Täällä eka kirjoittaja, missä muut? :)

Moikka kaikki! :)

Mä en oo tässä jaksanu oikeen kirjotella, kun tällä hetkellä painaa tosi paha väsymys ja olo on muutenkin hirveä. Kertaakaan en ole oksentanut (en oksenna kuin pakosta), mutta oksettava olo on koko aika vaikka söisi, närästää ja nälkä kurnii 10 minuutin jälkeen syömisestä. Oon ollut ihan poikki ja mies hoitanut esikoista paljon aina kun ei oo töissä ollut. Vatsaa kivistää pitkin päivää ja uni ei meinaa yöllä tulla vaikka väsyttäis. Rinnat aristaa ihan hirveesti ja muutenkin tuntuu ilman rintsikoita tosi painavilta. Mulla edellisessä raskaudessa rinnat kasvoi C-kupista E:hen..maidon noustessa F:ään. Rinnat ei palautuneet samaan kokoonsa eikä muutenkaan "tyhjentyneet". Kauhulla odotan miten isoksi nää tästä vielä kasvaa, nyt jo nämä nykyiset liivit vähän liian pienet. :D 

Onkos muilla ollu kuinka vahvoja oireita? Edellinen raskaus oli varsinkin alussa tosi helppo, vain väsymystä ja mielitekoja..Nyt oonkin sit ollu ihan puullä päähän lyöty. Vaikka jokainen raskaus voi olla erilainen samalla ihmisellä, niin silti jotenkin mieleen on hiipinyt, että nyt on varmaan tyttö tulossa. ;)
 
Musta tuntuu, että oireet on vahvistuneet melkein yhden vuorokauden aikana. Eilen iltapäivällä tuli kauhea väsymys, ja sitten huono olo on jotenkin vahvistunut..se on nyt seurana melkein koko ajan, vähän vaihtelee. En oo oksentanut, vaikka kerran jo yökkäilin (ulkona!). Mutta se häiritsi vähän nukkumista ja aamulla ekaa kertaa ei olisi oikein kiinnostanut syödä. Yöllä särki myös rintoja aika kovaa jonkin aikaa. 8h työpäivät alkaa tuntua ihan liian pitkiltä...en tiiä pitäiskö sitten jutella siitä ongelmasta jo pomon kanssa. Sellasen 5-6h jaksais kyllä ihan hyvin olla. Ja siis kumminkin tuntuu, että tää oirevahvuus on vasta alkua. Saapa nähdä, katsotaan.

Toisaalta kyllä se on kiva kun on oireita. Ainakin tässä vaiheessa kun ei olla vielä käyty ultrassa. Mutta ei vaan jaksa iloita kauheesti. Onneksi nyt tulee viikonloppu kohta :)

Kadsikselle ja muillekin voipuneille jaksamista!

nyrre, tsemppiä asian sulatteluun! En minäkään tiedä mitään vauvoista, vaikka oonkin sellaista kerinnyt nyt toivoa palavasti jo aika pitkään, kun ei yritykset meinannut tuottaa tulosta. Ehkä sinun ei sitten heti ekana kannata kertoa äidillesi, vaan sulattelet ensin itse. Tässä alussa on minun mielestä tärkeä saada tukea niiltä joille kertoo... Onko sulla ketään ystävää, jolla on lapsia, ja jolta voisit kenties saada henkistä tukea? Minä oon kertonut parille sellaiselle, ja oon saanut rohkaisuja ja hyviä neuvojakin. :) Kyllä se siitä, tsemppiä!

Kiitti kaikille petipuuhavastauksista... Meillä yleensä mä oon innokkaampi...ehkäpä se muuttuu päinvastoin nyt, ja se ei kyllä haittaisi yhtään ;)
 
petipuuhista: meillä isäntä liiankin aktiivinen, no mun makuun. Ite normistikkin voin olla tosi pitkään ilman. Nyt taitaa kiinnostaa paisuvat rinnat isäntää aika lailla. Ovat vaan niin kipeät et tekis mieli läväyttää ku koskee. Oon aina ollut kaamee kahvinjuoja, eilen haju rupesi ällöttään, tänään pahemmin. Pakko vaan juoda kun muuten pää räjähtää. Olin keikalla aamussa, voi sitä armotonta väsymystä het 10 aikaan. Onneksi pääsin jo 12 kotia. Aloitan ma uudessa työpaikassa, kolmivuoroa, toivoisin vaan et ei tarvii nuokkua siel. Olis aika noloa :-/
 
Elenna: kyselit noista sänkypuuhista. Me uskaltauduimme hieman halailemaan ja ikävä kyllä sillä tuloksella että punaista ja hirveä huoli siitä sitten seurasi. Gyne kyllä totesi että olisi parempi jos voisimme pidättäytyä noista puuhista kunnes riskiviikot on ohi ja suoraan sanottuna ei kyllä edes haluta kun pelkää mitä siitä voi taas seurata. Eihän siitä todennäköisesti sikiölle mitään vaaraa ole mutta itselle tulee niin kaamea olo siitä verenvuodosta.
 
Eipä tuu täällä enää oikein käytyä kun tulee tuolla FB:ssa juteltua enemmänki...

Petipuuhista; mun mies tekee reissuhommia ja on aina vähän miten sattuu kotona, nyt oli kaks päivää ja tuli kyllä hommailtua ihan niinku ennenki eikä mitään ongelmia ilmentyny ainakaan vielä. Tuntu se kyllä hyvällä tavalla erilaiselta ku ennen niin jos ei mitään haittaa siitä ole niin eiköhän jatketa samalla lailla niin pitkää kun on mahdollista. Hui Rikuliina, mä oisin kyllä kans varmasti sun tilanteessa alkanu muutaman viikon selibaattiin! Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin?

Mulla oli pari oireettomampaa päivää ja olin ihan hätää kärsimässä, eilen ja tänään on ONNEKSI taas väsyttäny ihan hirveenä, just heräilin päikkäreiltä :D Mitään pahoja oloja täällä ei onneks ainakaan vielä ole, tissit on kipeet ja janottaa ja pissattaa ja väsyttää ja pieniä tuntemuksia alavatsalla, siinäpä ne!
 
Petipuuhat ei ole jaksanut kiinnostaa, ensinnäkin väsyttää ja sitten on ollut noita kipuja. Vaikeaa kuvitella mitään mukavaa asentoa.

 
nyrrelle nyt lähinä: Kun odotin ensimmäistä, ja kerroin siitä äitilleni, tämä ei puhunut mulle muutamaan päivään ollenkaan. Tämä järkyttyi kovasti. Koska nuori ikäni (olin silloin 20) ja suhteellisen tuore suhde. Porukat oli myös juuri eronneet, niin äiti oli järkyttynyt mummon roolista. Myös, kuinka hän löytäisi uuden äijän ilmoittavansa olevansa mummo!
Siinä meni jokunen kuukausi, kunnes tämä rauhoittui. Vieläkään häntä ei mummuksi tms saa kutsua. (Tämä taas satuttaa mua..) Tyttöä hän rakstaa silti tietenkin paljon. Nyt kun kerroin tästä uudesta tulokkaasta, niin otti hän uutisen paljon paremmin vastaan!
Eli tsemppiä! Kyllä se äitisi alkujärkytyksen (kesti se sitten kuinka kauan tahnasa) jälkeen ymmärtää, että nyt on näin, eikä muuta voi, ja on onnellinen puolestasi :)
 
Hei syysodottajat :) Aamulla tuli plussattua ja laskureiden mukaan la oisi 19.09. Täällä kirjoittelee 35 vuotias 2 v. 1 kk vanhan esikoispojan äiti Espoosta.
Taustailen varmaan tässä enimmäkseen, mutta hengessä mukana :) Onnea odotukseen kaikille!
 
Hei kakille! Saako liittyä seuraan? Täällä 37v. kahden lapsen äiti ja nyt odotetaan kolmatta syntyväksi joskus syyskuussa :-) Menen ultraan ens tiistaina, jossa selvii paremmin r.viikot ja tietty muutenkin, että kaikki on ok. Voi, kun niiiiin odotan näkeväni siellä pienen sydämensykkeen <3

Oireina on väsymys, kuvotus ja pienet mahan nippailut välillä. Pari kertaa oon pönttöä halaillut, mut toistaseksi päässyt aika vähällä oksentamisella. Hyviä vointeja kaikille syyskuun odottajille!
 
Osaako joku neuvoa, mites tuon lilypie:n saa ladattua tähän omaan viestiin? Noista meidän lapsista vielä, et mulla siis ed.suhteesta kohta 13-vuotias ja nyt meillä kohta 9kk vauva. Tämän raskauden onnistuttua loppuun asti kahdelle viimeiselle tulisi ikäeroa n. 1v ja 5kk 
 
Täällä ei olla petipuuhia harrastettu sitte plussauksen. aikaisemmin kokemamme keskenmeno tuli seuraavana päivänä puuhista niin se kai se taustalla kummittelee, vaikkei todellisuudessa varmaankaan liity km:ään millään tavalla. Jospa sitä jo kohta uskaltais :)

Väsymys on armotonta,kokoajan haluttaa nukkua ja pienetki tekemiset tuntuu ihan ylivoimasilta suorituksilta, niinkö jotku muutki näytti kirjottavan..Ja talo huutais kunnon siivousta. Töissä ei jaksais olla ei sitten yhtään. Toivottavasti tää tästä hellittää. Maha nipistelee kipeää edelleen, parina päivänä sen verran kovasti ja pitkään jo että ehti alkaa pelottamaan mitä siellä tapahtuu. Etovaa oloa on pitkin päivää.

Eiköhän nyrre äitisi hyväksy asian hetken sulateltuaan :)
Tsemppiä kaikille pahoinvoinnin kanssa kamppaileville ja Onnea uusille plussanneille!
 
Kiitos Heppura Lilypien ohjeista! :-) Aattelin lisätä sen kyllä vasta ton ens tiistain ultran jälkeen, kun tiedän r.viikot tarkkaan. Hitsi, kun ei millään malttais odottaa ultraa.. enää kolme piiiitkäää päivää :-)
 
Hei!

Täällä viikko sitten plussannut 1,5 v tytön äiti. Vieläkin epätodellinen olo tästä raskaudesta - metallin maku suussa ja väsyttää hieman, mutta minusta tuo väsymys on muutenkin taaperon perässä juoksemisen jälkeen normaalia :)
Asumme pääkaupunkiseudulla.
Laskettu aika vau-sivuston laskureiden mukaan 22.9 :)

 
Moi!
Muutaman viikon sivusta seuranneena liityn myös joukkoonne. Olen itse kohta 35v. Laskettu aika 8.9, eka neuvolakäynti viikon päästä. Tämä on kolmas odotukseni, pojat ovat 15v. ja 8v. Eli melko harvalla välillä ovat lapset tulleet;). Oireet olleet alussa melko lievät, kuten edellisissäkin odotuksissa. Nyt on tosin muutama päivä ollut jatkuvaa kuvotusta ja väsymystä.
 
Vanha foorumilainen koittaa aktivoitua taas :)


No, kuitenkin.
Mä olen 26v, naimisissa oleva, ensi kuusa 2v täyttävän pojan äiti.
Ekaa yritettiin liki kaksi vuotta ja kaks varhasta km tuli koettua ennen kun tärppäs.

Siksi onkin nyt ihan puulla päähän lyöty olo, kun nyt plussasin vain 4 kierron jälkeen.
Hiljaisena seurailen siis vielä, kunhan saisin jotakin tarkennusta voiko tämä ollakaan muka totta.
Siis ultraa, jossa näkisin jotain todisteita :D 
Muutakin kuin plussat ja puuttuvat menkat ja yökötyksen... ja hullun turvotuksen :D
 
Heippa kaikki tulevat syysmammat!

Olen seuraillut syyskuisia kovasti toivoen, että voisin myös liittyä mukaan.. Silti en tiedä onko tämä ollenkaan viisasta kirjoittaa tänne vielä (vaikka positiivinen testi onkin tehty ja menkat jääneet pois), mutta jospa nyt uskaltaudun mukaan. Jos siellä masussa oikeasti tällä kertaa olisi joku. Takana siis tuulimunaraskaus viime kesältä, LA olisi ollut nyt tammikuun lopulla. Heinäkuussa siis ekassa ultrassa viikolla 11 todettiin ettei kohdussa ole ketään, rankkaa oli siinä vaiheessa. :(  Onneksi meillä nyt 2,5 v tyttönen kuitenkin jo olemassa niin se auttoi eteeenpäin elämässä. Tämän tuulimunaraskauden toteamisen jälkeen 4 pv myöhemmin nimittäin jouduin vielä kokemaan elämäni tähän asti raskaimman asian: minulle erittäin rakkaan ja läheisen äitini kuoleman.

Mutta tämän  mahdollisen tulokkaan LA olisi 22.9. laskurin mukaan. Viime ma eli 14.1 tein positiivisen testin eli nyt viikkoja 5+1. Neuvolaan en ole vielä kerennyt/uskaltanut soittaa.. Olen kyllä onnellinen mutta toisaalta en anna itseni olla onnellinen ennekuin siellä varmasti todistetusti on jotain elämää.. jos ei ole niin täytyy kyllä sanoa, että en tiedä miten siitä taas noustaan?! Asustelemme Pirkanmaalla ja itse täytän kohta 29 v. Toivottavasti saan jatkaa täällä mukana syyskuulle asti! :)
 
Ehdinkin eilee kävästä jo tonne toiseen ketjuun kirjottelemassa, eli mä oon 22v, naimisissa ja toista odotan. Neuvolaan ku soitin nii laski et oisin jo viikol 6 (6+4 tänään) eli la ois 14.9. Tyttömme on 1v 1kk ja hänen kohalla ei ollu mitää raskausoireita, kuten ei oo nytkään.
 
Josko minäkin 32 vuotias vuosikkaan tyttösen äiti uskaltaisi astua esiin. Kolme testiä olen tehnyt ja koska viimeisimpään pärähti samantien kaksi kirkuvan punaista viivaa, niin uskottava se sitten kai on. Meille odotetaan pikku kakkosta jonka laskettua aika olisi 21.9. 
Mitään muita oireita ei ole kun menkkojen pois jäänti joten olo on melkoisen epäuskoinen, kun tuon ensimmäisen kohdalla sain kokea kaikki mahdolliset raskausoireet alusta lähtien. No, en valita :) 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top