Moi vaan kaikille!
Aika on viilettäny tosi nopeesti (rv 22, 21+1) ja kohtahan sitä ollaan vinkumassa synnytysosastolla jo sitä kuinka aika tuntuu seisovan paikallaan.
... Kaikkien toivojen mukaan.
Kaikin puolin raskaus on edenny mukavasti - lukuun ottamatta toissailtasta säikähdystä josta seuras saikkua tämä viikko.. tosin ei voi tietää vielä onko mitään vai vakavaakin. Parasta olla miettimättä ja se selviää aikanaan.
Viikko viikolta on liikkeet vahvistunu ja nyt viime viikolla aloin jo tuskasena pohtimaan, et jos ne nyt jo on niin vahvoja noi liikkeet kun on, niin mitähän ne on loppuraskaudessa sitten? Siinä rajamaillahan se on jo et kipua alkas aiheuttaa - tuntuuko raskaudessa yleensä kipua paljon lopulta kun lapsi liikkuu/potkii/nyrkkeilee/häseltää? Kun en oikeesti tiedä. Viimeset neljä-viis päivää olleet sellasia, et vauva liikkunu tosi paljon erityisesti muljahteluista vois päätellä et kuperkeikkoja vääntää potkujen lisäks. Kaikkihan näkyy jo ulospäinkin tosi selkeesti. :)
Tänään sain sitten ekoja opintotukia ym. Ja nyt ois mukavasti sit tililläkin sitä, millä mällätä ja mihinkäs muuhunkaan aattelin pistää rahani kun tulevaan lapseen. ^^ Pitää nyt katsoo jos jaksas jo tänään tai sit vasta huomenna lähtee kaupungille kierroksille. (Jos nyt saa saikulla ees lähtee rauhallisesti shoppailee) Nostaakse verenpainetta?
Mä veikkaan et se vaan laskee verenpaineita naisilla.. ?? Hehheh..
Tosiaan alkuraskaudesta muutes söin tosi terveellisesti ja sit se repsahti lopulta hiljalleen suoralle karkki/puhdas sokeri linjalle jopa. Ja sit kun tuli toi ensiapu visiitti niin tuli kyl katkastua se pahan kierre heti. *nytkin superfoodi smoothie nenän edessä - nams*.
Mun pitäs myös hommailla vauvavakuutus.. vaikka eka aateltiin et mihin sitä ees tarvii. Kuitenkin jos vauvan vakuuttaa ennen syntymää, korvautuu sellaset syntymäviat/muut aiheutuneet allergiat jne, jotka ei korvautus, jos ottaa vakuutuksen vasta syntymän jälkeen. Eli eikun sekin kuvio kuntoon.
Viihdekeskusteluun liittyen aateltiin kanssa, et on tervettä käydä ulkona viihteellä ym. miehen kans sit kun lapsi on syntyny sillon tällön esim parisuhdetta hieman piristämässä. Uskon, et esim. mun äiti tai sit miehen porukat tai varmana löytyy joku muukin innokas johon luotan, niin hoitaa mielellään yhen yön yli tai peräti viikonlopun.
Nimistä on ollu puhetta ja oikeestaan nimikin päätettiin jo kun sukupuoli saatiin tietää. ^^ Yks perinnenimikin on tiedossa - isovanhemmalta perintöön.
Perhevalmennus vissiin pitää ruveta katastamaan onko täällä päin ees sellasta vai onko netistä opiskeltava vai miten sen kanssa?
Selkävaivoista puheen ollen, mulla aikoinaan oli murtuma häntäluussa, mikä on nyt raskauden aikana ruvennu vihlomaan jopa kun ei liikahda mihinkään. Nyt on tosin ollu poissa onneks vikat pari viikkoa.
Muutes puoliväliäkin juhlistin tässä hiljaa itekseni jo päälle viikko sitten. Tuli näyteltyä velipojalle ja hänen vaimolleen kuvia tulevasta junnusta ja kerrottua kehityksestä. Kiva kun heitäkin näkee niin harvoin.
Della_79: Mäkin päädyin siihen et toisten kanssa on parasta olla "kaveri" - jos joutuu vielä kohtaamisiin.. ja toisten kanssa ei tarvii sit olla ees kaveri. Pari luottoystävää toki on.
Tosissaan aina on rankkaa, kun joutuu tollaseen tilanteeseen et "ystävästä" tulee vaan kaveri. Jopa tilanteeseen, missä ystävyys päättyy. Ja siis tosi rasittavaahan se on ollu, mut nyt sitä osaa sitten arvostaa erilaisia asioita ihan toisin.. pyrin parantamaan muita ystävyyssuhteita hiljalleen. Onneks kuitenkin on yks tai kaks ihan oikeeta ystävää lapsuudesta - tyyliin kun niihin ottaa yhteyttä pitkästäkin aikaa, jatkuu juttu siitä mihin se viimeks jäi: yleensä naurun räkätykseen.
Mulle tosiaan oli iso pettymys tuo yks nykynen kaveri, jota pidän nykysin ihan vaan moikkatuttuna. Ja toisekseen täs on nyt välissä pitäny lopettaa myös toinen ystävyys kokonaan. Oikeastaan sen ystävyyden lopetus tuntu vaan hyvälle monestakin syystä. Jos toinen valehtelee päin naamaa ja kun sillä on oikeesti omia ongelmia tosi paljon, niin se että se sit ei näe omia vikojaan vaan näkee vain minussa hirveesti vikaa ja päin naamaa haukkuu ym. - eihän sellasta tod tarvia katella ja kun ei osaa tollasta arvostaa, ei tunnu ees missään kun lopettaa yhteydet. Sainpahan hänellekin sanottua vihoviimein suoraan kaiken sen, miltä olin jollain tavalla häntä ja itseäni suojellut turhaan.. tosiasiat. Joko se ihminen muuttuu sit tai ei, mut mun on turha seurata vierestä jos ihminen tuhoo itteensä koko ajan/ei kehity mihinkään hyvään suuntaan ainakaan. Totta kai "hädässä ystävä tutaan", vissiin toi oli mun vika hätähuuto konkreettisesti sille ihmiselle sen omasta tilasta. Täts it.
Hm.. Onneks oon selkeesti alkanu päästä noista "ystävästä-kaveriks" -kriiseistä jo eroon. Ja valoa näkyy tunnelin päässä kun on paljon muuta yleisesti ottaen suht positiivista ajateltavaa!
Mukavaa syksyä kaikille odottajille ja rentoja hetkiä tulevan lapsen seurassa.