Taaperoarki

Poika on keksinyt ruveta pakenemaan, jos löytää jonkun "aarteen". Onneksi ei vielä osaa kävellä, saatikka juosta sitten :grin Ja käsissä on puristusvoimaa tosi paljon, tosissaan pitää niitä pieniä sormia kaivella auki. Suuttumus on valtava kun aarre menetetään. Onhan tuossa jo pitelemistä, jos poju päättää rimpuilla tai muuten hannata vastaan... Miten sitten vuoden päästä on voimien laita :confused:

Meillä ei kielloille naureskella, yleensä tulee itkut tai hillittömän raivarit. Ruokailuvälinelaatikot on kiellettyjen listalla, koska sisältö on vaarallisinta, mitä talosta löytyy... Poju uskoo kyllä, kun kielletään. Ja nyt poju on alkanut ymmärtää, kun sanotaan "Ei! älä ota kaapista mitään, pistä ovi takaisin kiinni!" Onneksi. Mutta rajoja kokeillaan joka päivä, monta kertaa :wink
 
Meillä kun tuo on saanut jonkun aarteen hyppysiinsä niin piiloudutaan sohvan taakse ja sieltä kurkitaan. Ja jos esim vaippaa tai paitaa pitää vaihtaa niin sitten juostaan karkuun ja vauhdilla. Välillä käännytään katsomaan ja nauramaan, ja taas mennään. Tätä on mukava harrastaa erityisesti aamuisin kun on kiire päiväkotiin :confused:
 
Meidän neidillä tuo aarretaipumus on todella vahva, ja värittänyt arkea jo pitkään. Aika usein aarre on magneettipalikkasarjan pallo tai sitten palapelin pala, jota saattaa melko lailla koko päivän kuljettaa vasemmassa kädessä. Kauhea itku tulee, jos aarre otetaan pois. Ongelmia tulee sitten, jos valitsee aarteeksi jotain, mikä on kielletty tai mitä vanhemmat tarvitsemme, kuten yhtenä päivänä sai minun uudet lapaseni, ja sitten huusi koko kauppamatkan, kun laitoin ne käteeni.

Toinen ongelma on se, että mua naurattaa ne raivarit mitä se saa, kun menettää jotain. Kun tyyppi vetää ensin henkeä todella pitkään, ja sitten alkaa huuto. Jostain syystä koen sen äärimmäisen koomisena. :confused: Mitkähän traumat tolle tulee, kun äiti nauraa voimakkaalle pettymyksen tunteelle... :sad001
 
Oho, Latteäiti, ompa teillä tempperamenttinen likka :grin Meillä onneksi mielipaha ja harmitus unohtuu nopeasti, kun pojun huomio kiinnittyy nopeasti muualle... Kun vaan itse äkkiä keksii jotain uutta ihmeteltävää hänelle :wink
 
Oon näyttäny pari kertaa tabletilta Teletappeja pojulle (joo, ei varmaan tarttis vielä). Ja joku juttu niissä on, sillä poju nauliintu kattelemaan sitä ohjelmaa o_O Musta tulee varmaan just semmonen äiti, jolle tv toimii lapsenvahtina :grin:eek:
 
Mä olen edelleen traumatisoitunut siitä, kun pikkuveli katsoi teletappeja, kun olin teini. "Uudestaan!" :mad::mad::mad:
 
Onpas kiva kuulla, että jonkun muunkin lapsi on todella temperamenttinen. Neuvolan tätikin sano, että on todella temperamenttinen ja voimakas oma tahto. On hyvä, että omaa tahtoa ja luonnetta löytyy mutta vanhemmille se on aika raskasta. Uhmaikää odotellessa... Tää on se karma, kun oon ite ollu ihan hirvee varmaa 20v asti. Äiti naureskelee, että nyt tiedän miltä hänestä on tuntunut...
 
Mun piti tuohon temperamentti- ja tahtoasiaan kommentoida jo aiemmin, että meilläkin tuntuu omaa tahtoa löytyvän rutkasti, mutta se ei ilmene yleensä raivareina vaan enemmän niin, että "kiellä sinä, minä teen silti oman pääni mukaan". Eli meillä on ikiliikkuja, kun minä raahaan poikaa pois jonkun kielletyn ääreltä, hän palaa sinne aina takaisin...

Aarteita poika harrastaa yllättävän vähän, hän on vilpittömän ilahtunut esineistä ja jotkut kuten unilelu tai oma lusikka ruokaillessa) ovat tärkeitä, mutta hän aika nätisti niistä luopuu, ainakin vielä. Enemmän juttu on se joka ikiseen paikkaan pääseminen ja meneminen ja tutkiminen :eek:
 
Tää juttu kuuluis pilkkoo ketjuihin: kiinteät, imetys, hampaat, nukkuminen, K-18, positiivisuus- ja valitusketju. Joten laitan tänne. ;)

Vihdoin toissapäivänä se neljäs alahammas puhkesi ja sen osalta elämä vähän helpottui. Oikeen mitkään kiinteet ei kelvannu, paitsi jos sai omin pikku kätösin syödä, ja sittenkin meni koiralle puolet. Likka ois voinut elää äidinmaidolla ja maissinaksuilla omasta puolestaan..
Ja sen jälkeenkin syöttötuoli on niinku joku kidutusväline, siinä ei oo mielekästä olla. Ja kiinnostus ja kärsivällisyys loppuu hetkessä.

Niinpä aloin toteuttaan päivän ruokailut sormiruokailuna naposteluperiaatteella. En periaatteessa suosisi semmoista, mutta eiks tärkein olisi nytten, että se söisi ylipäätään?!! Sillei on kelvannut aika hyvin.

Aloin myös tarjoon piimää ruokailulla. Aluksi tuo irvisteli, mut eilen palautin tuttipullon käyttöön piimää varten, kun meillä on vaan yks HYVÄ nokkamuki, ja se on koko ajan vesimukina. Ja tyttö ei kohtele erityisen varovasti/tasasesti mukia, piimäroiskeet on rasittavampaa siivota kuin vesi.
Eniveis, siitä se innostui ja hörppi illalla onnessaan piimää. Sanoi sitä muuten mämmämmäm, kun maito on mammamm ;)

Nukkumaan mennessä tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Se ei halunnut iltatissiä! Kiemurteli pois vaan ja lähti pakoon. Muutaman minuutin päästä tytsy väsähti leikkiensä keskellä ja meni matolle makaamaan, josta toiveikkaasti nostin sen sänkyyn ja lauloin ja taputtelin uneen! :O
Sitä ei oo tapahtunu KOSKAAN.

Puolen tunnin päästä se havahtui vähän ja oksensi ja sit jouduttiinkin petivaatteitten vaihtoon ja tyttö pesuun ja vaatteet vaihtoon. Silloin halus ihan pikkuisen maitoo, mutta ei sittenkään ihan tosi tarkoituksella. Yöllä heräs pari krt ja aamulla jo 6.30, mut vaikuttaa, että se maidon tärkeys on kaikkiaankin jo pikkuisen vähentynyt.

Sillei pidän hyvänä juttuna, että haluisin nuo yöimetykset pois ja äidintahdistaa muutenkin. Tavoitteena saada hormonikierto käyntiin ja tjottailla pikkukakkonen.

Ehkä huono tehdä lapsi sellaisella perusteella, mutta: Välit mummon kanssa on menny aika kireeks kun se yrittää kontrolloida meidän elämää niin paljon ja ilmoitti lopettavansa tytön hoidon. Se merkitsisi paljon muutoksia, mä kärsisin eniten, ja sit pohdittiin, että ehkä se toinen kannattais kuitenkin yrittää tähän väliin, mikäli onnistuu, koska voisin sit jäädä taas kotiin jokskin aikaa lasten kans jne. Muitakin syitä löytyy. Tyttökin on sen verran iso, että kunhan on kärsivällinen, pärjää ok. Sen vilkkauden voi valjastaa jopa avuksi jo, pikkuisen esim pyykinlaitossa. :)

Katsellaan. Taidanpa nyt joka tapauksessa alkaa taas foolihapon ja greipin syömisen! ;)
Sen verran kipuja alavatsalla ja muita hormonaalisia oireita ja muutoksia (mullakin alkanu tukka lähteen nyt!), että ehkä jotain olisi tapahtumassa? :) Ja viimeks tulin raskaasti tosi helposti. Tjottailemalla toisesta kierrosta! Tää nyt on eri tilanne, mut?! :B

Tämmösiä. Nyt kiire alkaa työt! Istahdimpa vaan vähän huilaan ja kerään voimia eka.
Kaunista päivää kaikille!
 
Poju on nyt kovasti innostunut omista kirjoistaan. Raahaa niitä minun tai miehen syliin. Osoittelee niitä ja höpöttää omaa kieltään :grin Ihan selvät suosikkikirjat on jo löytynyt. Ehkä poju hakee nyt läheisyyttä noiden kirjojen lukemisen kautta, se kun tapahtuu useimmiten sylikkäin. Sylissä tuo tapaus ei muuten viihdy juurikaan, kun koko ajan pitäisi saada mennä lattialla ja tutkia juttuja.
 
tässä oli tarina, jonka päätin jättää kertomatta :D
 
Muokattu viimeksi:
^Hahah, nyt jai kiinnostamaan mika se tarina olisi ollut? Ymmartaisin sensuurin, jos se olisi ollut tuossa K-18 toiminta-ketjussa. :grin Mutta ihan taaperoarkeen liittyen, hmm... :cool:
 
Toisin kuin Brummelisalla, meilla ei nuo kirjanlukusessiot pojan kanssa ole onnistuneet lainkaan. Poika rimpuilee ja kiemurtelee sylissa niin raivokkaasti, ettei jaksa keskittya moisiin. Ja jos se sen minuutin jaksaakin tuijotella kirjan sivuja, niin sitten alkaa se sivujen repiminen... Lukeminen loppuu yleensa siihen, kun poika yhtakkia haluaakin syoda luettavan kirjan, repii sen kaksin kasin suuhunsa ja huutaa sen jalkeen naama punaisena, kun olen puolivakisin repinyt kirjan takaisin itselleni... :mad:

Minulla on ollut ilmeisesti hieman liian ruusuiset kuvitelmat. Aikaisemmin kuvittelin, etta sitten kun poika on 1-v. niin me luetaan sylikkain kirjoja joka ilta aina siihen saakka kunnes pikkuinen nukahtaa. Eli semmonen kaunis iltasatutuokio joka ilta. :sad001 Ja kaiken lisaksi ma olen nahnyt ihan kauheesti vaivaa, etta me olemme saaneet tanne saakka suomenkielisia satukuvakirjoja. :sad001 Joskus kun mulla on mennyt hermot pojan kiemurteluun, niin mies on jatkanut lukemista ja se nyt kuulostaa lahinna silta kuin joku puhuisi eestia. :grin Hyvin menee siis, poika oppii sujuvaa suomea ja sita rataa! :grin
 
Tykkäys suomenkielisille kirjoille! Kyllä niiden aika vielä tulee. Meillä neiti tykkää selailla kirjoja, mutta ei vielä jaksa kovin kummoista lukemista. Sellaiset katselukirjat missä on tyyliin "aurinko", "kukka", "traktori" on hyviä. Sitten typy on kovin kiinnostunut vanhempien kirjahyllystä, en tosin tiedä pitäisikö huolestua, kun tyyppi on pari iltaa kuljeskellut ympäri kämppää kantaen mukaan Machiavellin Ruhtinasta... :rolleyes:
 
Meidän kirjojen "lukeminen" on myös ollut paljolti repimistä ja heittelyä (ja sivujen syömistä, huoh), mutta vähän pojalla on pinna pidentynyt ja nykyään saadaan sellainen muutaman sivun katselukirja luettua alusta loppuunkin. Eli kai se pikkuhiljaa kehittyy :) Myös muita leluja jaksetaan tutkia vähän pidempään, esimerkiksi sellaista purkkisarjaa, mistä voi kasata tornin, saattaa poika tutkia tovinkin, samoin kuin koittaa tunkea palikoita laatikkoon.
 
tarina, josta nous hirveä paskamyrsky vaikka ajattelin sen vaan olevan hauska. Siksi en jaa sitä täälläkään, haluan säilyttää teihin välit :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top