Syntyneet huhtikuun vauvat ja synnytystarinat <3

Tiistaina 23,4 oli neuvola 41+0, turhaututti tosi paljon ja neuvolakäynnin jälkeen pienestä flunssasta välittämättä pyörittelin koko illan lantioita jotta vauva tulisi jo ulos.

Yöllä heräilin välillä supistuksiin mutta nukahdin aina uudestaan, lopulta noin kello puoli seitsemän heräsin jo aika kivuliaaseen supistukseen ja puoli tuntia makoilin ja arvioin kauan supistuksien välillä oli aikaa ja kauan ne kestivät, seitsemältä nousin lopulta ylös katsomaan kelloa.

Supistukset kestivät noin 20 sekunttia ja tulivat 3-7 minuutin välein,

Kotona jaksoin olla siivoilemassa ja suihkuilemassa noin 2 ja puoli tuntia kunnes soitin tuleville isovanhemmille että nytten on pakko päästä sairaalaan.

Sairaalaan ei ole kuin 15 minuuttia mutta supistukset istualtaan olivat hirveitä, lopulta saavuimme paikalle, sain odotustilassa rampata ympyrää hyvin täsmällisesti viiden minuutin välein ja noin 40 sekunttia kerralla.

Mukava kätilö vei minut ja tukihenkilöt, mies ja oma äitini, huoneeseen jossa pistettiin käyrille, vauvalla oli kaikki hyvin ja supistukset näkyivät säännöllisinä laitteella, puoli tuntia kuulemma piti olla siinä, tunti kului että kätilö tuli takaisin ja sanoi että heillä on tosi ruuhkaista ja joutuvat käännyttämään porukkaa pois, ehdittiin kuulemma viimeisinä synnyttämään kyseiseen sairaalaan. Kätilö katsoi tilanteen ja kohdunsuu oli 1cm auki tässä vaiheessa, noin kello 11:00.

Odotin koko sen makoilun ajan käyrillä että pääsisin takas ramppaamaan sillä makuulteen supistukset olivat erittäin inhottavia, sitten pääsin seisomaan eikä sekään tuntunut enää hyvältä.

Kätilö ohjasi minut suihkuun jossa viihdyin ehkä tunnin, supistukset olivat sitä luokkaa että sai jo huuta jokaisen kohdalla. Rupesi lopulta heikottamaan tosi paljon ja pääsimme pieneen huoneeseen makoilemaan, pistettiin käyrille myös, supistukset tulivat 3-5 minuutin välein noin 1-2 minuutin kestosina seuraavat kaksi tuntia, kukaan ei käynyt katsomassa tässä välissä.

Lopulta painoimme hoitajanappulaa ja kysyimme että voisiko sitä kohdunsuun tilannetta vilkaista, pyysin myös kivunlievitystä, kello oli tässä vaiheessa noin 13:00.
Kätilö puhui että koska olen ensisynnyttäjä niin saattaa kestää jopa 3 päivää että synnytys oikeasti käynnistyy, teki mieli huutaa että kolme päivääkö pitää kestää 3 minuutin välein tulevia supistuksia. Hillitsin itteni ja toistin että voisiko kohdunsuun tilannetta katsoa, kätilö höpötti aquarakkuloista, sanoin että voin niitä ottaa mutta ensin käydään katsomassa se tilanne.

Tässä välissä söin hieman leipää ja jäätelöä sillä kätilön mielestä ei ollut kiire mihinkään.
Tunnin ainakin sain odotella pyydettyäni kivunlievitystä ja kohdunsuuntilanteen tutkimista, makoilin käyrillä ja kävin suihkussa sillä aikaa. Itketti jo vähän että en jaksa enää.

Lopulta päästiin asiaan ja kohdunsuu oli auki 3cm, vähemmän kun kuvittelin mutta lopulta kätilö uskoi että se ehkä syntyy vuorokauden sisällä jo........ Kuulemma voitaisiin ohjata synnytysaliin ja aquarakkuloita ei enää olisi tarve antaa,

Tunnin odoteltiin sitten sitä synntyssalia.. Pyörin ympyrää ja voihkin/huusin, jotain epämääräistä ääntelyä kuitenkin, sattui niin kovaa jokaisen supistuksen kohdalla.

Synnytyssalissa menin suihkuun kätilön käskystä, en saanut vieläkään mitään kivunlievitystä, puoli tuntia jaksoin siellä.. kello oli ehkä nytten 17.00..

Lopulta kätilö suostui kutsumaan epiduraalia antavan lääkärin paikalle, pisti minut myös kokeilemaan ilokaasua josta tuli vain paha olo.. Kätilö puhuu edelleen että saattaa kestää vuorokauden jopa, mieheni kannusti että varmasti tämän päivän puolella tulee.

Sain epiduraalin lopulta kahden yrityksen jälkeen selkääni, se oli hirvein hetki sillä ei saanut huutaa liikkua, piti istua supistuksen aikana ja epiduraalin kanyyli tuntui hyvin inhottavalta samaan aikaan. Kello oli jotain 17:30 kun epiduraalit oli pistetty, kipu helpotti heti ja vartissa katosivat. Söin tässä välissä jugurtin ja kätilö laskeskeli että ehditään vielä antaa monta annosta sillä tässä kestää monta monta tuntia vielä..

Noin kello 18:00 rupesi alapäähän tuntumaan kovaa painetta ja sanoin että joko kakattaa tai sitten vauvan pää on jo tuloillaan ulos, pääsin käymään vessassa mutta turha reissuhan se oli..
Kipu muuttui äkkiä järkyttäväksi, epiduraalin helpotus oli äkkiä poissa ja tuntui että alapää repeää pian, paine oli kova ja kun rupesin huutamaan täyttä kurkkua niin kätilö suostui katsomaan tilanteen, pää oli näkyvissä ja tulossa jo ulos.

En saanut vaikuttaa synnytysasentoon mutta kyljellä oltiin ja se tuntui ihan oklta, mies antoi minulle ilokaasua sillä tässä vaiheessa huusin niin lujaa että tuntui paremmalta tukkia suu naamarilla ja se ei tällä kertaa aiheuttanut pahoinvointia, kipua se ei pahemmin hellittänyt mielestäni mutta henkisesti ainakin oli paljon apua.

Tunnin taisin ilokaasua vetää siinä kunnes kätilö tuli takaisin paikalle, oli siis jättänyt meidät siinä tilanteessa kolmisteen.... äiti, mieheni ja minä.

Kätilö pyysi lopettamaan ilokaasun ja ponnistamaan, 10 minuuttia kesti, tunsin hieman paikkojen repeävän mutta muuten tämä oli helpottavin vaihe, nyt se on ohi.

19:10 oli pikkuinen ulkona ja pian myös sylissä, se katseli minua suurilla silmillään ja ihmetteli minne se on joutunut.

Kätilö auttoi vielä jälkeiset ulos jotka olivat täydelliset ja ompeli minut kasaan joka tuntui aika ikävältä.

Kaksi tuntia makoiltiin ja yritettiin vähä imettää, vauva painoi 3950 grammaa ja oli 51 senttimetriä pitkä. :Heartred

Synnytys oli kokemuksena hyvin siedettävä, sairaalan ja kätilön toimintaan taas olen hyvin pettynyt...
Jos en olisi hieman osannut vaatia ja tuputtaa että "nytten sitä kivunlievitystä s**t*na" niin olisin joutunut vasten tahtoani synnyttämään luomuna koska synnytys ei kuulemma ollut vielä kunnolla edes alkanut kätilön sanojen mukaan..

Synnytyksen jälkeen minut jätettiin yksin vauvan kanssa yöksi sillä emme saaneet perhehuonetta, olin heikkona enkä jaksanut nostaa vauvaa.. Imetyksessä ei autettu muutakuin tunkemalla nänni vauvan suuhun ja äkkiä lähdettiin hoitamaan toista tapausta. Neljä päivää oltiin pienen keltaisuuden takia ja odotin kokoajan pääseväni sieltä kotiin.. yöt yksin siinä kunnossa olivat aika raskaita sairaalssa joka on niin ruuhkainen että omatoimisuus on tapissa.

Nytten kotona kaikki ihan hyvin, rakastamme pikkuista ja synnytys ja sairaala ovat takana. :Heartred

Tuli aika pitkä tarina mutta halusin kertoa kaiken mitä vielä muistan viikon takaisesta kokemuksesta.
 
25.4./ jama/ poika/ rv 39+2/ 51cm, 3290 g/ kiireellinen sektio/ liian kauan...
 
Hui, kauheeta toimintaa kyllä sairaalalta P1UP4U! Onneksi kaikki meni muuten noinkin hyvin, ettei tuommosessa tilanteessa mitään sen suurempaa hätää sinulla tai vauvalla ollut! Onnea kovasti ja voimia toipumiseen lähinnä sairaalan järkyttävästä toiminnasta!

Onnittelut muillekin tuoreille vanhemmille! :)
 
Onnea taas uusista ihmeistä! Ja P1UP4U, oli kyllä melko kylmää kohtelua sairaalassa! Onneks pääset täällä vähän purkamaan. Onko sulla hyvä neuvolatäti? Sillekin vois asiasta jutella. Ja jos jaksat, voihan sinne sairaalaan jättää palautetta, vaikka tuntuu kyllä, että resurssien kiristäminen onkin yks suuri syy tuolle toiminnalle. TAYSin synnyttäneiden osaston seinällä oli lappu, jossa korostettiin OMATOIMISUUTTA ja mulle yks hoitaja totesikin, että ei sitä hoitajien kutsu-nappia kannata ihan hirveesti painella. Koska mulla oli vauvan kanssa asiat tosi hyvin, en hirveesti kaivannu apua, mutta joku olis voinu selittää mulle sen osaston toimintaperiaatteen, kun olin alkuun ihan pihalla,että mitä tapahtuu, mitä multa oikein odotetaan. Onneks mulla oli huonekaverina ihana kolmantensa synnyttäny äiti, joka osas neuvoo. Siinä synnytyshöyryissä olis tärkeetä,ettei joutuis kokeen hirveen negatiivisia tunteita..
 
Uskon kanssa että resurssit ovat niin vähissä että tästä syystä, mutta olihan siinä kätilölläkin hieman asenne pielessä kun ei ottanut minun sanoja voinnistani paljoa huomioon.

Voisi ehkä vielä jossain vaiheessa keskustella jonkun kanssa tuo synnytys läpi ja antaa hieman palautetta.

HugeMama: Tuollakin sairaalassa löysin parin päivän päästä lehtisen jossa oli tietoa imetyksestä ja vauvan hoidosta, sekä lappusen siitä että hoitajanappulaa ei edes kuuluisi käyttää muutakuin hätätilanteessa.
Ei sitä pahemmin tullut synnytyksen jälkeen yöllä kateltua saatika olisi ehtinyt lueskella juttuja mitä pöydältä löytyy kun kivut olivat vielä kovat ja tuore vauva kitisi vieressä.
Ei siinä, en odotanutkaan mitään täyspalvelua mutta jos kerran äiti pakotetaan periaatteessa jäämään yksin ilman kenenkään läheisen tukea yöksi vauvan kanssa synnytyksen jälkeen sairaalaan niin pitäisi hieman paremmin hoitajien olla neuvomassa ja auttamassa.

Onneksi mies pääsi päivisin auttamaan melkein koko päivän ajaksi. :)
 
P1UP4U, todella harmillinen kokemuksesi sairaalasta. Miten tuollaista kohtelua voi edes olla? Juuri synnyttäneenä käy läpi muutenkin niin rankkaa vaihetta, että siinä tarvitaan ehdottomasti hoitohenkilökunnan täyttä tukea. Itsellä kävi mitä parhain tuuri tuossa tilanteessa - hoitohenkilökunta oli mitä avuliainta ja ystävällisintä. Koskaan ei tarvinut epäröidä painaa hoitaja-nappia ja aina ystävällisesti autettiin ja neuvottiin. Meille tarjottiin perhehuone kätilön toimesta, mutta vaikka mies oli kokoajan paikalla, yöt olivat rankkoja vauvan valvottaessa ja itse on vielä ihan ulalla kaikesta. Noista negatiivisista kokemuksista kannattaa kyllä käydä keskustelemassa, niin kätilöt ainakin minua ohjeistivat. Ja sainkin oikeastaan parin kätilön ja sairaanhoitajan kanssa käydä sekä raskasta synnytystä että sairaalassa oloa läpi. Se tuntui hyvältä. Ja minulle suositeltiin mahdollisen seuraavan raskauden aikana käyntiä pelkopolilla keskustelemassa tästä ensimmäisestä synnytyksestä. Toivon todella, että saat käytyä asian läpi niin että se ei jäisi vaivaamaan. Ja täällä ainakin on hyvä jakaa tuntemuksia. :) tsemppiä! :Heartred
 
29.4 / poodle / tyttö / 41+2 / 52 cm 4218g / alatie / 17h 25min

Valtavan paljon onnea kaikille vauvoista! :) :Heartred Ja tosi ihanaa että tänne on kertynyt niin paljon synnytystarinoita! Varmaan koetan itsekin naputella kunhan sen mentävä rako tulee :) Yleisesti ottaen hyvin meni ja positiivinen mieli jäi.
 
Onnea kaikille! :)

Hurjan kuuloista touhua sairaaloissa. Täytyy sanoa että KSKS:lle annan täydet 10 pistettä. Millään kolmella kerralla ei ole ollut yhtäkään ikävää kätilöä tai mitään muutakaan. Yhden kerran olin keskellä todellista ruuhkaa mutta silti kaikki olivat tosi ystävällisiä ja auttavaisia vaikka ymmärrettävästi tosi kiireisiä..

Jännä että noin monella on ollut huonoa kohtelua. :sad001 Itse tosiaan olen aina saanut tosi hyvää palvelua ja ei mitään valittamista mistään/kenestäkään kätilöstä..
 
Onnea kaikille!!

Ja nyt täytyy yhtyä Siilineidin sanoihin tuosta K-S KS:n toiminnasta. Ekan synnytyksen jälkeen osastolla oli 1 kätilö, jonka kanssa eivät kemiat kohdanneet, mutta muuten on ollut aivan ihania hoitajia ja kätilöitä! Joka kerralla salissa on ollut aivan mahtava kätilö. Ja nyt kanssa vaikka ollaan väistötiloissa ym niin ei sitä henkilökunnasta kyllä huomannut. Kiitos heille!
 
Juu, tässä tarinaa, miten kaikki meni... Puolilta öin supisti kerran hiukan, sitten nukahdin. Klo 3.27 heräsin todella kipeään supistukseen, josta tiesin heti, että nyt on tosi kyseessä. Ensisynnyttäjän kokemuksella :) Seuraava tuli varmaan 7 min perästä ja sitä seuraava samoin. Tässä vaiheessa kävin herättämässä äitini, joka oli tullut seurakseni mieheni ollessa yövuorossa ja sanoin, että nyt voisin olla seuraa vailla. Äiti tuli kanssani makaamaan sänkyymme ja yhdessä hieroimme vatsaani supistuksen tullen, joka auttoi hiukan. Emmin soittaa miehelleni, että tulisi jo kotin, kun ajattelin, että jos tää kuitenkin vielä loppuu. Rupesi tuntumaan, että supistukset tulevat tiheämmin ja tiheämmin, eikä väliä ole enää paljon niin äitikin sanoi, että soita nyt jo. No, soitin miehelle ja sanoin, että nyt olisi hyvä lähteä tulemaan kotiapäin. Sitten menin kuumaan suihkuun, josta ei kyllä sanottavammin ollut hyötyä. Rupesin etsimään vaatteita ja istuin sängyllä ja hengittelin syvään. Teki jo aika kipeetä. Mies tuli n. 40 min päästä kotiin ja sit pian lähdettiinkin ajelemaan Salon sairaalaa kohti. Soitettiin sinne ensin (klo5.13) ja kätilö sanoi, että voitte te tulla, jos siltä tuntuu, vaikka supistuksia ei ole vielä ollutkaan kauaa. Sanoin et juu, todellakin tullaan. Lähdettiin ajamaan sairaalaan ja olo alkoi olla todella tukala- supparit tulivat todella tiheästi, autossa loppumatkalla n. minuutin välein. Matka oli tuskaa- moottoritien kuopat olivat kamalia ja rutistin rystyset valkoisena mieheni reitä supparin tullessa. Matka vei about puoli tuntia ja sairaalassa kätilö tuli meitä heti vastaan. Yöpaita päälle ja britsille maate ja kätilö kokeili kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että kahdelle sormelle auki. Ajattelin siinä vaiheessa, että kuolema korjaa, jos ei sen enempää edistystä ole. Lapsivesi purskahti ulos pian tämän jälkeen ja mies ja kätilö huomas heti, että vesi oli vihreää. No, sitten läpyskät vatsalle mittaamaan vauvan vointia ja supistuksia. Vauvan voinnista ei saanut oikein selvää ja kätilö sanoi, että mennään synnytyssaliin, että hän laittaa Stans-anturin vauvan päähän. Veden menon jälkeen supistukset voimistuivat entisestään. Olin puhellut ammeeseen menosta ja kätilö sanoi, että tässä vaiheessa hän ei minua altaaseen päästä ennenkuin saadaan tieto vauvan hyvinvoinnista. Kyseli, mitä mieltä olen kivunlievityksestä ja sanoin olevani avoin kaikelle.

Synnytyssalissa vauvan päähän pantiin seurantalaite ja hyvin hän onneksi näytti voivan. Kokeiltiin kohdunkaulaa ja ykskaks se olikin 5cm auki. Kätilö ehdotti ilokaasua ja niin aloin sitä hönkäillä. Siitä oli apua, ei se välttämättä kipua poistanut, mutta sai pään vähän sekaisin, niinkun ois ollu pienessä pöhnässä. Mukana oli myös kätilöharjoittelija, jonka lupasin tulla mukaan. Vuoro vaihtui tässä välissä ja uusi kätilö tuli huoneeseen ja otti mua hellästi reidestä ja esitteli itsensä ja sanoi, että nyt hoidetaan tämä asia eteenpäin. Sitten hän kokeili tas kohdunkaulaa ja ykskaks se olikin jo 9cm auki. Olo oli aika tuskainen ja alkoi pikku hiljaa ponnistuttaa ja ähistää... Se ponnistamisen tunne ja pakko on jotain ihan järisyttävää, kukaan sitä kokematon ei voi tietää, miltä se tuntuu, kun sitä ei voi millään tavoin estää. Jotenkin oli kamalaa kun tuntui, et pyllyssä ois ollu keilapallo ja ois pitäny saada se sieltä ulos. No, kätilö tuli viereeni ja sanoi, että seuraavan supistuksen jälkeen saat jättää tuon ilokaasun pois ja aletaan työnnellä vauvaa maailmaan. Olin kuulemme kietoutunu siihen maskiin kuin viimeisillä voimilla, enkä ois millään antanu sitä pois. Kätilö sai sit mut siitä irrotettua kuitenkin ja sanoi, että nyt sais alkaa pikku hiljaa ponnistaa. Olin kauhusta kankeana, kun kätilö sanoi, että ei tässä mitään puudutuksia enää ehditä antaa. Ajattelin, että ei hyvä Luoja, eihän tästä tuu mitään jos lähes luomuna mennään...Olin oikealla kyljellä ja nostin vasemman jalan ylös ja aloin ponnistaa. Varmaan pari kolme työntöä supistuksen aikana. En oikein tiennyt,mitä alhaalla tapahtuu ja mies kertoi jälkikäteen, että olin ollu ihan sinipunainen naamasta, kun olin niin kovin punnannut. Pian kätilöharjoittelija katsoi tilanteen ja sanoi, että vauvan pää on jo tuossa ihan lähellä,että ei kauaa kestä, kun syntyy. Ja minä punnasin... Jotenkin kannusti, kun tiesin, että ei enää kauaa. Ihan ennen syntymää tunsin, että kamalasti kiristää alapää ja jollain tavalla vähän kirpaisi, eli jotain hiukan repesi. Pää tuli ulos ja napanuora oli kuulemma kerran kaulan ympäri ja se löysättiin. Sitten seuraavalla supistuksella punnasin vielä ja sieltä se pieni ihmistaimi pulpahti ulos. Syntymäaika oli 7.51 ja ponnistuksen kokonaisaika 11min. Muutama sekunti meni, kun häntä hierottiin pyyhkeellä ja ne oli pitkät sekunnit isille ja mulle... Sitten pääsi itku, kun pikkuisemme parahti itkemään ja tiesimme, että kaikki oli hyvin. Pikkumies nostettiin mun rinnalle ja rupesi heti hamuamaan nyrkkiään. Pieni ihmeellinen uusi elämä! Kätilö sanoi, että hän laittaa pyllyyn pari supistuksia aiheuttavaa tablettia, että saadaan jälkeiset syntymään. Pian kätilöharjoittelija painoi hiukan vatsan päältä ja kevyesti veti napanuorasta ja niin jälkeiset pulpahtivat ulos, ei sattunut yhtään, mitä olin pelännyt. Tämän jälkeen harjoittelija rupesi tikkaamaan alapäätä, mikä oli tosi ikävän tuntuista. Puuduttivat lidokaiinilla, mutta sanoivat, että turvotuksen vuoksi ei aina auta niin hyvin ja et sano vaan, jos tuntuu, niin laitetana lisää. Muutaman kerran sanoin auuu, mut purin hammasta ja annoin heidän tehdän työnsä. Toisen asteen repeämiä kuulemma oli. Jonkun ajan kuluttua, kun tärinä oli lakannut (koko kroppa siis tärisi niinkuin horkassa), menin suihkuun ja sain uudet vaatteet. Tämän jälkeen saimme aamupalaa, kuoharilaseista omenamehua jne. jonka jälkeen menimme vauvanhoitohuoneeseen jossa punnittiin ja mitattiin vauva. Kaikki kokeet ilmaisivat, että kaikki oli ok, vaikka hän olikin kakannut lapsiveteen. Saturaatio, syke, verensokeri, kaikki ok. Samat kokeet otettin vielä 6h:n ikäisenä. Mittausten jälkeen päästiin osastolle, josta saatiin perhehuone.

Mies suunnitteli olevansa meidän kanssa ensimmäisen vuorokauden, mutta osastolla sanoivat, että pitäisi sitten olla koko ajan, kun perhehuone kerran on. No niinpä me siellä oltiin torstaista tiistaihin. Pienen paino laski 9% alusta, kun mun maito ei oikein tahdo nousta.

Kokonaisuutena voin sanoa, että kamalaa haipakkaa meni koko synnytys! Koko henkilökunta ihmetteli kovaa vauhtia. Synnytyksen koko kesto oli 4:30, eka vaihe 4:10, 2.vaihe 11min ja kolmas 9min. Tuska oli kamalaa, mutta silti jotenkin siedettävämpää, kun olin odottanut. Ilokaasu´auttoi ja melkein luomuna meneminen oli kammottava ajatus, mutta niinpä vain mentiin ja hienosti meni. Synnytyskertomukseenkin oli kirjoitettu, että äiti ponnistaa hienosti. Eli tuli sellainen fiilis, et jumatsukka, I did it! Täydet pointsit Salon synnärille! Aivan upea paikka! Mun sairaalakammo jäi sinne ja siellä tehdään upeaa työtä ja henkilökunta on mahtavaa!!! Oli todella aikaa potilaille. Etukäteen olin pelännyt vessan menemistä kamalasti, ajattelin et jos kirvelee ihan tautisesti. Meni ihan hienosti, kun koko ajan lasketti bideestä vettä pissatessa. Kakkalle uskaltauduin ekan kerran vasta maanantaina. Koko ajan olen pystynyt istumaan ihan normaalisti, mitä nyt vähän varovasti menee istumaan. Eli huomattavasti paremmin on mennyt, mitä alkujaan pelkäsin! Särkylääkkeet otin varuiks ekaks yöks, mut hienosti ois pärjäny ilmankin.
 
Meille syntyi pikkuinen tyttö torstai 2.5 aamulla. Pituutta oli 51cm ja painoa 3505g. Tyttö syntyi viikolla 41+4. Synnytystapa oli lopuksi hätäsektio. Kirjottelen myöhemmin tarinaa, nyt ihmetellään pikkuista kotona, jonne tänään päästiin.

Paljon onnea myös muille pikkuisensa syliinsä saaneille =)
 
Paljon onnea kaikille!:Heartred


SYNTYNEET HUHTIKUISET! :Heartred​


pvm /......nimim. /........sukupuoli/....rv/..............pituus /paino/............synnytystapa /kesto

26.3........Be..................poika............38+6..............50cm 3110g............... ..alatie..........9h
30.3........Aamu81.........poika............40+0..............49cm 3060g..................alatie..........15h 16min 31.3........Merihevonen..poika............39+4..............51cm 3525g..................alatie..........6h 31min
1.4..........Ikuisuus..........tyttö.............40+0..............51cm 3455g..................alatie..........14h
1.4..........Varpunen78...poika............39+6..............52cm 3825g..................alatie..........14h 50min
2.4..........Vitsukka830...poika............39+6........................3945g..................alatie..........2h 30min
5.4..........Epäsuora.......tyttö..............38+4...............50cm 2910g.................alatie...........7h 30min
6.4..........Suffeli80.........tyttö.............39+3...............47cm 3210g..................alatie..........13h
7.4..........Pittunen..........tyttö.............39+6...............49cm 3065g..................sektio.........15h 30min
7.4..........Mellu...............tyttö.............40+6...............49cm 3030g.................alatie...........2h 30min
9.4..........Piutsi..............tyttö.............38+4...............46,5cm3086g................alatie...........7h
9.4..........Eemi0806.......poika............41+1...............52cm 4580g.................alatie...........1h 45min
10.4........Loora84..........poika......... .38+5...............49,5cm3255g................alatie...........9h
10.4........Anna-Helena...tyttö.............41+0...............49cm 3060g.................alatie...........15h 58min
11.4........Mami1986...... tyttö............ 38+2...............49cm 3250g.................alatie............7h 31min
12.4........Nipsunapsu.....poika...........40+4...............51cm 3600g.................alatie............5h
14.4....... Lionmom2012.poika...........41+4...............50cm 3780g...,,,,,.........alatie............18h
15.4........Eima86............poika...........40+1...............52cm 4170g.................alatie............14h
15.4,,......Sitruuna86.......poika..........40+4................53cm 4036g............ ...alatie............3h 30min
17.4........Kypsä..............poika...........40+5................50cm 3595g................alatie........... 8t 14min
18.4........Piiskapepe......tyttö.............41+6...............51cm3750g..................alatie............12h30min
20.4........Huuhkaja........poika...........38+6................49cm 3105g.................alatie
21.4........Mmm...............tyttö.............40+1...............48cm 3590g.................alatie............15h
23.4........Bartender.......poika...........42+0................52cm 3700g.................alatie...........18h 39min
23.4........Mami-83.........poika...........40+2................53cm 3980g.................alatie............18t 25min
23.4........Leenu_85.......tyttö.............39+6................45cm 2640g................sektio............9h 55min
24.4........HugeMama.....poika...........41+3................52cm 3575g.................alatie...........12h 12min
24.4........P1up4u...........poika...........41+1................51cm 3950g.................alatie...........12h 10min
25.4........K_repolainen..tyttö.............41+5................51cm 3620g................alatie............11h 30min
25.4........Nohna.............poika...........41+1................50cm 3920g................alatie.............4h?
25.4........Tupuna82.......poika...........42+0................52cm 3846g................alatie............22h 20min
25.4........Galadriel.........tyttö.............41+3................49cm 3540g................sektio...........10h
25.4........Jama..............poika............39+2................51cm 3290g................sektio............
26.4........Monski............tyttö.............------ ................48cm 2780g................alatie.............8h
28.4....... Siilineiti...........tyttö.............41+0................50cm 3300g................alatie..............4h10min
29.4........Poodle............tyttö.............41+2................52cm 4218g................alatie............17h 25min
2.5..........M4nu..............tyttö.............41+4................51cm 3505g................sektio...........
4.5..........Eevi^..............poika............41+6................53cm 3714g................alatie............13h 46min
6.5.........._Kristiina........tyttö.............40+6................49cm 3630g................alatie.............15h


poikia 21
tyttöjä 18
 
Jospa sitä yrittäisi itsekin väsätä jonkunlaista synnytystarinaa nyt kun vauva tuhisee tyytyväisenä ja jotain on tapahtumista vielä muistissakin :) (Tuosta alkuhuomiosta meni pari päivää, että sain kirjoitettua loppuun asti :D Tästä tuli näköjään ihan kauhean pitkä. )


Joskus yhden aikoihin la-su yönä (28.4) nousin käymään vessassa ja housuun lorahti veristä tulppavuotoa. Säikähdin verta sen verran, että soitin synnärille, jossa olivat sitä mieltä, ettei mitään hätää ole. Sain ohjeeksi seurailla, onko vuoto lapsivettä. Jäin innolla ja jännityksellä odottelemaan supistusten ilmaantumista, ja vähän ajan päästä mahaa rupesikin pikkuisen kiristelemään. Menin kuitenkin sänkyyn ja yritin nukkua. Loppupeleissä nukkumisesta ei tullut mitään kun supistukset alkoivat tuntua kipeähköiltä ja olivat tietenkin epämukavimpia makuuasennossa. Herätin jossain välissä miehen laittamaan Tens-laitteen selkääni, jotta saisin laitteesta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Supistukset olivat vielä tosi laimeita, mutta estivät kuitenkin nukkumisen. Aamulla niihin kuitenkin tuli parin tunnin tauko ja sain sen aikaa nukahdettua. Meinasin tuon tauon aikana jo vähän masentua, että tähän se taas lopahti, mutta aamupäivästä supistuksia alkoi taas ilmaantua. Hieroin varmuuden vuoksi vielä käsien akupisteitä, etteivät varmasti loppuisi :D Tiedä sitten, oliko tuosta hieronnasta mitään apua, mutta supistuksia tuli kuitenkin vaihtelevalla välillä pitkin päivää. Yritin pysytellä jaloillani ja kävin jopa rapussa nousemassa portaita. Tens-laite oli koko päivän selässä ja kyllä siitä tuntui olevan hyötyä varsinkin noiden lievien supistusten kanssa.

Joskus kahdeksan aikoihin illalla aloin varoitella miestä, että voisi alkaa pistämään varulta eväitään kasaan, jos tulee lähtö. Aika nopsaan supistuksiin tuli sen verran terää, että sain tosissaan puhallella niiden aikana ja hikikin tuli. Nojailin milloin mihinkin ja ähisin pitkin kämppää. Miehelle sanoin, että nyt nopsasti ne eväät kasaan kun tulee oikeasti lähtö. Kymmenen maissa soitin synnärille ja kyselin milloin voisi alkaa tulemaan. Supistuksia oli jo n. 3 minuutin välein ja jouduin pitämään puhelussakin taukoa kun yksi sen aikana tuli. Meinasivat että ihan oman voinnin mukaan voin päättää, mutta suosittelivat vielä suihkua ja Panadolia. Itse tiesin, että Panadol alkoi olla ihan mitätön apu tuossa tilanteessa ja suihkuun en Tensin takia halunnut mennä. Siitä oli kuitenkin supistuksen aikana sen verran apua, että vei pahimman terän kivusta pois. Mietiskelin sitten vähän aikaa, että mitä tässä nyt tehdään, mutta supistukset alkoivat jo olla sen verran kovia, ettei kotiinkaan tehnyt mieli jäädä. Aloin pitää tasaista aa-ääntä aina supistuksen aikana, se tuntui paremmalta kuin pelkkä puhiseminen.

Synnärillle saavuttiin joskus yhdentoista maissa. Päästiin heti vastaanottohuoneeseen, jossa tosi sympaattisen oloinen kätilö otti muutaman supistuksen ajan käyrää ja kokeili kohdunsuun, joka oli tuolloin 2-3 senttiä auki ja kanava muistaakseni hävinnyt. Olin tuohon asti pyrkinyt seisomaan supistusten ajan, joten käyrällä olo ei ollut mitenkään mukavaa. Kätilö tuumasi supistuksiin, että onpas pitkiä. Ehdotti myös peräruisketta, jonka halusin ettei mahan toiminnasta tarvitse kärsiä mitään lisäkipuja. Siitä tulikin melkoinen show kun en meinannut päästä sieltä vessasta enää pois. Mies joutui auttamaan pesussa kun en supistusten takia saanut itseäni etenemään ollenkaan. Siinä vaiheessa kaikki häveliäisyyskin oli karissut, enkä jaksanut edes hävetä omaa avuttomuuttani ja sotkua.

Päästiin onneksi heti synnytyssaliin ja laitettiin epiduraali tilaukseen. Jouduin taas käyrille makaamaan ja kätilö ehdotti ilokaasun kokeilemista. Yritin sitä vedellä pariin supistukseen, mutta en uskaltanut hengittää pelkästä maskista koko supistuksen ajan, ettei tule huono olo. Eipä siitä siis mitään hyötyä ollut, omaa aa:n huutaminen vaan kuulosti entistä isommalta. Supistukset rupesivat olemaan tosi kipeitä ja niitä tuli tiuhaan. Ääni alkoi kohota niitten aikana jo niin kovaksi, että mies totesi että olisi pitänyt ottaa korvatulpat mukaan :D Vähän ajan päästä tuli jo niin järkkyjä supistuksia, että mölyämiseni oli hallitun äänenkäytön sijasta jo paniikkihuutamista. Onneksi epiduraali tuli tosi nopsaan. Oli hirveän vaikea pitää selkä aloillaan kun sitä laitettiin ja meinasin kyrsiintyä anestesialääkärin "Älä liiku"-käskyihin. Loppupeleissä se saatiin kuitenkin laitettua ja sain loppusynnytyksen ajaksi pumpun, joka syötti kipulääkettä tasaisella tahdilla. Jostain syystä lääkkeen vaikutus jäi kuitenkin vasemmalla puolella selkää, kylkeä ja mahaa vajaaksi ja tunsin supistukset edelleen siellä, joskin onneksi huomattavasti lievempinä. Kätilön opastuksesta koetin vaihtaa kylkeäkin, että aine valuisi oikeaan paikkaan, mutta ei se vaikuttanut. Pystyin rauhoittumaan, mutta nukkuminen ei onnistunut. Neljän aikoihin yöllä vaiheessa kätilö kävi laittamassa lisälääkettä epiduraaliletkujen kanyylista(?) ja pääsin vähän pystympään istuma-asentoon. Myös kalvot puhkaistiin. Nuo kolme yhdessä helpottivat oloa joksikin aikaa ja olin kätilöiden vuoronvaihdon aikaan suht hyvässä kuosissa.

Yhtäkkiä supistukset kuitenkin alkoivat lääkepumpusta huolimatta kipeytyä uudestaan juurikin sillä vasemmalla puolella, joka ei ollut puutunut kunnolla. Supistuksen aikana tuli myös ihan järkyttävä tarve ponnistaa, enkä voinut mitään kun vatsalihakset vaan puskivat menemään. Aloin mennä uudestaan kauheaan kipupaniikkiin ja supistukset olivat tosi voimakkaita. En ollut kuitenkaan vielä auki kuin 6-7 senttiä. Kätilö ja opiskelija miettivät, millä kivun saisi tällä kertaa loppumaan ja tilasivat pcb-puudutteen. Meinasin ensin vastustella kun ajattelin, etten millään pysty olemaan aloillani niin kauaa, että se saadaan laitettua, mutta onneksi puudute kuitenkin tilattiin. Olin aivan sekaisin kun lääkäri sen tuli laittamaan. Kaikkein ilkeimmältä tuntui kun kohdunkaulaa piti puudutetta varten venyttää. Puudute saatiin kuitenkin laitettua ja ensimmäistä kertaa koko synnytyksen aikana kivut hävisivät oikeastaan kokonaan. Sain torkuttua tunteroisen ja lepäiltyä senkin jälkeen. Parin tunnin päästä puudute uusittiin, mutta se ei enää vaikuttanut yhtä tehokkaasti kun ponnistuvaihe rupesi lähenemään.

Ennen ponnistusvaihetta alkoi taas työnnättää ja kokeilinkin olla kätilön ja harjoittelijan opastuksesta vähän eri asennoissa, että olisi helpompi olla. Olin koko synnytyksen ajan maannut sängyssä, joten jaloilleen en edes yrittänyt päästä, mutta ähelsin välissä itseäni kontalleen ja istualleen. Olo oli tukala kun ylävatsan lihakset olivat koko ajan viittä vaille krampissa ja olin kipeä supistusten välilläkin. Lopulta joskus puoli yhden maissa aamupäivästä olin kokonaan auki ja sain ruveta ponnistelemaan. Koetin ensin ponnistella puoli-istuvassa asennossa, mutta ylävatsalihakset menivät kestokramppiin enkä saanut happea. Kammosin kyljelleen menoa aiempien supistuskipujen takia, mutta onneksi siinäkin uskoin lopulta kätilöitä ja kokeilin. Kyljeltään pääsinkin hyvään alkuun. Mies piti jalkaa aina supistuksen aikana ylhäällä ja minä puskin minkä itsestäni irti sain. Oli hurjan tuntuista kun ”oman” ponnistamisen jälkeen kroppa runttasi vielä kaksi kertaa voimakkaammin. Noista spontaaneista ponnistuksista olikin ihan hirveän iso apu. En meinannut uskoa kun mies ja harjoittelija sanoivat jo parin supistuksen jälkeen, että vauvan pää käy näkyvissä. Päätin että pusken sen pihalle vaikka mikä olisi. Jonkun ajan jälkeen kätilö pyysi siirtymään selälleen ja jatkoin puoli-istuvassa asennossa. Tunsin jo itsekin, että vauva liikkui alaspäin ja sekä mies että kätilöt tsemppasivat ponnistamaan aina uudestaan ja uudestaan. Vähän ennen pään syntymää väliliha puudutettiin ja leikattiin, olin oikeastaan vaan tyytyväinen että saisin siitä vähän apuja, eikä se sattunut ollenkaan. Kun pää lopulta syntyi, tuntui tosi omituiselta jäädä odottamaan, että vartalonkin saisi puskettua ulos. Oli kyllä ihan älytön helpotus kun vauva lopulta syntyi ja alkoi huutaa :Heartred Sain pikkuisen pitkäksi aikaa peiton alle rinnalle. Jälkeiset syntyivät kun kätilöt painelivat mahaa (ei ollut kivaa mutta meni siinä kaiken muun ohella). Epparihaavan lisäksi ei onneksi tullut juuri muuta damagea, kuulemma mustelma ja ”asvaltti-ihottumaa”. Tikkaaminen ei sattunut, mutta siihen liittyvä nykiminen sun muu tuntui epämukavalta. En kuitenkaan hirveästi jaksanut välittää kun keskityin lähinnä rinnalla pötköttelevään vauvaan :)

Kaikista kivuista huolimatta synnytyksestä jäi positiivinen mieli. Vain parissa kohtaa menin kivun kanssa oikeasti paniikkiin, mutta kumpikin tilanne onneksi laukesi nopeasti. Kätilöt ja opiskelija osasivat neuvoa tosi hyvin ja olivat mukavia. Kätilöt ihmettelivät ja kehuivat, miten hyvin ja sujuvasti ponnistusvaihe meni ja siitä tuli itselle kyllä tosi hyvä mieli :) Sekä epiduraali että pcb tulivat nopeasti ja pcb oli kyllä koko synnytyksen onnistunein kivunlievitysratkaisu. On ehdottomasti onni ettei sitä itse oikeastaan näe juuri mitään mitä tuolla navan alla tapahtuu, miehen myöhemmät kuvaukset kuulostivat välillä lähinnä b-luokan splatter-elokuvalta :D Kysyin mieheltä, miten hän uskalsi katsoa vauvan syntymän ja oli liikuttavaa kun hän vain totesi, että totta kai katsoin kun se oli niin söpöä kun se sieltä vähitellen tuli :Heartred OYS:ssa oli mielestäni tosi hyvä synnyttää ja viettää osastoaika, henkilökunta oli mukavaa ja vauvan hoitoa sai opetella omaan tahtiinsa :)
 
pvm /......nimim. /........sukupuoli/....rv/..............pituus /paino/............synnytystapa /kesto

4.5.13/ Eevi^/ Poika/ 41+6/ 53cm/3714g/ alatie/ n 13h46min/

Synnytyskertomus
to 2.5 - pe 3.5 yöllä heräsin hirveesee särkyy mahas ja seläs, mietin et mitä tää on ja se pahentu ja sit tajusin et nää o kunno kipeit supistuksii. Vaikeroin sängys ja lopult nousin menin suihkuu. 6 aikaa tulin sielt suihkusta ja mietin et soitanko mummille. No suihku jälkee supistusväli alko pidentyy ja soitin kättärille ja kysyin et meenkö yliaikakontrollii vai mitä teen? ku mulla tosiaan oli se yliaikakontrolli perjantain klo 8.30, ne sano et viimestää sinne mut tuu jo aiemmin jos silt tuntuu. No mä aloin valmistautuutoho yliaikakontrollii. Meikkasin ja puin ja supistukset tuli enää n 15 min välei. Pyysin ukin heittää meiät. Lähettii vähä 7 jälkee viemää adaa semin mutsille ja sit ukki heitti mut kättärille. Olin siel klo 8.00 ja 8.30 mut otettii vastaa, supistukset loppu. Kävin antaa pissatestin ja siin oli proteiini yhdel plussal mut muuten verenpaineet ym kunnossa. Olin käyril tooosi pitkää ku vauva vaa nukku, lopult menin lääkärin vastaanotolle joka teki sisätutkimuksen ja kyseli mult sitä sun tätä. Ja sano et olin vaa yhdel sormel ulkosuult auki ja kanavaaki jäljel. Hän sano et ei halua käynnistää synnytystä vaan haluais antaa mahdollisuuden luonnolliseen käynnistymiseen koska kuulostais silt et synnytys käynnistyis ite(en oikee uskonut), et yleensä sitä ennen vauva on hiljasempi ja mul o tollasii oireitaki. Noh.. otettii sit taas puoltuntii-tunti käyrää, sovittii la klo 11 et tuun käyrille ja sunnuntaina käynnistetään klo 9. Soitin ukin hakee mut ja se vei mut kotii jossa mä sit nukuin muutaman tunnin ja sit ada tuli kotiin ja me mentii hetke pääst mummille ja ukille syömää. Supisteli ennen sitä n 1 kerra tunnis oikeen kipeesti. Mummille ku mentii nii supisti ehk 10-15 min välei tosi kipeesti mut lyhyitä supistuksia. Himaa ku menin supisteli välil 25 min välei ja välil lyhyemmin. Mummi sano et pitäskö ottaa ada yöks jos yöl tulee lähtö. Sanoin et tuskin tulee. Ja illal ajattelin et ei tuu ku 25 min meni se väli.. Mut supistukset sattu toooosi paljon. Mä vaikeroin ja kiroilin ja itkeskelin ja ada alko aina huutaa pelleily mieles ku mä kouristelin, olin iha hermona ja se aina supistuksen kohal hyppäs mu mahan päälle ja ku työnsin sen pois se alko itkee. Onneks se meni n puol 10 nukkuu ja mä sain rauhas kärsii kivuista. Menin nukkuu, mut mua sattu ni vitusti et itkin täälä iha hysteerisenä ja aloin oksentaa jo. Siivosin vessast jäljet ja menin suihkuu. Suihkussa 3 min välein supisti. Tulin pois, otin lääkettä, supisti n 5-6 min välein ja niin kipeesti et mä itkin vaa iha hysteerisenä ja lopulta 00.00 soitin kättärille ja niillä oli sulku, sanoivat et soita naikkarille. Olin sillee et eiii vittu en soita, siis mielessä mut en niille sanonut. 2-3 supistusta ja oli pakko soittaa koska mä en vaa enää kestänyt. Halusin kipuun lääkettä et voin nukkua. No soitin ukille ja pahottelin et soitan siihe aikaa mut nyt o pakko lähtee. Soitin semille ja itkin ku supistus tuli taas ja sanoin et meen nyt sinne et soitan sit ku pitää tulla. Ukki ajo kiireellä naikkarille ja 01.30 mut kirjattii sisää. Kätilö sano et mennää toho huoneesee eka kattoo tilanne ja sit katotaa mennääkö saliin 6 vai meetkö osastolle jossa saat kipulääkettä. Mua supisti todella tiheesti, ja joka kerta ku nousin tai istuin mua vaa supisti niin vitun kipeesti. Kätilö sano et mennää suoraa salii 6 etten juoksuta sua ku näyttää supistavan tosi tiheesti. Mentii sinne salii ja ukki lähti ajaa himaa. Tehtii sisätutkimus ja sanoin et mua sit sattuu aina tosi paljon nää tutkimukset et älä ihmettele. No se tutki mut ja kouristelin siit sisätutkimus kivusta ja se sano "4 senttiä auki ja iha paperin ohut reuna jälel! voit soitella isälle ja äidille että tänään syntyy!" sanoin et se oli kyllä mun ukki :D ja soitin semille et ala tulla, tänään syntyy. Soitin ukille et hakee jaden semilt hoitoo ja se sano et se tuo semin naikkarille. No jossai vaihees semi sit tuli ja mä vetelin siel ilokaasua. Yrjöilin vähä välii ja oikeastaan ihan koko synnytyksen ajan mä oksensin todella paljon. Epiduraali laitettii 2.25 . Laitetiin vähä pienempi annos et kiupu lähti selästä ja mahasta mut ei tuolt alapäästä et vedin aina ilokaasua lisäks. Laitettii siks vähä vähemmän ku ekas synnytykses alko supistukset tyssää siihe ku laitettii epiduraali. 04.30 laitettiin toinen annosepiduraalia ja olin 8cm auki.
05.19 puhkaistaan kalvot. Supistukset voimistuu. 06.55 aloutetaa syntocinon ja edelleen 8cm auki ja vauvan pää -1 tasolla. 07.05 lisää epiduraalia . Supistukset sattu aivan helvetisti vaan ja oksitosiini aloitettiin supistusten parantamiseks että edettäis tosta 8cm eteenpäin. 07.28 kipu siirtyy takapuoleen ja tuntuu sellasta ponnistuttamista koko aika mut se kätilö ei jotenki tajunnut sitä ku yritin selittää.. Tää kätilö alkaa puhua sektiosta vaikka ei ole edes tutkinut mua yli tutiin olenko avautunut lisää, kätilö vaihtuu ja tää edellinen kätilö sanoo uudelle kätillle et kyl sektioo varmaa lähetää ku edellee vaa se 8cm auki vaikkei ollut tutkinut mua. Uus kätilö kattoo mua ja sanoo "ponnistuttaaks sua" sanoin että "joo!" sit se tutki mut ja sano " ala ponnistaa vaa!" sanoin et täh oonko mä auki se sano joo olet aivan täysin auki! Mä aloin ponnistaa 08.00 ja edellinen kätilö kattoo suu pyöreenä ja sanoo "miten on mahdollista!" öö olis tutkinut mut vaa :wink :D Mä yritän ponnistaa kaikin voimin ja kätilö huutaa mulle anna mennä nyt vaa, tuntuu et sä et yritä tosissaa! Nyt tää lapsi pitää saada jo ulos! anna mennä, nyt et lopeta! kai se yritti noilla tsemppaa mua ja tsemppaski :D tai PAINOSTI mut yrittää kovemmin. 46 min ja täydellinen pieni poikani syntyi:Heartred mitoin 3714g 53cm ja 37cm päänympärys. Tunsin koko ponnistusvaiheen, laitettii kohdunkaulapuudutetta mut ei auttanut, tunsin vaa kaiken repeytymisen ym. Kätilö kysyi synnytyksen jälkee et oonko kräsinyt usein hiivatulehduksesta, sanoin että en ole ku kerra n 7 vuotta sitte, sit se oli iha kummissaa ja sano " sulla on niin ohuet limakalvot että veri vaa suihkus ponnistaessa et yleensä näin on jos o ollu hiivatulehduksia paljon" ja edellinen kätilö totes et mulla on mitä luultavammin joku oireyhtymä jonka nimee en muista mut sellanen et sen oireyhtymän takia mua sattuu seksi,sisätutmukset ja supistukset enemmän. Ku muutenhan mulla on kyl todella korkee kipukynnys. Onneksi lähdin tonne naikkarille, meinaan ku olin synnyttämäs niin koko pk seudulle tuli sulku ja olisin joutunut lohjalle tai hyvinkäälle synnyttää :D Oli aivan ihana henkilökunta kyllä naikkarilla taas, etenki tämä toka kätilö :) sain 2 asteen repeämän vaikka tehtiin eppari ja 2 repeämää vielä sen lisäks. Mentin 1,4 litraa myös verta. Synnytyksestä jäi positiivinen mieli vaikka ponnistusvaihe oli jtn aivan kamalaa!
 
Onnea Eevi aivan älyttömästi:)
On kyllä niin suloinen pikku poika :)
 
6.5./ _kristiina/ tyttö/ 40+6/ 49cm/ 3630g/ alatiesynnytys/ I vaihe 3h 45 min II vaihe 36 min III vaihe 14 min (lapsivedenmenosta 15h)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top