan lähes yhtä soittoa (raivoa, mölyämist, kitinää). Kahvit naamaan ja uuteen päivään... :D
 
Varsinainen mustasukkaisuus missään muodossa alkoi meiä vasta ihan parin viikon sisällä. Eli selvästi pikkuveljen imetyshetket ärsyttävät ja silloin on hyvä tehdä kaikki mahdolliset jäynät. Voiman käyttö on tosiaan hallitsematonta, joten vaikka tarkoitus olisi hyvä, saattavat otteet olla rajuja. Tuo vauva on kuitenkin jo aikamoinen pätikkä, joten ei ihan pienestä hämmenny.

Taapero myös selvästi harmistuu jos isovanhemmat hyysäävät vauvaa. Mutta toistaiseksi suht iisisti hyväksyy asian pienen vinkumisen jälkeen.

Mutta ihan silloin alkuun poika saattoi "vahingossa" istua vauvan päälle ja muutoinkin ikään kuin ignoorata koko pikkuveljen olemassaolon.

Pienellä olemme mekin päässeet. Pääasiassa siis saaneet ihastella veljesten lähentyviä välejä.

Ja tuota heräilyä on meillä välillä. Harvemmin kuitenkaan useasti yössä, mutta silloin tällöin kerran. Päikkäreiltä poika saattaa myös herätä aivan hysteerisenä ja lohduttomana ja kestää älyttömän kauan saada rauhoittumaan.

Papuliina, jos heräily alkoi vauvan syntymän jälkeen, voisi kyseessä olla uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen. Kyllähän nämä sisarukset keikauttavat melko päälaelleen koko pienen taaperon elämän. Mäkin pikkuveljen syntymän jälkeen ihmettelin kun meni yhtäkkiä pari viikkoa niin että isoveli itki älyttömästi päivisin. Neuvola sitten muistutti, että on suuria muutoksia tapahtunut. Ja hiljalleen itkut helpottivat.
 
Joo siskon syntyminen saattaa olla kyllä syynä noihin itkuihin.Toivottavasti ei kestä kovin kauaa tämä vaihe.Poitsu nukkui jo niin hyvin aikasemmin.

Kuulostaa just samalta kuin meillä tuo taaperoiden käyttäytyminen sisarusta kohtaan. Meilläkin välillä isoveli tuo leluja siskolle laittaen/heittäen niitä sen päälle :D ja aamulla aina haluaa niin lähelle siskon viereen että saa olla tarkkana ettei joku raaja jää alle.

Uhmaa havaittavissa myös täällä mutta aika vähäistä vielä.Itku potku raivareita tulee jos ei saa jotain haluamaansa ja välillä just tulee sellainen virnistys että tietää kellä on pahat mielessä :D
 
Meillä on ollut viimeiset pari kk kuin vauvan kanssa eli heräillään huutoon monta kertaa yössä. Hampaita tuli noin kk sitten 4 kerralla ja nyt kulmahampaat pullottaa eli eiköhän se syypää siinä ole.

Hullua ajatella että teillä on jo niin isot pikkuvauvat. :)
 
Neljän viikon reissu Thaimaahan takana! Sanoisin että kaikin puolin mukavasti meni. :) Lennot ja automatkat oli kaikista haastavimmat paikat. Mennessä lento meni kyllä suht kivuttomasti kun lähtö oli seittemän aikana illalla eli poitsu nukku melkein koko lennon ajan. Takas päin tullessa jäbä nukku vaan parin tunnin päikkärit. Tekemistä sai siis olla keksimässä. Meitin tyyppi kun ei tykkää lastenohjelmia kattoa niin ei ollu apuja edes siitä telkkarin tapasesta mitkä jokaisella on. Parasta hupia oli tunkea juttuja oksupussiin ja ottaa niitä sitten sieltä pois. :D Bangkokista Hua Hiniin mentiin autolla ja sekin oli aika tuskaa... Turvaistuinta ei ollu, joten tyyppi matkusti sylissä eikä suostunu nukkumaan. Hirveetä hillumista ja heilumista. Onneks matka ei kestäny ku reilu kolme tuntia. Paluumatkalle pyydettiin sit turvaistuin ja se matka menikin sit hyvin kun poitsu nukku päikkärit autossa.

Oltiin siis turistikohteessa ja kauppoja oli vaikka minkälaisia. Vaippoja ja pyllypyyhkeitä löyty helposti. Ruokia sit taas oli aika rajallisesti. Hedelmiä onneks sai joka paikasta ja halvalla. Monessakaan ravintolassa ei syöttötuoleja ollu tai sitten oli vaan sellanen tavallinen tuoli joka oli vaan korkeempi ja sellaseen en tuota meidän hillujaa uskaltanu laittaa. Onneks oli mukana tommonen Totseat matkasyöttötuoli minkä sai laitettua melkein mihin vaan tuoliin kiinni. Monesti poitsu kyllä jakso ihan kiltisti istua rattaisakin, mut jos jotain piti syödä ni syöttötuoli oli ehdoton. Jäbällä kun on nyt sellanen vaihe, että ite pitää saada syödä tai vähintäänkin pitää saada lusikalla pyöritellä ruokaa lautasella.

Yöt meni reissussa paljon huonommin ku kotona. Poika heräili monta kertaa yössä. Pinnasängyn tai matkasängyn sai jokaiseen hotelliin missä me oltiin. Pari viimistä matkasänkyä oli kyllä kovin kehnoja... Mietin että kestääkö ne ees tota meiän 12.5 kilosta tyyppiä! :D Rytmit saatiin paikalliseen aikaan heti ja päikkärit poitsu nukku joka päivä ihan niinku kotonakin.

Silmätulehdus iski reissun loppu puolella ja lekuriin piti lähtee. Sairaalassa lääkäri katto korvatkin ja sano että näkyis olevan korvatulehduskin... Ei siinä sit muuta ku lääkettä naperolle. Pieni mahapöpö kävi meiän koko porukan läpi. Ensin oksennettiin vatsalaukut tyhjäks ja siihen loppu oksentaminen ja seuraavaks oli luvassa puoltoista vuorokautta kestävä ripuli ja se oli sit siinä se tauti. Onneks ei iskeny mikään pahempi masupöpö!

Reissu meni siis mukavasti ja ens talvena täytyy lähteä uudestaan! :)
 
Vois tietty vähän päivittää muitakin kuulumisia. :) Yöt menee meillä nykyään oikein hyvin. Poitsu nukkuu yleensä heräämättä noin klo 21:30-08:30. Päikkärit nukutaan klo 13:30-16:30. Tuttia syödään vaan nukkuessa.

Pottailua ollaan vähän harjoteltu, mutta eipä sinne vielä oo mitään tullu. Tarpeet tehään heti pottailun jälkeen kun vaippa on laitettu paikalleen. :D

Ruokahalu on kova. Vihannekset on suurinta herkkua. Ensin täytyy syödä ruoka ja sen jälkeen vasta antaa vihanneksia. Muuten jää ruokaruoka syömättä. Poitsu osaa jo aika hyvin syödä ite. Jos lusikalla ei onnistu ni sit syö sormin. :D

Pientä uhmaa huomattavissa täälläkin... Jos ei saa tehä jotain tai muuten saa tahtoaan läpi ni raivarit on kauheet. Onneks ne ei kestä kauaa. :) Pienestä uhmailusta huolimatta sanoisin että varsin helppo tapaus tää meiän pieni mies.
 
Sultti, kiva lukea, että reissu meni hienosti ja et muutenkin kaikki rullaa hyvin :)

Mä laitoin päivähoitohakemukset, voi nyyh... syksyllä joudun laittaa molemmat hoitoon ja tytön kohdalla tuntuu niin julmalta. Toinen on vasta 9 kk silloin.

Muutoin täällä uhmaillaan edelleen suht kovalla volyymilla. Ja tää meteli, mikä tässä kämpäs vallitsee... en ois ikinä uskonut, että toivoisin hetken hiljasuutta :D karpo on edelleen karpo, että asiaa on! sanoja putkahtelee, mutta merkitys ei aina kyllä oo kohdillaan ja huutoa ja kiljumista. Tyttö samoin, kiljahtelee ja on selkeesti ottanut veljestään mallia.

Ihaninta tän uhman keskellä on kuitenkin huomata se, että poika on selkeesti alkanut saamaan vähän älliäkin päähän. Pystyy jo keskittymään ja seuraa tarkkaavaisemmin häntä miellyttäviä asioita. Mun ei siis tartte koko ajan olla haukkana vahtaamassa. Ja kävely on kyllä hurjaa... poika ei oikein viihdy rattaissa, vaan kävelee mieluummin. Mikä on siis aivan loisto juttu! Jos päästään lähitarhaan tai perhepäivähoitaja on lähellä, ei tartteta tuplia syksyllä :) tietty sit rankemmille reissuille, mut näin yleisesti.
 
Näinköhän on pojalla kevättä rinnassa kun ei päikkärit tunnu maistuvan... Yleensä on viimeistään kahen aikaan unessa, mut nyt on jo monta päivää menny silleen, että vielä puolen neljän aikaan höpöttelee sängyssä. Herää sit kumminkin samaan aikaan ku aina ennenkin. Yölläkään ei sen pidempään nuku ku normaalisti. Saapa nähä kuinka taas käy ku kelloja siirretään... Pitäis varmaan alkaa jo vähän etukäteen siirtämään rytmiä ni ei poitsu sit kekkalois puoleen yöhön asti.
 
Meilläkin päikkärit on lyhentyneet huimasti. Vielä on päiviä, jolloin nukkuu jopa 4h, mutta välillä vain 1h-1,5h. Lyhyemmät päikkärit näkyvät kyllä pienenä kiukkuna illassa, mutta yllättävän vähän! Tavallaan ihan hyvä että lyhentää päikkäreitä itse. Meillä kun tällä hetkellä pojat nukkuvat unia eri aikoihin niin tuntuu että koko ajan joku nukkuu.
 
Älkää ees puhuko päikkäreistä :D huoh, meillä uhmakausi vaan jatkuu ja jatkuu... ja päikkäreidenkin suhteen. Useimmiten selviän suht helpolla, mut esim eilen... ei kiesus. Oikeesti välillä silmissä sumenee, kun ottaa yhteen ton taaperon kanssa. Ja siis tää tosiaan on sitä uhmaa. Ajattelin, että tulis siinä 2 vuoden kieppeillä, mut joo... täällä me taistellaan. Välillä oikeesti tuntuu, ettei voimat riitä.. mutta sitten vaan muistaa, et vaihe tämäkin ja mä niiiiiin toivon, et ois pian ohi.

Meillä päikkärit on pitkään ollut sen 1,5 tuntia, välillä jopa vähemmän ja välillä sen 2 tuntia. Yöt nukutaan putkeen, eli pikku kakkosen jälkeen nukkumaan ja ylös siinä 06:00. Tyttö on tosi huono nukkuu päikkäreitä, johtunee tosta uhma taaperosta, mut nukkuu yöt läpensä, 19:30-06:00 (nukkuu myös 18-19 välin sylissä) ja ottaa vielä aamupäikyt siinä kun on tunnin pari ollut hereillä. Päivän aikana ottaa jossain välissä parit torkut (mm. nyt).

Tytön neuvola oli eilen ja pääsääntöisesti puhuttiin vaan Karposta ja just täst uhmasta... Tytön kans menee niin seesteisesti. Ja huh, lihapulla tää nelikuinen on... 9090g!!! ja mä kun ajattelin, ettei tyttö nyt samaa tahtia voi kasvaa. Herra oli 4-kuisena 9,2kg :D

Onko täällä kellään muulla vielä uhmista? Apua... tartteis niin vertais tukea tän asian suhteen.
 
Eipä meillä vielä mitään uhmaa oikein ole... omaa tahtoa kyllä löytyy. :D Raivareita tosiaan tulee jos ei saa jotain mitä haluaa, mutta ne raivarit menee nopeesti ohi ku keksii äkkiä jotain muuta.
 
Voi ccix, meillä taitaa olla ihan vasta edessä tuo pahin uhma. Saako Karpo raivareita vai kieltäytyykö vaan kaikesta?

Meilläkin raivarit lisääntyneet kyllä ja oma tahto näkyy ja kuuluu. Mutta aika vähän mitään taistoja vielä käyty.

Meillä on 5kk neuvola viikon päästä, mutta 4kk neuvolassa poika oli 7,6kg. Joten melko köllikkä on Karpon sisko :D Mutta kokonaiset yöt täälläkin (20-6:30/7).

Nukkuuko lapset samassa huoneessa kellään? Meillä on vieläkin ajoittain vauvan nukahtaminen itkuista, joten en ymmärrä miten noita saisi samaan huoneeseen. Mutta toiveissa se olisi.
 
Triina, ihan kumpaankin. Raivareita saa milloin mistäkin ja kieltäytymistä toistaseksi kaikessa muussa paitsi pukemisen ja kylpemisen yhteydessä. Odotellaan nyt sitten niihinkin :D ja siis tosiaan, siinä vuoden kieppeillä alkoi tämä oma tahto nostaa päätään ja kysyinkin asiasta silloin neuvolassa -> esiuhma, mut kyllä tää on voimistunut siihen potenssiin sata :/ pahiinta vääntöä on nyt ollut parisen kuukautta ja kyllä tässä varmaan vähän mustasukkaisuuttakin on. Tai siis en usko, et ois näin paha, jos ei ois pikkusiskoa (tai mistäs sitä tietää :P) mutta kauan nää uhmakaudet kestää? Näin niin ku keskimäärin?

Meillä Karpo nukkuu omassa huoneessa ja tyttö meidän viekussa, siirtyy sit 6kk+ pinnikseen ja ehkä karpon kaa lasten huoneeseen. Tai katsellaan mitä tulevaisuus tuo..
 
Nukkuvatko taaperonne vielä pinnasängyissä? Nukkuuko joku jo tavallisessa (turvalaidallisessa tms) sängyssä?
 
Me ollaan vielä siirtymävaiheessa... eli pinnis on sivuvaununa karpon tulevaan sänkyyn. Ei olla vielä saatu hommattua turvalaitaa. Sängys on kyllä reunamahdollisuus, mut ei toimi ku on koko pituudelta ja jotenkin hankala. Mut pakko nyt saada pinnis tytölle, on sen verta liikkuvaa sorttia :)
 
Niin ja muuten... meillä on syömisen kanssa niskurointia (minkä asian kanssa ei ois :D) niin miten muut toimitte, jos lapsi ei syö? Eli ootatteko et syö vai lopetatteko siihen, jos ruokailu on yhtä vääntöä? Mä oon tehnyt aina niin, et lopetetaan ja seuraavaksi ruoka sitten kun on seuraavan ruokailun vuoro... eli ruoka menee sit roskiin. Lisäksi oon siinä sitten aina selittänyt pojalle, et nyt menee ruoat hukkaan ja et ei sitten kiukuta, kun ei kerta ruoka maittanut jne.. En vaan enää jaksa mitään pelle showta ja hämäyksiä, et sais lautasen tyhjäksi.

Luulen kyllä kanssa, et Karpo on varsin nirso... mikä pitäis tietty koittaa kitkeä pois... äh, että mä inhoan meidän ruoka hetkiä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top