Syyskuun syvälliset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No nyt on sit 28pv ultra-aika ja jännittää jo ihan älyttömästi..Supistuksia tulee edelleen paljon,välillä ihan säännöllisesti ja jotkut jää jopa päälle[&:]
 
TADAA! Pajunkissa on nyt sitten lomalla. -Sairaslomalla äitiysloman alkuun asti (ja sehän alkaa 28.10).

Lauantai-sunnuntaiaamuyönä heräsin kolmesti kivuliaisiin supistuksiin. Kolmannella kerralla se vain kesti ja kesti. Tuntui, et koko maha räjähtää, enkä saanut henkeä. Isoimmalta alueelta meni kipu parissa minuutissa, mutta navan ympäristöön se jäi repimään vielä 45 minuutiksi. Hyi.

Koko sunnuntain oli maha ihan piukea ja kosketusarka. Soitin synnärille ja kysyin neuvoja. Menin kuumaan kylpyyn ja lepäsin. Maha rentoutui, mutta oli edelleen arka ja kipeä. Ja jos vähänkin nousin, vaikka vain vessaan, se kovettui taas. Äitini on kokenut vauvan kohtukuoleman jotain viikolla 35, kun istukkaan oli tullut verenpurkauma jo monta viikkoa aiemmin, juuri kovan kivun siivittämänä. Verenpurkaumaa ei vain oltu huomattu silloin 80-luvun laitteistolla. Siksi olin vähän hermona ja halusin lopulta myöhään illalla lähteä Taysin synnärille tarkistamaan tilanteen.

Se on ihana paikka! Henkilökunta oli todella rauhallista ja ystävällistä, ja vaikka sinne tulla tupsahteli synnyttäjiä tuiki tiheään, niin myös minut otettiin asiallisesti ja rauhassa huomioon. Lääkäriin pääsin vähän klo 23 jälkeen ja lääkäri oli itse rauhallisuus. Hän ultrasi ihan rauhassa kohdunsuun ja -kaulan, istukan, napanuoran ja tietysti lapsen. Hän jopa näytti mulle ruudusta eri asioita ja kysyi, tiedämmekö sukupuolen. Kun sanoin, että vain villi veikkaus on saatu, niin hänpä vielä erikseen katsoi senkin. Tytöksi vauva varmistui.

Kaikki oli hyvin ja kunnossa, mikä helpotus! Mutta lääkäri ei osannut sanoa, miksi olin saanut niin kipeitä ja niin pitkän supistuksen. Se ei kuulemma ole normaalia, että sattuu. Eikä myöskään se, että maha on paria minuuttia kauempaa kovettuneena kerrallaan, kun minulla se juuri on ollut kaiket päivät kivikovana, ilman mitään taukoja niin, etten ole päässyt kumartumaan, mikä on hieman hankalaa päiväkodissa työskentelevälle.

Hänpä siis laittoi mut loppuajaksi saikulle (mikä oli myös oman pomoni toive, uskokaa tai älkää! Ihana pomo mulla). Lääkäri sanoi, ettei se työ tee hyvää, kun ei yhtään pysty päivän aikana lepäämään ja maha on kovana kokoajan ja päälle vielä nämä kipeät supparit. (Oli jo toinen kerta. Olin tuossa jo kerran vajaan viikon saikulla samasta syystä.) Eikä se työ siitä miksikään muutu. Ainakaan helpommaksi. Kunhan kurakelit kunnolla alkavat, niin eihän sitä ehdi selkäänsä suoristaa juuri lainkaan. [:D]
 
Jestas, onpa sulla ollut kans "ratkiriemukasta". Mutta onneks nyt sattui noin hyvä ja osaava henkilökunta!!!!

Omaa: joutu sit hakee uusia kenkiä kun jalat niin turvonneet, että kengän koko kasvanut 1,5 numeroa. Ja kylläpä helpotti kun sai sopivat kengät jalkaansa :D
 
Todella hyvä, että Pajunkissa sait sairaslomaa ja olit niin viisas, että otit sen vastaan. Mä oon rehellisesti kateellinen sulle. Tiedän, että munkin paikka olis saikulla, mutta millä ihmeellä mä saan itseni sisäistämään sen asian. Miks ihmeessä pitää olla tällanen ylitunnollinen suorittaja...!? Argh... joskus ottaa niin päähän tämä mun oma tunnollisuus. Enkä todellakaan toimi vauvan eduksi nyt... Siitäkin huono omatunto...
 
Pajunkissa kerrohan mulle mikä se synnärinnumero on ja milloin sinne pitää soittaa ja ja ja .. kaikki! Mä en ole edes tietoinen tommosista, kauhea jos mullekin tulee jotain tuollaista niin enhän mä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä! Siis taysiinhan minäkin menen synnyttämään mutta en mä ole ollut tietoinen että sinne pitää ongelmissakin soittaa.. tyhmä minä..

Itse olen nyt myös sairaslomalla, vain viikon kylläkin tästä flunssasta. Mutta merkit on sellaiset että joudunpa minäkin jäämään kotiin jo aiemmin. Mulla äippäloma alkaa vasta 5.11 ja kyllä suoraan sanottuna aika paljon ketuttaa jos joutuu tyyliin kuukautta aiemmin jäämään kotiin. Tulee sellainen luuseri olo. Ihan vaan siitä syystä että olen todella kova tekemään töitä, ollut koko ikäni. Kaksi kertaa nuorella iällä sairastanut burn outinkin siitä syystä.
Jos on kotona liian paljon tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle.

EN HALUA TÄLLÄ KETÄÄN LOUKATA! Oma vikanihan se on kun olen niin kova tekemään töitä.
 
Pajunkissa: Hyvä vain, että sait sairaslomaa, ja ihanaa, että tuolla alalla pomo ymmärtää asianlaidan eikä syytä laiskottelusta ja raskauden dramatisoinnista (lastenhoitoalallakin kun tuntuu kaikenlaisia ihmisiä olevan...). Lasten kanssa työskennellessä se lepääminen on varsin hankalaa. Eipä sitä varmasti päiväkodissa paljon harrasteta. Lepää nyt tulevien vuosienkin edestä. Nimittäin jatkossa se lepäily tulee olemaan aina vain hankalampaa.

Tuosta taysin synnäristä muuten, kun sitä niin usein kuulee haukuttavan - minä olen nyt kolme lasta synnyttänyt siellä ja makaillut synnyttämättömien osastolla (4A) aika monta viikkoa ja henkilökunta on aina ollut aivan ihanaa (lukuunottamatta yhtä vuodeosastokätilöä ja yhtä nuorta naislääkäriä... mutta se siitä). Aina joku on kiireessäkin löytänyt aikaa antaa tukea ja kuunnella huolia. Periaatteessa, jos tässä raskaudessa kaikki menee hyvin niin voisin sitten mennä synnyttämään myös Seinäjoelle (vaikka Pirkanmaalla asunkin niin S-joki on hieman lähempänä), mutta aiemmat hyvät kokemukset taysista kyllä saavat minut joka tapauksessa menemään sinne.

ANG1: TAYS synnytysvastaanotto (03) 311 65942 Sinne siis tosiaan voi ja pitääkin soittaa myös näissä raskaudenaikaisissa vakavissa mieltä painavissa ongelmissa, sieltä sitten neuvotaan miten toimia, kannattaako lähteä näytille vai hakeutua jonnekin muualle. Taysin (tai pirkanmaan sairaanhoitopiirin) nettisivuilta löytyy mm. lista, mistä syistä päivystykseen kannattaa hakeutua. (klikkaa tuota sulkeissa olevaa pirkanmaan sairaanhoitopiiriä, kun siinä on linkki, mistä se lista löytyy! tuli vain jostain syystä samanlaisena kuin muukin teksti viestissä!)
 
Niin Pajunkissa, vielä selvennykseksi: en todellakaan ole kateellinen siitä, että sulla on tollaset supistukset jne. Olisi oikeesti hirveetä jos vielä tuollaisia olisi. Mua vaan ottaa nyt oma itteni ja tunnollisuuteni niin paljo päähän, että olen ihan kade kaikille, jotka ymmärtää ajatella omaa ja vauvansa parasta. Ääh tää on ihan sekavaa, ei tästä mun selityksestä varmaan kukaan ota selkoo, mutta sen haluan vielä sanoa, että minäkään en ketään halua loukata - kunhan pyörin omissa itsesyytöksissäni...
 
Olen niin onnellinen, ettei mulla ole nyt sisäistä suorittamispakkoa, ja että kaikki töissä pomoa myöten on sitä mieltä, että tämä on hyvä juttu. Aikaisemmin olen ollut aina lyhyistäkin sairaslomapoissaoloistani niin huolissani, että pomon on pitänyt palauttaa mua maan pinnalle sanomalla, ettei ole mun tehtävä huolehtia työasioista silloin, kun olen sairaana, vaan se on hänen hommansa. [8|]

Mä olen kans ihan hirveä höyrypää silloin, kun olen töissä. Menen ja viipotan ihan täysillä, hoidan kaiken ja muistan kaikki. Asiat on tehty jo ennenkuin muut huomaavatkaan, että ne pitäisi tehdä.

Nyt kuitenkin olen ihan muuttunut. Pitkään odottamani vauva on saanut mut terveellisesti itsekkäämmäksi ja mulla on tänä syksynä kesäloman jälkeen ollut jopa hieman motivoitumisongelmia (ei sellaisia, että niitä kukaan muu, kuin minä itse huomaisi). Olen enemmäin kuin kiitollinen siitä, että jopa oma pomoni on sitä mieltä, että mun pitää hidastaa tahtia. Mun ei tarvitse yhtään tuntea huonoa omaatuntoa, ainoastaan nyt nauttia siitä, että saan olla rauhassa mahani kanssa. Mulle on valittu sijainenkin jo viime keväänä, ja hänkin on vain odotellut, koska saa aloittaa työt. Nyt ei pomonkaan tarvitse tehdä satunnaisia parin päivän soppareita sijaiselle. Tämä on siis kaikille parasta. Voisi tietenkin olla eri fiilikset, jos tietäisin, että nonniin, nyt siellä sitten muuta painavat niska limassa munkin hommat.

Suosittelen näitä aatoksia myös meemille ja Ang1lle. Kuten pomoni sanoi: tää on niin lyhyt aika työelämässä, mutta niin merkityksellinen omassa elämässä, että turha sitä on stressata, töitä ehtii tehdä vielä myöhemminkin.

Ang1: Synnytyspäivystyksen numero löytyy sun neuvolakortin etusivulta. Mutta tässä se nyt on vielä: TAYS Synnytysvastaanotto ja -päivystys 03 3116 5942.

Sinne voi soittaa aina, kun neuvolaan ei saa yhteyttä ja kysyä neuvoa. Mä sain neuvoja ja käskyn mennä käymään, ellei tilanne helpota. Sit vain käpyttelin suoraan sinne samaan paikkaan, mihin mennään synnyttämäänkin. Siellä vielä lähtiessä painottivat, et aina voi soittaa jos tulee jotain kysyttävää. Se on siis tietysti auki 24h.
 
Oho, silläaikaa kun runoilin viestiäni, olivat tättärä ja meemi ehtineet kirjoitella väliin. Tulipa ainakin synnärin numero selväksi[:D].

Ja turha huolehtia, minä olen niin onnellisessa, itsekkäässä kuplassani juuri nyt, ettei mua koskettaisi, vaikka joku ihan suoraan syyttelisi dramatisoinnista ja laiskottelusta. Hehheh. Ja ymmärsin kyllä meemi ja Ang1, mitä tarkoititte.

Ja sitäpaitsi olen sitä mieltä, että lääkärihän se asiantuntijana saikut määrää, tyhmähän sitä olisi, jos niistä kieltäytyisi ja potisi tunnontuskia. Eipähän tarvitse miettiä jälkeenpäin, että miksi olin tyhmä, jos jotain tapahtuisi vauvalle.
 
Hyvää maanantaita vaan kaikille! [:)]

Ittelläni vaivat ovat pienin ongelmani ollut koko raskauteni ajan. Itse asiassa raskauteni on ollut YLLÄTTÄVÄN HELPPO ja kivuton, mitä nyt tissien aristelu tai ylimääräinen virtsaamistarve on lisääntynyt, rautaa pitää syödä... Oma mahani on vieläkin HYVIN HYVIN pienikokoinen, eikä todellakaan ole antanut lisäongelmia lainkaan, josko nyt ei enää mahalla makaaminen enää tunnu hyvältä. Sitä vaan ihmettelee, kun kaikissa kuvissa ja käyrissä maha on jo 26 viikkosilla hyvin esillä, niin itse ei edes KEHTAA vaatia esim. liikennevälineissä raskaanaolevien paikkaa, siitä yksinkertaisesta syystä, että mahani ei yksinkertaisesti näy!! Alusta alkaen raskauteni on näkynyt enemmän siltä että lihoisin, mutta tuota pyöreätä pömpäkkää vaan ei tule näkyviin. Tässä pomollekin harmittelin, että missä se minun mahani oikein luuraa!!??!! [:(] Vaikka pienokainen on ja kovastikin myllää sisuksissa ja oikein vilkas kaveri onkin, niin kyllä tämä äitee vähällä meinaa päästä, että masu jää pieneksi. Tätä minä alan pikkuhiljaa epäillä. Toisaalta epäilyjä on ollut jo alusta lähtien... Se on vain aika jännää... ja toisaalta sitä jää miettimään, että onko kaikki hyvin... Mutta onhan ne kun lapsi on TOSI vilkas ja raskauteni on todella iisi, siis kivuton ja helppo!

Siis en mitenkään halua täällä makeilla, mutta kun seuraan sivuja aktiivisesti, niin näitä juttuja lukee ja sitä rupeaa miettimään miten muilla raskaus on edistynyt. Ei kaikilla todellakaan helppoa ole ollut ja haluaisinkin kaikille toivoa jaksamista!!! Onneksi ollaan jo aika pitkällä, että loppua kohden menossa. [;)]
 
Pajunkissa, juuri noin se asia on kuten sanoit. Mulla jotenkin se ottaa koville, kun sairaslomalle jääminen on itsestä kiinni. Jos jään sairaslomalle, niin siitä kärsin vain minä ja omat opintoni. Mun ei kenellekään sitä periaatteessa tartte selittää kuin itselleni. Luulen, että jos olisin töissä, mun olis jopa helpompi jäädä pois kun tietäisin, että töitä ei voi tehdä sairaana ja lääkäri voisi yksinkertaisesti määrätä sairaslomalle. Sinähän olit Pajunkissa kai päiväkodissa töissä (muistankohan oikein?). Mä menen päiväkotiin harjoitteluun 3 viikon päästä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Mulle on valittu isompien, 3-5 vuotiaiden ryhmä sitä silmällä pitäen, ettei ihan jatkuvasti tarttisi nostella, mutta toisaalta kyllä vähän jännittää sinne meno raskauden kannalta.
 
Mä olen ollut jo taas sairaslomilla. Olin koko elokuun poissa, kun lonkkia / alaselkää/ nivusia särkee. Yritin olla töissä hetken, mutta ei siitä tullut mitään. Hain taas tänään saikkua ja se on vain ensi viikkoon. Yritän päästä omalle lääkärille, sillä hän oli valmis kirjoittamaan sairasloma todistukseen jo jotain muutakin kuin selkäkipu, jotta saisin vielä normaalia palkkaa. Päivisin olo on tosi kuollut, kun aamuyöstä yritän kääntyillä ja etsiä oikeaa asentoa. Iltaa kohden piristyn. Tyynyjä on sängyssä monta, mutta ei ne auta kun nukahtamisvaiheessa. Hiukan pelottaa, että mitä sitten loppuvaiheessa. Pitäisikö opetella nukkumaan seisaaltaan. Onneksi ei ollut vielä mitään supistuksia ja viime lääkärikäynnilä näytti kohdun suu olevan napakasti kiinni. Suonenvedot alkoivat minuakin kiusaamaan, mutta nyt popsin magnesiumia päivittäin ja ehkä se on hiukan helpottanut.
 
Siitä onkin aikaa, kun kirjoittelin, mutta lukenut olen kyllä.
 
Olen tässä sairaslomalla, eikä todellakaan tehnyt tiukkaa kinuta sitä. Yritin pari viikkoa käydä yliopistolla istuksimassa, mutta selkä oli sen jälkeen niin kipeä ettei pystynyt. Pahinta selälle oli toi ajaminen tunnin ajaminen yhteensuuntaan, joka täältä meiltä menee tampereelle.
 
Sokerirasituksessa ei mitään ihmeellistä löytynyt, mutta haluaa ilmeisesti laittaa vielä viikon mittaukseen, mutta seuraava aika neuvolaan on lokakuussa. [8|] ei siis suurempaa kiirettä sen suhteen...
 
Olisi ollut töitäkin tarjolla, mutta tässä kohtaa on minusta tärkeää laittaa oma ja vauvan terveys etusijalle. Ymmärrän meemi, että ärsyttää, kun opinnot jäävät, mutta tossa kunnossa olisin itse jo aikoja sitten luovuttanut. Esikoista odottaessani kävin töissä ja yritin tehdä samaan aikaan kandityötä. Onneksi tajusin ajoissa lopettaa kansityön. Kyllä tässä ehtii näitä opintoja suorittamaan.
 
Päiväkodissa töissä olleena voisin kuvitella olleeni jo pitkään pois. Ei tämän selän kanssa siitä mitään olisi tullut ja kyllä siellä isompienkin osastolla saa kyykistellä ja kummarrella...
 
On se hyvä, että esikoisella on nyt hoitopaikka. 2-vuotiaan nostelu käy selän päälle...
 
Itse voisin ottaa hyvin  vähän pienemmän mahan. Iso maha jo nyt (rv 26+2) ei todellakaan ole kiva. Ensinnäkin kaikki kyselevät oletko varma, että vauvoja on vain yksi ja sitten, että miten laskettu aika voi olla vasta tapaninpäivä. Lisäksi tästä isosta mahasta on ongelmia tämän selän kanssa...[&:]
 
Hei täältäkin. Mua huvittaa kun kaikilta muilta tunnutaan kyselevän onko varmaan vaan yks vauva tai onko jo kohta syntymässä [:D] Tällä siis odotetaan kaksosia ja vielä ei oo kukaan vieras kommentoinu mitenkään ja puolitutuillekin saa sanomalla sanoa, että niitä on sitten kaks. Maha on jo kyllä tiellä ja tällä hetkellä kummankin vauvan pää alas päin, mikä tekee istumisesta aika mielenkiintoista. Liikkuminen kyllä onnistuu edelleen hyvin, mutta pehmeessä sängyssä oleminen on aika haastavaa. Kohta kasassa siis 30 viikkoa mikä kahden kanssa tarkottaa mahan koossa samaa kun olis viimesillään yhden kanssa. Ja vielä vaan pitäis venyä ja kasvaa [:)]

Itse yritän täällä vielä tietokoneella väkertää gradua. Nyt on kyllä alkanu tuntua siltä että pitää antaa gradulle 6-0 luovutusvoitto [&o] Ehkä sitä sitten jo keväällä jaksaa ruveta miettimään uudestaan.
 
^ hassua miten menee ristiin eli sitten kun olis aihetta kysyä, että onko tuplat tulossa niin kukaan ei kysele mitään [:D]
Mä oon niin loppu. Mun selkäkipu pahenee koko ajan, nyt ei istuminen suju ollenkaan ja mies oli eilen tyräleikkauksessa, niin se ei luonnollisesti voi ollenkaan tehdä kotona mitään, auttaa koirien kanssa tai käydä kaupassa. Kauheesti tässä yritän olla reipas, niinkuin joku
kovasti sen perään huuteli, mutta kyllä on itkut tullut niin moneen kertaan tänään ton selkäkivun kanssa, kun koirat on vietävä ulos ja tassut puhdistettava ja tms. Toivon mukaan nyt mies tosta kuntoutuisi, sekin on ihan rikki tietenkin oman kipunsa kanssa ja siitä, että mun on niin paha olla. Tänään on vissiin ollut oikein suppareita...toivottavasti ei nyt tosta pahene.
 
Uih, kaksi päätä alaspäin <3 Täällä on yksi pää alaspäin ja sekin aiheuttaa vihlontaa ja kramppeja lantion pohjassa.

Mä jouduin jäämään kans sairaslomalle supisteluiden takia. Lääkäri ja th otti asian mukavan jämäkästi, eivätkä antaneet valinnan varaa. Silti sitä on jotenki syyllinen olo kun kohdunkaula on aivan kiinteä ja kiinni [8|] Vaikka kyllähän tämä sairasloma helpottaa omaa oloa.. supistuksen tullessa voi mennä makoilemaan ja odotella että se menee ohi. Autolla ajaessa tai lasten kanssa leikkiessä (=töissä) makuulle heittäminen on kohtuu haasteellista [8D] . Mies lohdutteli ihanasti ja sanoi, että eikös se ole hyvä että annat omalle lapselle mahdollisuuden kasvaa rauhassa. Kyllä ne jo syntyneet, leikki-ikäiset, pärjää vanhempiensa ja hoitajiensa kanssa <3
 
Ajattelin nyt tännekin pistää tämän linkin, laitoin jo tuonne FBn vauvaryhmälle:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/09/1191051

vaikka siis onhan meille tiedote tulossa jo muutenkin kelasta.
 
No voihan vee! Kiva sekundapaketti sitten tällä kertaa. Mä jouduin kaksi vaatetta jo muutenkin palauttamaan viallisina.[>:]
 
No me tuota mietittiin tässä miehen kanssa että ei toi taida olla kuitenkaan niin vakava juttu... tai ainakaan me ei siis nähdä sitä isoa vaaraa mistä nyt varoitellaan... kertokaa toki jos ei tajuta jotain tärkeää tässä asiassa [:D]
 
Minä myös juuri mietin, että tuo toppahaalari menee päälle vuoden päästä talvella. Silloin lapsi on vuoden ikäinen, ehkä juuri kävelee. Missähän hän voisi leikkiä niin, että voisi jäädä vaarallisesti kiinni ilman, että olisi minun valvovan silmäni alla. Kyse on siis direktiivistä, joka koskee kaikkia lastenvaatteita. Ymmärrän tämän huolen leikki- ja ala-asteikäisten lasten kohdalla, kun he kiipeilevät ja liikkuvat itsenäisemmin.

Silti mua harmitti se, että kun kyse on suomalaisista laatutuotteista, niin ihan pintavilkaisulla löysin kaksi viallista. En ole edes sen tarkemmin syynännyt noita vaatteita läpi. Kaikista en edes ole vielä avannut taitoksia. Toivottavasti ei löydy enempää sekundaa, kun alan sitten myöhemmin pestä ja enemmän tutkia niitä.
 
Takaisin
Top