Tänään olen onnellinen siitä...

En oo ponnistaessa huutanut, mutta supistusten/ponnistusten välillä se kipu ja kiristys on tuntunut niin ikävältä, että siinä on tullut jotain ulistua. Ponnistaminen auttoi siihen supistuskipuun tai miten sen nyt selittäis...
 
Iiiisaaaa, mä en oikeesti huutanu. Mieskin on sitä aina ihmetellyt, että olin niin hiljaa koko synnytyksen ajan. Kerrankin vaimo hiljeni!
Mä olin koko sen ajan jossain höyrymaailmassa ja keskityin rauhalliseen hengittämiseen. En jotenkin pystyny ääntämään, kun kaikki energia meni hengittämiseen.
Ponnistusvaihekin kesti 45 min. enkä huutanu siinäkään! Saas nähdä kuinka tälläkertaa karjun!
 
Mun mies kehui esikoisen syntymän jälkeen, että olin niin reipas kun en valittanut kertaakaan enkä huutanut :rolleyes:
 
Eiköhän noi oo tosi yksilöllisiä asioita? Joku saa voimaa huutamisesta, toisen voimia menisi siinä hukkaan. Mä tiedän että hallitsen kovaa kipua kääntymällä sisäänpäin, joten varmaan synnyttäessäkin olen aika omissa maailmoissa. Tai mistä sen tietää, jos musta löytyy sittenkin karjuja. Olisi kyllä yllätys.
 
Mä en usko aivan kauheasti ulisevani. Täytyy keskittyä hengittämiseen. Oon jo alkanut toistella itselleni mantraa, että "kipu on hyvä, kipu on ystävä, kipu auttaa avautumaan ja vauvaa syntymään". Tuo oikeasti auttaa! Tuntuu siltä, että oon ainakin vähän rohkeampi kohtaamaan synnytyskivun.

Tosin mulla on niin pitkä historia endometrioosin kanssa eikä ne lapsettomuushoidotkaan mitään kakunpaloja olleet, joten oon oppinut jo erottamaan kivun ja itseni: me ei olla sama asia. Kipu on fyysistä eli on mielestä kiinni, kuinka paljon sille antaa tilaa.
 
Kipu on kyllä korvien välissä. Että oikea suhtautuminen siihen auttaa. En sano ettei kipua oikeesti olis. Itsekin huomannut näitten nivelkipujeni kanssa sitä, kun ei oo minkäänlaista apua näihin kipuihin, kun työstää mielessään asiaa ja oppii olemaan kipujen kanssa niin pärjää kipujen kanssa huomattavasti paremmin, kuin "eläis kipujensa alla".
 
Miekin ajattelin ekaa ponnistaessa etten huutaisi, en minäkään mikä huutaja ole luonteeltani ja huvikseni mene synnärille huutamaan, kyllä se ois kiva olla huutamatta :D Kipu on kipua, ja synnytys on kova kipu! En edes halua ajatella miten ne, jotka repeävät jonnekin kakkoseen asti huutavat kivusta, jos 2 pientä tikkiä vaativaa haavaa saa mut huutamaan kuin mies :D Onneksi tosiaan tietää, mitä on tulossa ja mun maailman paras mies lupas ettei säikähdä mun karjumista..

Ne joo neuvoo, että huutaminen vie energiaa. En minäkään koko 15 min ponnistusta huutanut, joko se oli alku tai loppu, en muista mutta muistan etten ole eläissäni huutanut niin paljon..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ja mulle on vielä sanottu että mulla on kova kipukynnys, mutta eipä synnytystä voi verrata mihinkään kipuun?
Mua on tikattu ilman puudutusta, 20 tikkiä jalkaan, olen ottanut ison tatuoinnin sellaiseen paikkaan mikä on arempia paikkoja (en huutanut, en itkenyt, en pyörtynyt), teininä tein itse itselleni 2 lävistystä, 3 hain liikkeestä, en siis pelkää neulojakaan (paitsi raskauden aikana verenottoa en voi seurata, tulee huono olo)..
Viime viikolla sakset lävisti mun sormen ja muutama kudos paistoi sormesta, en huutanut vaikka verta pulppusi (shokin sain)..
En siis ole mikään kirkuja tai kivusta huutaja yleensä, mutten ole tässä maailmassa kokenutkaan sellaista kipua mitä synnytyksessä..

Parempi on asennoitua ettei kipua pelkää, ja onhan sanottu että jos on rakas ihminen tukena siellä niin se laskee kipuhormonia samalla tavalla kuin rakkaus! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mä en huutanut ensi kerroilla, kun synnytys eteni hitaasti ja ponnistamisessa oli hommaa...mutta viimekerta oli ponnistusvaihe niin nopee, että piti vaan huutaa sitä tuskaa, en muista ponnistaneeni ollenkaan, vaan huutaneeni:think005..
 
Mua on kerran vedetty turpaan, sillai että mun leukaluut oli sijoiltaan 3 päivää - en huutanut, mutta ekana päivänä vuodatin kyyneliä..
Avautumiskivun voisin luokitella just niin että joku paikka ois sijoiltaan, mutta ainakin 3. Astetta kovempana ja jatkuvana..
Ponnistusta en voi kuvailla, sen verran kipeää..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Kohta puoliin käyää hakee uus lampumi! Saadaan olkkariin muutakin, kun tunnelma valaistusta! <3


Ja sit ruokakauppaan! Ja sit käyää kysyy yhest paikkaa tohon pinnasänkyyn uutta pohjaa, kun on -89 pinnis vähän ummehtuneen hajune.

Ja just ny katoin, et saadaan lekmerin pakettiki tänää käyä!!!!!!!!!! Nalle on Puh! :love7

Ja tää AURINKO ! :love2
 
Voi mikä ihana auringonpaiste! Kyllä kannatti lähteä kotoa liikkeelle. Mittari näyttää +7 ja tuntuu muutenkin ihan keväältä :)

(kauanpa pysyin poissa foorumilta:D)
 
Joo ja arvaa mikä parasta tässä plussa kelissä on! Mie voin liikkua fleecehupparissa ja pääsen eroon miu rumasta L-koon mamatakista joka ei oo ees äitiystakki! :happy093
 
Kukkaruukut ja kukkatelineet löytyivät - 50 alella! Meidän puutarhasta tulee paras ;) Sit kun vielä pääsisi niitä siemeniä istuttamaan <3 Kevät, kevät!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Vielä kyllä puuttuisi 2 isoa yrttilootaa, viljelyvälineitä.. Mutta ne sit to-su kun kauppakeskuksessa on ale-viikko! Miehellekin menen hakemaan t-paitaa, niin on kulahtanutta mustaa sillä kaapissa! Mie oon opettanut sitä pitämään turkoosia ja petrolia, sopii sille niin hyvin <3 Nami <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
ImageUploadedByVau Foorumi1394545397.343408.jpg
Edelliseen omaan viestiin viitaten...jos ei tää maisema tee onnelliseks niin en tiiä mikä sit!? Oon kyllä kunnon Tampere-fani, vaikka en täältä ookaan kotosin, mutta aina välillä tää kaupunki vaan tuntuu niin kivalta! :)
 
Kaveri tulee käymään parin päivän päästä! Saadaan me pallomahat ihmetellä meiän uutta asuntoa :P Ainut likkakaveri joka ei oo jättäny minua (yllätys, kun la:kin on alle 2vkoa eroa) :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top