syyskuun pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Bluerose
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo velvetia, musta tuntuu että meilläkin on pikkunen sillä tavalla. Ainakin tunnostais että se menee yöksi eri asentoon. Pitkään ollut jo poikittain. Mulla menossa rv32
 
Mulla tuntuu seistessä ihan selvästi pää vasemmalla puolen mahaa ja peppu oikealla puolella. Ja potkut tuntuu ihan alas, välillä kädet jyskyttää vasemmalla :grin Mieskin saanut tästä osansa :p Epäilisin että yöksi menee raivotarjontaan, aamulla kun siirtyy takaisin poikittain niin potkaisee oikealta puolen mahaa vauhtia :grin Mulla synnytystapa-arvio vasta vkolla 38+1 mikä on minusta aika myöhään o_O. Mutta jos tuntuu ettei asento ala muuttumaan niin pitää neuvolassa neuvotella asiasta.
 
Mulla ei mitään tietoo miten päin vauva on...seuraava neuvola vasta 2..10 ja edellinen olibelokuun aöussa. Nyt oon keuhjiputkentulehdukses...jeejee
 
Justiina89, mulla on tuon nukkumisen kanssa ollut sama meininki jo monta viikkoa. Aika raskasta oli käydä töissä vikat viikot kun yöunet oli mitä oli! Nukahdan kyllä tosi nopsaan mutta parin tunnin välein herään vessaan, eikä uni tule uudestaan välttämättä heti, pyörin, hörppään vettä, on kuuma, paikat puutuu jne. Onneksi nyt kun alkoi mammaloma niin saa levätä milloin haluaa. :)
 
Kiitos tsemppauksista! :) Pääsin lähtemään kotiin kun supistukset rauhoittui eikä liikkuminenkaan tuo enää painon tunnetta vatsalle.
Yhteyttä täytyy ottaa heti jos alkaa uudelleen eikä levolla ja grammasella panadolilla mene ohi.
Lääkäri kuitenkin uskoi että ei tarvitse rueta pelkäämään että syntyisi liian aikaisin. Kuitenkin elää täytyy niin ettei rehki liikaa. Liikkumisrajoituksia ei onneksi kuitenkaan tullut!

Tärkein oli kuitenkin kuulla että vauvalla kaikki hyvin. Sanoinkin että itse kestän kyllä kivun kun kivun, kunhan siitä ei vauvalle ole haittaa. Minua hoitaneet kätilöt olivat myös aivan ihania, heidän käytöksensä oli niin lämmintä ja lohduttavaa :) Vaikka kyllä eilen toden teolla säikähdin että pikku kaveri on vakavasti päättänyt tulla maailmaan nyt!
 
Mä käyn korkeintaan kerran yössä vessassa, usein en käy ollenkaan! Kohta sekin varmasti tiivistyy...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
tttiuhti, tsemppiä ja toivotaan että pieni vielä malttaa..

Täällä yöt vaihtelee hirveästi, välillä nukutaan monta yötä ihan hyvin, 1-2 vessareissua ja heti takas uneen, välillä (kuten nyt viimeiset 2 yötä) pyöritään ja pyöritään, vaikka eilen oli aika rankka päivä ja olisi luullut unen maistuvan, niin ei, silti yö ihan levoton... Ja unettomien öiden palkkana päänsärkyä... Mutta voiton puolella ollaan :) jaksaa jaksaa.. Suppareista ei vaan vielä havaintoja, ihan muutamia kivuttomia kohdun kovettumisia ollut, mutta siinäpä se.
 
Eilen oli mun baby showerit :excited001 ja vaavi ilmeisesti hämmästeli kovaa puheen sorinaa ja lasten ääniä, kun tupa oli täynnä porukkaa :scared001 kuunteli hiljaa ja sellaisia varovaisia potkuja tuli tasaisesti. Sitten kun väki lähti ja kotiin palasi hiljaisuus, vaavikin uskaltautui jumppaamaan taas normaaliin tahtiin. Saattaapi pieni ujostella väkijoukkoja synnyttyäänkin, kun tottuu kotona rauhalliseen menoon.

Ihaninta oli juhlissa kun intialainen ystäväni teki seremonian, joka kuulemma turvaa vauvan hyvinvoinnin ja mun jaksamisen. Mulle syötettiin hedelmiä, ja tämä pallomahainen kroppa puettiin koruihin ja kimaltaviin saree-kankaisiin. Sitä tunsi hetken aikaa olevansa kuningatar :grin eikä se valas, joka ei pääse sohvalta ylös, jos siihen erehtyy istahtamaan.

Koko baby shower porukka oli vahvasti sitä mieltä, että meille olisi tulossa tyttö. Saa nähdä pitääkö arvaus paikkansa. :wink
 
Luin parin viikon jutustelut yhteen putkeen. Paljon on ehtinyt tapahtua ja sairaslomalaisia ja äitiyslomalaisia oli tullut paljon lisää.

Me palattiin masun kanssa perjantaina viikon sairaalareissulta kotiin onneksi yhdessä paketissa. Reilu viikko sitten lauantaina alkoi kovat supistukset. Niiden takia olen siis ollut saikulla jo kolme viikkoa. Ne eivät vain loppuneet, joten mentiin Naistenklinikalle. Siellä supistukset jatkuivat ja ottivat osastolle. Sain ensin tablettina supistuksia ehkäisevää lääkettä ja kipulääkettä. Tämä rauhoitti tilanteen pariksi tunniksi ja taas alkoi 4-6min välein supistella uudestaan. Tässä kohtaa olin saanut jo ensimmäisen kortisoni pistoksen pienen keuhkoja kypsyttämään. Seuraavaksi laitettiin tippa, josta meni toista supistuksia estävää lääkettä ja magnesiumia valmistelemaan pienen aivoja. Maanantaina iltapäivästä supistukset lopulta loppuivat. Kohdun kaula ehti hävitä, pehmetä ja on nyt kahdelle sormelle auki. Tiistaina, kun estotippa otettiin pois, supistukset palasivat. Nämä saatiin onneksi hallintaan estotableteilla ja kipulääkkeillä.

Tämän jälkeen olin koko ajan vuodelevossa. Vessassa ja suihkussa sai käydä. Ruokakin tuotiin vuoteeseen. Perjantaina oli takana kaksi rauhallista päivää ja yötä ja lääkäri laski tiukkojen ohjeiden kanssa kotiin lepäämään. Seuraavat kaksi viikkoa nyt kotona niin levossa kuin mahdollista. Ei ruoan laittoa tai mitään muutakaan. Mieluiten makuulla.

Neflix, kirjat, lehdet ja neulominen ovat olleet parasta "lääkettä". Toisaalta menneen viikon kokemusten jälkeen olen tosi kiitollinen, ettei pieni vielä syntynyt. Kävimme osastolla jo läpi kätilöiden kanssa keskosten tehohoidon, komplikaatiot, imetykset/ pumppaamisen ym. Toivotaan, että näiltä vältytään jatkossakin.

Eniten tässä kohtaa tarvitsen itsehillintää, etten ala siivota pienen huonetta tai pesemään hänen vaatteitaan. Tämä parin viikon totaalilepo tai ainakin jokainen päivä lepoa, on päivä vähemmän häneltä keskoshoidossa. Kunhan 34 viikkoa saadaan täyteen, niin sitten pesänrakennusvimmaani ei pidättele enää mikään :)

Mies on parhaillaan kyllä hakemassa käytettyjä vaunuja parvekevaunuiksi. Pakko niitä on illalla vähän hypistellä.

Itkuhälyttimen hankintaan mietin myös. Esikoisen kanssa ei ollut, mutta nyt jos tämä pikkuinen nukkuu parvekkeella, niin olisi kiva olla hälytin. Mitä te aiemmin käyttäneet suosittelette?

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
 
*lumo* hui ja paljon tsemppiä myös sulle! Onneksi kotiuduitte vielä yhdessä paketissa. Toivottavasti maltat levätä ja supistukset pysyy poissa. Jaksamisia!
 
Tsemppiä Lumo! Hurjalta kuulostaa ja varmasti on ollut rankkaa, mutta onneksi pääsitte kotiin lepäilemään! Pidetään peukkuja että pieni pysyy vielä useamman viikon matkassa. Paljonko sulla on nyt viikkoja kasassa?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Lumo, hui!!! Mitkäs viikot sulla nyt on menossa? Koita malttaa ottaa iisisti, se on varmasti vaikeaa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä oli eilen esikoisen 2-v juhlat. Hyvin meni ja herkut kelpas! Niitä kyllä jäi reilusti vaikka tänään kävi naapuritkin rääppiäisissä lastensa kanssa. Pitää pakastaa ne mitä voi ja pyytää kavereita kylään alkuviikosta :) Isosisko tulee aamulla kylään, on siis vielä yhtenä kappaleena. Tänään taitaa olla sillä 40+5! Jänniä aikoja eletään siellä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä hyppäsin tänään pitkästä aikaa pyörän selkään ja hohhoijaa, olenko mä ikinä ennen harrastanut liikuntaa? Kyllä oli meinaa reidet tulessa ja ei toi vatsakaan helpota sitä polkemista.

Nyt ilta onkin sitten olojen puolesta ollut niin ja näin. Mulla on se ongelma, et innostun aina tekee täysillä ku pitäis ottaa rauhallisesti :/.

Muutoin tutulta kuulostaa yöheräilyt. Vessassa käyn kerran mutta hereillä olen muutaman kerran. Edelleen onnistun nukkumaan vatsallani (tai puoliksi kyljellään, mutta rintaranka vatsamakuu asennossa). Ruokailujen jälkeen tulee aina totaaliväsymys. Huomenissa alkaa viimeinen viikko töissä ja sitten olisi tiedossa "kesäloma" ennen virallista äitiysvapaata.

Muutaman kerran olen havahtunut, että apua kohta on LOKAKUU ja H-hetki pian aivan käsillä...
 
Hui *lumo*, toi teidän tilanne kuulostaa tosi hurjalle. :eek: Onneksi vauva vielä malttoi pysyä masussa.

Ittelle on tullut outo pelkotila tässä viime viikkojen aikana. Pelkään, että tässä viime metreillä vauvalle tapahtuu jotain enkä osaisi reagoida siihen ajoissa. Tää on tosi outoa. Miks tällaista pelkään, kun ei oo mitään syytä? Vauva on kaikin puolin terve ja aktiivinen, ja se huojentaa mieltä, mutta miksi moinen pelko käy vähän väliä mielessä? Vauva on jo tullut niin läheiseksi ja tärkeäksi, että antaisin vaikka kaikki raajani jos vain vauvalla on kaikki hyvin.
Onko tällainen aiheeton murehtiminen normaalia?
 
Täällä viiden tunnin yön aikana vessakäyntejä kolme...

Röpelö, kyllä mä uskon että murehtiminen on ihan normaalia. Itse just viime yönä mietin, että entä jos kuolen synnytyksessä, mitä käy lapsille ja isälle jne. Ja tuskin kovin todennäköistä että synnytys niin pahasti menisi pieleen.
 
röpelö kuullostaa tutulta tuo murehtiminen, itsellä alkanut kanssa samanlaista esiintymään mitä jos saan raskausmyrkytyksen, lapsi kuolee synnytyksessä tai kohdussa ollessaan koko ajan tarkkailen liikkeitä. Kai tämä on alkua kun saa loppu elämän lapsestaan huolehtia ja milloin mitäkin murehtia. En suosittele yöllisillä heräilyillä googlettamaan mitä kaikkea voisi tapahtua nim. kokemusta on :)
 
Pelkoja on täälläkin, kuulunee ihan raskausoireistoon. Mä pelkään myös että viime metreillä jotain kurjaa tapahtuu! Mutta niiden kans pitää vaan koettaa kestää, kaikki on kuitenkin tällä hetkellä hyvin. :)
 
Tänään rv 30+0! Nyt tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen olo, että aika alkaa käydä vähiin, jotta pitäisköhän sitä jotenkin alkaa aktiivisemmin valmistautua vauvan tuloon. Vois varmaan nyt alkuun vaikka tehdä jonkinlaisen inventaarion vauvan vaatteista ja muista kamppeista ja selvittää, mitä hankintoja ehkä tarvitsisi tehdä...

Yöheräämisistä: tämän asian suhteen olen päässyt taas helpolla! Hyvin harvoin herään vessaan. Jos jokin minut yöllä herättää, se on yleensä lasten takia - eikä nuo nykyisin paljon herättele, etenkään esikoinen. Nuorempi usein tulee meidän väliin nukkumaan yöllä, mutta aina en edes herää siihen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top