Hei pitkästä aikaa!
Täällä yksi marraskuinen, joka viettänyt palstalla hiljaiseloa pari kuukautta. Tuohon väliin mahtui asunnon myynti ja osto, muutto, remontti (joka jatkuu edelleen), työkiireitä, supistelua ja lepoa. Melkein kuukauden olin välillä nettipimennossakin.
Viikonlopun aikana luin juttuja taakse päin ja monenlaista on marraskuisten odotukseen mahtunut. Yksi pieni oli jo ennättänyt syntymäänkin
Kohtalontovereita, eli sairaslomalaisiakin huomasin. Se hieman helpotti omaa oloa. Olen nyt toista kertaa supisteluista sairaslomalla. Ensimmäisen kerran helteiden aikaan kesälomalla ja viime viikolla uudestaan. Ensimmäisellä kerralla kuumuus ja supistelu tuntuivat vain kurjilta. Nyt olivat lyhentäneet kohdunkaulaa. Onneksi paikat oli kuitenkin edelleen kiinni. Tänään on soittoaika neuvolaan ja mietitään, miten tästä eteenpäin.
Kotona olo tuntuu edelleen tylsältä, mutta syyllisyyden tunto töistä poissaolosta alkaa pikkuhiljaa hellittää. Töitä olen tehnyt jonkin verran kotoa käsin, lähinnä pyrkinyt siirtämään/ delegoimaan töitä eteenpäin. Huomenna käymme esimieheni kanssa töitä läpi ja sovimme, miten niitä jatketaan. Seuraajaa mulle ei ole tiedossa, koska meille tulee organisaatiouudistus ennen vuoden vaihdetta. Toivottavasti jokin ratkaisu löydetään, ettei tarvitsisi niin huolta kantaa noin parinkymmenen hengen tiimistäni.
Töistä ja sen ihmissuhteista on ollut yllättävänkin vaikea päästää irti. Toisaalta supistelut ja kohdunkaulan lyheneminen olivat niin selvä viesti, että tärkein huolehdittavani kasvaa masussa, että se sai asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Nyt kun vielä remppa valmistuisi, voisi tehdä viimeisen muuton, saada pienenkin tavarat paikoilleen ja pestä hänen vaatteet, niin mikäs tässä olisi odotellessa.
Hyvää vointia kaikille!