Taaperoarkea :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Madie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sukey, meillä on nukuttu siitä lähtien omassa huoneessa kun muutettiin tänne uuteen taloon. Poika oli sillon 6kk. Toki välillä ollut jaksoja et on sänky siirretty meidän makkariin jos hampaita esim on tullut niin ei jaksa rampata toisessa huoneessa yöllä monesti. Ja nyt on lipsuttu, poika nukkuu sillon tällön meidän välissä koko yön. Kai meitä on ruennu kumpaakin mietityttämään et kohta on viimeset hetket kun hän on se ainut ja "meidän oma lellikki". :)

Varmaan tosiaan teilläkin olis aiheellista siirtää tyttö jo toiseen huoneeseen niin sais miehes nukkua kunnon yöunet. :)
 
Me ollaan kokeiltu jo monta kertaa sitä et Milla nukkuis meidän makuuhuoneessa yksin ja me olohuoneessa miehen kans. Mut ei se onnistu ollenkaan ku neiti sitte ihmettelee et missä me ollaan. Vaikkakin herää kyllä myös silloin ku olemme samassa huoneessa. Aina neljän ja kuuden välillä aamulla herää joko itkien tai sitte höpöttelemään. Mies on herännyt vissiin jo vuoden ajan Millan kans.. Oon yrittäny sille ainaki kerran tai kahdesti viikossa antaa luvan nukkua yksin, mut ei se saa nukuttua silloin. Molemmilla kauheat silmäpussit ku neiti herää ihme aikoihin.

viime yönä yritin itse nukkua yksin olohuoneen sohvalla, meni taas vaan pyörimiseksi. Pitääkö se kohta alkaa jotain nukahtamislääkkeitä syömään sillon ku haluaa nukkua kun ei muuten onnistu?
 
Mäkin suosittelen omaan huoneeseen siirtämistä, jos mahdollisuus on :) Huomattavasti parantanut unenlaatua, kun ei kuule kaikkia ähinöitä ja muita kitinöitä. Niklas on nukkunut jo keväästä omassa huoneessa ja hyvin on mennyt. (jos ei ota lukuun noita meidän maidon lopetuksesta aiheutuneita ongelmia, jotka jatkuu yhä.) Nyt on kyllä joinakin iltoina huomannut, että poika tajuaa jo tosi hyvin asioita ja on näyttänyt meidän sänkyä, että haluais kanssa sinne nukkumaan. Kiltisti silti menee omaan sänkyyn, kun ei olla otettu viereen :)
 
Meillä kun Aleksilta kysyy illalla että väsyttääkö, haluatko nukkumaan niin ottaa mukaan tutin ja uniharson ja juoksee meidän sängyn luokse :D Ollaankin nyt annettu sen nukahtaa meidän väliin ja viedään sit omaan sänkyyn. Sit ruetaan opettamaan nukahtamista kokonaan omaan sänkyyn kun saadaan rytmiä vähän muutettua että menis aiemmin nukkumaan, ei kaikkea kerralla. :)
 
Meillä kun kysytään mitä vaan, niin kaikkeen pudistaa päätä, heh. Paitsi, jos kysyy, että onko nälkä, alkaa maiskuttelemaan :)

Tulikin mieleen, tuosta Aleksin uniharsosta, kun meillä ei ole pojalla minkäänlaista uniriepua, tai lelua. Ei kertakaikkiaan mitään, mihin olisi kiintynyt niin paljon, että kantais mukanaan, tai edes yöksi ottais. Taidan olla minä se uniriepu sitten, kun mekin nukutaan vierekkäin emoticon
Monesti kyllä siirrän pojan unessa omaan sänkyyn, mutta jos herää yöllä, otan takas viekkuun ja nukahtaa käsi mun kaulalla tai käsi kädessä.
Aikamoinen mammanpoika emoticon
 
Meidän tytöllä on unileluna sellainen pupu"rätti" (neliön muotoinen pehmeää kangasta oleva liina, jonka keskellä on pupun etutassut ja pää). Se on aina turvana, kun mennään nukkumaan. Tosin, jos joskus poikkeuksellisesti pääsee meidän väliin nukkumaan esim. keskellä yötä herätessään, niin ei tarvitse unilelua, vaan nukahtaa ihan helposti, kun on äidin ja isin vieressä :-)

Ei me nyt ainakaan viel siirretty tyttöä omaan huoneeseen nukkumaan. Ehdotin asiaa miehelle, ja vastaus oli, että katsotaan sitä sitten. Ei sen puoleen, onhan siinäkin puolensa, että nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. Esim. telkkarin ja stereoiden ääni kuuluu tosi selvästi tytön huoneeseen, vaikka olisivat tosi hiljaisellakin.. Nyt kun tytön sänky on meidän makkarissa, niin voidaan silti katsoa telkkaria niin, että kuullaankin jotain ;-)
 
Meilläkään ei ole mitään unilelua tai riepua, jonka olis pakko olla vieressä. Ehkä ihan hyvä niin ei käy niin kun mun isoveljen kaverille, jolla oli uniriepu vielä yläasteella :DD Ei kyllä olla tietoisesti jätetty antamatta ja usein jotain pupua tarjoan, mutta ei tuo oo oikein innostunut.

Niklas on nyt innostunut muskarista ja kuralätäköistä ja kaikki linnut on harakoita. Ei kai muuta ihmeellistä. Puhuu kun papupata, tosin välillä vauvakieltä, mutta osaa reilu 50 sanaa ja sanoja tulee välillä myös peräkkäin, kuten ei oo poppa. L-kirjain on ainut mikä ei vielä oikein tule. Hassu kaveri. Toivon mukaan osaa puhua jo kun pikkusisarus syntyy. Vaikka tahtonsa osaa esittää muutenkin. Nyt on in näyttää sormella paikka mihin äidin tai isin pitää mennä tai mihin joku lelu on laitettava. Ja se on tosiaan tehtävä tai hermo menee :D
 
Siis Madie! Tuo teidän Niklas kyllä puhuu mahottoman paljon. jotenki tulee sellanen olo et olis muka vanhempi. Siina kun ei vieläkään sano mitään muuta kun anna anna anna. Ja sekin on vähän vähentynyt taas. Meitin Eemi oli kans tollanen mahoton höpöttäjä jo tosi aikasessa vaiheessa. Ja Eemillä meni aina p:t k:t ja l:t sekasin tai ihan miten vaan. Osas kyllä sanoa kirjaimet yksittäin mut ei sanassa. Kuten K- kirjaimella sanotaan VIHAVI!!! = kirahvi. Siis se ite sanoi noin tosin matkiakseen mua. Mut se puhuu siis nykysinki ku papupata. Ihan taukoamatta. Josko Siinasta tulis vähä vähemmän puhelias.

Siinalla on rakkain unilelu ja turva ihan joka paikassa Pentikistä ostettu sisustuspupu, jolle ite olen antanu nimen Reppana. Se on sellanen tumman ruskee pupu, jonka korvat kädet ja jalat roikkuu ihan holtittomasti. Se jäi varmaan siitä kun aiemmin antaessani maitoa Siinalle pullosta ja yritin pitää rättiä itseni ja Siinan kasvojen välissä maidon valumisen estääkseni, niin Siina aina alkoi kiskoa sitä rättiä hartaasti ja veti sen aina pois. Sit mun paidas oli aina maärkä läntti. Aloin antaan sille sen pupun kouraan siitä viereiseltä pöydältä ja sen jälkeen siitä ei ole enää voinut luopua. Mut asu sai olla paikallaan, eikä mun paita ollu enää märkä.
 
Niklas ja 50 sanaa, huh huh! Meillä ei sanota ku kakka. Siis sillain ihan selvällä suomen kielellä. 11 kk ikäisenä parkui äitiä, mutta en ole kuullut pitkään aikaan ko. sanaa.
Kiitoksen tajuaa, ja sanoo "kiitos", jos annan jotain, mutta se ei ole sitten lähelläkään sanaa "kiitos". Se on jotain niin kuin  "tijää".

Meillä on nyt innostuttu tosta osoittelusta. Varsinkin kun mopolla ajetaan, on poika aivan papupata, eikä ole hetkeäkään hiljaa, vaan pälättää menemään k o k o ajan ja osoittelee siinä samalla maiseman vaihtuessa.
 
Aamu: Voi kun Hugo nauttisi mopoajelusta ;) On ihan mahdoton kaikkien koneitten ja varsinkin mopojen perään :) Tutti lentää suusta saman tien ja pärinä alkaa, kun näkee jonkun koneen. Ja traktorit on kans jotain ihan käsittämättömän hienoa, pärinä käy ja juttua tulee!

Hugo sanoo "äiti" - sano jo aika pienenä jotain "äitä", mutta sitten tuli taukoa ja nykyään selvä "äiti". Mutta ei siis muuta. "Isiä" on yritetty opettaa, mutta ei vielä tule muita sanoja. Juttua kyllä tulee välillä ihan mahdottomasti. Ja Hugolla on aika kova ääni :)  Nyt vasta Hugo on innostunut kävelyharjoituksista, siis että kävellään niin, että pidetään Hugoa kädestä kiinni. Yhdestä kädestäkin kiinni pitämällä onnistuu jonkun matkaa, mutta se on Hugon mielestä vähän turhan jännittävää. Joskus Hugo saattaa seisoa jossain ja pitää kiinni esim. muovipussista, mistä ei oikeasti saa muuta kuin henkistä tukea. On aika varman päälle pelaaja tuo meidän pikkumies :) 

Pallon heittely ja sen etsiminen äitin ja isin kanssa on parasta. Ja verhojen takaa kurkkiminen ja tietty kaikki hulluttelu, ilmeilyt, hyppimiset ja hassut äänet :) 
 
Madie, teillä on kyllä nopeesti kehittyny pojan puhe, täällä on jotenkin jäissä koko puhumaan opettelu. Yrittää kyllä paljon, muutaman kerran on tullut selvällä suomella "äiti", "vaippa", "iti" , "kakka" ja "ankka". "Mummo" ja "Ukki" tulee sujuvasti kans.

Eilen Eetu kaatui kaupassa rähmälleen lattialle, verta tuli suusta ihan hulluna, mie jo luulin että katkesko hampaita tms..onneks oli vain ylähammas uponnu vähän siihen ylähuuleen, pieni rikama siinä, eikä sen pahempaa. Aikansa oli huuli turvoksissa, mutta nyt ei onneks mitään jälkeä enää. Kävellä touhottaa ja juokseekin kovaa ;)..ihmekkös tuo että kolhuja tulee.

Eetulla on unikaverina semmoinen ruskea ensipehmopupu. Eilen ostin toisen samanlaisen (poika itte halus just ruskean, samanlaisen kuin mikä kotona), että saa sit hoitoon mukaan tutun tuoksuisen unikaverin. Toinenkin unikamu Eetulla on, sellainen isompi pehmonalle, mieheni entinen eli aikas vanha ;). Sängyssä siis on väkeä ;D. Pinniksessä edelleen nukkuu, sinne yksin nukahtaa soittorasian soidessa.

Tuttia ei oikeestaan oo käytössä enää muuten kuin nukahtamisvaiheessa. Nukahtaessaan pökläyttää tutin sänkyyn, eikä sit tarvii sitä.
 
Tosiaan hurjaa toi Niklaksen puheen kehitys. Onko kaikki ihan oikein sanottuja sanoja?

Meillä sanotaan "auto" ja "äitä" = äiti. Kakka on monesti "akka". Vaippaa yrittänyt pari kertaa sanoa, sanoo sen "aippa tai aikka". Muuten ei sanoja tule, vauvahöpötystä vaan.

hp86, meilläkin joskus tullut suusta verta mut onneks on just hammas uponnut huuleen tai jotain. Pahemmilta täälläkin vältytty.

Vielä noista uniharsoista. Meillä niitä saattaa olla pojalla joskus kolmekin kerrallaan käytössä. Jos entinen on piiloutunut jonnekin, otan aina uuden kaapista ja sit yhtäkkiä kaikki onkin samassa paikassa. Siis meillä on ihan tavallinen pukluharso käytössä.
 
Heippa pitkästä aikaa! Oon lähinnä seurannut näitä juttuja tuolla facebookissa, kunnes muistin että täällä foorumillakin on vielä elämää :) Aika kiirettä pitää nykyään ja harvoin ehdin istua koneelle pidemmäksi aikaa. Meillä Sisu on nyt 1v1kk, kävelemään oppi viikon alle 11kk, nyt jo melkein juostaan. Sohville ja syöttötuoliin kiipeäminen on tälle hetkellä se kovin juttu meillä, lisäksi pojalle on kehittynyt hirveä sauna-addiktio, ei tarvi kun jossain lauseessa mainita sauna, niin tää kipittää kylppärin ovelle karjumaan "löyty,löyty". On siis lievästi sanottuna kova löylymies -isi kun antaa aina Sisun heittää löylyä. Hirveä huuto selkä kaarella kun sieltä saunasta pitäs tulla pois... :)

Kiva lukea miten teillä muilla menee, uskomattoman moni ainakin raskautunut uudestaan tästä joukosta :D
 
Meilläkin poika lensi tällä kotona rähmälleen viime sunnuntaina, ja verta tuli suusta tosi paljon. Minä kans säikähdin, että katkesko hampaat, en edes päässyt kurkkimaan, kun poika itkee ja suu täynnä verta. :(
Ylähuuleen tuli varmaan aika iso "reikä", turposi myös aika muhevaksi, muttei kestänyt muutamaa tuntia pitempään. Itkukin loppui muutamassa minuutissa.
Näytti paljon pahemmalta, mitä todellisuudessa oli.
 
Hui apua, onneksi meillä ollaan vältytty ihmeen vähillä kuhmuilla ja haavereilla. Musta tuntuu, että meen ihan paniikkiin, kun Niklaksella on ekan kerran suu veressä. Joo hyvä äiti olen :D No ehkä mä kuitenkin osaisin siinä tilanteessa jotain tehdäkin.

Joo Eemi, monet on sanonut, että Niklas on jotenkin vanhemmanoloinen. Oltiin viime viikolla yhdessä kerhossa ja kaikki veikkas, että Niklas olis ollu jo ainakin 1,5v. Itse en osaa ajatella, että vaikuttaako se vanhemmalta, kun ei ole lähipiirissä paljon kehen vertais.
Hempalle vastauksena, että on suurin osa Niklaksen sanoista ihan oikeita sanoja. Tai siis kaikki ne on oikeita, mutta muutamasta puuttuu ensimmäinen kirjain, kuten amppu ja oppu eli L ei siis tule sanoihin muuten paitsi lällällää-ssä :D ja pylly on pyvvy.

Hauska seurata, miten leikit alkaa olla jo isojen poikien leikkejä. Vai pitäisikö sanoja tyttöjen :D eilenkin Niklas hoki nälkää ja keitti itselleen kattilalla ja kauhalla "puuroa". Taitaa olla kokkipoika tulossa.
 
Täällähän tätä isojen lasten elämää onkin :)

Ihana huomata, että en ole ainoa, kenellä on "mykkä" lapsi ;) Ava ei osaa sanoa mitään. Vahinkoja on sattunut, "äiti tissi" "anna", mutta kyllä tämän sanavarasto on "mam" :D muuta se ei sano. Kaiken kun osaa näyttää osoittamalla, mennä tai kiivetä sen luokse, tai kiukutella kunnes saa mitä tahtoo. Ava osaa hienosti puistaa myös päätään jos ei halua jotain tai ei tykkää. Kun sille sanoo kiitos, se nyökyttää päätään :D Vauvakielellä lemppari sanat on nunnunnunn ja tokotoko. Autolla osataan ajaa trsstrsstrr ( räkä lentää ) ja kissoille kissitetään krshkrsh ( taas räkä lentää ). Koomisinta on, että tää vetää jotain ihme marssiliikkeitä välillä :D Kävelee niin, että nostaa toista jalkaa vaakatasoon eteen. Välillä myös hyppelee kävellessään, mä en tiedä mikä sen suomenkielinen nimi on, mutta siis skipping. Taputtelee telkkarille kanssa, mikä on ihan hämärän näköistä. Toi on jotenkin niin koomikko toi lapsi. Paras on kun Avalle on ostettu Jyskistä oma nojatuoli, se retkottaa siinä kuin joku Al Bundy konsanaan :D

Musta on ihan käsittämätöntä, että joku näistä osaa jo 50 sanaa!! Huhhuh! Mutta toisaalta, kyllä ihmiset on ihmetelleet myös meidän tytsyn motoriikkaa, koska se JUOKSEE. 

Eilen oli päiväkodissa valokuvaus, odotan innolla tuloksia. Julkaisen sitten facebookissa kuvan ( jos silmät on auki, tai tyttöä näkyy edes koko kuvassa, kun kuulemma oli karannut aina siitä tuolista :D )
 
Mun ja mun miehen kasvoista voisi luulla, että meillä on kissa. Vaan ei ole, meillä on ihmistaimen, joka raapii meidän kasvot naarmuille. Eikä pelkästään meidän, vaan myös muiden tuttujen ja tuntemattomien kenen sylissä poika nyt ikinä onkaan.
Tätä on jatkunut jo sen verran, että mulla alkaa meneen hermot tuohon hommaan. Poika oikein kouraisee sormillaan ja nipistää/raapaisee kynsillään ja omalla naamallaan irvistys. Aivan tahallaan tekee. Ei auta ei:t, eikä pikku läpsyt käsille, ei siis mikään auta. Tätä tapahtuu eniten väsyneenä.

Argh, miten tuosta inhottavasta tavasta pääsee eroon, ja miksi se tekee tuommoista? Yleensä kyllä väsyneenä tapahtuu eniten.
emoticon

P.s. Löysin tännään ensimmäisen poskihampaan alun. Wow.
 
Aamu, ootteko kokeilleet, että kun poika raapii, niin laskette pois sylistä tai sohvalta tai yleensäkin tilanteesta, missä raapiminen tapahtuu? Lisäksi pojan huomioimattomuus saattaisi auttaa, eli kun raapimista tapahtuu, niin lapsi pois tilanteesta ja lähtee itse vaikka keittiöön tmv.

Pieni lapsihan on melko itsekäs olento, eikä opi pelkästään eistä tai siitä, että hänelle sanoo jonkun toiminnan sattuvan toiseen. Siksi "rangaistuksen" pitäisi olla jotain lasta itseään koskevaa, eli kielletystä toiminnasta seuraa jotain lapsen mielestä ei-toivottua.

Toivottavasti kukaan ei nyt lynkkaa mua ehdotukseni takia, mulla kun on lapsenkasvatuskokemusta vain tästä yhdestä vuoden ajalta, niin en voi tietenkään satavarmaksi sanoa, että tuo toimisi
 
Joo Sukey, kyllä olen tehnyt noinkin, että pois sylistä. Mutta monet tutut vaan nauraa höröttää, kun tämä alkaa raapimaan. Mua hävettää ihan kamalasti, kun porukkaa on naamat naarmuilla meidän pojan toimesta.
Ehkä eniten kiellän, toiseks ignore, ja joskus thaimaalaiseen tyyliin pikku läpsy käsille. Siis se on sellainen tyyli, että ollaan muka lyövinään, mutta kuitenkin vaan hipaistaan kättä. Siis se ei satu mitenkään, kun hädin tuskin koskee, eli ei tarvii huolestua :-)

Joo asiasta toiseen. Viime parina-kolmena viikkoina pojalle kyllä on sattunut ja tapahtunut.
Ensin tippui yöllä sängystä, sitten kaatu turvalleen lattialle, veret suussa ja tänään tuli palovamma kasvoihin.
Olin laittanut juuri kiehuneen iltapuuron lautaselle ja pöydälle jäähtymään. Poikahan siihen lusikkaan ylettyikin, otti sen ja lusikallinen tulikuumaa puuroa lensi otsaan, silmäkulmaan ja nenänpieleen. Tuli ihan pari rakkulaakin. Punainen ja turvonnut niistä kohista.
Voi minun raukka pieni :´(
Ei kait tältä toheltamiselta voi välttyä. Mutta nyt se jo naureskelee entiseen tapaan :)
 
Meillä tuo raapiminen loppui siihen kun laskettiin heti alas sylistä kun kynnet alkoi viutoa. Se on kyllä inhottavaa.
Kyllä täälläkin on nyt menty jossain metsään ja vauhdilla Elsa puhuu pelkkään englantia. Taisi osua tuo meidän matka ja miehen kesäloma johonkin puheenkehitykselle herkkään kohtaan (puhutaan siis keskenämme kotona englantia..)

Jos mä sanon vaikka että 'heitä pallo äidille', niin typy kurtistelee kulmiaan ja voi välillä varovasti tapailla 'BALL-o'.. Yleensä kuitenkin katsoo minua kuin heikkomielistä ja toistaa kovampaan ja kovempaan ääneen 'BAALL, BAALL' Hauskinta on välillä kun käytän erikielistä sanaa niin Elsa otaa mun pään käsiensä väliin ja huutaa sitten mulle sitä englanninkielistä sanaa. Äiti on vaan niin yksinkertainen ettei tajua
                                                                                                     

 
Takaisin
Top