ai kauheeta kun en oo ees ajatellut moista vielä... no ei paniikkia [:D] Mut voi ihanuus, tuli äitiysavustus paketti tänään ja mä tykkään ihan hirveesti noista väreistä [:)] Nyt onki sitten ilta hurahtanut niitä kaappiin laittaessa, taidan pestä ne vasta vähän ennen h-hetkeä tai äitiysloman aikana.
Syyskuun syvälliset
- Ketjun aloittaja Ang1
- Aloituspäivämäärä
Ehkäpä puran teille mun tämän päivän kuulumiset. Tänään siis oli ensimmäinen koulupäivä sen ikävän tapahtuman jälkeen mun koulukaverin kanssa. Koko viikonlopun mua ahdisti ajatus, että kouluun täytyy mennä. No, törmättiin heti Pasilan bussipysäkillä, johon todennäköisesti myös oltiin tultu samalla junalla. Mä pidin tiukasti kuulokkeet korvilla ja olin kuin en huomaisikaan. Onneksi siinä oli paljon porukkaa. Täytyy sanoa, että kuristi todella. Bussimatkan jälkeen meillä on kilometrin verran kävelymatkaa koululle. Koulukaveri kiirehti äkkiä edelle - sillä ei tuntunut olevan yhtään sen enempää mielenkiintoa jutella mun kanssa kuin mulla sen. Kävelin siis 10 m perässä. Olipa typerä olo. Mutta voi että kun oli kurja olo. Koululle tullessa tuntui, että tukehdun. Miten pystyn istumaan hänen kanssaan koulussa joka päivä samoilla tunneilla, miten pärjään yhteisissä ryhmätöissä??? Koko päivän välttelin, koska tunteet tuli aika voimalla pintaan aina kun olin hänen lähettyvillään. En voinut millään unohtaa, mitä mieltä hän on raskaanaolevista - olo oli vähän: "anteeksi että olen raskaana". Ensimmäistä kertaa yritin tietoisesti peitellä raskauttani - tosin ei se oikein enää ole mahdollista. Sitten meillä oli varhaiskasvatuksen tunti. Hän silmät kirkkaina selitti kuinka on ihan oikein jos lapsia vähän kurittaa. Ja nyt ei ollut puhe mistään sanallisesta kurituksesta. Opettaja oli juuri selittänyt miksi se on laissa kiellettyä ja mitkä ovat korvaavat keinot. No tämän koulukaverin näkemys oli, ettei aina ole muita mahdollisuuksia. Esimerkit, joihin hän viittasi, löytyi suoraan mun elämästä (vaikkei hän sitä tiennyt). Silloin mulla nappasi ja kerroin oman versioni ja sen, miten tuollaiset tilanteet on hoidettu. Opettaja oli myös tiukasti mun kannalla. Silti siitä syntyi todella typerä väittely - lähinnä opettajan ja tämän koulukaverin välille - itse en sanonut muuta kuin sen yhden kommentin. Mutta kyllä olin taas herkillä tuolta tunnilta poistuessa. Ahdistavaa, mitä ihmettä mä teen, että kestän vielä muutaman viikon??! Tuntuu oikeasti todella typerältä, mutta tuntuu, että voi tuntemuksilleni mitään. Se torstainen todella satutti.
tättärä
Puuhakas puhuja
^Minä vasta ihmeissäni olinkin, kun minunkin osaltani tuo tilaus oli tehty 3.9 ja paketti tuli postissa viime torstaina (meidän kiltti postinjakaja setä antoi tuossa pihassa laatikon minulle, vaikka olisi pitänyt viedä kyläkaupan asiamiespostiin). Missähän järjestyksessä ne muuten noita samana päivänä myönnettyjä paketteja postittavat, mahtaakohan sukunimen alkukirjain tai asuinpaikka vaikuttaa siihen miten nopeasti tulee.
Eikö siinä pakkauksessa oo joku kahen viikon "aikaraja" vai oliko se kolmen? Että kyllä se paketti kohta tulee!
Mutta meemi tosi harmi juttu tuo koulukaveri :/ Voin kuvitella millasta on olla päivittäin samassa tilassa, puhumattakaan että joutuisi jotain yhteistyötäkin vielä tekemään. Toivottavasti aika auttaa tässäkin, ehkä sun olo kohta helpottuu ja pystyt pyyhkimään ton ihmisen pois mielestä ja ennen kaikkea unohtaa sen sanomiset. Tällaisessa tilanteessa ehkä voisi päästä helpommalla, jos pääsisi sellaiseen mielentilaan että ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että se on vaan yks dorka, joka tunneilla ilmaisee eriävän mielipiteen, josta ei sitten tarvitse sen enempää välittää, voi vaan todeta olevansa eri mieltä ja toivoa, ettei itse tai kukaan tutuista joudu ikinä sen kanssa tekemisiin. Tsemppiä ja jaksamista! Ei varmaan hirveästi helpota, että joutuu olemaan tollasessa tilanteessa kaikkien fyysisten vaivojen lisäksi.
Mutta meemi tosi harmi juttu tuo koulukaveri :/ Voin kuvitella millasta on olla päivittäin samassa tilassa, puhumattakaan että joutuisi jotain yhteistyötäkin vielä tekemään. Toivottavasti aika auttaa tässäkin, ehkä sun olo kohta helpottuu ja pystyt pyyhkimään ton ihmisen pois mielestä ja ennen kaikkea unohtaa sen sanomiset. Tällaisessa tilanteessa ehkä voisi päästä helpommalla, jos pääsisi sellaiseen mielentilaan että ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että se on vaan yks dorka, joka tunneilla ilmaisee eriävän mielipiteen, josta ei sitten tarvitse sen enempää välittää, voi vaan todeta olevansa eri mieltä ja toivoa, ettei itse tai kukaan tutuista joudu ikinä sen kanssa tekemisiin. Tsemppiä ja jaksamista! Ei varmaan hirveästi helpota, että joutuu olemaan tollasessa tilanteessa kaikkien fyysisten vaivojen lisäksi.
Mä en saanut äitiyspakkausta vielä tänäänkään. En ymmärrä missä se viipyy. Päätöksessä oli aikaraja 2 viikkoa ja sekin on jo ummessa. Miten ihmeessä kaikki muut on saaneet, mutta mulle se ei vaan tule?! Epäilyttää jo, että onko se postin lappu hävinnyt matkalla tai jotain...
Mulla oli koulussa ihan perus terveydenhoitajan tarkastus tänään. Otin sitten puheeksi tämän mun koulukaverin samalla. Terkkari tuomitsi täysin sen jutun ja totesi, että tuollainen oppilas ei ole soveltuva tälle alalle. Hän ohjasi minut puhumaan asiasta meidän ryhmänohjaajalle ja aikoo itsekin puhua. Mulle se antoi ohjeeksi, että osoitan selkeästi, etten hyväksy sen puheita. Kukaan ei saa tulla tuollaista laukomaan. Ei kuulemma ole edes kiinni raskaushuuruista mun reagointi. Se sanoi reagoivansa ihan samalla tavalla jos joku tuollaista juttelisi. Täytyy nyt katsoa miten tämä tästä etenee, mutta helpotti kuulla, etten ole ihan sekaisin kun ottaa niin koville...
Mulla oli koulussa ihan perus terveydenhoitajan tarkastus tänään. Otin sitten puheeksi tämän mun koulukaverin samalla. Terkkari tuomitsi täysin sen jutun ja totesi, että tuollainen oppilas ei ole soveltuva tälle alalle. Hän ohjasi minut puhumaan asiasta meidän ryhmänohjaajalle ja aikoo itsekin puhua. Mulle se antoi ohjeeksi, että osoitan selkeästi, etten hyväksy sen puheita. Kukaan ei saa tulla tuollaista laukomaan. Ei kuulemma ole edes kiinni raskaushuuruista mun reagointi. Se sanoi reagoivansa ihan samalla tavalla jos joku tuollaista juttelisi. Täytyy nyt katsoa miten tämä tästä etenee, mutta helpotti kuulla, etten ole ihan sekaisin kun ottaa niin koville...
Kirjotan nyt tänne sitten pikku tunnekuohussa.. Terkan määräyksellä oon siis maannut perjantaista saakka kotona voimakkaan supistelun vuoksi. Tälle päivälle sain vasta lääkäriajan ja terkka käski tänäänkin olla kotona. Supistelu on jatkunut koko viikonlopun, vaikka oon käytännössä maannut paikallani koko ajan. Pahin pelko oli tietty se, että jos paikat on pehmennyt tai kohdunkaula lyhentynyt, niin ei hyvä heilu. Toiseksi pahin pelko oli joutua petipotilaaksi jo tässä vaiheessa.
No menin sitten lekurille tänään. Kaikki oli alakerrassa hyvin eikä siis huolta paikkojen pehmenemisestä tai muusta. Lääkäri sanoi sitten, että kiitos hei. Jäin ihan äimän käkenä siihen pällistelemään, kun odotin, että hän jotain muuta edes sanois. No ei sanonut. Lähdin sitten tippa linssissä siitä ja kävelin suoraa oman terkan huoneeseen ja kunnon parku pääsi. Varmaan helpotuksen ja hämmennyksen itku. Neukkutäti sitten kyseli käynnistä ja kuulipa senkin, ettei lääkäri suostunut tästä päivästä kirjoittamaan sairaslomalappua, koska mulla ei ole mitään sairautta. Mun terkka oli mut määrännyt kotiin täksikin päiväksi. Hän oli aivan pöyristynyt ja ihmetteli, että jatkanko ihan normaalisti nyt töissä supistuksista huolimatta. Vastasin, että näin on. Mua enemmän itteä jäi vaivaan se, etten tiedä nyt yhtään, että missä vaiheessa mun täytyy niistä supisteluista huolestua, kun tämä tosiaan on eka raskaus. Terkkakin ihmetteli, etten saanut mitään ohjeita jatkoa nähden.. Mulla tulee supistuksia tasaisesti pitkin päivää ja paljon myös levossa. Ne on toisinaan sellaisia tavallisia kiristyksiä, mutta viime viikosta on alkanut sellaiset kipeämmät supistukset jotka välillä ihan pysäyttää.
Kyllä kaiken näköisiä lääkäreitäkin.. Niin pirun turhautunut olo, kun luulin saavani jotain selkeitä vastauksia, kun oon niitä koko viikonlopun makuuasennossa kaivannut. Paha mieli kans siitä, minkälaista kohtelua voi saada ammatti-ihmiseltä tässä tilanteessa. Ei se niin herkkua ole muutenkaan levitellä jalkoja mieslääkärin edessä. Tulipahan tilitys [:D] Jospa tämä olotila ois nyt oksennettu tähän tekstiin, niin ei tartte jäädä vatvomaan sen enempää mielessä..
No menin sitten lekurille tänään. Kaikki oli alakerrassa hyvin eikä siis huolta paikkojen pehmenemisestä tai muusta. Lääkäri sanoi sitten, että kiitos hei. Jäin ihan äimän käkenä siihen pällistelemään, kun odotin, että hän jotain muuta edes sanois. No ei sanonut. Lähdin sitten tippa linssissä siitä ja kävelin suoraa oman terkan huoneeseen ja kunnon parku pääsi. Varmaan helpotuksen ja hämmennyksen itku. Neukkutäti sitten kyseli käynnistä ja kuulipa senkin, ettei lääkäri suostunut tästä päivästä kirjoittamaan sairaslomalappua, koska mulla ei ole mitään sairautta. Mun terkka oli mut määrännyt kotiin täksikin päiväksi. Hän oli aivan pöyristynyt ja ihmetteli, että jatkanko ihan normaalisti nyt töissä supistuksista huolimatta. Vastasin, että näin on. Mua enemmän itteä jäi vaivaan se, etten tiedä nyt yhtään, että missä vaiheessa mun täytyy niistä supisteluista huolestua, kun tämä tosiaan on eka raskaus. Terkkakin ihmetteli, etten saanut mitään ohjeita jatkoa nähden.. Mulla tulee supistuksia tasaisesti pitkin päivää ja paljon myös levossa. Ne on toisinaan sellaisia tavallisia kiristyksiä, mutta viime viikosta on alkanut sellaiset kipeämmät supistukset jotka välillä ihan pysäyttää.
Kyllä kaiken näköisiä lääkäreitäkin.. Niin pirun turhautunut olo, kun luulin saavani jotain selkeitä vastauksia, kun oon niitä koko viikonlopun makuuasennossa kaivannut. Paha mieli kans siitä, minkälaista kohtelua voi saada ammatti-ihmiseltä tässä tilanteessa. Ei se niin herkkua ole muutenkaan levitellä jalkoja mieslääkärin edessä. Tulipahan tilitys [:D] Jospa tämä olotila ois nyt oksennettu tähän tekstiin, niin ei tartte jäädä vatvomaan sen enempää mielessä..
Voi jee mitä lääkäreitä! Ottaa niin aivoon, ettei paljon kiinnosta itteäkään mennä lääkäriin enää ikinä. Eniten mua raivostuttaa useimpien lääkäreiden yleinen olemus (ja pahimmassa tapauksessa myös puheet), joka antaa ymmärtää, ettei nyt ehdi vastailla kysymyksiin ja voisitko jo lähteä. Itse tarvitsen usein pienen sulatteluvaiheen, jonka jälkeen kysymyksiä vasta alkaa edes tulla mieleen, mutta sitten olenkin jo oven ulkopuolella ja se siitä. Vaikka on kiire, pitäisi pystyä puhumaan rauhallisesti ja tarjota mahdollisuus kysyä jos on kysyttävää. Mieluiten vielä oma-aloitteisesti kertoa ja sanoa kaikki mahdollinen potilaan tilanteesta, koska ei sitä tosiaankaan tule aina kaikkia asioita mieleen kysyä. Varsinkin, jos sanotaan, että kaikki hyvin moi. Sitten on itekin että okei joo moi. Sitten vartin päästä on ihan ymmällään, että entä tämä ja tämä asia ja mitä nyt jne.
Ärsyttävää.
Mutta oliko sulla HipsuNen ne supistelut kivuliaita kaiken kukkuraksi? Vaikka meetkin töihin, niin varmaan kannattaa ottaa aika rauhallisesti, jos se yhtään helpottaisi tai ei ainakaan pahentaisi tilannetta. Jos kaikki on alakerrassa ihan hyvin, niin eihän niistä supisteluista sitten varmaan haittaa ole, ovat vaan hyvää harjotusta kohdulle ja tuntuu itsestä ärsyttävälle. Tai voit vaikka soittaa vielä ä-polille ja kysyä. Siellä ne ainakin tietää. Ehkä. Ja yleensä ne siellä kuunteleekin, mitä on sydämellä.
Ärsyttävää.
Mutta oliko sulla HipsuNen ne supistelut kivuliaita kaiken kukkuraksi? Vaikka meetkin töihin, niin varmaan kannattaa ottaa aika rauhallisesti, jos se yhtään helpottaisi tai ei ainakaan pahentaisi tilannetta. Jos kaikki on alakerrassa ihan hyvin, niin eihän niistä supisteluista sitten varmaan haittaa ole, ovat vaan hyvää harjotusta kohdulle ja tuntuu itsestä ärsyttävälle. Tai voit vaikka soittaa vielä ä-polille ja kysyä. Siellä ne ainakin tietää. Ehkä. Ja yleensä ne siellä kuunteleekin, mitä on sydämellä.
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Jep, siis käsittämättömiä lääkäreitä kyllä... ei se munkaan neuvolalääkärikokemus kovin ihana ollut, mut ei sentään ihan noin kaamee. Mun lääkärillä oli kans selvästi kiire potkia mut ulos huoneesta, josta syystä sit jäi jotain kysymättä... Kannattaa tosiaan kyllä soitella sinne äippäpolille tai just terkkarille, kun ne kyllä kuuntelee ja osaa neuvoa, toisinaan paremmin kuin ne lääkärit!
Juu kyllä ne supistukset on ollut ihan kipeitäkin ja terkka huolestui siitä, kun ne tuntuu välillä selässäkin. Jospa ne nyt tästä helpottais eikä vaikuttais mihinkään suuntaan mitenkään. Töissä yritän ottaa vähän rauhallisemmin, mutta se on meillä vähän hankalaa käytännössä, kun ollaan lasten kanssa tekemisissä. Oon ollu ihan pökkyrässä koko päivän tämän asian vuoksi. Tuntu kyllä niin pahalta, että jätetään ihan yksin kaikkien kysymysten ja tuntemusten kanssa, kun ei voi eka raskaudessa tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Aion kyllä ottaa neuvolassa asian vielä puheeksi enkä aio tälle lääkärille toista kertaa mennä. Mutta tää paikka on kyllä näissä tilanteissa niin pelastus [:)] Mulle tuli heti parempi mieli, kun luin teidän kannustavat viestit eli kiitos niistä!!!
Miten saitte päätöksen äitiyspakkausesta? Mä jätin hakemuksen kirjeitse viikko sitten. Tuleeko sieltä joku kirje, että ne on käsitellyt hakemuksen ja pakkaus on tulossa postissa vai miten?
Toinen juttu on tuo supistelu. Neuvola täti sanoi että yleensä viimeistään 20. viikolla alkaa harjoitussupparit. Mutta mä en oo kyl varma että mulla olis ollut sellaisia. Ainakaan en tunnista mitään sellaista, minkälaisiksi supistelut kuvataan. No jos kävelee nopeasti, niin alavatsassa tuntuu ilkeältä, mutta en oo huomannut että tapahtuisi mitään vatsalihasten tai kohtulihasten kovaksi menemistä.
Toinen juttu on tuo supistelu. Neuvola täti sanoi että yleensä viimeistään 20. viikolla alkaa harjoitussupparit. Mutta mä en oo kyl varma että mulla olis ollut sellaisia. Ainakaan en tunnista mitään sellaista, minkälaisiksi supistelut kuvataan. No jos kävelee nopeasti, niin alavatsassa tuntuu ilkeältä, mutta en oo huomannut että tapahtuisi mitään vatsalihasten tai kohtulihasten kovaksi menemistä.
^Kelasta tulee kirje kotiin, mutta ensimmäisenä päätös näkyy Kelan verkkopalvelussa, jonne voit kirjautua Kelan sivuilla verkkopankkitunnuksilla. [;)]
Supisteluita mulla on aika usein ja kivuliaitakin. Välillä tuntuu, että vatsa repee kun oikein pingottaa. Varsinkin jos paljon on urheillut ja liikkunut niin supistaa ahkeraan.
Supisteluita mulla on aika usein ja kivuliaitakin. Välillä tuntuu, että vatsa repee kun oikein pingottaa. Varsinkin jos paljon on urheillut ja liikkunut niin supistaa ahkeraan.
Ang1
Näppärä viestien naputtelija
Mullakaan ei ole minkääntyyppisiä suppareita ollut vielä, tai siis en ole tuntenut vielä. Mutta neukkutäti sanoi että se on vaan hyvä juttu ja positiivista siis. Eli kyllä niitä on jo kaikilla viikosta 20 eteenpäin mutta ei niitä välttämättä tunne ollenkaan.
Eli, olen vain hyvin tyytyväinen.
Eli, olen vain hyvin tyytyväinen.
Juu huoli pois, jos ei supistukset tunnu sillai, että niitä mitenkään rekisteröis.. Mulla ne supistukset on yleensä sellasia, että vatsa kiristyy ihan kivikovaksi ja se nimen omaan tuntuu siltä, ku se koko maha kiristyis. Sitten on ollu näitä kivuliaitakin, mutta ne nyt ei ainakaan ihan asiaan varmaan kuulu.
Plaah... taas migreeni. Mä en jaksa... Ei vielä lujaa särje, mutta teettää kyllä vaikeuksia kirjoittaa tänään palutettavaa koulutehtävää. Toinen käsi jo ihan puuduksissa ja näköä heittää. Mulla on ollut nyt joka viikko migreeni sen jatkuvan päänsäryn lisäksi. Voi kun lopppuis jo...
Onnistuisiko meemi sinulta jättää opiskelut nyt tässä vaiheessa ja jatkaa sitten vasta äitiysloman jälkeen? Nuo kuulostaa tosi pahoilta nuo sinun migreenit ja itsekkin siitä kärsin, joten täydet sympatiat siitä että jaksat koulussa vielä heilua.
Itse hain vaihteeksi saikkua tuon selän takia ja nythän sitten diagnosoitiin sekin, että kun istun, niin veri ei kierrä jaloissa kunnolla ja sen takia jalat puutuu ja kipeytyvät sekä väsyvät. Vaikka luulisi sinänsä että raskaana olevalle ois istumatyö helpotus [;)] Mutta en kyllä siitä kanna mitään ongelmaa että saikkuilen taas vaan ihanaa olla virkeä ja jaksaakin jotain [:)]
Itse hain vaihteeksi saikkua tuon selän takia ja nythän sitten diagnosoitiin sekin, että kun istun, niin veri ei kierrä jaloissa kunnolla ja sen takia jalat puutuu ja kipeytyvät sekä väsyvät. Vaikka luulisi sinänsä että raskaana olevalle ois istumatyö helpotus [;)] Mutta en kyllä siitä kanna mitään ongelmaa että saikkuilen taas vaan ihanaa olla virkeä ja jaksaakin jotain [:)]
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Mä en kans tietääkseni oo vielä kokenu supistuksia, siis en ainakaan ite oo huomannu. Todnäk niitä on sit kai ollut, mutta en oo tuntenu mitään.
meemi: täältä kans sympatiat sinne, migreeni on NIIN hirveetä!!!
Mulla tuli eilen tässä sit syysflunssa. jeejee. Aamulla oli kurkku niin kipee, ettei lähteny ku pihinää vaan, joten soitin pomolle, että en tuu töihin. Kävin sit varmuuden vuoksi työterveyslääkärillä, joka totesi, että melko varmasti on vaan tavis flunssa, eikä mikään kurkunpääntulehdus tms ja käski kotiin saikulle loppuviikoks. Muuten on ihan jees olo, mut nenä vuotaa aivan sikana ja kurkku on vieläki vähän kipee. Kuumetta ei ainakaan vielä oo ollu.
Lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi antibiootteja, mut sano, et älä syö, jos ei oo ihan pakko. Eli jos kuume alkaa nousemaan ja olotila huononee huomattavasti, ni sit vasta. Nyt siis kökin kotona, joka on ihan kiva, kun ei sitä tälleen puolikuntosena jaksais töissäkään olla [:)]
Meillä on se muutto edessä tossa kahen viikon päästä, joten pakattavaa täällä kyllä löytyy enemmän ku tarpeeks. Eilen pakkasin taas yhen laatikon. Ihan uskomatonta, miten paljon mä saan tungettua tavaraa kirjahyllyyn!!! [:D]
meemi: täältä kans sympatiat sinne, migreeni on NIIN hirveetä!!!
Mulla tuli eilen tässä sit syysflunssa. jeejee. Aamulla oli kurkku niin kipee, ettei lähteny ku pihinää vaan, joten soitin pomolle, että en tuu töihin. Kävin sit varmuuden vuoksi työterveyslääkärillä, joka totesi, että melko varmasti on vaan tavis flunssa, eikä mikään kurkunpääntulehdus tms ja käski kotiin saikulle loppuviikoks. Muuten on ihan jees olo, mut nenä vuotaa aivan sikana ja kurkku on vieläki vähän kipee. Kuumetta ei ainakaan vielä oo ollu.
Lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi antibiootteja, mut sano, et älä syö, jos ei oo ihan pakko. Eli jos kuume alkaa nousemaan ja olotila huononee huomattavasti, ni sit vasta. Nyt siis kökin kotona, joka on ihan kiva, kun ei sitä tälleen puolikuntosena jaksais töissäkään olla [:)]
Meillä on se muutto edessä tossa kahen viikon päästä, joten pakattavaa täällä kyllä löytyy enemmän ku tarpeeks. Eilen pakkasin taas yhen laatikon. Ihan uskomatonta, miten paljon mä saan tungettua tavaraa kirjahyllyyn!!! [:D]
Vielä tuosta äitiysavustuspäätöksen näkymisestä KELAn verkkopalvelussa (odotan pakkausta niin kuumeisesti, että haluan varmistua, että se todella on sieltä tulossa [:D]), että pitäisikö siellä jotenkin näkyä, että asia on käsittelyssä? Mulla ei oo siellä mitään mainintaa, että asia olisi edes vireillä, vaikka hakemuksen jättämisestä on jo 1,5 vkoa. Lukee vain, että vanhempainvapaarahaa koskeva asiakirja on saapunut. Mietin, että viittaakohan tuo palkanmaksajani lähettämän tositteeseen vai tarkoittaako se myös tuota äitiyspakkausta? Yritin jo yli-innokkaana soittaa sinne, mutta liian pitkät jonotusajat puhelimessa.
Että ei kai mun hakemus oo hukkunu jonkun virkailijan paperipinon alle... [:(]
Että ei kai mun hakemus oo hukkunu jonkun virkailijan paperipinon alle... [:(]