Vieläkö pääsee syyskuun odottaja mukaan? Hurjaa, että raskaus on jo näin alussa, mutta täällä mennään jo sivulla 24 :) Kauhea lukeminen oli, että tietää mistä täällä puhutaan :)
Olen 21-vuotias opettajaopiskelija ja esikoista odotetaan rv 7+6, mutta toinen raskaus kyseessä. Ensimmäinen raskauteni päättyi viime marraskuussa leikkauspöydälle rv 5+4 kohdunulkoisena raskautena. Hieman yllättäen tulin näin pian jälleen raskaaksi, sillä yrityksen olisi saanut aloittaa vasta nyt helmikuussa, että kroppa olisi saanut toipua edellisestä raskaudesta ja leikkausarpi vasemmassa munajohtimessa parantua, niin ettei seuraava raskaus jäisi siihen kiinni.
No, tässä sitä nyt ollaan, mieheni kanssa iloitaan että ollaan päästy jo näin "pitkälle" :) Raskautta on ultrattu viikolla 6 ja 7 yhteensä kolmesti tuon kohdonneen kohdunulkoisen raskauden riskin takia, ja tällä kertaa pikkuinen todella kasvaa kohdussa, vaikka näkivät että munasolu olikin irronnut tälläkin kertaa vasemmalta puolelta. Sykettä ei kuitenkaan vielä löytynyt, mutta ultraaja sanoi, että viikkoja on kyllä vielä niin vähän, ettei ne välttämättä näkyisikään. Mieheni kanssa pidetään tätä ihan ihmeraskautena, ja kovasti toivotaan että pysyy matkassa loppuun asti.
Keskenmenon pelko häilyy kyllä mielessä vähän väliä, kahtena iltana (ei peräkkäisinä) on löytynyt ihan ihan vähän ruskeaa vuotoa alushousuista. Heti huoli siitä, että onko siellä kaikki hyvin... (Kohdunulkoinenhan ei minulla oireillut muuten, kuin lievää masukipua, jota en osannut paikantaa kummallekaan puolelle, ja vessakäynnin yhteydessä paperiin tuli hiukan vaaleanpunaista verta --> veri olikin vuotanut lähinnä vatsaontelooni, joten ei ihme ettei sitä tullut ulos enempää). Hyvänä merkkinä pidän kuitenkin sitä, että vuoto on nyt ruskeaa, kun silloin se oli tuoretta ja vaaleanpunaista.
Heh, nyt huvittaa, sillä vielä eräs huolestuttava piirre on ollut se, ettei oireita ole juuri ollut (muuta kuin pissattaa koko ajan, kaamea väsymys, unettomuus, villit unet, kipeät rinnat, itkuisuus, mielialojen vaihtelut, päänsärky... :) ), mutta kun se oleellinen, eli pahoinvointi on puuttunut, niin on ollut koko ajan epävarmuus siitä, olenko todella raskaana vai en. Kohdunulkoisen kanssa jouduin kulkemaan ämpäri kaulalla positiivisesta tuloksesta lähtien. Nyt pahoinvointi puuttunut kokonaan. Kunnes, (nyt huvittaa), tätä kirjoittaessani, aivan yhtäkkiä tuli sellainen olo, että nyt tulee oksennus --> juoksin äkkiä vessaan, ja ehdin juuri ja juuri kunnes aamupalani oli pitkin pönttöä. Että sitä saa mitä tilaa :)
Vinkkini muuten pahoinvointiin, ainakin viimekerralla minulla tehosi: mandariinit jo sängyssä syötynä ennen kuin nousee ylös. Siis laittaa ne yöpöydälle jo edellisenä iltana valmiiksi ja syö heti herättyään. Taidanpa itsekin tästä lähteä nyt mandariineja ostamaan. :)
