Täällä on ärsyttäny jo pitemmän aikaa tuo isän osallistumattomuus lapsen hoitoon. Kyllä, asiasta olen sanonut, mutta muistaa sen ehkä kaks iltaa ja sittenpä taas jatkuu samaan malliin. Mies on maanviljelijä ja tekee pitkiä päiviä, joo-o olen oppinut ymmärtämään sen näiden kohta 12 vuoden aikana, mutta itse puhuu, että talvella on enemmän aikaa jne. PASKAT! kokoajan on jotain muuta puu hommaa tms. En kohta tiiä kyllä enää, että miten sen sais toiselle sanottua, että pikkusen enemmän vois olla läsnä ja osallistua pojan elämään. Välillä kyllä on niiiiiiin hermot kireellä. Nyt kun jäpälä liikkuu kontaten ja nousee tutkimaan paikkoja joko seisaalleen tai polvillaan, niin mies on ylivarovaisesti huutelemassa, että elä elä kaadu yms. HUH HUH sanon minä! Olen maininnu, että kyllä lapsen pitää antaa tutkia ja enhän minä yksin ollessa koko ajan voi olla lasta kädestä pitäen olla vahtimassa.
Noh, tulipas nyt avauduttua. Onneks on ystäviä joille voi välillä avatua ja heiltä saa voimaa arkeen. Ihanaa kevättä mammat ja haleja pikku mutukoille! :) <3