Tänään olen parkunut. Vieläkin itkettää. Näin Facebookissa uutisvideon, jossa oli kuvattu pakolaisia. Video alkoi sillä, että pieni poika näytti nukkuvan rannalla, mutta viimeistään kun aallot löivät pienen pojan ruumiin yli, tajusi että lapsi oli kuollut.
Se oli ihan hirveää. Hormonit vaikuttaa lisäksi, ja sitten toi oma pieni poika jolle toivoo maailmassa vain kaikkea hyvää ja pelkää että jotain pahaa tapahtuu. Että jonkun pieni poika on kuollut ja makaa yksin rannalla. Tekisi mieli mennä halaamaan sitä pientä poikaa, mutta on myöhäistä. Hirveää, hirveää.