Syyskuun supinat

7aimen

Kommentoinnin ninja
Syysmammat 2017
Toukokuun äidit 2019
Noniiin yleiselle höpötykselle oma ketju!

Tänään on ollut melko suuri päivä meille. Aamulla varhaisultrasta hyviä uutisia ja vihdoin ehkä konkretisoitui koko odotus. Mies joka on ollut sitä mieltä että lapsiluku on täynnä niin hänkin vähän heltyi kun kuuli että siellä vahva syke jumputti. ❤
Lisäksi kuulimme että pääsemme vihdoin muuttamaan väistöasuntoon naapuritalon remontin tieltä, mutta tämä muutto tapahtuu jo viikon päästä perjantaina, ja eilen vasta sain laatikot. Vähän tulee siis kiirus kun pitää viikossa pakata viiden henkilön kamat ja kohta vuoden täyttävä vauva täällä päivisin pitää huolen, että äiti ei pääse ihan liikaa rehkimään.
Tietty tämä raskaus vie kanssa voimansa näin alun väsymyksen ja heikotuksen vuoksi. No täytyy koittaa ottaa lungisti ja muistaa syödä hyvin vaikka kiireen keskellä meinaakin aina se syöminen unohtua.
 
Onnea hyvistä uutisista 7aimen♡ ihanaa, että miehenkin sydän heltyi lopulta.
 
Milloinkohan salainen puoli aukeaa toukokuisissa:rolleyes:
 
Mä oon vielä tosi epäuskonen tän raskauden suhteen! Testit vahvistuu, myös veritestit, mutta koska oireita ei kummosia ole, niin voiko kaikki olla hyvin?! Ärsyttävää ajatella pahinta, kun esikoisenkin raskausaika oli lähes oireeton ja nyt on vasta viikko ekasta plussatestistä! Ja hassuinta tässä on se, että päivisin oon tosi optimistinen ja suunnittelen tulevaisuutta, mutta kun ilta koittaa iskee paniikki! Ehkä tää tästä helpottaa viikkojen kuluessa :rolleyes:.
 
Salainen puoli aukeaa, kun toukokuisiin on kaikkenaan kirjoitettu 500 viestiä.

Muoks. nyt on kirjoitettu 187 viestiä.
 
Mä oon vielä tosi epäuskonen tän raskauden suhteen! Testit vahvistuu, myös veritestit, mutta koska oireita ei kummosia ole, niin voiko kaikki olla hyvin?! Ärsyttävää ajatella pahinta, kun esikoisenkin raskausaika oli lähes oireeton ja nyt on vasta viikko ekasta plussatestistä! Ja hassuinta tässä on se, että päivisin oon tosi optimistinen ja suunnittelen tulevaisuutta, mutta kun ilta koittaa iskee paniikki! Ehkä tää tästä helpottaa viikkojen kuluessa :rolleyes:.

Ihan samoja ajatuksia. Taitaa kuulua oireisiin:woot:
 
Osasinkohan liittää kuvan, kohdasta mistä näkee viestimäärän! :eek:

Muoks. Näköjään osasin! :D
 

Liitteet

  • 20180906_213439.jpg
    20180906_213439.jpg
    469.3 KB · Katsottu: 41
Mulla tämä on kaikkein vähä oireisin raskaus, ainakin tähän asti.
Aikasemmilla kerroilla oon tiennyt olevani raskaana jo ennen kun menkkojen olis edes pitänyt alkaa, mutta nyt on ihan eri :D
 
Mulla tämä on kaikkein vähä oireisin raskaus, ainakin tähän asti.
Aikasemmilla kerroilla oon tiennyt olevani raskaana jo ennen kun menkkojen olis edes pitänyt alkaa, mutta nyt on ihan eri :D

Mä taas nyt jotenkin vaistosin, että testiin tulee kaks viivaa, kun sellaisen teen. Esikoisesta en osannu plussaa odottaa yhtään!! Mutta silti tää toinen raskaus on ollu jo nyt paljon stressaavampi! Esikoisen raskaus meni henkseleitä paukuttaen! :rolleyes:
 
Joo siis stressi tasot on noussu mullakin kaikissa raskauksissa, en edes uskalla ajatella miten tällä kertaa stressaan :D
Ekalla kerralla sitä ei jotenkaan osannut pelätä, että mitään voisi sattua ja sitten kun sen oman lapsen saa ja jotenkin tajuaa miten mieletön asia se on niin rupee tulemaan erilaisia pelkotiloja yms..
Mutta pitää koittaa ainakin ollla ihan hulluna stressaamatta, helpommin tosin sanottu kuin tehty.
 
Näinhän se on! Täytyy mennä päivä kerrallaan. Ehkä tää fiilis tästä tasoittuu ajan myötä! :)
 
Siis mulla oli esikoisen kohdalla hyvin oireeton raskaus paitsi mulla alkoi supistukset jo rv30 silloin, syntyi kuitenkin laskettunapäivänä ja oli siltikin vaan 2700g ja 46cm. Toivon että tämä seuraava jaksaisi kasvaa hieman isommaksi kuin isosiskonsa :D mutta muuten ollu ok olo väsymystä lukuunottamatta, eilen oli aika järkky päivä kun kuvotti kaikki (aurinkokin)... kuvotus meni omaksi syyksi koska en syönyt koko päivänä kunnon aterioita.

Pitäisi varata ultra jotta saadaan viikot varmistettua sikiöseulonnan kokeita varten, mutta hieman jännittää että miten se ultraaminen täällä ulkomailla menee. Mies lääkäriä kun en mielelläni haluaisi :D
 
Täällä taas toiveessa että ei kasvaisi ihan yhtä isoksi kuin edellinen joka oli syntyessään 54cm ja 4614g :D
Esikoinen tosin oli "normaali kokoinen" 52cm ja 3695g, keskimmäinen sit taas 56cm ja 4194g. Pitkiä poikia kyllä kaikki :)
 
Mä oon vielä tosi epäuskonen tän raskauden suhteen! Testit vahvistuu, myös veritestit, mutta koska oireita ei kummosia ole, niin voiko kaikki olla hyvin?! Ärsyttävää ajatella pahinta, kun esikoisenkin raskausaika oli lähes oireeton ja nyt on vasta viikko ekasta plussatestistä! Ja hassuinta tässä on se, että päivisin oon tosi optimistinen ja suunnittelen tulevaisuutta, mutta kun ilta koittaa iskee paniikki! Ehkä tää tästä helpottaa viikkojen kuluessa :rolleyes:.

Täällä myös samat fiilikset. Ei usko tätä todeksi ja koko ajan odottaa että milloin alkaa vuotaa. oireetonta on, mutta niin on ollut kaikki aiemmatkin raskaudet joten siitä ei osaa kyllä päätellä mitään. Niistä yksi päättyi hyvin ja kaksi ei. Jatkuva huoli on silti että päättyykö tämäkään hyvin. Mutta eipä se auta kuin mennä päivä kerrallaan ja yrittää ottaa se asenne että murehdin vasta sitten jos jotain oikeaa aihetta siihen on. Helpommin sanottu kuin tehty :D
 
Mä oon ottanut ekaksi etapiksi alkuraskauden ultran. Jos syke löytyy, voi jo vähän huokaista, vaikka toki km riski on aina sinne 12 vkolle asti. Lääkäri viimeksi sanoi, et jos syke löytyy niin on jo hyvät mahdollisuudet. Toiveikkaana siis!
 
Oliko se niin että syke löytyy aikaisintaan 6+3?
 
Täällä taas toiveessa että ei kasvaisi ihan yhtä isoksi kuin edellinen joka oli syntyessään 54cm ja 4614g :D
Esikoinen tosin oli "normaali kokoinen" 52cm ja 3695g, keskimmäinen sit taas 56cm ja 4194g. Pitkiä poikia kyllä kaikki :)


Ompa tosiaan ollu isoja lapsia syntyessään! :)
Mun napero syntyi 41+6 mitoin 50cm ja 2820g! :Heartred
 
Takaisin
Top