Hui riikkarii mitä oot joutunu kestämään. Me kotiuduttiin eilen sairaalasta ja tuossa poju vieressä kuorsaa. Yllättävän helppoa ollu jo sairaalassa ollessa. Me otettiin kättärillä perhepesä eli oltiin omatoimisten osastolla 2 hengen huoneessa missä ei saanu isät yöpyä. Melko pitkälti olin poitsun kaa kahdestaan mitä nyt isukki muutaman tunnin vieraili ja tietty muut vierailijat kävi. Siellä osastolla oli siis meininki et kaikki itse hoidetaan, apua ja opastusta annetaan jos pyytää muuten ei hoitajat käyny. Yhen kerran imemisotetta katottiin ja synnytyskeskustelu käytiin. Itse toivuin tosi hyvin eikä kysyttävääkään ollu, kätilöt moneen kertaan ihmettelikin omatoimisuuttani:) Nyt kotona hyvin imee, maito on noussu. Tyytyväinen pienimies, ei paljoa itke mitä nyt joskus vetää hirveet raivut jos ei saa tissistä otetta heti:D Ja isä josta raskausaikana välitin parisuhde palstalla on yllättäny positiivisesti. Osallistuu mielellään hoitoon, huolehtii mun syömisestä ja juomisesta, on ihan hullaantunu poikaansa. Ainut ongelma on itelläni nuo tikit mitä sain 3kpl on meinaan kipeet ja vessaan ei tee mieli mennä ku on niin kivuliasta. Ahkeraa suihkuttelua harrastettava joka käynnillä, lisäks tänää annoin ilmakylpyä haavoille mikä teki hyvää. Kävely tekee hiukka kipeetä mut kävin silti heittää pienen lenkin ku isi jäi pojan kaa, oli niin nätti ilma ja kyllä teki hyvää:)
