Syyskuun supinat

Noniin, ensimmäinen päiväkotipäivä takana. Aamulla pikkumies jäi hyvillä mielin päiväkotiin kun lähdin töihin. Oli kuulemma syönyt hyvin ruokaa (kalakeittoa), mutta maitoa hieman huonosti. Päiväunille ei ollut suostunut matkasänkyyn ja oli sitten nukkunut hoitajan sylissä 35min :D Kovin touhukkaaksi kehuttiin ja sanoivat että kovasti oli tykännyt varsinkin ulkona leikkiä ja peuhata :) Ei siis ainakaan ollut koko päivää kurkku suorana huutanut, joten suunta on vain ylöspäin :P Kyllähän siinä varmasti menee hetki totutellessa päiväkodin arkeen.
Itselläni meni työpäivä todella hyvin ja nautin siitä kun pääsin palaamaan sen työn pariin josta todella tykkään :) Kiirettäkin piti, niin ei ehtinyt juuri poikaa ikävöimään. Kaksi tuntia ennen töiden loppua kylläkin alkoi miettiminen että kuinkahan siellä pieni on pärjännyt...
 
Onpa mukava kuulla että päiväkodin aloitus on sujunut noin hyvin, Ronja :-) Eiköhän poika opi pian siellä nukkumaan myös!

On tosiaan ikävää kun jatkuvasti nämä nuhataudit vaivaavat, Justiina :-( Meilläkin vasta parannuttiin edellisestä ja taas uusi tauti. Nyt tyttö on onneksi ollut jo paljon pirteämpi ja virkeämpi mutta ei vielä oma iloinen itsensä. Yöt menee huonosti ja heräilee useasti. Äkkiä kuitenkin nukahtaa syliin tai tutille uudelleen. Ruokahalut on ollut ok mutta säikähdin kun lauantaina ei meinannut saada ollenkaan juomaan niin ei tullut pissivaippojakaan montaa. Onneksi sunnuntaina juominenkin jo maittoi. Jospa kuume sai tapettua pöpöt ja nyt helpottaa. Tyttö nukkuu omassa huoneessaan edelleen mutta minulle on siellä myös sänky niin nukun seurana :-)
 
Velvetian ja Justiinan pikkuisille paranemisia ! On se raskasta jos vähän väliä kipeenä on :sad001 Saas nähdä koska meillä ensimmäinen tauti napataan päiväkodista...
 
No onpa kiva kuulla että on alkanut päikkyilyt noin hyvin! Joskus se on edessä täälläkin :)
 
Ja taas poika nuhassa! Karseen kivaa.. :/ oliha poika sentää 5päivää ehkä ilman mitään.
Voi himputti, auttakkeeha mua! Mies tullee sunnuntaina reissusta (9pv siellä), niin mä mietein mitähä hyvää ruokaa sitä oikein tekis?! :D mullois vähäse jänistä pakkasessa, mut en ikinä oo tehny siitä mitää :D aaapuvaaa, aattakkee huonoa kokkia! :D
 
Voi yöks! Onko kenenkään muun vauvalla tapana tunkea sormia kurkkuun niin, että alkaa yökkäilemään ja jopa oksentaa? Ainahan tuo poika on käsiään suuhun tunkenut, mutta mielestäni tämä on melko uusi juttu, että vaikuttaa kuin hän tarkoituksella saisi itsensä yökkäämään. Tosi inhottavaa :sad001 tänään taas ruokapöydässä melkein joka ruualla oli tuota pelleilyä ja kerran tuli ruuat ylös oikein mahanesteiden kera. Minusta tämä on alkanut nyt pojan flunssan myötä ja mietinkin, liittyykö jotenkin siihen vai onko poika vain huomannut että osaa tuollaisenkin "hauskan" tempun....
 
Meillä tekee samaa. Sormia kurkkuun joka välissä. Ja suuttuu ihan sikana jos kiellän asiasta!!

Tänään oli neidin vanhempainilta. Kihomadoista ja täistä siellä varoiteltiin YÖKS!! ja muistuteltiin päiväkodin turvallisuus- ja hygienia-asioista. Neiti oli naapurissa hoidossa sen ajan eli ekaa kertaa siis yksin hoidossa. Ihan hyvin oli menny. Maanantaina alkaakin sitten päiväkoti ja torstana äippäkin pääsee töihin. Erittäin jännittävä viikko siis luvassa!!
 
Meillä kans välillä työntää niin syvälle sormet että yökkäilee... :D
Tsemppiä Mamamehiläinen teillekin päiväkodin aloitukseen! :)
 
Sama juttu! Ja ihan just keksitty. Sormet kurkkuun ja syvälle. Onneks ei oo sentään oksennellut, yökkäillyt vaan. On nää niin hauskoja, samat jutut samaan aikaan :) Ja jotkut taas ihan eri tahdissa :)
 
Oisko se poskihampaiden tunnustelua. Meidän jäbä harrastaa samaa, oksennukseen asti ei onneksi kuitenkaan, mutta etusormi tuolla poskessa vähän väliä. Eli hampaita mä syytän
 
Huh, meillä ei onneks oo keksitty tuommosta sormet kurkkuun -leikkiä. Tosin ei oo vielä poskihampaitakaan näkynyt.

Paljon tsemppiä kaikille, erityisesti sairaita pieniä hoivaaville ja päivähoidon aloittaville, jännät paikat! Minäpä täällä taas makoilen sairaalassa, torstaina jouduin ja ainekin su tai ma asti joutuu olla, ellei pidempäänkin. Ei kiva ei, mutta pakko saada ittesä kuntoon, että pystyy poikaa hoitaa. Nyt tulee tukiverkot tarpeen ja testiin, vielä kun miehellä on ma/ti koulua toisella paikkakunnalla ja joutuu sielä olla yötä. Mutta, minkäs teet. Onneks on mummi, vaari ja kummi..
 
Kyllä on jonskulla ikävän kuuloinen tilanne :-( Onneksi on tukiverkot lähellä ja käytettävissä. Hoidahan nyt itsesi kuntoon :-)
 
Se ilmarinta uusi, kaks viikkoa ja kaks spontaania ilmarintaa... Nyt hoidetaan sitten vähän pidemmän kaavan mukaan ku uusi näin pian :/
 
Pikaista paranemista Jonsku! Kylläpä nyt koettelee teitä, jospa nyt alkaisi hoito tehota.

Sitten hieman pohdintaa mitä mietin eilen yön kähmässä. Pohdiskelin vanhemmuutta ja odotuksia omaa lasta kohtaan jne.. Mielestäni se että usein lapselta odotetaan tietynlaista käytöstä ja kehitystä, kumpuaa vanhempien/aikuisten omista tarpeista, pikemminkin kuin siitä, mikä on lapsen oma kehitysvaihe tai herkkyyskausi tai sen hetkiset tarpeet. Huom! En kohdista tätä kehenkään tällä foorumilla, vaan esim. neuvoloiden ja omien tuttujen / oman äidin kommentteihin pohjautuen, joten ei kannata syyllistyä :) tottakai itsekin toivon, että poika esimerkiksi oppisi nukkumaan paremmin ja joku päivä tekisi muutakin kun roikkuisi kainalossa kiukutellen, mutta toisaalta sitä se lapsiperheen elämä on, sitovaa ja aikaa vievää, joskus raskasta, mutta myös palkitsevaa. Tuntuu välillä, että meillä aikuisilla on hirveä kiire muokata lapsesta tietynlaista, äkkiä vaiheesta toiseen eikä nautita hetkestä... Joillakin tutuilla tuntuu olevan ajatus, että lapsi on hyvä vain silloin, kun on mahdollisimman vaivaton ja huomaamaton, muuten onkin sitten ihan rasittava pentu... Mutta silti hankitaan lisää vaikka ei hermot ja aika riitä ensimmäisellekään. Tällaisia ihmisiä on ihan tuttavapiirissä ja kyllä, omassa lapsuuden perheessä (isälle olimme hyviä lapsia vain huomaamattomina pikku-apulaisina joiden piti menestyä hyvin koulussa, ilman hänen apuaan kuitenkin.) En ole itsekään täydellinen vanhempi, toivottavasti edes ihan hyvä, mutta välillä tällaisia mietin ja samalla ihmettelen tätä kiirettä, mikä kaikilla, myös itselläni toisinaan on. Nykyään maailma on niin nopea paikka... Yritetään nauttia hetkestä naiset :Heartred
 
Paranemisia ja jaksamista Jonsku! Toivottavasti nyt tulisit vihdoin kuntoon :)
Meillä on tauti ohi tai noh, räkäinen ja yskäinenhän tuo edelleen on, mutta kuumetta ei enään ole ollut. Tänään menee päiväkotiin. Eilen oli isänsä kanssa kaksin kun minä olin töissä. Ekaa kertaa pitemmän aikaa kaksistaan ja ihan hyvin oli mennyt :)
Kovasti täälläkin kävelyä ja tuetta seisomista harjoitellaan. Nyt onnistuu seisomaan jo n. 10sek kunnes pyllähtää ja ottaa 4-5 askelta ennen kaatumista. Aika kauan mennyt siihen että uskaltaa tosiaan päästää siitä tuesta irti ja lähteä kokeilemaan jalkojaan, kun nousi jo 7kk iässä itse seisomaan ja siitä lähtien tukia pitkin kävellyt. Ehkä se tasapaino vasta nyt alkaa olla sen verran hallussa että uskaltautuu edes yrittämään ilman tukea :)
 
Typylle iski ekaa kertaa ikinä nuha. :/ Tähän saakka ollu oikein terveyden perikuva vaan eihän sitä kai sairastelulta voi loputtomiin välttyä. Taitaa kyllä äitiä haitata enemmän nuha kuin itse potilasta. Ainoastaan syödessä tuntuu olevan hankalaa kun ei oikein saa hengitettyä nenän kautta. Ikävältähän tuo kuulostaa. :sad001

Toinen asia mikä "huolettaa" on se että tällä äipällä on ekaa kertaa iltamenoa suunnitelmissa. Eli menen keikalle tuonne lähikaupunkiin joten olen poissa illan ja osan yötäkin. En ole laittamassa typsyä nukkumaan ensimmäistä kertaa kymmeneen kuukauteen ja neitiä ei oikeen muut saa nukkumaan kun minä. Isää ei kyllä oikeastaan edes kiinnosta kokeilla, sanoo vaan että ei se onnistu kuitenkaan. :angry1 Ihanaa nyt sitten potea huonoa omaa tuntoa kun otan vaan ja lähden viettämään vapaa-iltaa ja jätän nuhaisen muksun isälle ja isovanhemmille hoitoon (lue: n. 90% isovanhemmille koska isä on vähän... laiska). Oon kuitenkin oottanut tätä tapahtumaa tammikuusta asti joten ihan helpolla en lähtisi perumaan. Varsinkin kun kyseinen bändi tulee tänne itä-soomeen ensimmäistä kertaa.
 
Paranemista pienelle RiSa! Ja ilman muuta lähdet keikalle, eiköhän ne isovanhemmat selviä :) Voihan se olla että lapsikin yllättää ja meneekin ihan hyvin nukkumaan... Ja vaikka vähän protestoisikin, niin ei se maailmaa kaada :)
Meilläkin ollaan edelleen toooodella räkäisiä ja yskä on kova. Kuumetta ei ole ollut moneen päivään ja maanantaina sekä tiistaina oli päiväkodissakin. Tarvii toivoa ettei iskisi mitään jälkitautia. Syömiset on taas hankalia, en tiedä johtuuko taudista vai onko muutenkin menossa joku vaihe... Yhtä venkoilua tuntuu olevan ja ruokaa myös syljetään pois suusta. Blaah, ehkä se tästä. Nukkunut on onneksi hyvin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top