Rv: 40+1
Paino: 85.3 (muutos -1.3kg)
Turvotukset: -/-
Verenpaine: 130/96 ja uudella mittauksella hetken päästä 119/90
Virtsa: -/-
Hb: -
Kohdunpohjankorkeus: 36
Lapsivesi: N
Tarjonta: rt
Sykkeet: 140-160
Liikkeet: ++
Neuvolahoitajan eka kommentti aulassa oli "Voi ei! Mä olin ihan varma, että ei oltais nähty tänään." Älä hittoja - sitäpä toivoin itsekin. [8|]
Ja taas saman kaavan mukaan ylimääräinen käsipari penkomaan missä riivatussa muksun pää on. Mulla tais mennä ristiselkä paskaks siitä ropaamisesta, meinaan nyt on muksun pää niin siellä ja syvällä, että huhuh. [:@] Ja kuulema tosi lähellä synnytys... [&:]
Ja taas paasausta, että on räpylään iso laps... Ja nyt sitten aloin ihan tosissaan pillittämään. Oon jo kolme viikkoa tuuminu hoitajan kanssa, että kyl hirvittää nyt minkä kokonen jätti tuo poika on ja oon jaksanu uskoa ja toivoa itse, että ei se niin iso voi olla, jos pari viikkoa sitten oli 3,5 kilonen. Nyt hoitaja sitten kirjas suoraan lähetteen äpkl:lle aktivoituneen synnytyspelon takia. Soitti vielä perään, että hän soitti sinne ja valittelivat, että eivät voi ottaa tänään vastaan. Sanoivat kuitenkin, että jos pää rakoilee mulla viikonloppuna niin saadaan miehen kanssa kävellä suoraan päivystykseen, jossa mitataan ja tutkitaan ihan kunnolla tuo lapsen koko, arvioidaan mun jaksaminen ja kykeneminen alatiesynnytykseen. Muutoin tulee erillinen kutsu sitten. Ja ens perjantaina sais tilailla sitten yliaikasuus kontrollia (mulla sattuu 41+3 sunnuntaille) jos sinne asti päästään.
Tunteet täällä on tällä hetkellä tosi sekasin. Itkettää, pelottaa, kaduttaa, huojentaa, naurattaa... [&o]