Kyllä mäkin meikkan jonnekin lähtiessäni. Useimmiten vain pelkkää ripsiväriä, mutta kyllä surutta pistän tarvittaessa "kunnon meikin". Hiusten värjääminen on ainut mikä nyt tulee kauneudenhoidota mieleen mitä "vältän". Kyllä mä sitten sen väripurkinkin päähän pistän, kun juurikasvu on jo niin hirmuinen eikä colormask enää peitä sitä. Tosin raskausaikana hiusten kasvu hidastuu, niin senkään puolesta ei värjäämistä tarvita niin usein, kuin normaalisti.
Tänään sitten oli siirryttävä minunkin äitiyshousuihin, kun ei mennytkään aamulla enää farkkujen nappi kiinni. Kylläpäs se maha oikein korostuu äitiyshousuissa. Vielä emme ole sukulaisia nähneet ja heille kertoneet, mutta viikonloppuna tapaamme kummankin vanhemmat ja luulenpa, ettei paljon edes tarvitse suutaan avata, kun maha pistää silmään
Väsymys päivisin on edelleen ihan hirmuinen, mutta onneksi paihoinvointi alkaa jo helpottamaan. Edelleen on joitain ruokia (suurinta osaa) kohtaan niin suuri kuvotus, ettei pysty syömään. Tähän tietysti kuuluu kaikki salaatit ja kasvikset, mitkä tavallisesti ollut suurinta herkkuani ja puolet ravinnostani. Nyt tulee syötyä noutoruokaa paljon, mitä tavallisesti emme koskaan syö.... Alkaa vähän jo omaatuntoa kolkuttamaan paljonkohan painoa alkaa kertymään. Sitten kun liikkuminenkin jäänyt tosi vähäiselle, kun pyöryttää niin paljon eikä suorastaan ole edes voimia mitään tehdä. Kaiken lisäksi miehellä on nyt ollut pari kuukautta töissä ihan hirmu kiirus ja illatkin mennyt toimistolla, niin enhän mä kuntosalille olis kyllä päässytkään... No kyllähän tuon 2v:n kanssa touhuaminen ja hänen perässä pysyminenkin liikunnasta menee
Tänään sitten oli siirryttävä minunkin äitiyshousuihin, kun ei mennytkään aamulla enää farkkujen nappi kiinni. Kylläpäs se maha oikein korostuu äitiyshousuissa. Vielä emme ole sukulaisia nähneet ja heille kertoneet, mutta viikonloppuna tapaamme kummankin vanhemmat ja luulenpa, ettei paljon edes tarvitse suutaan avata, kun maha pistää silmään

Väsymys päivisin on edelleen ihan hirmuinen, mutta onneksi paihoinvointi alkaa jo helpottamaan. Edelleen on joitain ruokia (suurinta osaa) kohtaan niin suuri kuvotus, ettei pysty syömään. Tähän tietysti kuuluu kaikki salaatit ja kasvikset, mitkä tavallisesti ollut suurinta herkkuani ja puolet ravinnostani. Nyt tulee syötyä noutoruokaa paljon, mitä tavallisesti emme koskaan syö.... Alkaa vähän jo omaatuntoa kolkuttamaan paljonkohan painoa alkaa kertymään. Sitten kun liikkuminenkin jäänyt tosi vähäiselle, kun pyöryttää niin paljon eikä suorastaan ole edes voimia mitään tehdä. Kaiken lisäksi miehellä on nyt ollut pari kuukautta töissä ihan hirmu kiirus ja illatkin mennyt toimistolla, niin enhän mä kuntosalille olis kyllä päässytkään... No kyllähän tuon 2v:n kanssa touhuaminen ja hänen perässä pysyminenkin liikunnasta menee

Ehkä näin kun esikoista odottaa niin ei oikeen edes tajua mitä kaikkea pitäisi olla hankittuna ja tuntuu että siihen maaliskuuhun on vielä niin tolkuttoman pitkä aika..
Ihanaista syksyn jatkoa, nautitaan vielä lämpimistä ulkoiluilmoista!
Mies oli eilen viettämässä kaverinsa varpajaisia ja mie vaan koton möllötin. Tuli aika ulkopuolinen olo illan aikana kun ajatukset vaan harhaillivat ja jotenki vaan ärsytti kaikki. Onhan se vaan niin, että omat menot on huomattavasti taas vähentyneet raskauden myötä ja kaveritkin (ainakin osa) kaikonneet kauemmas. Tokihan mie olen täälä uudella seudulla, missä muutenki on vähän rajotettua tämä elämä, ja nyt kun en pääse osallistumaan illanistujaisiinkaan niin tuntuu etten ole ikinä ylipäätään ihmisten ilmoilla (en siis nyt tarkota että ennen tätä raskautta olisin vaan ollut bilettämässä koko ajan, puhun ihan yleisesti näistä tekemisistä ja kyläilyistä ja kaikesta). Jeps, vaan taas pitää rientää viemään miehen yhtä autoa sen työpaikalle huomiseksi valmiiksi...
Kummitätini loksautti heti kerrottuani "katsoinkin, että olet lihonnut viime näkemän (heinäkuu)" Enkä kuulemma mahastani vaan muualta... 

Yksi vanhempi työaveri kysyy aina, että miten se pienimmäinen poika jaksaa, ja tarkoittaa masukkia :) Miehen sukulaiset on taasen kovasti sitä mieltä että tyttö tulee, varsinkin äidin puolimmainen suku (siellä puolen tyttöjä onkin paljon!) Miehen vanhemmat siis eronneet aikanaan ja veljiä on miehelle siunaantunut kiitettvä määrää
saas nähä... jostain luin että on suuri todennäköisyys saada samaa sukupuolta oleva, jos on lapsi jo. mutta toisaalta, miehen puoleltahan ne solut tulee jotka määrää sukupuolenki, ja mies on vaihtunut tässä välissä jotta saapa nähhä 
