Syyskuun syvälliset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kylläpä oli "kiva" lukea noin tylsistä ihmisistä. [:'(] Varsinkin tämä meemin osuva kommentoija. Huh huh! Vähän niinkuin joillakin olisi käsitys, että raskaana olo on kuin itseaiheutettu SAIRAUS! Hei, haloo! [:'(] Nekin ihmiset on joku synnyttänyt. [:@] Että ihmiset voi olla aivottomia dorkia joskus.[:@] Ei se mitään vaikka ajattelisikin noin, mutta tarttisi hieman katsoa kenelle laukoo noin kärkkäästi... Ehkä äijäporukassa hänelle löytyis sielunkumppaneita, mutta että raskaanaolevalle menee laukomaan niin ohhoh. Onneksi ei ole tuollaisia "tuttuja" itsellä. Menis hermo ja ystävyys sen siliän tien... [:@]

Mitä tulee taas näihin ruuhkabusseihin ja INVA/vanhus/raskaana olevat -paikkoihin, niin kyllä itse olen aina tarjonnut paikkaani, jos ei ne henkilöt jotka ovat INVA-paikan haltuun ottaneet, ole tajunneet sitä tarjota ko. henkilöille. Kyllä minun äitini kasvatus on mennyt aivan kuuleville korville. Onneksi tähän mennessä on aina paikka löytynyt busseista ja metrosta, ehkä johtuen työni alkamis- /päättymisajankohdasta, ja millä välineillä olen töihini mennyt. Mutta onneksi työpaikkani ei ole kaukana.

Olen myös niitä harvoja henkilöitä, jotka OIKEASTI nousevat ja tarjoavat paikkaansa ruuhkabusseissa vanhuksille. Varsinkin alue, jossa asun Helsingissä on niin vanhuspainotteinen, että pitää olla vähän pelisilmää näissä asioissa. Toisinaan myös tervehdin alueeni vanhuksia, koska olen huomannut miten paljon se oikeasti vaikuttaa positiivisella tavalla asuinympäristööni.

No joo, kun olen alkanut huomata olevani itse myös vajavainen liikkeissäni ja tarvitsevani istumapaikkaa, toivoisin, että läsnäihmisillä olisi sitä pelisilmää tähän liikenteen peruspelisääntöihin. Jää nähtäväksi... [8|] Vielä ei masu ole liian iso, että sitä edes kaikki huomaisi...
 
Mä oon sitten varmaan ihan erilainen odottaja, kun olisin pikemminkin tuon Meemin tuttavan kanssa samoilla linjoilla. En kyllä tajuu tota jatkuvaa ruikutusta vaivoista ja monet odottajat on kyllä ihan niinkuin jotain vaivaisia vanhuksia. Koko ajan valitetaan ja varsinkin ollaan sairaslomilla - ei ihme, että naisten työllisyys- ja palkkanäkymät on niin surkeat työmarkkinoilla. Kukapa työnantaja haluaa ottaa palkkalistoilleen nuoren naisen miehen sijaan, kun odotettavissa on poissaoloja milloin mistäkin syystä? (VAKAVAT sairaudet ovat tietysti asia erikseen, mutta niitä nyt voi tulla kenelle vaan, missä elämänvaiheessa vaan).

Lisäksi tänkin palstan juttujen mukaan moni on sairaslomalla erilaisten kolotusten vuoksi - outo juttu - kysymyksessähän ovat NUORET naiset, joiden pitäisi olla vahvoja. Tietysti raskauteen kuuluu erilaisia kipujakin ja supistelua, mutta pitääkö sitä heti sairaslomalle jäädä? Suomessa on vielä niin hienot äitiyslomaedutkin - saa jäädä joka tapauksessa kotiin KUUKAUTTA ennen lapsen syntymää! Täällä meilläpäin ollaan töissä kunnes lapsi syntyy ja vasta sitten lomaillaan, enkä kyllä oikein näe syitä sille, miks niin ei voisi olla.
 
espoir: Minäkään en tajua turhasta ruikuttamista, mutta kun oikeasti joskus kaikki ei vain mene niin helposti. Kaikkein tyhmin olin silloin, kun odotin toista lastani helposti ja normaalisti sujuneen ensiraskauden jälkeen... Kuvittelin että kaikki menee taas saman kaavan mukaan - helposti ja mukavasti hamaan laskettuun aikaan tai jopa yliaikaan asti. Mutta niinpä olin yhdeksän viikkoa ennen laskettua aikaani keskoskaapin vieressä seisoskelemassa ja pitelemässä pienen pientä kätöstä. Sitten kolmannessa raskaudessa havaittiin kohdunsuun auenneen jo viikolla 23 ja jouduin vuodelepoon - eräässä vaiheessa makasin useita viikkoja pelon kourissa sairaalassa. Oma olo olisi fyysisesti ollut mainio vaikka maratonille olisi lähtenyt, mutta se pieni ei vielä ollut valmis syntymään.......

Raskaudet ovat niiiiiiin erilaisia ja onnellinen saa olla se, jolla kaikki kerrat aina kuluvat hienosti ilman isompia huolia ja vaivoja, mutta pientä ymmärrystä tulisi osoittaa kuitenkin niitä kohtaan jolla ei näin ole. Minä en ole turhasta valittaja eivätkä myöskään useimmat niistä kohtaamistani (sairaalassa ja sen ulkopuolisessa elämässä) ihmisistä, joilla on ollut oikeita ongelmia. Tietysti valitettavasti on niitäkin, jotka käyttävät raskautta tekosyynä ja ovat hakemassa turhiakin sairaslomia vain siitä syystä että hieman väsyttää. USEIMMILLA saikun hakijoilla kuitenkin on OIKEA syvä huoli pienokaisensa elämästä ja voinnista. Esim. itselleni ei tulisi mieleenkään näiden tämän raskauden pienten selkävaivojen takia heittäytyä tekemättömäksi vaan olen onnellinen että tiedän nyt tilanteen kohdunsuulla olevan sellainen, että huoleen ei TOISTAISEKSI ole aihetta, mutta jos lääkäri kontrollissa toteaa ennenaikaisen synnytyksen riskin kasvaneen edellisten raskauksien tavoin niin aion kyllä ottaa asian vakavasti ja toimia lääkärin ohjeiden mukaan.

Olen varsin huono ilmaisemaan itseäni, mutta toivottavasti jotain tolkkua tästä saa. Eli ei syyllistetä ketään ja osoitella sormella sanoen ettei raskaus ole sairaus, kun toisille se oikeasti on vaikeaa ja raskasta. Onhan kyseessä kuitenkin normaaliolotilasta poikkeava elämänvaihe. Ainoastaan sellaista ihmistä voi arvostella, jonka varmasti tuntee ja tietää että hänellä ei ole todellisia syitä valittaa - eli lähinnä itseään.
 
Joo - tättärä - mä en siis tarkoittanut viestilläni niitä tapauksia, joissa on oikeasti joku hätä. Tottakai niitäkin tapauksia on. Jotenkin vaan tuntuu, että paljon on niitäkin, joissa tekeydytään joksikin ihme "prinsessaksi", koska tässähän nyt ollaan ihan RASKAANA ja vaaditaan,että se otetaan kaikkialla huomioon. Reippautta ei näy missään. Vähän sama asenne kuin kaikissa niissä jutuissa, joissa valitetaan, kuinka mies ei tee kotona mitään ja itse "joutuu" siivoamaan jatkuvasti. Tai miten mies hankkii perheeseen auton, "minä kun en autoista ymmärrä mitään". Olen niin hämmästynyt, että vielä parikymmentä vuotta minua nuoremmatkin naiset suostuvat tuohon ikivanhaan sukupuolijakoon ja epätasa-arvoon ja pitävät sitä vielä asiaankuuluvana. Yritän siis jollain tavalla peräänkuuluttaa reippautta, sitä sellaista "naiset pystyvät mihin vaan" -asennetta!
 
Niin, enpä nyt tiedä kenelle toi on tarkoitettu täällä. Mä vissiin oon ruikuttanut oloani, joten my bad. Mutta kyllä mä ottaisin raskauden, jossa ollaan elämänsä kunnossa, mutta valitettavasti näin ei ole vaan kaikennäköistä EI KUOLEMAN VAKAVAA vaivaa on, joka sitten taas sellaiselle ihmiselle, joka on tottunut menemään ja on saanut olla terve ja reipas on aika kauhistus. Ei mun tarkoitus ole olla prinsessana, mutta kyllä mä haluan, että itselläni ja tulevalla vauvalla on hyvä olla, olkoon se sitten saikun merkeissä tai vastaavaa.

kyllä veti hiljaiseksi viesti, jossa epäillään syöpää ja omat valitukset tuntuivat tyhmiltä. Mutta sitten taas tämä on vauva/raskauspalsta, niin miksei niitä tuntojaan voi täällä kertoa? Ihan pienistäkin asioista?
 
Itse olen tosiaan niitä, jotka tämän raskauden kanssa on päässyt aika helpolla ja kaikkea jaksaa tehä ihan hyvin. Mutta työkaveri sen sijaan on päivän töissä ja sitten taas viikon saikulla pahan issiaksen takia. On sitä aika karua katsella kun toinen on ihan tuskissaan kipulääkkeistä ja tukivöistä huolimatta, ei voi oikein mitään nostella, ei istua, ei kävellä, ei seistä, ei mitään. Nilkuttaa vaan surkeena ja ärsyyntyneenä omaan tilaansa. Ja vaikka itellä selkä on vaivanut ihan vaan satunnaisesti ja mennyt sitten ihan itsestään ohi kun on rasitukseen tottunut (siis loman tai pitkien vapaiden jälkeen töissä tulee selkä ja pakarat hiton kipeiksi, mutta muutamassa päivässä on selkä tottunut taas työasentoon), niin on se ihan helvetin inhottavaa ja tuskasta kun selkään sattuu! Mun mielestä sekään ei oo mitään turhasta valittamista. Kyllä sen varmaan kaikki kärsii kun luottavat, että synnytyksen myötä sekin ehkä toivottavasti helpottaa, mutta mun mielestä on ihan oikeutettua vaikka sitten vaatia sitä hiton istumapaikkaa itselleen jonkun teinin perseen alta, jos istuminen sattuu tuntumaan paremmalta kuin seisominen.

Toinen on se pahoinvointi. Vaikka se kuinka kuuluu raskauteen, niin ei sen kanssa ole helppo elää. Kiva jos aamulla yksi oksennuskerta riittää, mutta harvalla raskauspahoinvoinnista kärsivällä se menee noin helposti.

Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta päätin juuri lopettaa, koska ymmärsin kyllä (ehkä) mitä tässä alunperin tarkoitettiin. Tiedän, että on niitä jotka ratsastavat raskaudella, mutta enpä jaksa uskoa tällä palstalla sellaisia olevan. Itse olen päässyt vähällä, mutta ne hetket kun on jotain noita paskoja vaivoja ollut, niin on kyllä riemu ollut kaukana ja lepo tarpeen. Tosin, en nyt raskauden takia saikkua ole tarvinnutkaan sen alun pahoinvointia lukuunottamatta, mutta eniveis. Ne jotka saikulla ovat olleet, ovat varmasti olleet sen tarpeessa. Oikein hirvittää päästää tämä viesti teidän silmille, kun ei pitänyt näin paasata. Mutta menkööt, koska elämä on ja joskus raskaus voi olla aika paskaa.

Valittakaa ihmiset vaivoistanne! Sitä varten tämä palsta on olemassa!
 
Täällähän on hämmentävä keskustelu. En uskaltais mennä ketään syyttämään siitä, että valittaa turhia vaivoja ja hakee sairaslomaa tyhjän takia. Jokainen raskaus on erilainen eikä toisen vaivoja voi tuntea. Eiköhän jokainen haluaisi kuulua siihen "olen elämäni kunnossa"-ryhmään raskausaikana, mutta valitettavasti raskaus voi tuoda tullessaan aika yllättäviäkin vaivoja. Tuli oikeastaan vähän paha mieli näistä jutuisa.. Itse kun makaan tällä hetkellä ennenaikaisten supistusten vuoksi kotona muutenkin alakuloisena enkä kyllä laiskuuttani. Toivotaan nyt kaikille prinsessoille ja vauvoille parempia vointeja [:)] 
 
HipsuNen hiljaa siellä [:)] Makaat nyt siellä, etkä pahota mieltäs tämmösistä jutuista. Kyllä sen jokainen itse tietää, mihin itsellä riittää voimavarat, eikä muiden sanomisista tarvitse välittää. Sitä paitsi, sun tapauksessa on jo vauvankin hyvinvoinnista kyse. Ja kuten sanoit, jokainen raskaus on erilainen ja ennen kaikkea henkilökohtainen. Muiden on turha tulla sanomaan mitä pitäisi jaksaa tehdä.
 
Itse sanon nyt kans sanani tähän keskusteluun, kiitos vaan keskustelusta se on hienoa että ihmiset kertovat mielipiteitänsä ja kaikki mielipiteet on tärkeitä tavallaan.

Itse olen päässyt hyvin helpolla.

Pelkäsin jo kun plussasin että no niin, olen saikulla varmasti heti. Olen sairaalloisen lihava ihminen ja olin aivan varma että kaikista huonoin odottaja mitä löytyy juuri siitä syystä. No kappas, ei ole asia näin. Paino ei ole noussut, arvot ovat loistavat (paremmat kuin ennen raskautta) ja vauvalla on kaikki hyvin.

Minulla oli vaikeaa jossain vaiheessa, mitä täällä puhuin. Minulla oli pahoinvointia, mutta onneksi olin silloin juuri kesälomalla, en voisi kuvitellakaan pahimmilla yrjökausilla että olisin ollut keittiöllä tekemässä ruokaa asiakkaille!! Minulla oli turvotusta kesän pahimmilla helteillä, mutta silloin auttoi kun nosti jalat ylös jne.

Mutta sitten tuli se kaikista pahin lääkärilausunto: kohdunkaulasi on lyhentynyt. Sinun on jäätävä heti sairaslomalle jos se lyhenee lisää tai alkaa kipeät supistukset. . . Voin sanoa sen verran että JOS olisi tullut yksikin poltto/supistus mikä tahansa niin olisin ollut sekunnissa lääkärillä hakemassa sairaslomaa. En itseni takia vaan oman lapseni!!!! Minä tekisin ja teen koko loppuelämäni kaikkeni lapseni takia.. ja myös kyllä, olisin sairaslomalla jos se helpottaisi lapseni oloa.

Olen itse työnarkomaani, ollut jo 16 vuotiaasta lähtien kun menin ensimmäiseen työpaikkaani. Helpolla en ole ikinä saikulla ollut enkä tule olemaan mutta nyt kun olen raskaana niin koska tahansa jos se tosiaan tekee vauvalle parasta.
En tunne ketään joka turhan takia valittaa tai jää saikulle, siis raskauden takia. Olen tavannut työelämäni aikana ihmisiä jotka on joka viikko jonkun päivän migreenin tms takia saikulla.. joista kaikki tietää että ai jaaha, ollaan varmana taas kipeitä joo..

Mutta siis, olen mielelläni loppuun asti töissä! Jos vaan lapseni sen sallii. On hienoa että on se kk tai 50 päivää mahdollisuus järkätä kotia vauvalle mutta ei sen väliä vaikkei olisi, kyllä mä tekisin mielelläni töitäkin sen ajan. Kun varmasti se äitiysloma on aikaa sitä kotia tuijotella tarpeeksi [:D] Olen onnellinen joka työpäivästä jonka olen saanut tehdä hyvinvoivana töitä.

En tiedä oliko tästä tekstistä kellekään mitään hyötyä mutta ihan sama, sainpahan taas kirjoittaa lämpimikseni [:D] Ai niin, mulla on tässä nyt kaks vapaata ja arvatkaapa mitä: olen nyt ollut töistä päästyäni kipeänä flunssassa ja olen varma että maanantaina kun töihin menen olen taas ihan kunnossa[:D] Jep, työntekijä henkeen ja vereen.
 
[:D] Nyt mua jo itteänikin alkoi huvittaa oma herkkyys. Kiitos Pääskynen! Sain kunnon naurut [:)] Totta on, että jokainen mielipide on hyvä ja ihan hyvä on sekin, että välillä syntyy vähän kiivaampaakin keskustelua. Itte tosin tykkään vähän enemmän sellaisesta kannustavasta sävystä [;)] Kun vaan sais vauviksen terveenä syliin, niin eiköhän se elämä siitä helpottais jokaisella odottajalla.
 
Eipä löytynyt tulehdusta vaikka niin jo luulin että pissatulehdus[8|] No sitten jää vielä se lääkärin arvio siitä että kohtu painaa rakkoa ja virtsaputkea niin että rakko ei pääse aina tyhjenemään kunnolla ja että toisinaan pienikin määrä virtsaa rakossa aiheuttaa kauhean hädän tunteen..Protsku olu yhdellä plussalla mutta eivät ainakaan sanoneet että olisi jotenkin vakavaa..Nyt vaan odotellaan millon tulee postissa aika ultraan että saa tietää mikä mättää..
 
no juu, mä luen tätä keskustelua aika hämmentyneenä ja pahoilla mielin. Mä todella uskon, että kukaan tällä palstalla ei ole valittanut turhasta! Tai varsinkaan ollut jäämässä saikulle turhaan, ennemmin olen huomannut, että yritetään ehkä liikaakin sinnitellä, potiessa syyllisyyttä siitä, että on pois töistä...

Kyllä mäkin tosi mielelläni eläisin helppoa raskautta. Mulla kun on tuo krooninen päänsärky raskausaikana, niin todella tukalaksi vetää. Päänsärky on jatkuvana aika väsyttävä vaiva, se kun vie myös yöunet. Enkä todellakaan pidä oikeana sitä ajatusta, että pitäisi vain hiljaa kärsiä! Kyllä kivuista yms. voi ja pitää saada puhua ääneen. Usein sitä kautta myös saa hyviä vinkkejä ja apua. Joskus helpottaa jo se, että saa ääneen sanoa, että sattuu ja tuntuu pahalle. En minäkään ole ollut sairaslomalla, vaikka sitäkin on ehdoteltu, koska mun elimistö ei voi levätä kunnolla ilman unta ja meinaan pyörtyillä välillä. Välillä olen sairaslomaa miettinyt, mutta päättänyt sinnitellä. Mutta jos mun pitää arjessa vielä näyttää siltä, että kaikki on ok ja kulkea vaan reippaana, niin siihen en kyllä kykene. Esim. noi bussissa seisomiset mulla helposti ihan oikeasti johtaa pyörtymiseen. Tuntuu siis aika pahalta se jos joku tulee mulle puhumaan raskaudella ratsastamisesta. Raskaus kun todella joillekin ihmisille aiheuttaa erittäin epänormaalia oloa. Itse en ainakaan rohkenisi arvostelemaan ketään muita kuin itseäni kun en joudu kenenkään muun pöksyissä kulkemaan.
 
meemi sullekin sanon, että oikeesti otat siellä bussissa niskapers-otteella jonkun parempikuntosen istumapaikan. Okei, ehkä voit kysyä kohteliaasti "pääsisinkö istumaan?" [;)] Eihän sitä voi tietää, jos vaikka jollain muullakin on jotain vastaavaa vaivaa. Mutta siis tosiaan, pyydä rohkeesti saisko paikkaa, koska olet pyörtymäisilläsi. Niinhän ne ikääntyneetkin tekee, jos ei nuoremmat ymmärrä oma-aloitteisesti sitä paikkaa tarjota.
 
Höh - no voi apua!Ei nää mun kommentit ollu tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti,kunhan vain suolsin tajunnanvirtaa yleisvaikutelmasta,joka mulle tulee,kun näitä palstoJA luen - siis eri keskusteluja odotuksesta. Sellainen ihme avuttomuus ja ruikutus ja heikoksi tekeytyminen, jota en enää luullut nuorilla naisilla esiintyvän. En puhunut mistään konkrettisesta vaivasta tai sairaudesta, ne ovat ihan asia erikseen. Enkä todellakaan kenenkään konkreettisesta tilanteesta, paitsi siitä Meemin bussituttavuudesta. Jos tollaisista örkkiäijien sanoista loukkaantuu ja siirtyy bussin perälle pillittämään niin silloin palvelee juuri tuollaisten öykkäreiden tarkoitusperiä. Niiden mielestä naiset on heikkoja ja kykenemättömiä tekemään mitään millä on merkitystä. Ja tää kaikki liittyy musta yllättävän suoraan tasa-arvoon ja työnjakoon perheessä. Ihan hirveästi on valitusta (ja nyt on ihan turha kenenkään älähtää, en puhu KENESTÄKÄÄN henkilökohtaisesti, vaan yleisvaikutelmasta) siitä, miten joutuu itse raatamaan rätti kädessä ja mies ei tee mitään ja samaan hengenvetoon leikitään blondia ja selitetään miten meidän isi valitsee uuden auton mä kun en ymmärrä niistä mitään... Mun mielestä siinä tapauksessa pitäisi opetella...huoh.

Mutta tosiaan mun pitäis varmaan sitten opetella tuota diplomatian jaloa taitoa, se kun ei näytä olevan mun vahvoja puolia. [:)]
 
^niin no, mun mielestä tuo on edelleen varsin henkilökohtainen kuvaus minun kokemasta tilanteesta. Mielestäni tilanne, jossa toinen on vieläpä tietoinen, ettei kyseessä ole mikään perusraskaus ja tulee aukomaan päätään on aika mieletön. Sitä voisi todella miettiä, miten itse suhtautuisi tuollaiseen jos on viikon sisällä nukkunut max 15 tuntia ja kärsii päänsärystä koko ajan, lisäksi on raskaana ja vastuussa ja aiheesta huolissaan vauvastaan voinnin takia. Sitten joku tulee kertomaan, että valittamatta pitäisi jaksaa ihan niin kuin muutenkin ja ei se mitään vaikka vähän vaikka pyörtyilee - pääasia, että kulkee pää pystyssä ja esittää vahvaa, vaikkei ole. Voin sanoa, että siinä tilanteessa ei todellakaan voi asiaan suhtautua kovin neutraalisti. Sitä voi jokainen miettiä aina, että kertooko negatiivisesti vaikuttavan kommentin vasta sen jälkeen kun on itse kokenut samanlaisen tilanteen (tai valmis kohtaamaan vastaavaa) vai onko sitten hiljaa. Itse olen mielummin hiljaa, en todellakaan voi sanoa, että jonkun reagointi on väärin tms. koska en elä toisen ihmisen elämää.

Ja nuo muut pointit. Mieheni on mun vaikeata raskautta seuratessaan joutunut muuttamaan käsityksensä raskaanaolemisesta täysin. Hän sanoo, että tekisi mitä tahansa, jotta voisi mun oloa helpottaa edes yhden päivän ajaksi. Yritän turhaan hänelle selittää, että se ole hänen vika, että minuun sattuu. Mieheni kärsii tilanteesta myös. Hän auttaa aivan valtavasti kotona, etten rasita itseäni liikaa - koska näkee suoraan seurauksen. Vointini on tuplasti pahempi jos rasitan itseäni. Ja autojutut: Meillä mies on vain tyytyväinen kun saa hoitaa ITSE autoon liittyvät asiat. Mieheni nauttii siitä. Toki pohditaan yhdessä jne. ja mies selittää mulle samalla tarpeellisen. Siihen olen aina valmis ja myös tiedän pystyväni auton vaikka yksin ostamaan, mutta se ei ole tarpeellista. Mielelläni suon miehelleni sen ilon, että hän saa häärätä autoasioiden parissa kun se hänelle tuo nautintoa. 
 
Huhhuh... Kyllä espoir01 varmaan kannattaa ottaa tunteja diplomatiassa... Aika rajua tekstiä tulee siitä suunnasta.

meemi ja HipsuNen: mä komppaan Pääskystä, että pysytte nyt vaan nahoissanne ja teette JUST niinku lääkäri käskee/itsestä tuntuu. Ettekä pahoita mieltänne tämmösistä kommenteista. Kukaan muu ei voi tietää miltä teistä (tai kenestäkään muusta) tuntuu.

Pakko tähän on munkin sanoa oma mielipiteeni: Tähän mennessä on ollut aina ilo tulla lukemaan tänne muiden juttuja ja kokemuksia ja kommentteja ja huomata useimmiten, ettei ole yksin ajatustensa kanssa (vaikkei sitten aina jaksaisikaan/ehtisikään itse kommentoida). Aina on tullut kannustavaa palautetta. Tää keskustelu täytyy kyllä nyt laskea niihin juttuihin, jotka olisin voinut jättää lukematta.

Varmasti meistä jokainen olisi iloinen, jos voisi olla töissä aina, kun siellä työvuorojen mukaan täytyy olla, eikä tarvitsisi joko maata kotona sairaana tai muuten huolehtia omasta/lapsensa turvallisuudesta ja terveydestä.
MUTTA: mulle ei ainakaan vielä KOSKAAN ole KUKAAN työpaikalla (tai muuallakaan) tullut kertomaan kuinka sankari/hyvä/loistava/erinomainen työntekijä minä olen, kun olen töissä sairaanakin/puolikuntoisena/muuten vaan allapäin. Enkä usko että kukaan tuleekaan sellaista tekemään.

Siispä: kun minusta tuntuu, että en pysty hoitamaan työtäni niin hyvin, kuin sen normaalioloissa pystyisin, olen mieluummin kotona ja menen töihin sitten, kun hommat taas hoituu niin kuin pitää. Vaikka minulla ei olisikaan kuumetta/järjetöntä kipua/fyysistä vaivaa tms. Siitä on vain haittaa, että tekee työnsä jotenkuten ja joutuu sitten paremmin voidessaan tekemään saman homman uudelleen, kun ei ole huomannut jotain/on tehnyt virheitä. Tai siitä virheestä tms aiheutuu jotain haittaa jollekulle toiselle.

Ja espoir01: vaikket tätä nyt meistä varsinaisesti kenellekään henkilökohtaisesti tarkoittanut (omien sanojesi mukaan), niin sitä on vähän vaikea (hormoonien hyrrätessä vielä vaikeampaa) olla ottamatta henkkoht, kun kuitenkin meistä jokainen on tälläkin palstalla jossain vaiheessa valittanut jotain vaivaa/puhunut jostain vaivasta ja mahdollisesti ollut jonkun päivän saikulla.

Minä ainakin olen päässyt melko vähällä, verrattuna moneen muuhun tällä palstallakin kirjoittaneeseen "kohtalotoveriin", mutta pidän silti oikeutenani sitä, että kun työpäivän jälkeen seison metrossa ja ilmiselvästi olen raskaana ja hikoilevana näytän siltä, että saatan pökertyä hetkenä minä hyvänsä, niin joku, kuka tahansa, muu nostaa hyvinvoivan persiinsä penkistä ja antaa istumapaikkansa minulle!!![:@]
Itsekin aina nostan takamukseni, jos joku vanhus tulee julkiseen kulkuvälineeseen eikä siellä ole istumapaikkaa vapaana. Jopa silloin kun olen itse raskaana (tosin en silloin kun meinaan itse pyörtyä)!

Henkkoht olen tällä hetkellä erittäin stressaantunut työssäni, eikä minua YHTÄÄN haittaisi, että saisin sairauslomaa stressin vuoksi, vaikkei varsinaisia fyysisiä vaivoja olekaan (ainakaan toistaiseksi) ilmaantunut. Joka päivä olen huolissani pienen ihmisalun vuoksi. En haluaisi häntäkään yhtään stressata, enkä ainakaan aiheuttaa mitään vaivoja kummallekaan meistä. Ja haluan, että hän pysyy sisälläni sinne lasketun ajan tienoille. Kuitenkin yritän minäkin olla sankari, ja ajatella kolleegaani, jota en haluaisi jättää pulaan... omaa tyhmyyttä. Mutta ehkäpä tässä vielä itsellekin kasvaa järki päähän...

Nyt menen nukkumaan ja yritän saada mielestäni kaiken tämän.
Hyvää ja ihanaa odotusta (kolotuksista ja vaivoista huolimatta) kaikille teille odottaville tuleville äideille ja toivotaan että kaikilla kaikki menee hienosti ja vauvat ehtivät kasvamaan tarpeeksi suuriksi ennen sitä Suurta Päivää! Jokainen päivä lisää, tässä vaiheessa, on vielä kotiin päin![:)]
 
KIITOS Pääskynen, Eve78 ja Ang1!! Ihanaa, että ymmärrätte - olen itsekin juuri tuota mieltä. Mun mielestä tämän palstan tarkoitus on toimia kannustavana ja tukea antavana paikkana - juurikin niin, että tämän avulla jaksan paremmin ne kaikki arjen ongelmat. Tähän asti se on sitä ollutkin 110 %. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa eilen pahoitin täällä mieleni ja mielelläni olisi jättänyt tällaisen keskustelun näkemättä. Toivottavasti tästä voidaan taas jatkaa positiivisella asenteella eteenpäin. Kirkkaampaa kruunua kun kukaan ei sillä saa, että hampaat irvessä kätkee tuskansa ja aiheuttaa sillä itselleen ja vauvalleen vielä epämukavampaa oloa. Tasa-arvoakaan ei pystytä äärimmäisyyksiin asti viemään: olisi mielenkiintoista nähdä miten ne miehet reagoi raskauteen ja sen tuomiin ongelmiin sekä synnyttämiseen. [:D]
 
Kiitos Ang1! [:)]
Sen vielä unohdin yöllä kirjoittaa vuodatukseeni, että toki on varmasti niitäkin, jotka raskaana ollessaan sitten ovat mukamas NIIN "vaivaisia" että, ja käyttävät kasvavaa mahaansa vain tekosyynä laiskuutensa peittelemiselle, mutta se täytyy sanoa, että sellaisten ihmisten vuoksi ei voi tuomita kaikkia/suurinta osaa raskaana olevista, kun kuitenkin kyse on todennäköisesti pienestä vähemmistöstä!
Ihan niin kuin ei voi tuomita ihmisiä pelkästään minkään muunkaan ominaisuuden perusteella, joka lukee heidät kuuluvaksi johonkin ryhmään (esim. ihonväri, uskonto, hiusten väri, puhetyyli, seksuaalinen suuntautuminen tms.).

Ja oma kokemukseni on, että tällä nimenomaisella palstalla kirjoittaneet eivät kuulu tuohon pieneen vähemmistöön, joka haluaa tulla kohdelluksi prinsessana vain koska on raskaana!
 
Hyvä tytöt!!! [:)] Nyt tämä homma lähti menemään oikeaan suuntaan.. Jokainen siis valittakoon vaivoistaan täällä jsut sen verran ku ittestä tuntuu. Mun on ainakin välillä helpompi teille tilittää kuin jollekin kaverille, joka ei ole itse ollut koskaan raskaana. Välillä on ihan mukava säästää mieskin kaikilta valituksilta, kun sehän tätä touhua joutuu lähimpää seurata päivästä toiseen. Tasa-arvoasiaan pitää vielä sen verran sanoa, että senkin jokainen pari määrittäköön itse, että mitkä on miehen ja mitkä naisen hommia omassa huushollissa. Meillä ei ole tarvinnut keskustella siitä, että hoidanko viikkosiivoukset ja koiran ulkoilutukset tässä tilanteessa. Mies itse vaatii, että lepään tarpeeksi. Ja autoista tiedän aika paljonkin naiseksi, mutta annan miehen hoitaa auton valinnan, kun hän siitä hommasta tykkää. Nyt häntä pystyyn kaikki!! Pitäiskö meidän vaihtaa kohta jo puheenaihetta [:D]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top