Tänään minua harmittaa, koska..

Minua alkoi nyt ahdistaa tuon Pilvilinnan tilanne. Jotenkin olin kuvitellut, että niillä viikoilla olisi jo turvassa, vaikka eihän se oikeasti niin ole. Iski taas ihan kauhea stressi itsellekin ja suuri suru Pilvilinnan puolesta.
 
Itellä kans semmonen harmitus ja epäilys. Mut jotenkin silti on vielä positiivinen olo kuitenkin. Eikä tässä nyt itselläkään muu auta kuin odotella sinne ultraan, kun täällä ei ole ilmaisena ennen viikkoa 12 mitään ja en raaski kauheasti maksaa nyt mitään kun meni toi työ systeemi ihan miten sattuu
 
Riskit pienenevät viikko viikolta, 8 ja 9 viikot on melko kriittiset. Valitettavasti joku tuolla ylhäällä seuloo kuitenkin osan pois vielä näiden viikkojenkin jälkeen. :( sitä pitää vain toivoa ja rukoilla ettei olisi oma joka tempastaan pois. Niin raakaa ja niin epäreilua, varsinkin niille jotka sen kokevat useammin :(

Nämä vain on niitä opetuksia henkisellä tiellämme, jotka meidän tulee kokea ja oppia, jotta sielumme vahvistuu.

Voimia ihan kaikille!!! <3
 
Joo, itselläki koko ajan sellanen pieni huoli kytee että onhan kaikki hyvin:sorry: Esikoisen kohdalta en tällaista muista, sitä otti kaiken paljon huolettomammin. Nyt koko ajan pelkää et jotain sattuu ja menee kesken. Ja jotenki tuo Pilvilinnan tilanne havahdutti siihen ettei oikein voi luottaa ns "turvallisiin viikkoihinkaan".
Mut eipä se auta murehtia, pitäis muistaa myös nauttia tästä raskaudesta:shy:
 
Fuji, mies vaan haluaa olla huolehtivainen. Olisko parempi, jos sitä ei lainkaan kiinnostaisi? :-)
 
No siis se on ihan kiva että se kyselee ja muuta mut jos se kotiin tullessa kysyy 3 kertaa 10 min sisään mun oloa niin ottaa pannuun :D oon välillä vähän naureskellut sitä että sillä varmaan on dementia tai jotain :D ehkä siinä on myös vähän sitä että miehen käytös hieman stressaa mua kun jos se jatkuvasti kyselee niin tiedän että se on stressaantunut ja sit stressaan ite.
 
Minua alkoi vähän ahdistaa anopin käytös, kun appivanhemmat olivat viimeksi meillä. Hän taputteli mahaani ja jutteli sille ja selitti koko ajan, kuinka iloinen on tulevasta lapsenlapsestaan. Jotenkin ihan hirveä hössötys päällä, enkä millään jaksaisi sellaista. Enkä todellakaan halua, että kukaan muu kuin mies koskee turvonnutta pötsiäni ilman lupaa. Toivon, että tuo into hieman tasaantuu ajan kanssa, kerroimme raskaudesta vasta äitienpäivänä, joten se on vielä aika uusi asia.
 
Mitä pilvilinnalle on käyny?:(

Mua alkanu myös taas ahistaa tää et onko kaikki hyvin. Ehkä pitää varata se varhaisultra! Oireet on vähentyny paljon. Ei enää semmosta ällötystä ko viikkoki sitte. Väsymystä on mut sekään ei nyt aina kerro raskaudesta...
 
Mitä pilvilinnalle on käyny?:(

Mua alkanu myös taas ahistaa tää et onko kaikki hyvin. Ehkä pitää varata se varhaisultra! Oireet on vähentyny paljon. Ei enää semmosta ällötystä ko viikkoki sitte. Väsymystä on mut sekään ei nyt aina kerro raskaudesta...
Ilmeisesti sydänäänet eivät enää löytyneet ultrassa, löytyy ketjusta Lista joulukuisista.
 
On tää huolehtiminen kyllä oma lukunsa! Ihan pienen hetken on jo rauhassa ja luottaa, että kaikki menee hyvin ja sit keksii jonkun seuraavan asian, josta murehtii. Luulen, että enemmän tai vähemmän pelkään keskenmenoa vielä rv 12 saakka ja voihan senkin jälkeen tapahtua vaikka mitä.
 
On tää huolehtiminen kyllä oma lukunsa! Ihan pienen hetken on jo rauhassa ja luottaa, että kaikki menee hyvin ja sit keksii jonkun seuraavan asian, josta murehtii. Luulen, että enemmän tai vähemmän pelkään keskenmenoa vielä rv 12 saakka ja voihan senkin jälkeen tapahtua vaikka mitä.
No niinpä! Olisi ihanaa, kun osaisi olla stressaamatta, sillä ei siitä mitään hyötyäkään ole. Mtta kun ei onnistu.
 
On ollut kyllä vaikeaa olla murehtimatta. Mua jotenkin suututtaa, että kun on sen yhden keskenmenon kokenut, niin on niin epävarma ja pelokas olo. Viime kerralla olin luottavainen ja kevein mielin, mutta nyt tämän lapsettomuuskipuilun, lääkkeiden ja kaiken jälkeen pelottaa että jos tämä viedään pois.
 
Mua hävettää kun oon ihan hiilenä töissä. Pinna tosi kireellä ja siltä varmaan näyttääkin. Millon tää kiukku loppuu! Mä haluan mun lehmänhermot takaisin.
 
Osa verikokeiden tuloksista tullut. Leukosyytit koholla ja vaikka se voi kuulua ihan normi raskauteen niin huolettaa silti.
 
Qaakkeli: raskaana olevilla yleensa leukosyytit on koholla. Mulla oli esikkon aikana koko raskauden leukosyytit koholla. Se on ihan normaali raskaana olevilla. Ja leukosyytit voi nousta esim. ennen flunssaakkin
 
Hyviä uutisia täältä suunnalta. Verenvuoto oli harmitonta, lääkäri epäili että limakalvoilta tai kohdunkaulalta. Sikiö voi hyvin, oli odotettua isompi eli vastaa viikkoja 10+6, kun menkoista laskettuna olis 10+1. Kuulin sydänäänet eikä lääkäri meinannut pysyä sikiön perässä kun oli niin vilkas :) mutta kaikki siis hyvin. Nyt äkkiä vain labraan ja seulontaultraan ajat. Maanantaille varasinkin jo labran.
 
Ihana kuulla janspa! :) muuttuiko laskettu aika? Meillä päin muutetaan jos koko heittää 5 päivää tai yli :)
 
Tänään taas ottaa päähän ku mies on ihan tyhmä! Olettaa että istun vaan sohvalla päivät pitkät enkä tee mitään. En miekään kysy jatkuvasti siltä mitä se tekee töissä ja muuten häiritse sitä.
 
Takaisin
Top