Mä oon kuullu juttua, että jollain ois kuulunut jo 5+6, mutta ehkä varmimmin löytyy lähempänä sitä 7+0 viikkoa.
Syyskuun supinat
- Ketjun aloittaja 7aimen
- Aloituspäivämäärä
Mä oon kuullu juttua, että jollain ois kuulunut jo 5+6, mutta ehkä varmimmin löytyy lähempänä sitä 7+0 viikkoa.
Huolta pukkaa täälläkin päälle, kun tänään ollut hyvin vähäoireinen aamupäivä 
viikkoja tosin vasta 4+6. Eipä auta kuin odotella ja toivoa parasta.
7aimen: sinun lapsukaiset on kyllä olleet isoja syntyessään
minulla poika 41+6 3665g ja tyttö 41+1 3430g eli keskivertovauvoja.
viikkoja tosin vasta 4+6. Eipä auta kuin odotella ja toivoa parasta.7aimen: sinun lapsukaiset on kyllä olleet isoja syntyessään
minulla poika 41+6 3665g ja tyttö 41+1 3430g eli keskivertovauvoja.
Mulle eilen kätilö sanoi että 5+5 on aikaisin millon hän on löytänyt ja mulla löyty syke ja viikkoja n.6+1
Mua kans huolettaa kun oireita ei ole.. Tai on, mutta ei ole 
Tissit on älyttömän kipeet, ikenet on plussasta asti vuotanu verta AINA hampaita harjatessa (tajusin tän yhteyden pari pvä sitten), vähän ehkä ummetusta havaittavissa, turvotusta on mut jotkut ruuat mulla turvottaa muutenkin, hajuaisti on todella herkkä jne.
Ootan siis esikoista niin olin jotenki kuvitellu, et tää raskaana olo tuntuis jo alusta jotenki erilaiselta ku normitila Ilman tissikipua en ees epäilis olevani raskaana, noi muut oireet on jotenki semmosia, että vois olla ilman raskauttakin.. No, ehkä tässä ehtii tulla vielä kaikennäköstä
Tissit on älyttömän kipeet, ikenet on plussasta asti vuotanu verta AINA hampaita harjatessa (tajusin tän yhteyden pari pvä sitten), vähän ehkä ummetusta havaittavissa, turvotusta on mut jotkut ruuat mulla turvottaa muutenkin, hajuaisti on todella herkkä jne.Ootan siis esikoista niin olin jotenki kuvitellu, et tää raskaana olo tuntuis jo alusta jotenki erilaiselta ku normitila
Ilman tissikipua en ees epäilis olevani raskaana, noi muut oireet on jotenki semmosia, että vois olla ilman raskauttakin.. No, ehkä tässä ehtii tulla vielä kaikennäköstä 
Siis musta tuntuu että nää viikot menee tosi nopeesti.. oon varmaan ainut joka näin ajattelee :D muistu tossa eilen mieleen ensimmäisestä raskaudesta aamuyö heräilyt. Kohta ne taas alkaa ja sitä jos jotain en odota, myös levottomat jalat oli jotain hirveetä...
Kyllä! Ja sit kun on vielä tuo esikoinen joka luulee että klo 5-6 on aika jolloin voi herätä ja tulee sängynlaidalle huutamaan ”heätys”... ei paljon auta nukahtamaan uudestaan sen rulianssin jälkeen kun oot käyttänyt potalla ja vienyt takaisin sänkyyn ja syöny banaanin välissä estäen pahaa oloa :D
Mulla kans samoja fiiliksiä. Nyt ei ole ollut juuri mitään oireita ja kun yksi varhainen keskenmeno on jo takana, niin pieni pelko on koko ajan, että taas kävisi sama juttu. Nyt vielä ikäkin tuo omat riskinsä Edellisellä kerralla aavistin jo pari päivää hedelmöittymisestä olevani raskaana, kun oli sellaista kuvottavaa oloa. No, on mulla nytkin ollut muutaman kerran, mutta mutta... Aloin jo vähän harkitsemaan uudelleen sitä alkuraskauden ultraa :)
Edellisellä kerralla aavistin jo pari päivää hedelmöittymisestä olevani raskaana, kun oli sellaista kuvottavaa oloa. No, on mulla nytkin ollut muutaman kerran, mutta mutta... Aloin jo vähän harkitsemaan uudelleen sitä alkuraskauden ultraa :)
Heippa tähänkin ketjuun! Kävin pienen esittäytymisen tekemässä tuonne tutustumisketjuun.
Itsellä ei mitään oireita ole, muuta kuin, että menkat loistavat poissaolollaan. Siitä syystä en oikein osannut uskoa edes raskauden mahdollisuuteen, varsinkaan kun niin pienellä todennäköisyydellä raskauden olisi edes pitänyt alkaa. Meillä oli yhden kerran suojaamaton tilanne ja sekin hädin tuskin edellisten kuukautisten loputtua, kp 6. Edellistä vauvaa tehtiin hartaasti ja antaumuksella ainakin puoli vuotta.
En oikein ole vielä osannut tästä edes iloita, taidan olla vielä vähän shokissa!
Itsellä ei mitään oireita ole, muuta kuin, että menkat loistavat poissaolollaan. Siitä syystä en oikein osannut uskoa edes raskauden mahdollisuuteen, varsinkaan kun niin pienellä todennäköisyydellä raskauden olisi edes pitänyt alkaa. Meillä oli yhden kerran suojaamaton tilanne ja sekin hädin tuskin edellisten kuukautisten loputtua, kp 6. Edellistä vauvaa tehtiin hartaasti ja antaumuksella ainakin puoli vuotta.
En oikein ole vielä osannut tästä edes iloita, taidan olla vielä vähän shokissa!
Tällä viikolla on kuin varkain hiipinyt stressi ja ahdistus väsymyksen kaveriksi! Raskauden suhteen olo on ristiriitainen ja mielialat heittelevät häränpyllyä. Ärryn normaalia helpommin ja koko ajan takaraivossa on sellainen painostava tunne. Ihan niin kuin olisi juonut liikaa kahvia, sellainen kofeiiniahdistus. Paitsi ilman kofeiinia ja päällä KOKO ajan. :D Olen ymmärtänyt että monista naisista tuntuu tältä, mutta silti tuntuu pelottavalta. Ihan alussa plussan jälkeen olo oli niin hyvä! Lisäksi joudun vielä kannattelemaan miestäni asiassa, hänellä on vielä asian täysi hyväksyminen kesken ja hän stressaa ja huolehtii monenmoista. Tavallaan tunnen, että minun pitäisi olla jatkuvasti iloinen ja tukea toista sillä minähän raskautta alunperin toivoin, enemmän kuin mies. En uskalla täysin puhua vaihtelevista mielialoista, tuntuu että raskaus ja sen tuomat muutokset pelottavat miestä jo ennestään tarpeeksi.
Lisäksi pelottaa raskauden ja vauva-arjen vaikutukset parisuhteeseen, esimerkiksi seksin määrään ja laatuun. Mieheni mielestä sopiva määrä on 3-5krt/vko ja vahvana, hyvänä kautena yllän tuohon kolmeen. Nyt kun olen täynnä väsymystä on vaikea löytää energiaa seksiin ja mies on asiasta ihan masentunut. Juuri eilen keskusteltiin asiasta, huoh. Lisäksi hän pelkää sitä että mitä se sitten synnytyksen jälkeen pienen vauvan kanssa on - ja niin pelkään minäkin. Sen hän kyllä sanojensa mukaan ymmärtää täysin, että synnytyksen jälkeen voi mennä vaikka pari kuukautta ilman seksiä. Se mitä hän pelkää, on että muu intiimi läheisyys jää ja että sen jälkeen seksikerrat jämähtävat harvoiksi. En voi tietää miltä mahtaa pientä vauvaa hoitaessa arki tuntua ja tiedän että seksihalut aina laskevat kun väsyttää ja stressaa...
Kokeneemmat naiset, kertokaa kokemuksia vauva-arjesta ja parisuhteesta! Onko mahdollista pitää parisuhde läheisenä?
Lisäksi pelottaa raskauden ja vauva-arjen vaikutukset parisuhteeseen, esimerkiksi seksin määrään ja laatuun. Mieheni mielestä sopiva määrä on 3-5krt/vko ja vahvana, hyvänä kautena yllän tuohon kolmeen. Nyt kun olen täynnä väsymystä on vaikea löytää energiaa seksiin ja mies on asiasta ihan masentunut. Juuri eilen keskusteltiin asiasta, huoh. Lisäksi hän pelkää sitä että mitä se sitten synnytyksen jälkeen pienen vauvan kanssa on - ja niin pelkään minäkin. Sen hän kyllä sanojensa mukaan ymmärtää täysin, että synnytyksen jälkeen voi mennä vaikka pari kuukautta ilman seksiä. Se mitä hän pelkää, on että muu intiimi läheisyys jää ja että sen jälkeen seksikerrat jämähtävat harvoiksi. En voi tietää miltä mahtaa pientä vauvaa hoitaessa arki tuntua ja tiedän että seksihalut aina laskevat kun väsyttää ja stressaa...
Kokeneemmat naiset, kertokaa kokemuksia vauva-arjesta ja parisuhteesta! Onko mahdollista pitää parisuhde läheisenä?
Nuo ovat ihan ymmärrettäviä pelkoja ja tottakai koko elämä menee uusiksi vauva syntymän myötä. Tärkeintä on minusta oma panos ja suhtautuminen asiaan. Vauvan tarpeet ovat tottakai tärkeimmät ja vauva arki voi olla ajoittain todella raskasta ja väsymys voi olla kovaa.
Tärkeää on kuitenkin muistaa pitää huolta myös itsestään ja siitä parisuhteesta. Ja muistaa se että se vauva ja pikku lapsi aika on ohi nopeammin kuin edes tajuaa ja sitten on taas ihan erilailla aikaa sille kumppanille.
Me ei todellakaan päästä 3-5kertaan viikossa vaikka ollaankin oltu hyvinkin aktiivisia ennen lapsia ja se on kyllä ollut ihan fine molemmille, täytyy vain muistaa antaa muuten sitä läheisyyttä kumppanille kuin seksin muodossa. Tällä hetkellä illalla ainakin arkisin nukkumaan pääsy vie voiton petipuuhista :D
Synnytyksien jälkeen meillä on mennyt n. pari viikkoa ilman seksiä ja alkuun ei kyllä kovin usein tullut puuhasteltua.
Ei kannata minusta kuitenkaan liikaa alkaa pelkäämään ja pohtimaan asioita, kaikki tulee varmasti menemään omalla painollaan.
Tärkeää on kuitenkin muistaa pitää huolta myös itsestään ja siitä parisuhteesta. Ja muistaa se että se vauva ja pikku lapsi aika on ohi nopeammin kuin edes tajuaa ja sitten on taas ihan erilailla aikaa sille kumppanille.
Me ei todellakaan päästä 3-5kertaan viikossa vaikka ollaankin oltu hyvinkin aktiivisia ennen lapsia ja se on kyllä ollut ihan fine molemmille, täytyy vain muistaa antaa muuten sitä läheisyyttä kumppanille kuin seksin muodossa. Tällä hetkellä illalla ainakin arkisin nukkumaan pääsy vie voiton petipuuhista :D
Synnytyksien jälkeen meillä on mennyt n. pari viikkoa ilman seksiä ja alkuun ei kyllä kovin usein tullut puuhasteltua.
Ei kannata minusta kuitenkaan liikaa alkaa pelkäämään ja pohtimaan asioita, kaikki tulee varmasti menemään omalla painollaan.
Huutelen sivusta (toivon tänne pääseväni mutta en uskalla testata negan pelossa) että parisuhdetta pystyy pitämään hyvin yllä, kunhan itsellä on halua. Uskaltaa antaa lasta hoitoon ja ottaa omaa aikaa. Meillä on 2 lasta alle 3v ja seksiä 3-7krt/vk, seksi vain on parantunut lasten myötä, ja meillä se onnistuu siten että lapset ovat siirtyneet ajoissa omaan huoneeseen nukkumaan. Tietysti onnistuu perhepedissäkin, jos luovuutta käyttää, mutta meille sopii näin että lapset ovat omassa huoneessa. Mutta summa summarum, meillä lapset ovat hoidossa isovanhemmilla usein, ja otamme törkeästi omaa aikaa ja hoidamme suhdetta myös olemalla kahden, koska olen sitä mieltä että onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset.
Mä kävin heti plussan jälkeen tsekkaamassa että kohoavat normaalisti. 4+0 ap oli 413, 4+2 ip 1034. Tuplaantumisaika oli vähän yli 36h.
Oon muuten menossa huomenna (6+0) ultraan tutkituttamaan onko kaikki ok, viimeisen viikon aikana on ollut sen verran vuotelua ja toispuoleisia kipuja, että haluaisin tietää onko tyyppi a ) olemassa edes ruskuaispussiasteella ja b ) oikeassa paikassa. Sykettä ei vielä huomenna välttämättä näy, varsinainen varhaisultra on viikon päästä mikäli kaikki on nyt ok. :)
Kiitos vastauksesta! Mä kävin 4+5, hcg oli 927 ja 5+0, sillon se oli 1582. Aikaa noiden välissä oli 48 tuntia eikä ihan ole tuplaantunut. Klinikalla ei oltu yhtään huolissaan, mutta mua jäi vähän mietityttään... Täytyy varmaan vielä ens viikolla käydä otatuttaan yksi arvo.
Mulla on jäänyt juttelut nyt lähes kokonaan ennen kuin pääsin kunnolla aloittamaankaan Oon kyllä aina välillä seuraillut mitä ootte kirjotellut... Mukavasti on alkanut tulemaan porukkaa lisää! :)
Meillä mies kotiutui juuri isohkosta leikkauksesta ja tarvitsee vielä apua kaikissa asioissa... mulla alkanut aivan hirvee väsymys ja huono-olo niin aika selviytymiseltä tuntuu päivät just nyt. Miehen lisäks siis hoidettavana vielä 1.5v typy ja koira
Oon kyllä aina välillä seuraillut mitä ootte kirjotellut... Mukavasti on alkanut tulemaan porukkaa lisää! :)Meillä mies kotiutui juuri isohkosta leikkauksesta ja tarvitsee vielä apua kaikissa asioissa... mulla alkanut aivan hirvee väsymys ja huono-olo niin aika selviytymiseltä tuntuu päivät just nyt. Miehen lisäks siis hoidettavana vielä 1.5v typy ja koira
Tuunpas minäkin tänne höpöttelemään.
Nyt ois meneillään rv4+4. Pahoinvointia on pitkin päivää, välillä lievemmin ja välillä pahemmin. Mutta epäilen, että tän kanssa pahin on vielä edessäpäin. Tällä hetkellä pahoinvoinnin kruunaa flunssa ja sen tuoma surkee olo.
3v poika pitää huolen ettei tarvi paljo itsesääliin vaipua näiden olojen kanssa. Onneks kuitenkin päivisin saan sen hoitoon mummulle. Nyt oon ollu sairaslomalla ensin pojan kuumeilun takia ja nyt sitten oman. Huomenna pitäs koittaa töihin selviytyä.
Syyskuun vika päivä loppuu sopimus töissä ja jään työttömäksi. Tammikuussa alkais lähihoitajan opinnot. Niitä ei tosin kovin kauaa kerkee käydä ennen vauvan syntymää
Mulla ei vielä taustalla oo keskenmenoja, mutta lähes joka vessareissulla jännään, että tuleeko pian verta.. meidän suvusta löytyy jonkin verran kohtukuolemia ja kehitysvammaisuutta niin niitä tulee kans mietittyä aika paljon..
Nyt ois meneillään rv4+4. Pahoinvointia on pitkin päivää, välillä lievemmin ja välillä pahemmin. Mutta epäilen, että tän kanssa pahin on vielä edessäpäin. Tällä hetkellä pahoinvoinnin kruunaa flunssa ja sen tuoma surkee olo.
3v poika pitää huolen ettei tarvi paljo itsesääliin vaipua näiden olojen kanssa. Onneks kuitenkin päivisin saan sen hoitoon mummulle. Nyt oon ollu sairaslomalla ensin pojan kuumeilun takia ja nyt sitten oman. Huomenna pitäs koittaa töihin selviytyä.
Syyskuun vika päivä loppuu sopimus töissä ja jään työttömäksi. Tammikuussa alkais lähihoitajan opinnot. Niitä ei tosin kovin kauaa kerkee käydä ennen vauvan syntymää
Mulla ei vielä taustalla oo keskenmenoja, mutta lähes joka vessareissulla jännään, että tuleeko pian verta.. meidän suvusta löytyy jonkin verran kohtukuolemia ja kehitysvammaisuutta niin niitä tulee kans mietittyä aika paljon..