Aina, kun jokin asia loksahtaa paikoilleen, mut valtaa hämmästys. Voiko olla, että tätä huolta ei ole enää! Kun ollaan vihdoin saatu koti ja ollaan muutettukin, ovat varsin pienet asiat tuottaneet itkua. Lattialle vuotava vessa, pari milliä liian korkea pesukone, verhokiskojen puute, peilitön ja valoton kylpyhuone. Vähitellen kodin järjestymisen hidas tetris alkaa sujua, ja stressirivit katoilla kuten pelissäkin.
Äsken kävi remppamies katsomassa kylpyhuonetta. Hän otti valokuvat, jotta voi tehdä tarjouksen tulevasta kylpyhuoneremontista ja korjasi vuotavan wc-istuimen. Koko hommassa meni ehkä viisi minuuttia (ja minä selvisin tilanteesta saksaksi)!
Ensi viikon keskiviikkona keittiöremonttimiehet tulevat nostamaan pöytätasoa tarvittavat millit ylöspäin sekä asentamaan pyykinpesukoneen. Yritys ei lähetä kahta remppamiestä (kaksi tarvitaan, jotta pesukone saadaan siirrettyä kellarista kolmanteen kerrokseen) alle neljän tunnin työkeikkaa varten, joten kerätään heille myös muuta tehtävää: wc:n peili ja valaisin, verhokiskojen asennus, eteisen lampun asennus (voi olla, että tarvitaan kyllä sähkömies, koska sähköliitännässä ei taida olla jostain syystä jännitettä). Jos hyvin käy, ehtii keskiviikon Ikea-kuljetus tulla ajoissa, jotta samat tyypit voivat kasata myös pinniksen ja hoitopöydän. Rakastan Ikea-huonekalujen kokoamista, mutta luulen, että nyt on paras olla kasailematta mitään noinkaan isoa.
Nyt tuntuu siltä, että 12.9. (la) vois tosiaan olla hyvä päivä synnyttää. Kauheasti en halua päästää pientä perätilan ystävää yliaikaiseksi, mutta kyllä me nämä jutut ehditään, vaikka jouduttaisiinkin sektioon. En usko, että kovin montaa päivää ehdin relata ennen synnytystä, mutta ainakaan ei tarvitse painaa yli omien voimien.