Ärrinmurrinjaketunvittu! Se kämppä, mitä himoilin, on jo mennyt parempiin suihin... äh! Kateltiin tossa sitten taas muita vaihtoehtoja, ja nyt alkaa tän äidin sopeutuminen ajatukseen, että saatetaan joutua lähtee Vantaalle. Radanvarteen, luojan kiitos, lähelle mun synnyinseutujani (vain kolmen juna-aseman erotus), joten sinänsä se ois jopa ihan ok. Ainakin palvelut ois lähellä ja mua miellyttävät ulkoilumaastot Vantaanjoen sivuhaaroineen ja sorsineen! Ja jätemäki ihan vieressä, eli talvella päästäis kunnolla pulkkailee! Isi ja poika niihin pikkumäkiin ja minä saisin hikijumpata ja raahata stiigaa (joka ensin ois ostettava) sinne liki kilometrin korkeuteen. Jee! Sovittiin, että mies laittaa huomenna aamulla hakemuksia menemään... Tarjolla ois pari kolmiota ja yks neljän huoneen luukku, jälkimmäisesti ehdin jo tosissani innostuakin, kunnes katsoin sen vapautumista... vasta vuoden päästä! Eli se joudutaan nyt luonnollisesti hylkäämään.... Vähän surettaa joutua kauas tuosta ihanasta Halipossusta, just kun olin luvannut, että me selvitään kyllä yhdessä kolmen lapsenkin kanssa näistä meidän kaupunkireissuista yms ;) Vaan pääseehän sitä sitten junalla kaverit kaupunkiin noutamaankin, jos tilanne vaatii! :D
(Myöskään Bunnin naapureiks ei tällä erää päästä, kun ei sielläkään ollut mitään vapaana.. höh.)
Sinne naapuriin suukkoja pienelle hammasmonsterille! Jeee! Siltähän se jo sen pari päivää sitten näytti, että sieltä se puskee! Pian tulee varmasti sille kaverikin :))
Ja Sinttu, hyvin sä siellä töissä pärjäät! Pääset aikuisten maailmaan, siistii!
Jos epäilet, että Veeralla on kylmä yöllä, niin koita laittaa jotain lämpösämpää päälle. Vaikka hihaton body sinne unihaalarin alle tai vastaavaa! Tai jalkoihin ja/tai käsiin sellaiset "säärystimet"? Kokeilemalla selvii! Mä oon kans pohtinut, että noinkohan tuolla pojalla olis väärä lämpötila nukkua... Vatsallaan nukkuessa onneksi ei potki peittoa pois :)
Rinkku, kokeilkaapa sitä Nannia sitten vielä lisää, pienissä määrin, jos se auttais? Mites, käytättekö te noita maitohappotippoja? Josko ne yhtään rauhottaisivat vatsaa... Voivoi, toivottavasti siellä tosiaan tilanne normalisoituu pian!
Vauvakuumetta ympäriinsä! Huh, en kyllä uskalla vielä myöntää edes itelleni, että saattaishan se olla kivaa... Vaan eiei, kärsin nyt näistä ihanista menkkakrampeistani ja muistan, kuinka vaivalloista se olikaan olla raskaana. Joo, hyvä näin. Ei parane antaa vauvakuumeen tulla, ennenku pääsee kunnolla niihin vauvantekohommiin taas :))
Ja voihan Venla! Siitä se on kasvamassa kanssa jo niin itsenäinen pien neiti! Jotenkin samaistun hirveesti maarisen juttuihin Venlan "toilailuista"! Täällä tuntuu olevan kanssa yks kunnon tujauksella temperamenttia ja jännää kekseliäisyyttä varustettu nappula. Lusikalla se ei sohota omaan suuhunsa, ei myöskään mun, mutta tuttia on kanssa tarjonnut äidille muutamasti. Ja usein ylpeänä esittelee lelujaan, kelle vaan, kuka vaan katsoisi. Hassuja lapsia!
Saparo, mulla itelläni siis myös tuo kahden ikävuoden kohdalta laskettu pituusennuste suunnilleen on pitänyt paikkansa. Muistaakseni ennuste oli 182cm, sellanen pari-kolme senttiä oon jäänyt. Samoin on isoveljeni lähes niissä mitoissa, mihin ennustettu, mutta pikkusiskoni (ennuste oli muistaakseni jopa 185cm hujakoilla!) on jumahtanut "tapiksi" ja taitaa olla vaan jotain 176cm pitkä.
Ampun ystävän lapsi... juu, pitäis saada kyllä niitä rajojakin jo sille neidille, tai siltä kuulostaisi. Voi hyvä ihme, että äiti suostuu tanssimaan täysin lapsensa pillin mukaan! Ei tuu kovin turvallinen olo lapselle siitä, ja jos samaa kaavaa jatkuu, niin viimeistään teini-iässä veikkaisin tulevan todella rankkaa. Ja kai se tuttipullo hiljentäis lapsen siinä missä tissikin? :D Ja itse kauhistelee ajatusta neljätoistakiloisesta vuotiaasta, mutta pahoin pelkään, että kovin kauas ei mekään siinä jäädä :S Huh, kyllä sitä itelle tulee aina tuskanhiki päähän, että toivottavasti itse onnistun tässä kasvatustehtävässä viisaammin, ettei tarvitse oman lapsen käytöstä hävetä... Joona kun saa kyllä jo nyt niitä kilareita, mutta tiukasti silti olen osoittanut (tai ainakin yrittänyt) että täällä määrää äiti ja isi, uhmata saa ja pitääkin, mutta ihan kovin helpolla ei lapsi saa toimia oman tahtonsa mukaan. (Paitsi kaupassa annan periksi, ainakin vielä. Joskus kun pitäisi itselle kattoa vaatetta/kenkiä, niin tuo alkaa rääkyä ja sitten totean kyllä, että antaa sitten olla :D Ruokakaupassa asiat on vaan hoidettava loppuun, vaikka apina kuin komentaisi.)
--
äh, nyt en pääse enää lueskelemaan tota tokaa sivua! Koitan lähettää tän tässä vaiheessa, katotaan miten käy.