Syyskuun supinat!

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2012' aloitti Hemppa, 1 syys 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. della_79 Rakastunut foorumiin

    meillä alkaa perhevalmennus vasta ensi kuussa ja sitä olisi yht. kolme kertaa. Aloitan sensijaan huomenna "mammajumpan", mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä selkä ei oikein tykkää tästä mitääntekemättömyydestä :) huomenna mennään aamulla myös neuvolaan ilmeisemmin laittamaan vireille äitiysavustus-, äitiyspäiväraha- jne. hakemukset. mulla lähestyy uhkaavasti myös sokerirasitus parin viikon sisällä, ja selvisi, että mä joudun siihen iän (olen 32v.) vuoksi, vaikkei mulla muuten ehkä olisikaan mitään syytä mennä siihen. Lisäksi kohta seurataan taas vasta-aineita.

    meidän vauva vaikuttaa melko terhakalta ja reipasliikkeiseltä. vauva on ottanut tavakseen heräillä aamuyöllä wc-reissun yhteydessä ja jatkaisi oikein mielellään muljuamista siitäkin huolimatta, et mä voisin haluta vielä nukkua sen pari tuntia ennen herätyskellon ääntä :D samanlainen muljuaminen käynnistyy myös illalla, kun oisin rupeemassa nukkumaan :D
  2. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Nimistä: Nyt kun tiedetään että tyttö tulee niin nimet on alkanu vilisemään mielessä. Esikoinen on Aleksi nimeltään joten ajateltiin että toisenkin nimi olisi hyvä alkaa vokaalilla. Ei siis pakko mutta jotenkin niillä olisi sitten jonkinlainen yhteys. Ja ai että miten ihania tytön nimiä olenkaan pyöritelly päässä. Ajattelinkin tässä joskus tehdä listan sopivista ja kivoista nimistä ja näyttää sen sit miehelle. Luulen että päästään helpostikin yhteisymmärrykseen nimestä. Esikoisen nimi ei ole harvinainen enkä halua tälle toisellekkaan kovin harvinaista nimeä. Mua ei häiritse nimen yleisyys.

    Meillä ollaan kipeenä. Tai mies oli viikonloppuna saanut flunssan joka on nyt jo ohi menossa. Pojalle tuli sit eilen ihan yllättäen melkein 39 asteen kuume, eikä mitään muita oireita. Ei flunssaa tai yskää. Nyt vieläkin  reilu 38 astetta. Itse en onneksi vielä ole saanut tartuntaa vaikka äkkiähän se sit tulee kun tulee. Toivottavasti ei tule.

    Meillä vauvalla on selkee jumppahetki joka ilta klo 22-23. Huvittavaa katsella masua kun ollaan jo sängyssä menossa nukkumaan niin toinen aloittaa hirveät jumpat. Päivisin liikkeitä tuntuu harvemmin  ja epäsäännöllisesti vielä.

    Mies on ihana kun esikoinen aina temmeltää mun masun päällä ja joskus potkii (vahingossa tietty) mua niin mies on heti vartioimassa masua ettei saa iskua ja monesti ottaa esikoisen pois mun läheltä ettei vaan vaurioita pikkusiskoaan! :) Se on jotenkin niin suloista.

    Esikoista odottaessa olin perhevalmennuksessa. Yhden kerran. Enkä toiste menny. En kokenu sitä tarpeelliseksi ja hyvin on pärjätty. Mut toki kannattaa mennä jos yhtään kokee sen olevan tarpeellista.

    Mulla on seuraava neuvola ens torstaina, sillon laitellaan paperit kelaan, jes!
  3. Riida Tuttu foorumilla

    Hemppa: Paranemisia sinne suuntaan!

    Täälläkin yksi pikkupotilas.. Aamupäivän esikoinen oli normaalia väsyneempi ja ihan kiukkuinen.. ei ollut kuumetta kuitenkaan. Nyt on päikyillä ja katsotaan mihin tuo kehittyy.. Vähän oli lämmin kun päikyille laitoin, mutta ei kuitenkaan tulikuuma, joten paha sanoa, että onko sit flunssa tulossa, vai mikä vaivaa.. Pari päivää sitten huomasin että yksi poskihammas ois tullu jo esille, et voihan se olla et hampaatkin kiukuttaa ja aiheuttaa pientä lämpöä.. Täytynee seurata.. :)

    Täällä ei mitään perhevalmennuksia edes järjestetä. Netistä pitää tiedot etsiä. Ei se kyllä haitannut itseäni. Viime raskaudessa neuvolatäti kerran järjesti sellaisen ekstrajutun, että kutsui meitä odottavia vanhempia sinne ja katsottiin joku video ja juteltiin jos oli synnytyksestä ym. jotain kysyttävää. That's it, ja sekin oli tosiaan vain tän neuvolatädin oma keksintö, eli ei kuulunut siihen ohjelmaan! Mut en usko että tosta perhevalmennuksesta nykypäivänä tosiaan mitään suurempaa hyötyä onkaan. Netti on pullollaan tietoa ja neuvolassa vastataan sit kysymyksiin joita tulee mieleen.. :)
  4. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Pakko sanoa tähän väliin, että mustakaan ei tuo perhevalmennus tunnu kovin kiinnostavalta. Vaikka onkin esikoinen tulossa ja joku voi väittää ettei sitten tule tarpeeksi kokemusta ennen lasta. Eiköhän kaiken pysty kyselemään hyvissä ajoin jo neuvolassa ja muutenkin valmistautumaan henkisesti ja lukemaan netistä ym kirjallisuudesta tietoa jne.

    Naurettavinta oli, kun olin tässä parin kaverin kanssa kaupungilla ja heillä on kummallakin lapsia ja sitten he väittivät kiven kovaan, että mun pitäs sitten nyt jo ajoissa hankkia sellanen vauvanukke, jolla leikin kotista ja harjottelen jo etukäteen valmiiks yöheräämisiä ja vaipan vaihtoja jne. Se tässä se huvittavin yksityiskohta on, että kumpikaan heistä ei satavarmana ole itse esikoistaan hankkiessaan mitään vauvanukkea kanniskellut kotonaan ja leikkinyt kotista. Rehellisesti sanottuna, eiköhän sen itse tiedä, oppiiko ne asiat vai ei.

    Täytyy myöntää, mulla on outojakin kavereita.. pääasia et ne ei oo mitään erityisiä luottoystäviä.
  5. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Riida, mäkin nyt iltapäivällä tunnustelin pojan suuta. Poskihampaita tulossa, toisella puolella ylhäällä ja alhaalla tullut läpi ja toisella puolella pullottaa jo ikenet. Voi siis hyvin olla mahdollista että pelkkä kuume on oire noista hampaista. Vaikkei muuten kitise tai muutakaan. Väsynyt kyllä on. No toivottavasti johtuu noista hampaista.

    Vielä noista perhevalmennuksista. Itse koen asian niin että parhaiten oppii tekemällä. Siis omalla elävällä vauvalla. Mulla ei ollut oikeestaan mitään kokemusta vauvoista ennen oman syntymää ja niin vaan kaikki oli hyvin ja poika sai hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Vaikkei siis käytykään noissa valmennuksissa. Netti on tosiaan hyvä paikka ettiä tietoo ja hyvää sellasta. Ja sekin että ei oo yhtä ainutta oikeeta tapaa tehdä vaan jokainen tekee asiat omalla tavallaan ja niinkuin parhaakseen näkee.

    DiaLia, ompas sulla tosiaan outoja kavereita! Todella outoja. Ei sun todellakaan kannata millään nukella harjoitella, eihän sitä voi edes verrata oikean vauvan hoitamiseen. Kyllä se äidinvaisto ja rakkaus kertoo sit kaiken kun vauva on syntyny. <3
  6. Arkimamma Tuttu foorumilla



    Hemppa: Etukäteen varotan et jos et jaksa lukee nii skippaa suosiol ohi - ei kenenkään tääl äitiysosastol tarvii vaivautua siis lukemaan mitään vuoristosaarnan pitusta kirjaa surkeesta ystävyyssuhteesta ;) :D

    No joo, totta! Se oli muutenkin aika erikoinen ostosreissu.. esim kun sanoin et en vielä tiiä sukupuolta ja en siis kehtaa ostaa pahemmin mitään vielä, niin nämä kaverit sitten ilmottivat, et kun mulle tulee se esikoinen niin ei mun tarvia ees ostaa oikeestaan muuta kun turvakaukalo, kun äitiyspaketissa tulee kaikki jo valmiiks. No, sit kun mentiin lasten vaatekauppoihin, tyypit ostivat lapsilleen ja tietenkin tuleville lapsilleen (molemmat heistä raskaana) vaikka minkälaista varustusta tyyliin puoli kauppaa tyhjäksi. Mulle vaan kommentti et en mä vielä tarvia mitään.. just just.

    Ja siis kun koko kauppareissu ei ollut ihan siinä vielä pelkästään. Esim kommentoin yhestä puolituttavasta et se oli yhissä juhlissa puolivälissä raskauttaan ottanu yhen siiderin, jossa on normaalisti alkoholia ja kommentoi tuolloin et se ei varmaan ketään haittaa et hän sen yhen ottaa. No mä erehdyin sanomaan näille kavereille, et ei se varmaan siellä ketään meistä sillon haitannu. Mut tällä kommentilla tarkotin et se on sen naisen mielipide asiaan - ei minun. No mitäs tästä seuras: toiselta niistä kauppakavereista tuli jumalaton saarna viestinä mulle siitä kuinka alkoholia ei saa käyttää raskausaikana ja se oli siinä viestissä täysin varma siitä että käytän alkoholia raskausaikana säännöllisesti. Surullisinta tässä tosistoorissa on se, että kuvittelin tosiaan että tämä kauppakaveri olis ollu hyvä ja luotettavakin ystävä, mutta kyllä siinä sitten tajus että ei ihan taida olla, kun ei tunne mua sen vertaa et jo periaatteesta en käytä alkoholia tippaakaan raskausaikana.

    Et siis jo tuossa pari muuta omituista ekstraa ko. kauppareissusta.

    Mulla on tämä raskausaika menny oikeesti tosi mukavasti ja seesteisesti ja tasasesti kaikilta muilta elämänosilta, paitsi siltä, että "menetin luottoystävän". Enhän mä voi tuollasta ihmistä enää liittää luottoystäviin enkä oikeastaan siis menettänyt mitään kun päätin jättää negatiiviset signaalit historiaan ja alkaa vaalia oikeita ystävyyssuhteita sen sijaan.

    Mitäs tähän kriisiin vois lisätä? Ainiin, no sen että sanontana "tosiystävä hädässä tunnetaan" - uskon kyllä sen pitävän paikkansa. Jo tämänkin sanonnan perusteella tuo jopa "parhaaksi kaveriksi" luokiteltu ihminen ei ole täyttänyt asemaansa millään lailla. Ensinnäkin, aina kun olen ollut jonkun sortin hädässä jossakin asiassa, ei tätä "luottoystävää" ole näkynyt mailla eikä halmeilla ja toisekseen "luottoystävä" kertoi mulle suoraan jopa, että "hyvä että en enää kutsu häntä julkisilla paikoilla parhaaksi kaveriksi - ja samaan lauseeseen, että onneksi hänellä on kaveri, joka pitää häntä parhaana kaverinaan".

    En oikeesti jaksa paasata enää ko. aiheesta ja on väärin täällä jauhaa jostain huonosta ystävyyssuhteesta, kun on niin ihania aiheita elämässä kun tulevat lapset ja lapset yleensäkin. Mut kiitti kun tämän kerran avaudun ja jaksatte vaikka hypätä tämän yli. :)

    Mut vikat niitit on tos ystävyydes pultattu. Ja tyhjät lupaukset anastettu sananmukasesti.

    Ja siis vaikka sitä joskus pettyykin todellisuuteen niin olen onneksi sitä tyyppiä, joka tietää että elämässä on paljon muita hienoja asioita. Ja on olemassa myös hyviä ystäviä ja ystävyyttä tulee vaalia sillä sehän ei ole koskaan itsestäänselvyys. Jne. :)
  7. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Tosiaan surullista tajuta, että on valehdellut itselleen vuosia asiassa kuten luottamuksellinen ystävyys. No olenkin oppinut itsestäni, että olen aikamoinen tarinan romantisoija ja helposti sinisilmäinen eli olen kyllä halunnut vaan jotain tosiasioita siis paeta. Ja vaikka kuinka kiertelisin, on mun vaan myönnettävä, että tosiasiat on nyt tässä. Ei ole sellasta asiaa kun paras ystävä tässä maailmassa. Mutta jokaisessa ihmisessä kyllä on olemassa niitä hyviä puolia siinä missä on huonojakin puolia. Ja siksi kannattaa arvostaa erilaisia ihmisiä.

    Mjees.. tosi syvällistä :P.. kohta alkaskin jo salikset ^^.. *aivot narikkaan*!!!

    Niin ja tosissaan vielä tuosta nukkeasiasta et oli jo ihan alunperinkin tarkotus kirjottaa se pointti esille, jonka Hemppa just kommentoit.. eli että eiköhän ne äidinvaistot varmana ohjaa sitten toimimaan oikein tilanteessa kun tilanteessa. Kun nyt jo tuntuu et päivä päivältä on valmiimpi sitten tosi tilanteeseen. <3
  8. Kuuku87 Peruskäyttäjä

    Heipä hei kaikille :)

    Täällä ei ole vauvan nimistä vielä mitään tietoa. Mies ei osaa asiaan sanoa juuta eikä jaata, kun jotain ehdottaa :/ Raskausoireita ei ole tähän päivään mennessä ollut oikeastaan ollenkaan, paitsi väsymystä. Työkaverit sanovatkin lapsen olevan tyttö, kun en ole kertaakaan oksentanut :) En tiedä pitääkö paikkaansa. Työt vähentyy tässä kuussa huomattavasti ja pääsen onneksi vähän huilaamaan :) Ne ajat ajattelin käyttää vauvan tarvikkeiden laittamiseen :) Pitää koota lipasto vauvan tarvikkeille, niin siinäpä onkin hommaa :)

    Meillä on rakenneultra 19 päivä :) Jännittää kovasti :) Onko täällä muilla kokemuksia, onko sukupuoli näkynyt rakenneultrassa??? :) Itse haluaisin sen kovasti jo tietää :)

    Täällä myös hieman liikaakin karkinhimoa :) Amerikanpastilleja menee vähän liikaakin :) Neuvolassa sanottiin, että paino nousee hieman liikaa :/ Tosin ei sitä ole tullut tähän mennessä kuin 4-5 kiloa ja olen jo kuitenkin puolessa välissä raskaana.

    Vauveli liikkuu yleensä iltayöstä, kun vaan malttaa olla paikallaan. On päiviä, jolloin on vähän hiljaisempaa sitten taas :)

    Kivaa syksyä kaikille :)
  9. SennuS Peruskäyttäjä

    Onko kenelläkään muulla selkävaivoja nukkuessa? Siis silleen että herää yöllä siihen, että alaselkää ei nyt suoranaisesti särje vaan pakottaa, ja pakko vaihtaa nukkumisasentoa ja tekee mieli alkaa venytellä selkää :D Ärsyttävää vaan kun ei saa kunnolla nukuttua kun uni katkeilee tuon takia vähän väliä... Osaako kukaan antaa mitään hyvää neuvoa noihin selkävaivoihin?
  10. Lumikki84 Peruskäyttäjä

    Senna89:

    Minulla on nyt parin päivän ajan ollut selkä kipeä myös, häiritsee yöllä ja aamulla myös... Öitä häiritsee myös ainainen vessassa juokseminen, katkoo unta hyvinkin tehokkaasti, joka aiheuttaa väsymystä.. Onko muilla ?

    Eilen illalla koin myös ekaa kertaa elämässä närästystä, ihan kamalaa.. kurkkuun koski ja poltti :/ Ei tuntunut kuitenkaan alempana, joten närästyslääkkeet kuten rennie ei tallaiseen auta, ruokavaliota täytyisi tarkistaa.. söin nimittäin eilen hurjasti mandariineja..
  11. Just_Pam Tuttu foorumilla

    Kyllähän sitä vessassa joutuu juoksemaan muutaman kerran yössä. Mutta se on kovin vähäistä jos ajattelee montako kertaa joudumme heräämään vauvan kanssa. Otetaan ne vessakäynnit treeninä .

    Jaaha, puolitoista viikkoa töissä ja kyllä on ollut ihanaa. Ei se, ettenkö tykkäisi olla kotona ja lapseni kanssa mutta nyt pääsen irtautumaan edes hetkellisesti äitiroolista ja olla jotain muuta.

    Ja virtaa piisaa! Tänä aamuna pistin heti lakanat pesuun, petivaatteet ulos tuulettumaan, pesukone päälle ja sitten vielä siirsin vauvanvaatteet lipastoon ja inventoin mitä mulla siellä on valmiina. Aika hyvältä näyttää!

    Nyt sitten pesen ne ja silitän ja viikkaan laatikoihin odottamaan.

    Mutta eipä täällä kummempia. KELA-laput sain ja ne täytettiin työterkkarin kanssa, he laittavat paperit eteenpäin palkanlaskentaan ja he sitten KELAlle.
    Muistakaa sitten laittaa se raskaustoditus KELAan, ja huomatkaa, alkuperäinen!
  12. mönkijäinen Aloittelija

    Huh huh, ensikertalainen on kyllä noiden vaunujen yms. kanssa ihan hukassa. Kaupunkireissulla käytiin vaunu valikoimaa vilkaisemassa, ja myyjien esittelyjä kuuntelemassa. Emmaljungien tai Oraksen vaunujen välillä varmaan tehdään valinta - molemmat ainakin tuntuivat sopivan jämäkiltä näihin korpi olosuhteisiin. Hintaero noiden välillä on ainakin tuntuva - ja sitä hankittavaa kun riittää muutenkin (mm. turvakaukalo, sänky, amme, hoitotaso, sitteri). Ääh, ja mie kun rakastan tuota shoppailua muutenkin. emoticon

    Ettei kaikki olisi liian hankalaa. Leninki ja kengät hääjuhlaan löytyi yllättävänkin helposti. Kengät ekasta liikkeestä, ja leninkiäkin tarvii käyttää vain lyhennettävänä. Ja eivätkä maksaneet alesta ostettuina hirveästi. Isännän osalta selvittäneet kravatin ostolla, mikäli toi isännän raskausvatsa ei ole paisunut liiaksi.emoticon(Miulla on vatsa alkanut näkyä vasta viimeisen viikon - puolentoista aikana - en kyllä ihan pienimmästä päästä ole leveyssuunnassa, mutta odotin raskauden näkymistä jo aiemmin.)
  13. JW_71 Aloittelija

    Heipä hei, myös täältä!

    En oikeen tiedä minkä asian alle lähtisin kirjoittelemaan - kun asiaa/kommenttia haluis jättää moneen asiaan... Sen siitä saa kun vaan lukee ja seuraa muiden tekemisiä, ja sit ollaanki jo raskauden puolivälissä ja asiaa olis joka luukulle

    Mut aloitan varovasti foorumiin osallistumisen vaikka täältä! Olen siis ensisynnyttäjä ja ikää rapsahti mittariin pari viikkoo sitten 40... Rakenneultra on maanantaina, johon isä-kokelas luvannut tulla mukaan, mutta hänen reaktionsa siellä ratkaisee pitkälti sen että jäänkö yksin vai jatketaanko yhdessä :/  Sekin on piiitkä story, joten palaan siihen varmaan myöhemmin, jos tarvetta tulee.

    Raskaus on edennyt vaivatta muuten, ei pahemmin mitään pahoinvointeja tai muita kipuja, viime viikkona alkanut hieman supistella, muttei pahasti. Toki olis kiva jos toinen olis positiivisella mielellä mukana - jotta itsekin voisi asiasta "julkisesti" iloita. Tämä tietty johtanut siihen että yhtään mitään en ole hankkinut vielä, saatikka nimiä/sukupuolta miettinyt... Tottakait oon sisäisesti ilonnut asiasta, mutta kyllä se kummasti lämmitäis jos joku muukin (tuleva isä) silittäis vatsaa.

    Tästä "autuaasta" tilastakaan en kertonut kenellekkään kun vasta pari viikkoa sitten. Raskaudesta kertomista on hieman hankaloittanut myös se että monikaan ei tiedä että tässä edes seurustelen... Kuten kerroin olen 40 v ja isä-kokelas on minua HUOMATTAVASTI nuorempi.

    Tekis mieli vuodattaa tähän ummet ja lammet - mut aloitetaan nyt tällä!

    Hemppa: Aleksin kanssa sopis tietty Elina :) - toki leffa on Akseli ja Elina...
    Just_Pam: Aadolf on todella voimakas nimi - ja vaikka kiva nimi onkin, se väistämättä liitetään (valitettavasti) mieli-puoli kaimaansa... Anton olis myös voimakas ja perinteikäs nimi!

     - siis ei niin että tässä määrään kenellekkään nimiä, kunhan pallottelen! Ehkä sisäisesti sittenkin mietin nimiä ;)

    - JW
  14. SennuS Peruskäyttäjä

    Jeee, puolessa välissä ollaan! :P
  15. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    DiaLia, kyl jaksoin lukea. :) Ja todellakaan sun ei tarvitse kuunnella yhtään enempää tollasia tärkeilijöitä varsinkaan kun asiat mistä ne puhuu, ei ole totta. Suoraansanottuna todella oudoilta kavereilta vaikuttaa.

    JW_71, Elina ois nätti nimi mut yks sen niminen löytyy lähipiiristä enkä halua omaa lastani samannimiseksi ko. henkilön kanssa.
  16. Aibhlin Peruskäyttäjä

    Mä näin viime yönä unta et meil oli joku tapaaminen treella :D siel oli melki kaikki tänne kirjoittelevat talvimammat :D kivaa vaihtelua jokaöisille seksiunille ;) (KYLLÄ, NÄEN NIITÄ!) Nyt yskitään kovasti ja taistellaan flunssan kourissa... Pelottaa miten vauva pärjää mahassa kun yskin niin kovasti :/ Mahatyyppi on ollut aika hiljainen pari päivää, liikkuu kyllä mutta oikein varovasti ja vähän jo kaipailen kovia potkuja, vaikka niitä täälläkin joskus jo ehdin valittaa.. Kyllä tää 9kk tulee olemaan ainakin mun kohdalla yhtä pelkäämistä ja murehtimista.. ehkä seuraavan lapsen kohdalla osaan jo nauttiakin tästä!?
  17. della_79 Rakastunut foorumiin

    DiaLia avauduitkin tässä jokin aika sitten "ystävistä/kavereista". Mä jatkan osaltani juttua, on vähän erilainen tarina mulla. Kerroin yhdelle vanhalle kaverilleni raskaudesta elokuun puolivälissä. Samassa syssyssä sanoin, ettei raskausuutista tarvii alkaa levittelemään sen laajemmalle meidän kavereiden keskuuteen, koska haluan vielä pitää asian itselläni ja kertoa sitten, kun olen valmis.

    No, viikonloppuna ilmeni, että tää "kaveri" oli mennyt kertomaan raskausuutiseni yhdelle yhteiselle vanhalle kaverille, joka on nykyään melkoinen juoruakka. Tää "toinen kaveri" meinaan lähestyi mua lauantaina facebookin chatissa ja kertoi "pikkulintujen" laulaneen. No, mitäs minä muuta kuin myöntämään et joo, pitää paikkaansa ja kerroin sit, että sukupuoli on arvoitus (en halunnut paljastaa että tiedän jo sukupuolen). Tähänpä tää "kaveri" tiesi sanoa, et niin hän oli kuullutkin, ettei vauva suostunut paljastamaan sukupuoltaan. Tiedän tasan tarkkaan, että tää "kaveri" jolle kerroin asian ekana, on tän juoruamisen takana, koska toi toinen osasi puhua noinki yksityiskohtaisesti mun raskaudesta. tän sukupuoliasian tietää nyt vain perheenjäsenet ja yksi mun serkuista sekä kaksi kaveria, enkä mä näille "kavereille" tätä asiaa paljasta.

    Ikävää todeta, että luulin oikeasti, että tämä "kaveri" ois ollut mun vanhoista kavereista se luotettavin, mutta nyt sain todeta, ettei pidä luottaa noihin ihmisiin ollenkaan. Suivaannuin niin paljon, että päätin ottaa lisää etäisyyttä noihin ihmisiin ja kieltäytyä tapaamasta heitä ainakaan ennen synnytystä (nää hormonit lisää v...tuksen määrää) ja tuskinpa haluan nähdä sen jälkeenkään. En ajatellut kutsua heitä edes katsomaan lasta, saati sitten nimiäisiin. Ajattelin antaa kyl palautetta asiasta sopivan tilaisuuden tullen, mut en aio raivota suoraan vaan turvaudun vanhaan kunnon v...uiluun :/
  18. Arkimamma Tuttu foorumilla

    Moi vaan kaikille!

    Aika on viilettäny tosi nopeesti (rv 22, 21+1) ja kohtahan sitä ollaan vinkumassa synnytysosastolla jo sitä kuinka aika tuntuu seisovan paikallaan. ... Kaikkien toivojen mukaan.

    Kaikin puolin raskaus on edenny mukavasti - lukuun ottamatta toissailtasta säikähdystä josta seuras saikkua tämä viikko.. tosin ei voi tietää vielä onko mitään vai vakavaakin. Parasta olla miettimättä ja se selviää aikanaan.

    Viikko viikolta on liikkeet vahvistunu ja nyt viime viikolla aloin jo tuskasena pohtimaan, et jos ne nyt jo on niin vahvoja noi liikkeet kun on, niin mitähän ne on loppuraskaudessa sitten? Siinä rajamaillahan se on jo et kipua alkas aiheuttaa - tuntuuko raskaudessa yleensä kipua paljon lopulta kun lapsi liikkuu/potkii/nyrkkeilee/häseltää? Kun en oikeesti tiedä. Viimeset neljä-viis päivää olleet sellasia, et vauva liikkunu tosi paljon erityisesti muljahteluista vois päätellä et kuperkeikkoja vääntää potkujen lisäks. Kaikkihan näkyy jo ulospäinkin tosi selkeesti. :)

    Tänään sain sitten ekoja opintotukia ym. Ja nyt ois mukavasti sit tililläkin sitä, millä mällätä ja mihinkäs muuhunkaan aattelin pistää rahani kun tulevaan lapseen. ^^ Pitää nyt katsoo jos jaksas jo tänään tai sit vasta huomenna lähtee kaupungille kierroksille. (Jos nyt saa saikulla ees lähtee rauhallisesti shoppailee) Nostaakse verenpainetta?  Mä veikkaan et se vaan laskee verenpaineita naisilla.. ?? Hehheh..

    Tosiaan alkuraskaudesta muutes söin tosi terveellisesti ja sit se repsahti lopulta hiljalleen suoralle karkki/puhdas sokeri linjalle jopa. Ja sit kun tuli toi ensiapu visiitti niin tuli kyl katkastua se pahan kierre heti. *nytkin superfoodi smoothie nenän edessä - nams*.

    Mun pitäs myös hommailla vauvavakuutus.. vaikka eka aateltiin et mihin sitä ees tarvii. Kuitenkin jos vauvan vakuuttaa ennen syntymää, korvautuu sellaset syntymäviat/muut aiheutuneet allergiat jne, jotka ei korvautus, jos ottaa vakuutuksen vasta syntymän jälkeen. Eli eikun sekin kuvio kuntoon.

    Viihdekeskusteluun liittyen aateltiin kanssa, et on tervettä käydä ulkona viihteellä ym. miehen kans sit kun lapsi on syntyny sillon tällön esim parisuhdetta hieman piristämässä. Uskon, et esim. mun äiti tai sit miehen porukat tai varmana löytyy joku muukin innokas johon luotan, niin hoitaa mielellään yhen yön yli tai peräti viikonlopun.

    Nimistä on ollu puhetta ja oikeestaan nimikin päätettiin jo kun sukupuoli saatiin tietää. ^^ Yks perinnenimikin on tiedossa - isovanhemmalta perintöön.

    Perhevalmennus vissiin pitää ruveta katastamaan onko täällä päin ees sellasta vai onko netistä opiskeltava vai miten sen kanssa?

    Selkävaivoista puheen ollen, mulla aikoinaan oli murtuma häntäluussa, mikä on nyt raskauden aikana ruvennu vihlomaan jopa kun ei liikahda mihinkään. Nyt on tosin ollu poissa onneks vikat pari viikkoa.

    Muutes puoliväliäkin juhlistin tässä hiljaa itekseni jo päälle viikko sitten. Tuli näyteltyä velipojalle ja hänen vaimolleen kuvia tulevasta junnusta ja kerrottua kehityksestä. Kiva kun heitäkin näkee niin harvoin.

    Della_79: Mäkin päädyin siihen et toisten kanssa on parasta olla "kaveri" - jos joutuu vielä kohtaamisiin.. ja toisten kanssa ei tarvii sit olla ees kaveri. Pari luottoystävää toki on.

    Tosissaan aina on rankkaa, kun joutuu tollaseen tilanteeseen et "ystävästä" tulee vaan kaveri. Jopa tilanteeseen, missä ystävyys päättyy. Ja siis tosi rasittavaahan se on ollu, mut nyt sitä osaa sitten arvostaa erilaisia asioita ihan toisin.. pyrin parantamaan muita ystävyyssuhteita hiljalleen. Onneks kuitenkin on yks tai kaks ihan oikeeta ystävää lapsuudesta - tyyliin kun niihin ottaa yhteyttä pitkästäkin aikaa, jatkuu juttu siitä mihin se viimeks jäi: yleensä naurun räkätykseen.

    Mulle tosiaan oli iso pettymys tuo yks nykynen kaveri, jota pidän nykysin ihan vaan moikkatuttuna. Ja toisekseen täs on nyt välissä pitäny lopettaa myös toinen ystävyys kokonaan. Oikeastaan sen ystävyyden lopetus tuntu vaan hyvälle monestakin syystä. Jos toinen valehtelee päin naamaa ja kun sillä on oikeesti omia ongelmia tosi paljon, niin se että se sit ei näe omia vikojaan vaan näkee vain minussa hirveesti vikaa ja päin naamaa haukkuu ym. - eihän sellasta tod tarvia katella ja kun ei osaa tollasta arvostaa, ei tunnu ees missään kun lopettaa yhteydet. Sainpahan hänellekin sanottua vihoviimein suoraan kaiken sen, miltä olin jollain tavalla häntä ja itseäni suojellut turhaan.. tosiasiat. Joko se ihminen muuttuu sit tai ei, mut mun on turha seurata vierestä jos ihminen tuhoo itteensä koko ajan/ei kehity mihinkään hyvään suuntaan ainakaan. Totta kai "hädässä ystävä tutaan", vissiin toi oli mun vika hätähuuto konkreettisesti sille ihmiselle sen omasta tilasta. Täts it.

    Hm.. Onneks oon selkeesti alkanu päästä noista "ystävästä-kaveriks" -kriiseistä jo eroon. Ja valoa näkyy tunnelin päässä kun on paljon muuta yleisesti ottaen suht positiivista ajateltavaa!
    Mukavaa syksyä kaikille odottajille ja rentoja hetkiä tulevan lapsen seurassa. 
  19. Heidi-81 Aloittelija

    Olettekos muut käyneet sokerirasituskokeessa?

    Itse jouduin. Ikänä ei ole mitään terveydessä ollut, ei ylipainoa jne.Iän takia sinne jouduin,kun täällä tehdään sokerirasituskoe kaikille päälle 28-vuotiaille esikoista odottaville.

    Eka piti olla 12h syömättä ja juomatta, sitten labraan, juotettiin litran verran sokerivettä (kamalan makuista), jonka jälkeen 3 putkea verta, sitten tunnin odottelu, jonka jälkeen taas verinäyte, taas tunti odottelua ja vielä viimeisin putkilo verta.

    Meinasi taju mennä, oli kädet turvoksissa ja mustelmilla! Ihan karsee kokemus, vaikka on monesti vertakin tullut luovutettua (ihan vapaaehtoisesti). Koko viikon väsytti ja päätä särki, ei sopinut mulle.
  20. della_79 Rakastunut foorumiin

    mä menen lokakuun alussa sokerirasitukseen. mulle kerrottiin, että jokainen 30 vuotta täyttänyt ensisynnyttäjä joutuu siihen, vaikka muuten ei ehkä olisikaan aihetta. samana päivänä on ensin aamulla se sokerirasitus ja iltapäivällä mennään sitten uudelleen siihen 4d-ultraan ja seuraavana päivänä on vielä neuvolalääkäri :)

Jaa tämä sivu