hannamari: Parane pian!! Tosiaan nyt sitten lepoa vaan kunnolla, niin lähtee pöpöt muualle [:)]
Rastafa81: Sulla viikkoja jo 15, herramunjee miten aikaa menee nopeesti, vastahan me kaikki oltiin jollain viikoilla 9 tai 10 [:D] ..Onnitteluni muuten pahoinvoinnin helpottumisesta, täällä ei vielä loppua näy [:'(]
Kasvavasta vatsasta saa ja kuuluukin nyt olla ylpeä, on hienoa kun masu alkaa kunnolla näkyä ja alkaa tuntea itsensä jotenkin erityiseksi. [:)]
tay1984: Hienoa, että esimiehesi on suhtautunut kivasti raskauteen [:)]
suvi_: On kyllä mahtava tunne nähdä se oma vauvi siellä ruudussa <3 Ensimmäisen ultran fiilis on ihan sanoinkuvaamaton.
kiraffe: Mä oon kanssa jo miettinyt synnytystä ja mulla on myös jonkin asteista pelkoa tulevaa kohtaan. Mulla on muutenkin aika alhainen kipukynnys ja pelkään sitä itse kipua tilanteessa kuin tilanteessa. Mulla on sellainen fiilis, että tää mun pelkoni tulee tästä vielä pahenemaan, mitä lähemmäs synnytystä aika kulkee. [8|]
Sus: Kiva kuulla, että myös sun pomo on suhtautunut raskauteen hyvässä hengessä [:)] ..Noista välipaloista; mä oon jo vakavasti harkinnut laittavani kännykkään muistutuksen parin tunnin välein, että "Muista syödä taas!" kun se on ainoo keino millä pahoinvointi pysyy edes jotenkin pois. Paitsi että kun ei tee mieli syödä mitään, niin siitä tulee sellainen oravanpyörä: ei syö -> pahaolo -> ei tee mieli syödä -> ei syö -> pahaolo -> jne.
Mustakin välillä tuntuu, että kitisen ja napisen vaan kun on niin kökkö olo, mutta ei tää raskausaika tosiaan ole tähän päivään mennessä mitään kovin kivaa ollut. Sitten tulee huono omatunto, kun tästä ajasta pitäis nauttia ja jaadijaadijaa. Tottakai ajatus vauvasta helpottaa oloa ja maaliskuussa kaikki nää kaikki raskauden negatiiviset puolet varmasti unohtuu [:)]
Omaa (.)
Masu kasvaa ja vielä on liian paljon aikaa seuraavaan neuvolaan (23.9.) ja varsinkin rakenneultraan (2.11.). Kuten täällä moni muukin, tahtoisin kovasti nähdä oman pikkuisen jo uudelleen <3. Viikkoja nyt 14+1 ja aika menee tosi nopeasti, vaikka välillä nää työttömän päivät tuntuukin pitkiltä [8|] ..
Kovasti oon miettinyt, että kumpi masussa mahtaa asustaa, mies toivois selkeesti enemmän tyttöä ja kyllä (salaa) ehkä minäkin. Tottakai ollaan superonnellisia, oli masussa sitten kumpi vaan, mutta jotenkin mun ajatukset menee aina sinne tyttövauvan puolelle ihan huomaamattaan - meillä on suvussa noin 90% tyttöjä ja jotenkin tuntuu, että emmä tiedä mitä mä poikavauvan kanssa teen [:D] Niin tyhmältä ja lapselliselta kuin se kuulostaakin. Oon aina itse ollut tosi tyttömäinen ja tullut toimeen paremmin tyttö-kuin poikalasten kanssa hoitaessani esm. sukulaisten lapsia ja ollessani päiväkodissa työharjoittelussa. Enkä mä nyt halua, että kukaan kuvittelee, että jos saan pojan niin itken synnärillä et kuinka haluan palauttaa sen ja saada tilalle tytön [;)]