Kyllä mäkin meikkan jonnekin lähtiessäni. Useimmiten vain pelkkää ripsiväriä, mutta kyllä surutta pistän tarvittaessa "kunnon meikin". Hiusten värjääminen on ainut mikä nyt tulee kauneudenhoidota mieleen mitä "vältän". Kyllä mä sitten sen väripurkinkin päähän pistän, kun juurikasvu on jo niin hirmuinen eikä colormask enää peitä sitä. Tosin raskausaikana hiusten kasvu hidastuu, niin senkään puolesta ei värjäämistä tarvita niin usein, kuin normaalisti.
Tänään sitten oli siirryttävä minunkin äitiyshousuihin, kun ei mennytkään aamulla enää farkkujen nappi kiinni. Kylläpäs se maha oikein korostuu äitiyshousuissa. Vielä emme ole sukulaisia nähneet ja heille kertoneet, mutta viikonloppuna tapaamme kummankin vanhemmat ja luulenpa, ettei paljon edes tarvitse suutaan avata, kun maha pistää silmään
Väsymys päivisin on edelleen ihan hirmuinen, mutta onneksi paihoinvointi alkaa jo helpottamaan. Edelleen on joitain ruokia (suurinta osaa) kohtaan niin suuri kuvotus, ettei pysty syömään. Tähän tietysti kuuluu kaikki salaatit ja kasvikset, mitkä tavallisesti ollut suurinta herkkuani ja puolet ravinnostani. Nyt tulee syötyä noutoruokaa paljon, mitä tavallisesti emme koskaan syö.... Alkaa vähän jo omaatuntoa kolkuttamaan paljonkohan painoa alkaa kertymään. Sitten kun liikkuminenkin jäänyt tosi vähäiselle, kun pyöryttää niin paljon eikä suorastaan ole edes voimia mitään tehdä. Kaiken lisäksi miehellä on nyt ollut pari kuukautta töissä ihan hirmu kiirus ja illatkin mennyt toimistolla, niin enhän mä kuntosalille olis kyllä päässytkään... No kyllähän tuon 2v:n kanssa touhuaminen ja hänen perässä pysyminenkin liikunnasta menee
Tänään sitten oli siirryttävä minunkin äitiyshousuihin, kun ei mennytkään aamulla enää farkkujen nappi kiinni. Kylläpäs se maha oikein korostuu äitiyshousuissa. Vielä emme ole sukulaisia nähneet ja heille kertoneet, mutta viikonloppuna tapaamme kummankin vanhemmat ja luulenpa, ettei paljon edes tarvitse suutaan avata, kun maha pistää silmään
Väsymys päivisin on edelleen ihan hirmuinen, mutta onneksi paihoinvointi alkaa jo helpottamaan. Edelleen on joitain ruokia (suurinta osaa) kohtaan niin suuri kuvotus, ettei pysty syömään. Tähän tietysti kuuluu kaikki salaatit ja kasvikset, mitkä tavallisesti ollut suurinta herkkuani ja puolet ravinnostani. Nyt tulee syötyä noutoruokaa paljon, mitä tavallisesti emme koskaan syö.... Alkaa vähän jo omaatuntoa kolkuttamaan paljonkohan painoa alkaa kertymään. Sitten kun liikkuminenkin jäänyt tosi vähäiselle, kun pyöryttää niin paljon eikä suorastaan ole edes voimia mitään tehdä. Kaiken lisäksi miehellä on nyt ollut pari kuukautta töissä ihan hirmu kiirus ja illatkin mennyt toimistolla, niin enhän mä kuntosalille olis kyllä päässytkään... No kyllähän tuon 2v:n kanssa touhuaminen ja hänen perässä pysyminenkin liikunnasta menee